Punk in Finland

Ruotsalainen perhe muutti itärajan korpeen elääkseen arkea, joka ei enää kiinnosta suomalaisia: "Kuin Ruotsi 1980-luvulla, hyvällä tavalla"

Ingmar Bergmanin kuolema wrote: ↑

24 Dec 2021, 13:05

Tyhjä sikala on surullinen näky.

Tästähän olen itse eri mieltä.

38911 BASIC BYTES FREE wrote: ↑

27 Dec 2021, 17:10

Se on häkellyttävää että jopa tommonen luomukananmunakilo maksaa kaupassa vain jonkun 3-5 euroa, ja pistää vähän epäilemään sitä että mitkä ne tuotanto-olosuhteet todellisuudessa on.

Maatalous on kriisissä ja yrittäjät uupuvat

Maatalouden kannattavuus on jatkunut pitkään heikkona. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat näkyneet satojen määrissä, ja ilman globaalia kauppaa eläisimme katovuotta. Moni tilallinen miettii, kannattaako toimintaa enää jatkaa, kirjoittavat Tuomas Laitinen ja Simo Räty.

Suomalainen maatalous ei voi hyvin. Maatilat eivät voi hyvin yrityksinä ja maatiloja pyörivät ihmiset eivät voi hyvin. Maatalousyritykset ovat tyypillisesti pieniä perheyrityksiä, joissa työskentelee pieni määrä ihmisiä.

Samaa tilaa on saattanut pyörittää jo useampi peräkkäinen sukupolvi samalla paikalla. Maatila on monesti myös koti ja osa suvun tarinaa. Maataloustuottajat eivät ole mikään yksittäinen suuri taho vaan määrä x pieniä yrityksiä. Nämä yritykset ovat nyt kriisissä.

Maatalous on ollut jo pitkään suuressa muutoksessa. Kehitys on ollut nopeaa ja tilat ovat tehneet parhaansa pysyäkseen taloudellisesti kannattavina. Kannattavuutta on pyritty parantamaan kasvattamalla kokoa ja lisäämällä volyymia, erikoistumalla tai mahdollisten lisäelinkeinojen avulla.

Kannattavuuden eri kehittämistoimet vaativat kuitenkin resursseja ja ovat lisänneet velkaantuneisuutta sekä syöneet pääomaa. Se ei ole silti välttämättä parantanut kannattavuutta. Esimerkiksi Luken taloustohtorin lukemat ovat ikävää luettavaa – kirjanpitotilojen keskikannattavuus ei ole noussut yli 0,5:en lähes kahteenkymmeneen vuoteen.

Jos maatalousyritysten talouslukuja vertailee esimerkiksi pörssiyhtiöiden kannattavuuksien kanssa niin päällimmäisiksi tunteiksi jäävät tyrmistys ja epäusko. Investoidut pääomat saattavat olla lähempänä miljoonaa tai ylikin ja yritykset tarjoavat minimitoimeentuloa vastaavan elannon muutamalle ihmiselle.

Maatilojen talous lepää kolmen tukijalan varassa: kannattavuuden, maksuvalmiuden ja varallisuuden. Tukijalkojen ympärillä on erilaisia riippuvuuksia. Heikkoa kannattavuutta kestää pidempään jos kannattavuus on kunnossa, heikkoa maksuvalmiutta sietää vähän, jos varallisuus on kunnossa, heikko varallisuus paranee jos kannattavuus ja maksuvalmius ovat kunnossa.

Valitettavasti pitkään jatkunut heikko kannattavuus on syönyt nyt monella tilalla talouden toisia tukijalkoja. Kannattavuutta on voitu yrittää parantaa investoimalla, mikä voi heikentää tilan maksuvalmiutta lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

Toisaalta, investoinnit on voitu jättää tekemättä, jotta maksuvalmius on saatu parannettua, mutta tällöin kannattavuus on heikentynyt. Maksuvalmiutta on voitu hetkellisesti parantaa käyttämällä esimerkiksi puunmyyntituloja käyttökatteen parantamiseen investointien sijasta, jolloin on syöty varallisuuden tukijalkaa.

