Täällä seurataan maaseudun tuhoutumista

[Kauko Keuhkon näköinen mies]

Tyyppihän on oikeassa ja niittylaiduntava karja varsin hyvä juttu

Olis jos niitä ei tapettaisi ja/tai raiskattaisi.

Niittylaiduntava olisi poissa teollisesta navetasta ja hoitamassa katoavaa ympäristöä. Miettii sitä miltä kantilta vaan niin se olisi parannus nykysysteemiin.

[Texas-Peten soosit]

Mutsi kertoi miten niillä vielä ihan 70-luvun loppuun tai jopa kasarin alkuun karja oli välillä mettälaitumilla, pajulyhteitä kerättiin rehuksi ja rehunauriita eli turnipseja kasvatettiin, sekä jopa säilöttiin edelleen nauriskuopissa. Eikä asuneet edes missään jumalan selän takana, niin kaipa tommoset vanhan maatalouden (kestävät) tavat oli vielä reilu 40 vuotta sitten laajastikin voimissaan. Tietty se 15 vuotta eteenpäin sitten siitä ja kaikki oli aivan toisin.

[Hans Normaali]

Mutsi kertoi miten niillä vielä ihan 70-luvun loppuun tai jopa kasarin alkuun karja oli välillä mettälaitumilla, pajulyhteitä kerättiin rehuksi ja rehunauriita eli turnipseja kasvatettiin, sekä jopa säilöttiin edelleen nauriskuopissa. Eikä asuneet edes missään jumalan selän takana, niin kaipa tommoset vanhan maatalouden (kestävät) tavat oli vielä reilu 40 vuotta sitten laajastikin voimissaan. Tietty se 15 vuotta eteenpäin sitten siitä ja kaikki oli aivan toisin.

On mielenkiintoista jutella näistä jutuista isäukon kanssa, joka on sitä ikäpolvea joka on nähnyt maaseudun kehityskaaren ihan perinteisestä hevos-touhusta nykyaikaisiin traktoreihin ja kaiken siitä väliltä.

[Rasmus-mafioso]

Mutsi kertoi miten niillä vielä ihan 70-luvun loppuun tai jopa kasarin alkuun karja oli välillä mettälaitumilla, pajulyhteitä kerättiin rehuksi ja rehunauriita eli turnipseja kasvatettiin, sekä jopa säilöttiin edelleen nauriskuopissa. Eikä asuneet edes missään jumalan selän takana, niin kaipa tommoset vanhan maatalouden (kestävät) tavat oli vielä reilu 40 vuotta sitten laajastikin voimissaan. Tietty se 15 vuotta eteenpäin sitten siitä ja kaikki oli aivan toisin.

On mielenkiintoista jutella näistä jutuista isäukon kanssa, joka on sitä ikäpolvea joka on nähnyt maaseudun kehityskaaren ihan perinteisestä hevos-touhusta nykyaikaisiin traktoreihin ja kaiken siitä väliltä.

Ehtiiköhän nähdä vielä paluun hevoseen.

[Hans Normaali]

Mutsi kertoi miten niillä vielä ihan 70-luvun loppuun tai jopa kasarin alkuun karja oli välillä mettälaitumilla, pajulyhteitä kerättiin rehuksi ja rehunauriita eli turnipseja kasvatettiin, sekä jopa säilöttiin edelleen nauriskuopissa. Eikä asuneet edes missään jumalan selän takana, niin kaipa tommoset vanhan maatalouden (kestävät) tavat oli vielä reilu 40 vuotta sitten laajastikin voimissaan. Tietty se 15 vuotta eteenpäin sitten siitä ja kaikki oli aivan toisin.

On mielenkiintoista jutella näistä jutuista isäukon kanssa, joka on sitä ikäpolvea joka on nähnyt maaseudun kehityskaaren ihan perinteisestä hevos-touhusta nykyaikaisiin traktoreihin ja kaiken siitä väliltä.

Ehtiiköhän nähdä vielä paluun hevoseen.

