Neuvostoliitossa ei ollut tätäkään ongelmaa
https://www.punkinfinland.net/forum/
https://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?f=2&t=42574
Alkaa olla jo aika voittajaolo. Enää 10 päivää estelyä (täyspötköttelyä ja lääkkeitä) jäljellä. Sitten saa kuulemma tulla, vaikka keskosena tuleekin. Jännittää.Onnea loppumatkalle ja koitokseen!101 Dalmatian Bitch wrote:Neljän vuoden odottelun ja haaveilun jälkeen pulla on vihdoin onnellisesti uunissa, mutta ei ole oikein malttanut pysyä siellä. Sairaslomalla oltu jo kohta kolme kuukautta, josta viimeiset neljä viikkoa täydessä vuodelevossa välillä kotona ja välillä sairaalassa. Kaikenlaista toimenpidettä tehty ja välillä eletty vähän liiankin jänniä hetkiä, mutta nyt ollaan jo lukemissa 32+4
Tsemppiä!101 Dalmatian Bitch wrote:Neljän vuoden odottelun ja haaveilun jälkeen pulla on vihdoin onnellisesti uunissa, mutta ei ole oikein malttanut pysyä siellä. Sairaslomalla oltu jo kohta kolme kuukautta, josta viimeiset neljä viikkoa täydessä vuodelevossa välillä kotona ja välillä sairaalassa. Kaikenlaista toimenpidettä tehty ja välillä eletty vähän liiankin jänniä hetkiä, mutta nyt ollaan jo lukemissa 32+4
Loli wrote:Tsemppiä!101 Dalmatian Bitch wrote:Neljän vuoden odottelun ja haaveilun jälkeen pulla on vihdoin onnellisesti uunissa, mutta ei ole oikein malttanut pysyä siellä. Sairaslomalla oltu jo kohta kolme kuukautta, josta viimeiset neljä viikkoa täydessä vuodelevossa välillä kotona ja välillä sairaalassa. Kaikenlaista toimenpidettä tehty ja välillä eletty vähän liiankin jänniä hetkiä, mutta nyt ollaan jo lukemissa 32+4
Sari Kalmelainen wrote:Loli wrote:Tsemppiä!101 Dalmatian Bitch wrote:Neljän vuoden odottelun ja haaveilun jälkeen pulla on vihdoin onnellisesti uunissa, mutta ei ole oikein malttanut pysyä siellä. Sairaslomalla oltu jo kohta kolme kuukautta, josta viimeiset neljä viikkoa täydessä vuodelevossa välillä kotona ja välillä sairaalassa. Kaikenlaista toimenpidettä tehty ja välillä eletty vähän liiankin jänniä hetkiä, mutta nyt ollaan jo lukemissa 32+4
Dan of Finland wrote:Sari Kalmelainen wrote:Loli wrote:Tsemppiä!101 Dalmatian Bitch wrote:Neljän vuoden odottelun ja haaveilun jälkeen pulla on vihdoin onnellisesti uunissa, mutta ei ole oikein malttanut pysyä siellä. Sairaslomalla oltu jo kohta kolme kuukautta, josta viimeiset neljä viikkoa täydessä vuodelevossa välillä kotona ja välillä sairaalassa. Kaikenlaista toimenpidettä tehty ja välillä eletty vähän liiankin jänniä hetkiä, mutta nyt ollaan jo lukemissa 32+4
Onnea loopusuoralle!!101 Dalmatian Bitch wrote:Neljän vuoden odottelun ja haaveilun jälkeen pulla on vihdoin onnellisesti uunissa, mutta ei ole oikein malttanut pysyä siellä. Sairaslomalla oltu jo kohta kolme kuukautta, josta viimeiset neljä viikkoa täydessä vuodelevossa välillä kotona ja välillä sairaalassa. Kaikenlaista toimenpidettä tehty ja välillä eletty vähän liiankin jänniä hetkiä, mutta nyt ollaan jo lukemissa 32+4
Hui, kuulostaapa konkreettiselta. Tai siis itelle ei ois tullu mieleenkään et lihakset tosiaan (tietenki) heikkenee tolleen. Sitäki enemmän siis tsemppiä sinne!101 Dalmatian Bitch wrote:Kiitos kovasti! Ei ole ihan mennyt hommat niin kuin kuvittelin, mutta kaipa se lopputulos on tässä tärkein. Lähinnä nyt, kun ollaan jo näin pitkällä, pelottaa vain se, kuinka kauan vauva joutuu olemaan tehohoidossa ja kuinka ite palaudun tästä sellaiseen kuntoon, että jaksan hoitaa sitä. Kävely ja seisominenkaan ei onnistu, kun kaikki lihakset on kadonneet ja kunto niin heikennyt. Mutta. Me otetaan vauvan kanssa sitten molemmat semmonen tehovoimistumiskuuri synnytyksen jälkeen.