Maataloudella monin tavoin vaikeaa aikaa

Nyt tämä tie on käyty monella tilalla loppuun ja aletaan olla niiden perimmäisten kysymysten kohdalla: kannattaako tätä enää jatkaa? Kaikki tuottajat eivät kuitenkaan voi tätä enää pohtia. Monella tilalla velkataakka on niin musertava ja tilan myyntiarvo irtaimistoineen ja vaikkapa karjoineen niin matala, että sitä ei yksinkertaisesti voi myydä. Kannattamatonta tilaa on pakko jatkaa pankin vaatimuksesta.

Vanhojen haasteiden lisäksi on noussut myös ilmastonmuutos. Maatiloilla on suuri potentiaali sitoa hiiltä monin eri keinoin. Maataloudella on myös potentiaalia parantaa ympäristön tilaa. Nämä toimet vaativat kuitenkin investointeja ja uusien viljely- ja toimintamenetelmien opiskelua ja käyttöönottoa, mihin velkaisella, stressaantuneella tuottajalla ei välttämättä ole sen enempää taloudellisia kuin ajallisia mahdollisuuksia.

Maatalousyrittäjät näkevät ilmastonmuutoksen konkreettisesti. Esimerkiksi viljan viljelyssä kesät ovat alkaneet olla liian kuivia ja syksyt liian märkiä, jolloin satotasot ovat heitelleet ja sadonkorjuu on ollut teknisesti haastavaa ja kallista.

Ilman globaalia kauppaa eläisimme tälläkin hetkellä Suomessa katovuotta asiaankuuluvine nälänhätineen. Yrittäjien jaksaminen ja taloudellinen kyky tehdä investointeja on kuitenkin käymässä vaarallisen vähiin.

Tästä kertovat ennen kaikkea tilojen lopettamiset ja ihmisten uupumiset. Viljelijän uupuminen on pahimmillaan eläinsuojelutapaus, kun karjasta ei enää jakseta pitää huolta. Jatkuvat ongelmat ja paheneva taloudellinen ahdinko vievät henkiset voimavarat.

Korona maalasi sanan “resilienssi” julkiseen keskusteluun. Globaalin kaupan ongelmat takkuavine logistikkoineen kyseenalaistivat ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin toimitusvarmuuden. Olemme siirtyneet askeleen kohti maailmaa, jossa on pärjättävä sillä mitä käsillä on.

Kotimainen puhdas, ekologinen ja kestävä maataloustuotanto on asia mistä on myös pidettävä huolta. Se on tärkeä osa vastaustamme ilmastonmuutokseen ja ympäristön tilan parantamiseen. Se on myös ennen kaikkea tapa tuottaa ihmisille jokapäiväinen ravinto. Me emme elä ilman maataloutta.

Maataloudesta pidetään parhaiten huolta sen kannattavuutta vaalimalla. Kannattavuus antaa yrityksille mahdollisuuden investoida ja kehittää toimintaansa. Se antaa myös ennen kaikkea mielenrauhaa yrittäjille ja lisää jaksamista. Maataloustuottajan on saatava työstänsä reilu korvaus ja arvostus. Ihan niin kuin kaikkien muidenkin.

Maanviljelijät ovat Suomen varakkain ryhmä tilastoissa – pitääkö myytti rikkaista maajusseista paikkansa?
Puheet rikkaista viljelijöistä saattavat olla vahvasti liioiteltuja. Tilastojen valossa he näyttävät enemmänkin köyhtyvän.

Samuli Niinivuo
24.10.2021 17:30
MAATALOUSYRITTÄJÄT nousevat varallisuustilastoista esiin Suomen varakkaimpana sosioekonomisena ryhmänä.