Jaa-a. Siltä varalta että paluu hevosiin on edessä, niin olisi kyllä hyvä saada isukin know-how siitäkin hommasta talteen, koska hevosten kanssa pelaaminen on semmonen asia mistä mulla ei oo harmainta haisuakaan.

Vasta tälle vanhemmalla iällä on ruvennut tajuamaan minkälaisia tietopankkeja tommoset isäukon kaltaiset tyypit on. Se tietomäärä, sen soveltamiskyky ja ihan vaan näppituntuma asioihin on ihan järkyttävän kovaa luokkaa, ja itse ei varmaan koskaan tule saavuttamaan samaa tasoa mikä melkeinpä hävettää.

[mutavelho]

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009011703.html

Mikon lapsuutta varjosti pelko, että vesi peittää kodin ja maat

Itä-Lappiin suunniteltiin vuosia Vuotoksen tekojärveä. Vesivoiman alta ostetut kodit rapistuvat nyt sijoillaan. Mikko Kilpimaa asuu talossa, jonka viereen tekoaltaan ranta olisi tullut ja haaveilee, että kotirannasta voisi joskus kalastaa lohen.

– Valtio rikkoo EU:n ympäristödirektiiviä, ja Suomea on huomautettu siitä toistuvasti. Meidän pitäisi tehdä ohitusuomat, mutta Suomi ei tee mitään. Sitten leikitään ympäristöasioissa edelläkävijöitä ja sivistysvaltiota, Kilpimaa puuskahtaa.

[Karhunpoika hairahtaa]

Vihreitä vaille kaikki puolueet halusivat tappaa uhanalaisia eläimiä. Edes saimaannorppia suojeleva verkkokielto ei edennyt.

Hyvä Suomi, just näin. Erityinen luontosuhde.

EDIT: Lisätäänpäs vaikka Jenni Pitkon päivitys.

Olen todella pettynyt, että maa- ja metsätalousvaliokunnassa ei löydy halua puolustaa eläimiä ja suojella uhanalaista luontoa. Käsittelimme tänään neljä kansalaisaloitetta, joissa valiokunnan kannat hajosivat. Tein vastalauseet kaikkiin mietintöihin. Valiokunnan enemmistön kanta edustaa ajattelua, jota en voi hyväksyä. Eläimillä on itseisarvo ja uhanalainen luonto tarvitsee puolustamista, vaikka se aiheuttaisi meille vaivaa.
Kansalaisaloitteet koskivat suden ja valkoposkihanhen metsästämistä sekä saimaannorpan ja uhanalaisten vesilintujen suojelemista. Vihreiden lisäksi vain toinen vasemmiston edustaja tuki eläinmyönteistä linjaa. Tämä on käsittämätöntä. Suomalaiset haluavat suojella luontoa, mutta valiokunnalla ei heru myötätuntoa edes saimaannorpalle.

Valiokunnan enemmistö ei siis suostunut verkkokalastuskieltoon Saimaannorpan alueella, vaikka joka vuosi kuutteja kuolee verkkoihin. Suden osalta valiokunnan enemmistö haluaa alentaa kynnystä kannanhoidolliseen metsästykseen, mutta tämä ei meille käy, sillä susikanta on aivan liian pieni ja tätä tukee valiokunnan saama tutkimustieto.

Uhanalaisten lajien metsästämisen kiellon kannattamisen kanssa jäimme myös yksin. Valkoposkihanhea koskevassa mietinnössä kritisoimme syvästi ajatusta, että luonnonsuojelulain piirissä olevaa eläintä voisi hyödyntää ruoaksi.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan linja vaikuttaa siltä, että ongelmien ratkaisuksi kelpaa vain ampuminen ja tutkitulle tiedolle viitataan kintaalla. Tämä on todella nolo ja kurja päivä Suomen luonnolle.

Mietintöjen ja vastalauseiden välillä äänestetään täysistunnossa myöhemmin. Toivon, että eduskunnan suuressa salissa useampi asettuu kannattamaan luonnon ja eläinten suojelua ja vastustamaan tappamisen kategorista helpottamista.