Napero saattaaolla varsin hyvissäkin voimissa, eikä tarvi juuri mitään ekstraa jos hyvin käy. Meidän pätkylä syntyi viikolla 35+ jotain ja painoi hienot 2,5 kiloo ja eikun kolmantena päivänä kotiin vaan,ei mitään erityistä,paitsi tietty sitä painoa tarkkailtiin alussa tosi paljon ja jouduin harmikseni juottamaan lisämaitoo sille, vaikka olen ihan aivopesty imetysentusiasti.101 Dalmatian Bitch wrote:Kiitos kovasti! Ei ole ihan mennyt hommat niin kuin kuvittelin, mutta kaipa se lopputulos on tässä tärkein. Lähinnä nyt, kun ollaan jo näin pitkällä, pelottaa vain se, kuinka kauan vauva joutuu olemaan tehohoidossa ja kuinka ite palaudun tästä sellaiseen kuntoon, että jaksan hoitaa sitä. Kävely ja seisominenkaan ei onnistu, kun kaikki lihakset on kadonneet ja kunto niin heikennyt. Mutta. Me otetaan vauvan kanssa sitten molemmat semmonen tehovoimistumiskuuri synnytyksen jälkeen.
Eikös sitä niin sanota että eka muksu on aina myöhässä (paitsi sillon kun ei oo). Dude tulee sitten ajallaan, toivottavasti synnytys menee hyvin.Jonikäteinen wrote:Jännittäääääää! Eilen olis ollut laskettu, mut ei se tuolt viä näköjää tuu. Ei vaa malttais odotella.
Olipas kivaa ja kannustavaa lukea tämä! Nyt on nimittäin 35+3 menossa. Ja ai että miten onnellinen mieli, kun päästiin näin pitkälle ja vielä oikealle vuodelle. Ihan en ois tätä uskonut silloin 28. viikolla. Torstaina lääkäri sanoi, että ei tässä enää levot auta ja että ei mene montaa päivää, kun beibi on maailmassa. Mutta eipä oo vielä näkynyt, vaikka oonkin touhuillut kotona välillä paljonkin! Olo on kyllä sen verta tukala välillä, että ihan ilomielin lähtisin jo synnyttämään. Vaikka parempihan se vaan, että pysyy nyt vielä mahassa sen puolitoista viikkoa ainakinEnskanasu wrote:Napero saattaaolla varsin hyvissäkin voimissa, eikä tarvi juuri mitään ekstraa jos hyvin käy. Meidän pätkylä syntyi viikolla 35+ jotain ja painoi hienot 2,5 kiloo ja eikun kolmantena päivänä kotiin vaan,ei mitään erityistä,paitsi tietty sitä painoa tarkkailtiin alussa tosi paljon ja jouduin harmikseni juottamaan lisämaitoo sille, vaikka olen ihan aivopesty imetysentusiasti.101 Dalmatian Bitch wrote:Kiitos kovasti! Ei ole ihan mennyt hommat niin kuin kuvittelin, mutta kaipa se lopputulos on tässä tärkein. Lähinnä nyt, kun ollaan jo näin pitkällä, pelottaa vain se, kuinka kauan vauva joutuu olemaan tehohoidossa ja kuinka ite palaudun tästä sellaiseen kuntoon, että jaksan hoitaa sitä. Kävely ja seisominenkaan ei onnistu, kun kaikki lihakset on kadonneet ja kunto niin heikennyt. Mutta. Me otetaan vauvan kanssa sitten molemmat semmonen tehovoimistumiskuuri synnytyksen jälkeen.
Tsemppiä täältäkin, mun mutsi joutu meitä (kaksoisbroidia ja minua siis) odottaessaan kans makaamaan täydellisessä levossa pari kuukautta, ja aika rankkaa kuulemma oli. Nopeesti ne vaivat siitä sit unohtuu, kun tulee kaikkee muuta ajateltavaa