Heidän nettovarallisuutensa mediaani oli vuonna 2019 yli 500 000 euroa, kun taas muilla yrittäjillä varallisuus jäi alle puoleen tästä. Tavallisiin palkansaajiin verrattuna maatalousyrittäjillä oli yli viisinkertaisesti enemmän varallisuutta.

Kun Tilastokeskus julkaisi tuoreimmat varallisuustiedot viime kesäkuussa, muun muassa Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus totesi, ettei valkokaulustyöllä näytä Suomessa liioin rikastuvan.

– Tavallisella maanviljelijällä yli 500 000 euroa nettovarallisuutta, tyypillinen ylempi toimihenkilö pääsee vain kolmasosaan, hän kirjoitti Twitterissä.

Muutama vuosi sitten Helsingin Sanomat uutisoi, että maanviljelijöiden tulot olivat kasvaneet roimasti parinkymmenen vuoden aikana. Yhteiskuntapolitiikan professori Heikki Hiilamo pohti silloin, etteivät maanviljelijät ehkä olekaan niin köyhiä kuin on kuviteltu.

– Julkisuudessa on puhuttu, että eläkeläiset ja maanviljelijät ovat vaikeassa tilanteessa, mutta tämän tilaston perusteella heillä ei ole kovin suurta syytä huoleen, hän kommentoi HS:lle.

Vaikuttaa siis siltä, että tässä maassa on parempi ryhtyä viljelijäksi, jos haluaa vaurastua.

Vai onko sittenkään? Tarkempi perehtyminen Tilastokeskuksen lukuihin osoittaa, että puheet varakkaista viljelijöistä saattavat olla vahvasti liioiteltuja.

MAATALOUSYRITTÄJÄT eivät ole järin suuri sosioekonominen ryhmä. Tämä korostuu erityisesti Tilastokeskuksen varallisuustutkimuksessa, joka nojaa kohtalaisen pieneen otokseen.

Tuoreimmassa varallisuustutkimuksessa maatalousyrittäjien otoskoko oli vain reilut 400 maatalousyrittäjäkotitaloutta. Vastaavasti taas palkansaajien otoskoko tutkimuksessa oli yli 4 800 palkansaajakotitaloutta.

Pieneen otokseen ei siis tarvitse sisältyä kuin muutama hyvin varakas maanviljelijä, että tilaston esittämä kuva maatalousyrittäjien nettovarallisuudesta alkaa jo vääristyä.

SYVÄLLISEMMÄN käsityksen maatalousyrittäjien varallisuudesta saa tarkastelemalla sen rakennetta ja vertaamalla sitä kotitalouksien varallisuuteen yleisesti.

Metsät ja pellot muodostivat maatalousyrittäjien suurimman varallisuuserän vuonna 2019. Metsien ja peltojen osuus heidän kokonaisvaroista oli noin 36 prosenttia.

Näin ei viisi vuotta sitten vielä ollut. Vuonna 2016 maatalousyrittäjien suurimman varallisuuserän muodostivat asunnot, joiden osuus heidän kokonaisvaroistaan oli noin 41 prosenttia. Metsien ja peltojen osuus oli silloin 37 prosenttia.

Yli kymmenen vuotta sitten asuntojen osuus maatalousyrittäjien kokonaisvaroista oli lähes 44 prosenttia ja metsien ja peltojen osuus 42 prosenttia.

Näyttää siis siltä, että maanviljelijöiden reaalivarallisuus on laskenut kauttaaltaan koko 2010-luvun ajan. Lasku on ollut huomattavaa etenkin vuosina 2016–2019, jolloin reaalivarojen osuus maanviljelijöiden kokonaisvaroista on laskenut reilusta 80 prosentista 73 prosenttiin.

MAATALOUSYRITTÄJIEN reaalivarallisuuden viimeaikainen kutistuminen vaikuttaisi johtuvan lähinnä asuntovarallisuudessa tapahtuneesta laskusta.