[Conrad]

Suomalaisten erityinen luontosuhde ad infinitum.

[Kalle]

Mielenkiintoinen juttu:

Tutkija herätti henkiin Pohjolan muinaiset kasvit ja toisi ne suomalaisten ruokapöytiin – värikkäät pavut ja herneet olivat ennen juhlaruokaa

Tutkija on viljellyt noin 200 perinnekasvia koko kesän koeviljelmällä Turussa. Sadonkorjuu on ollut lupaava, ja uusvanhat lajikkeet voisivat tuoda monipuolisuutta niin pelloille kuin lautasillekin.

Perinteisten palkokasvien ilmastokestävyydestä on saatu lupaavia tuloksia Turussa. Keittopavut, maatiaishärkäpavut ja harmaaherneet toisivat maukkaan ja värikkään lisän suomalaisten ruokapöytiin.

Tutkija Valter Weijola muistuttaa, että nykyään esimerkiksi valtaosa peltoherneen ja härkäpavun sekä muiden palkokasvien sadosta menee eläinten rehuksi.

Se pieni osa, joka päätyy ihmisravinnoksi, jalostetaan yleensä johonkin muotoon. Perinteiset lajikkeet ovat sekä kauniita että herkullisia, ja ne voisi nauttia ilman jalostusta.

Weijolan tutkimat lajikkeet ovat sellaisia, jotka viljelijä voi ottaa suoraan käyttöön...

Koko juttu:
https://yle.fi/uutiset/3-12630214?origin=rss

[Syyntakeeton uskottu henkilö]

[zutonFever]

Mietin että mihin laitan tän historoitsijan tuotoksen, mut tännehän se kuuluu. Teemu Keskisarja Maaseudun metsätuhon tulevaisuudessa:

Keskisarja: Tuulivoima – maalaiselon ja metsien salakavala vihollinen?
”Tuulivoiman kotimaisuus on vino mielikuva”, tuumaa Teemu Keskisarja uusimmassa Aarteen kolumnissaan.

Meinasin kirjoittaa kolumnin Suomen ensimmäisestä tuulibisneksestä: palkkien veistämisestä ja viennistä 1700-luvun Hollantiin tuulimyllyjen rakentajille. Mutta ajakoon ohitse kiihottavampi aihe.

Suomalaisten ”yleissivistyksessä”, jos siitä voi some­aikana puhuakaan, tuulivoima on simppeliä. Ukrainan sota sekä öljyn ja kaasun katastrofit oikovat käsityksiä entisestään. Äkkiä lisää kotoista, ilmastoystävällistä, poliittisesti puhtoista sähköä!

Media enimmäkseen laulaa tuulivoiman Korkeaa veisua lobbareiden sanoituksilla.

Jaksaisinko uskoa silkkaan siunauksellisuuteen? En, koska isoissa asioissa aina on kaksi puolta: etupuoli ja takapuoli. Jälkimmäisestä on asiantuntevasti kirjoittanut maatalous- ja metsätieteiden tohtori Riikka Rajalahti (esim. Kanava 5/2022).

”Vihreä” tuulivoima on pohjimmiltaan harmaata. Voimalat jököttävät takuulla elottomilla betoniperustuksilla. Kasvit lakoavat paitsi lähistöltä myös huoltoteiden alta. Rakenteisiin kuluu harvinaisia metalleja ja valtavasti terästä. Raaka-­aineet eivät irtoa ekoihmelouhoksesta vaan kaivosteollisuudesta, saastuttajien pohjakerroksesta.

Sähkövirta ei tuulesta tempaudu pistorasiaan. Rannikkopitäjissä ja sisämaan korvissa täytyy vetää uudet voimalinjat mittavine raivioineen. Miksi muuten tuulivoimaloita ei nouse suurkaupunkeihin ja sähkön suurkuluttajien nurkan taakse? Kaiketi siksi, että ihmiset eivät kestä niitä nähdä ja kuulla.

Tuulivoiman kotimaisuus on vino mielikuva. ”Suomalaiset” tuuliyhtiöt ovat paljolti keskieurooppalaisten omistuksessa. Laitteistot ja valvontateknologia tulevat ulkoa. Alan edunvalvonta ja viestintäkään eivät ole järin sinivalkoisia.

Entä työllisyysvaikutukset? Voimalahankkeen alussa hommaa riittää projektipäällikölle, lausunnonantajille, kuntapäättäjille ja juristeille. Paikalliset koneyrittäjät pääsevät maanrakennukseen, jos pärjäävät tiukassa kilpailutuksessa. Lunastetusta läntistä onnekas saa hyvät massit ja onneton olemattomat. Kymmenien tuhansien työpaikkojen ilmaantuminen ja pysyminen lienee toiveunta. Huolto­teiden lumenaurauksella jotkut tienaavat leipänsä.

Suomen Tuulivoimayhdistys mainostaa: ”Esimerkiksi Suomen suurin tuulivoimakunta Kalajoki sai noin 60 tuulivoimalastaan 1,7 miljoonan euron kiinteistöverotulot vuonna 2019.” Minusta summa kuulostaa pikkiriikkiseltä, jos se siis on tähänastinen Suomen ennätys. Ja onko menopuolella aivan varmaa, että turismi ja loma-asutus eivät missään köyhdy melu-, luonto- ja maisemahaitoista.

Suomen tuulivoimalat kohentavat työllisyyttä – mutta eivät välttämättä Suomessa. Afrikkalaiset hikoilevat kaivoksissa. Kiinalaiset valmistavat ison osan komponenteista. Turbiineja toimittavat Tanska ja Saksa. Ken ylistää ”suomalaisen tuulivoiman” huoltovarmuutta, luottakoon siihen, että ikimaailmassa ei tapahdu taloussotia Kiinan kanssa, pandemiakatkoksia tuotantoketjussa tai EU:n sisäisiä sähkökiistoja. Sivumennen sanottuna Puolustusvoimat vastustaa itärajan hökötyksiä, jotka häiritsevät tutkia.

Keski-Euroopan tiheään asutulle maaseudulle eivät asukkaat hyväksy tuulipuistoja. Useissa Saksan osavaltioissa on metsään rakentaminen kielletty. Siellä luonnonsuojelijat ovat sotajalalla tuulivoimaa vastaan.

Suomessa ilmastoahdistujat uskovat, että Näsinneulaa korkeammat teräshirviöt pelastavat luomakunnan muutaman kuolleen lepakon ja kaikonneen lokin hinnalla. Ainoastaan Suomessa on tarjolla mielin määrin vehreää joutomaata. Lupahakemuksissa tuulivoima viilettää ohituskaistoilla. Nimenomaan tilanvaltaamisen helppous selittää ulkomaisten yhtiöiden investointi-intoa.

Valtausstrategian ansaintalogiikka ei piile suomalaisten sähkömittareissa vaan tuotteen viennissä tulevaisuudessa sinne, missä hyvämaineisesta energiasta on huutavin ja kirkuvin pula. Terawatista jää Suomen maalaisrahvaalle... sanotaanko sama nokare kuin 1700-luvulla tuulimylly­tarvikkeiden alkutuottajille. Ylikansallisessa moraalipörssissä ei paljon paina Petäjäveden puukirkon maailmanperintö. Metsähistorioitsijana jaan MTT Riikka Rajalahden huolen siitä, että Suomesta kehittyy ”energiareservaatti”. Ensi hädässä tuulivoimamme paikkaa Saksassa hiilen, maakaasun ja ydinvoiman vajeita.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/met ... fe6dcc7fa0

[Texas-Peten soosit]

Sopis moneen eri topikkiin kuten kepu, ilmastonmuutos ja korruptio mutta laitetaan nyt vaikka tänne

[Dame Cressida Dick]

Mietin että mihin laitan tän historoitsijan tuotoksen, mut tännehän se kuuluu. Teemu Keskisarja Maaseudun metsätuhon tulevaisuudessa:

Keskisarja: Tuulivoima – maalaiselon ja metsien salakavala vihollinen?
”Tuulivoiman kotimaisuus on vino mielikuva”, tuumaa Teemu Keskisarja uusimmassa Aarteen kolumnissaan.