Käytännössä kyse on siitä, että maanviljelijöiden omistamien kiinteistöjen arvot ovat alentuneet. Havaintoa tukee Tilastokeskuksen varallisuustutkimus, jonka perusteella vuosina 2016–2019 oman pääasiallisen asunnon mediaaniarvo on laskenut Suomessa kaikkialla muualla paitsi pääkaupunkiseudulla.

Sikäli kun suurin osa maatiloista sijaitsee pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja useimmat maaseudulla, asuntomarkkinoiden eriytyminen ja kasvukeskusten ulkopuolella etenevä asuntojen arvon voimakas aleneminen näyttäisi nakertavan lovea maatalousyrittäjien varallisuuteen.

SÄÄSTÖPANKKIRYHMÄN pääekonomisti Henna Mikkonen pohti viime elokuussa, että maatalousyrittäjät saattaisivat olla oletettua aktiivisempia sijoittamaan. Hän päätteli näin juuri maanviljelijöiden suuren nettovarallisuuden perusteella.

Mikkonen ei ollut päätelmässään sinällään väärässä. Siinä missä maatalousyrittäjien reaalivarallisuus on vähentynyt, heidän rahoitusvarallisuutensa on tilastojen valossa kasvanut.

Esimerkiksi suorien pörssiosakeomistusten osuus maanviljelijöiden kokonaisvarallisuudesta oli vuonna 2019 lähes kahdeksan prosenttia, kun niiden osuus oli noin kolme prosenttia vuonna 2016. Myös rahastosijoitusten ja talletusten osuus kokonaisvarallisuudesta on kasvanut 2010-luvulla.

MAATALOUSYRITTÄJIEN rahoitusvarallisuutta tarkasteltaessa täytyy kuitenkin jälleen ottaa huomioon Tilastokeskuksen varallisuustutkimuksessa ilmoitetun otoksen koko. Kuten jo todettua, otoksen pieni koko saattaa vääristää yleiskuvaa maatalousyrittäjien varallisuudesta.

Vuonna 2019 maanviljelijöistä 39 prosenttia omisti suoraan pörssiosakkeita ja 37:llä prosentilla oli rahasto-omistuksia. Varallisuustietojen perusteella osuudet ovat pysyneet jokseenkin näillä tasoilla vuodesta 2009. Silloin maanviljelijöistä pörssiosakkeita omisti samat 39 prosenttia kuin vuonna 2019. Rahasto-omistuksia oli 32:lla prosentilla.

Finanssivarallisuus näyttää siis olevan yhtä keskittynyttä maanviljelijöiden keskuudessa kuin koko väestön keskuudessa. Tämä taas voi merkitä sitä, että maatalousyrittäjien väliset varallisuuserot saattavat tulevaisuudessa kasvaa huomattavasti, jos asuntojen arvot jatkavat laskuaan maaseudulla ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Ne maanviljelijät, joilla on enemmän sijoitusvarallisuutta, luultavasti vaurastuvat, mutta ne, joiden varallisuus koostuu lähinnä asunnoista, pelloista ja metsistä, todennäköisesti köyhtyvät.

Karhunpoika hairahtaa wrote: ↑

05 Jan 2022, 11:00

Maajussit on viime vuosina tuhonneet antaumuksella omaisuuttaan eli metsiään. Niillä on pidetty kannattamaton maatalous hengissä. Yksikin naapuri hakkasi 90 ha 40-50 vuotiasta metsää selluksi kaikkien alueen asukkaiden kauhuksi. Piti vielä 100 m luontopolkukin jättää hakkuuaukion keskelle. Ei auttanut, sukutila roikkuu nyt myynnissä, mutta ei näytä kelpaavan.

Suomen lohet liki tapettiin sukupuuttoon, ja nyt valtion voimayhtiö tyrmää viran­omaisen vaatimuksen lohikannan palauttamisesta Suomen pisimpään jokeen

Kemijoki oy kamppailee Kemijoen kalatiepakkoa vastaan. Fortum puolestaan vei Lapin ely-keskuksen oikeuteen, kun sille ei myönnetty puolen miljoonan euron vaelluskalatukea.

Hänen mukaansa ely-keskuksen vaatimus ”vaarantaa sähköjärjestelmän kannalta äärimmäisen tärkeän säätösähkön tuotannon” mutta Kemijoki oy tavoittelee luonnollisesti lisääntyvien vaelluskalakantojen osittaista palauttamista Kemijokeen.

Pasi Fist wrote: ↑

16 Jan 2022, 07:54

Suomalaista erityistä luontosuhdetta taas siinä koko rahalla.

https://www.hs.fi/talous/art-2000008524434.html

Suomen lohet liki tapettiin sukupuuttoon, ja nyt valtion voimayhtiö tyrmää viran­omaisen vaatimuksen lohikannan palauttamisesta Suomen pisimpään jokeen

Kemijoki oy kamppailee Kemijoen kalatiepakkoa vastaan. Fortum puolestaan vei Lapin ely-keskuksen oikeuteen, kun sille ei myönnetty puolen miljoonan euron vaelluskalatukea.

zutonFever wrote: ↑

16 Jan 2022, 13:25

ei jumalauta. Nyt Hk/Kariniemi on tehnyt tommosen ar-sovelluksen missä pääsee tutustumaan broilerintuotantoon. Paitsi että ei pääse, vaan toi on joku kahden markan lastenkirjaksi naamioitu mainospläjäys, missä esim ei sitä tuotantoa näytetä: ollenkaan.

Spoiler:

Nykyinen versio on pilotti, jonka avulla kerätään kokemuksia jatkokehitykseen.

automaatti-davidsson wrote: ↑

16 Jan 2022, 13:42

Pasi Fist wrote: ↑

16 Jan 2022, 07:54

Suomalaista erityistä luontosuhdetta taas siinä koko rahalla.

https://www.hs.fi/talous/art-2000008524434.html

Suomen lohet liki tapettiin sukupuuttoon, ja nyt valtion voimayhtiö tyrmää viran­omaisen vaatimuksen lohikannan palauttamisesta Suomen pisimpään jokeen

Kemijoki oy kamppailee Kemijoen kalatiepakkoa vastaan. Fortum puolestaan vei Lapin ely-keskuksen oikeuteen, kun sille ei myönnetty puolen miljoonan euron vaelluskalatukea.

Suomalaisen vesiluonnon yleisesti ja virtavesiluonnon yleisesti tuhomainen on kyllä ollut melkoinen suoritus.

salilta tuttu hevari wrote: ↑

17 Jan 2022, 22:35

automaatti-davidsson wrote: ↑

16 Jan 2022, 13:42

Pasi Fist wrote: ↑

16 Jan 2022, 07:54

Suomalaista erityistä luontosuhdetta taas siinä koko rahalla.

https://www.hs.fi/talous/art-2000008524434.html

Suomen lohet liki tapettiin sukupuuttoon, ja nyt valtion voimayhtiö tyrmää viran­omaisen vaatimuksen lohikannan palauttamisesta Suomen pisimpään jokeen

Kemijoki oy kamppailee Kemijoen kalatiepakkoa vastaan. Fortum puolestaan vei Lapin ely-keskuksen oikeuteen, kun sille ei myönnetty puolen miljoonan euron vaelluskalatukea.

Suomalaisen vesiluonnon yleisesti ja virtavesiluonnon yleisesti tuhomainen on kyllä ollut melkoinen suoritus.

https://yle.fi/uutiset/3-12220058 välillä pieniä valonpilkahduksiakin. Tuotakin vesistöä on padottu vuosisatojen ajan.