Meinasin kirjoittaa kolumnin Suomen ensimmäisestä tuulibisneksestä: palkkien veistämisestä ja viennistä 1700-luvun Hollantiin tuulimyllyjen rakentajille. Mutta ajakoon ohitse kiihottavampi aihe.

Suomalaisten ”yleissivistyksessä”, jos siitä voi some­aikana puhuakaan, tuulivoima on simppeliä. Ukrainan sota sekä öljyn ja kaasun katastrofit oikovat käsityksiä entisestään. Äkkiä lisää kotoista, ilmastoystävällistä, poliittisesti puhtoista sähköä!

Media enimmäkseen laulaa tuulivoiman Korkeaa veisua lobbareiden sanoituksilla.

Jaksaisinko uskoa silkkaan siunauksellisuuteen? En, koska isoissa asioissa aina on kaksi puolta: etupuoli ja takapuoli. Jälkimmäisestä on asiantuntevasti kirjoittanut maatalous- ja metsätieteiden tohtori Riikka Rajalahti (esim. Kanava 5/2022).

”Vihreä” tuulivoima on pohjimmiltaan harmaata. Voimalat jököttävät takuulla elottomilla betoniperustuksilla. Kasvit lakoavat paitsi lähistöltä myös huoltoteiden alta. Rakenteisiin kuluu harvinaisia metalleja ja valtavasti terästä. Raaka-­aineet eivät irtoa ekoihmelouhoksesta vaan kaivosteollisuudesta, saastuttajien pohjakerroksesta.

Sähkövirta ei tuulesta tempaudu pistorasiaan. Rannikkopitäjissä ja sisämaan korvissa täytyy vetää uudet voimalinjat mittavine raivioineen. Miksi muuten tuulivoimaloita ei nouse suurkaupunkeihin ja sähkön suurkuluttajien nurkan taakse? Kaiketi siksi, että ihmiset eivät kestä niitä nähdä ja kuulla.

Tuulivoiman kotimaisuus on vino mielikuva. ”Suomalaiset” tuuliyhtiöt ovat paljolti keskieurooppalaisten omistuksessa. Laitteistot ja valvontateknologia tulevat ulkoa. Alan edunvalvonta ja viestintäkään eivät ole järin sinivalkoisia.

Entä työllisyysvaikutukset? Voimalahankkeen alussa hommaa riittää projektipäällikölle, lausunnonantajille, kuntapäättäjille ja juristeille. Paikalliset koneyrittäjät pääsevät maanrakennukseen, jos pärjäävät tiukassa kilpailutuksessa. Lunastetusta läntistä onnekas saa hyvät massit ja onneton olemattomat. Kymmenien tuhansien työpaikkojen ilmaantuminen ja pysyminen lienee toiveunta. Huolto­teiden lumenaurauksella jotkut tienaavat leipänsä.

Suomen Tuulivoimayhdistys mainostaa: ”Esimerkiksi Suomen suurin tuulivoimakunta Kalajoki sai noin 60 tuulivoimalastaan 1,7 miljoonan euron kiinteistöverotulot vuonna 2019.” Minusta summa kuulostaa pikkiriikkiseltä, jos se siis on tähänastinen Suomen ennätys. Ja onko menopuolella aivan varmaa, että turismi ja loma-asutus eivät missään köyhdy melu-, luonto- ja maisemahaitoista.

Suomen tuulivoimalat kohentavat työllisyyttä – mutta eivät välttämättä Suomessa. Afrikkalaiset hikoilevat kaivoksissa. Kiinalaiset valmistavat ison osan komponenteista. Turbiineja toimittavat Tanska ja Saksa. Ken ylistää ”suomalaisen tuulivoiman” huoltovarmuutta, luottakoon siihen, että ikimaailmassa ei tapahdu taloussotia Kiinan kanssa, pandemiakatkoksia tuotantoketjussa tai EU:n sisäisiä sähkökiistoja. Sivumennen sanottuna Puolustusvoimat vastustaa itärajan hökötyksiä, jotka häiritsevät tutkia.