Luonnonperintösäätiö wrote:Kuusingin rantametsät suojellaan ja vanha vaelluskalareitti avataan

Luonnonperintösäätiö ja Kuusinkijoki kuntoon -yhdistys allekirjoittivat sopimuksen Kuusamon Kuusingissa sijaitsevien rantametsien ja vesialueiden suojelemiseksi. Samalla allekirjoitettiin toinen sopimus Koskienergia Koskivoima Oy:n, Kuusinkijoki kuntoon ry:n ja Luonnonperintösäätiön välille tukemaan hankkeen esisopimusta.

”Luonnonperintösäätiö ottaa aktiivisen roolin Kuusinkijoki-hankkeessa ja mahdollistaa alueen rantametsien sekä vaelluskaloistaan tunnettujen virtavesien saattamisen suojelun piiriin”, sanoo Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Pepe Forsberg.

Luonnonperintösäätiön edustaja ottaa paikan hankkeen ohjausryhmässä, joka tähtää aiemmin vapaana virranneen Piilijoen avaamiseen vaelluskalaväyläksi.

”Kyseessä on mittava projekti, jonka tarkoituksena on metsien suojelun lisäksi avata ja ennallistaa taimenestaan kuulun vesiekosysteemin vaelluskalareittejä Myllykosken vesivoimalaitoksen lähettyvillä”, Forsberg jatkaa innostuneena projektikuvaustaan.

Tarkoitus on ohjata joen virtaamaa Myllykosken voimalaitoksen takia pitkään kuivana ollutta Piilijokea pitkin takaisin pääuomaan. Parannus mahdollistaa taimenen esteettömän pääsyn joen yläjuoksun kutualueille ja kohentaa virtavesiekosysteemin tilaa myös muille eliöille, kuten pohjaeläimille ja vesisammalille.

Kuusinkijoki on kansallismaisemana tunnetun Oulankajoen sivujoki ja yksi Suomen ainoista vesistöistä, jossa erittäin uhanalainen järvitaimen edelleen lisääntyy luonnollisesti. Joen luonnonmukainen virtaama ja taimenen nousu joen yläosille halutaan turvata, koska taimenen kanta on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana heikentynyt aikaisemmista vaelluskalojen elinolojen kohentamiseen tähtäävistä hankkeista huolimatta.

”Kuusinkijoki-hanke saa tarvitsemansa avun ja osaamisen Luonnonperintösäätiön kautta. Tuntuu todella hienolta, että voimalaitoksen läheiset rannat suojellaan, kun vaihtoehtona oli mökkitonteiksi muuttaminen”, toteaa Kuusinkijoki kuntoon ry:n puheenjohtaja Matti Aikio.

Kuusingista löytyy taimenen ohella myös muita huomattavia luontoarvoja. Joen raita-, koivu- ja haapavaltaiset rantametsät ovat saaneet kasvaa 50-luvulta lähtien maankäytöltä rauhassa ja niihin on alkanut muodostua runsaasti lahopuuta. Alueella humisee myös havupuuvaltaisia metsiköitä, jotka ovat kuukkelin ja erittäin uhanalaisen hömötiaisen elinpiiriä. Kuusinkijoki-hankkeessa on tarkoitus paitsi suojella monimuotoisia rantametsiä, myös kartoittaa vanhojen kosteikkojen palauttamista alueelle.

Luonnonperintösäätiön keräys Kuusinkijoen ja Piilijoen rantametsien suojelemiseksi on avattu ja se on voimassa vuoden 2023 loppuun. Keräykseen voi osallistua tekemällä lahjoituksen Luonnonperintösäätiön verkkokaupassa tai lahjoittamalla suoraan Luonnonperintösäätiön keräystilille. Tarkemmat ohjeet löytyvät Luonnonperintösäätiön kampanjasivuilta osoitteesta https://luonnonperintosaatio.fi/kampanjat/kuusinki