Keski-Euroopan tiheään asutulle maaseudulle eivät asukkaat hyväksy tuulipuistoja. Useissa Saksan osavaltioissa on metsään rakentaminen kielletty. Siellä luonnonsuojelijat ovat sotajalalla tuulivoimaa vastaan.

Suomessa ilmastoahdistujat uskovat, että Näsinneulaa korkeammat teräshirviöt pelastavat luomakunnan muutaman kuolleen lepakon ja kaikonneen lokin hinnalla. Ainoastaan Suomessa on tarjolla mielin määrin vehreää joutomaata. Lupahakemuksissa tuulivoima viilettää ohituskaistoilla. Nimenomaan tilanvaltaamisen helppous selittää ulkomaisten yhtiöiden investointi-intoa.

Valtausstrategian ansaintalogiikka ei piile suomalaisten sähkömittareissa vaan tuotteen viennissä tulevaisuudessa sinne, missä hyvämaineisesta energiasta on huutavin ja kirkuvin pula. Terawatista jää Suomen maalaisrahvaalle... sanotaanko sama nokare kuin 1700-luvulla tuulimylly­tarvikkeiden alkutuottajille. Ylikansallisessa moraalipörssissä ei paljon paina Petäjäveden puukirkon maailmanperintö. Metsähistorioitsijana jaan MTT Riikka Rajalahden huolen siitä, että Suomesta kehittyy ”energiareservaatti”. Ensi hädässä tuulivoimamme paikkaa Saksassa hiilen, maakaasun ja ydinvoiman vajeita.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/met ... fe6dcc7fa0

Vittu tääkkn on daiju tyyppi.

[superlemmikki]

Sopis moneen eri topikkiin kuten kepu, ilmastonmuutos ja korruptio mutta laitetaan nyt vaikka tänne

Juttua tehdessä Suomen ilmastoruokaohjelma katosi. Se oli toukokuussa valmis, julkistustilaisuuteen lähetettiin kutsut. Sitten kaikki peruttiin. Lähteiden mukaan uusi ministeri @kurvisentwiit ei pitänyt ohjelmasta, koska siinä puhuttiin lihankulutuksen vähentämisestä.

[Kalle]

Avussa pitkä juttu soiden ojitusten historiasta ja nykyisyydestä.

Suomen soita tuhosivat 1800-luvun nälkävuosien perintö ja harhakäsitys ”hallan pesistä” – Näin täpärästi Patvinsuon kansallispuisto pelastui

Suomessa on ojitettu soita enemmän kuin missään muualla. Sillä on ollut valtavat vaikutukset suoluontoon.

Torronsuo Forssassa on harvinaisuus: lähes ojittamaton suo ja vieläpä eteläisessä Suomessa. Suota kiertävän reitin taukopaikalla Helsingin yliopiston suometsätieteen professorilla Harri Vasanderilla on heti yllättävää kerrottavaa ojitusten historiasta.

– Kaikki alkoi jo nälkävuosista 1800-luvun lopulla.

Suomen soita toki oli jo tätä ennen raivattu pelloiksi ja niitetty eläinten rehuksi, mutta suuri muutos alkoi, kun nälkävuosien kurittamat suomalaiset kävivät pyytämässä Venäjän tsaarilta viljaa.

– Tsaari kuitenkin vastasi, ettei anna viljaa vastikkeettomasti, vaan vaati ”laiskojen suomalaisten” raivaavan vastikkeeksi soita pelloiksi. Lapiolla kaivetuista ojista ei tullut kuitenkaan mitään nälkäisten ja heikosti ravittujen ihmisten tekeminä.

Tällä ojankaivuulla oli kuitenkin pitkät jäljet. 1900-luvun alussa huomattiin, että ojien reunoilla kasvoi hyvin puuta...

Koko juttu:
https://www.apu.fi/artikkelit/soiden-tu ... o-pelastui