Onko sulla diagnosoitu adhd, add tai joku vastaava

[Jimi Heydrich]

Törmäsin keväällä ADHD-meemiin jossa listattiin kaikkia asioita mihin se oli vaikuttanut (aloitettuja kalliita harrastuksia, kesken jääneitä kouluja, jätettyjä työuria etc), tuli semmoinen olo että hmmm.

Sama kokemus! löysin r/adhdmemes reditillä ja jokainen niistä oli oma diagnoosinsa ja selityksensä käytökseeni ja ongelmiini.

Olen nyt syönyt jonkin verran erilaisia lääkkeitä viimeisen puolen vuoden aikana eikä mikään niistä ole ollut toivomani silver bullet.
Osaan keskittyä vähän paremmin niiden avulla, mutta en automaattisesti keskity oikeisiin asioihin ja tuntuu koko ajan siltä että olen syönyt amfetamiinia, ikävällä tavalla. Teen edelleen satoja asioita samalla sillä seurauksella että mikä niistä ei valmistu: edelleen keskeytän pyykkien ripustamisen koska tuli joku sähköposti ja yhtäkkiä olen ruuvaamassa jotain mitä jäi kesken viime viikolla ja olen kokonaan kauan sitten unohtanut pyykit. Tai sitten stressaan aivan todella paljon työasioista, vain siksi että niitä pitäisi tehdä ja en vaan millään pysty, vaikka olisi kuinka helppoa. Tai kalenterissa on kokous kolmelta, niin en voi aloittaa mitään muuta ennen sitä vaikka sen jutun hoitaminen kestäisi max puoli tuntia.

[hurmaava kimalainen]

Olen nyt syönyt jonkin verran erilaisia lääkkeitä viimeisen puolen vuoden aikana eikä mikään niistä ole ollut toivomani silver bullet.
Osaan keskittyä vähän paremmin niiden avulla, mutta en automaattisesti keskity oikeisiin asioihin ja tuntuu koko ajan siltä että olen syönyt amfetamiinia, ikävällä tavalla. Teen edelleen satoja asioita samalla sillä seurauksella että mikä niistä ei valmistu: edelleen keskeytän pyykkien ripustamisen koska tuli joku sähköposti ja yhtäkkiä olen ruuvaamassa jotain mitä jäi kesken viime viikolla ja olen kokonaan kauan sitten unohtanut pyykit. Tai sitten stressaan aivan todella paljon työasioista, vain siksi että niitä pitäisi tehdä ja en vaan millään pysty, vaikka olisi kuinka helppoa. Tai kalenterissa on kokous kolmelta, niin en voi aloittaa mitään muuta ennen sitä vaikka sen jutun hoitaminen kestäisi max puoli tuntia.

Hmm vähän samat fiilikset, että lääkkeet ei automaattisesti auta keskittymään siihen mihin pitäis. Helposti vierähtää aika siivotessa ja pikku juttuja puuhastellessa kuin siinä että lukis 20 sivua kurssikirjaa. Vaikea keskittyä asioihin mistä ei saa semmoista nopeaa tyydytystä. Vaikeisiin ja työläisiin asioihin keskittyminen vaatii jonkin sortin motivaatiota ja tuntuu että se pitää löytää ja perustella itselle joka kerta uudestaan. Lääkkeet kuitenkin tuntuu lisäävän aloitekykyä huomattavasti.

[Dolls are Creepy]

Tosi kiinnostavaa lukea muiden kokemuksia, mulla ilmeisesti kävi melkoinen säkä kun noi lääkkeet tuntuu olevan hyvät heti, vaikka ne on tommosta Concertan halpisversiota joilla on kaamea nimi Methylphenidate Mylan. Pieni annos mulla toimii hyvin, sitten kun kokeilin kerran ottaa kaksi tablettia niin tuli tuo mainittu olo että oli epämiellyttävällä tavalla piristeillä lääkitty fiilis. Ainoa sivuvaikutus minkä oon huomannut niin lääkkeet nostaa pulssia, ei oo kuitenkaan onneksi verenpaine noussut.

[RIP sinä?]

Hei! Olen Vili, 32.

Jokusen vuotta sitten diagnosoitiin ADD, ja tässä nyt vieläkin opettelen lääkkeen käyttöä (Medikinet). Vitusti järkevämmältä tuntuu kyllä kaikki. Muistan hoitaa asioita ja ennen kaikkea saan tartuttua niihin.

Onhan tää aikuiselämä ollu vitun hankalaa ku kaikki menee ohi, kun ei saa mitään aloitettua tai valmiiksi. Unirytmit päin vittua, aina myöhässä ja tekemässä ohareita. Kokoajan pään sisällä omissa maailmoissa, minkä takia myös paniikkihäiriö ja OCD kukkii ja vesittää suorituskykyä = kokoajan väsynyt.

Julkiset tilanteet ahdistanu ihan överisti kun ei oo ollut ihan kartalla. Tästä tietenkin lapsuudessa myös syyllistetty vitusti, seurauksena super epävarma olo itsestään. Siihen päälle vielä ADD:lle tyypillinen pitkään jatkunut unettomuus, niin paniikkikohtauksethan ne sieltä alkoi teini-iässä. Vaikka yritin keskittyä johonkin niin pakkoajatukset luuppasi takaraivossa koska olin niin ylikierroksilla. Mua ahdisti vitusti 247 kunnes aloitin jonkun masis/paniikkilääkityksen. Se ei poistanut kuitenkaan ahdistusta siitä etten "osaa elää" .

Koulun takia nyt ajauduin lekurille kuka oli aiheeseen erikoistunut ja osas tätä epäillä samantien. Suuri kiitos hänelle siitä! Monta kouluahan tässä on jo kesken jäänytkin ja oon esim vältellyt työelämää (jumitus, unohtelu ja oharit ei sallittuja siinä maailmassa). Elämänlaatu on nyt parantunut paljon, mutta vsta matkalla kohti parempaa tulavaisuutta ja itsensä tuntemista...

[Tsemppiä Kari!]

Todella kiinnostavaa lukea ihmisten kokemuksia aiheeseen liittyen. Itellä huomenna toka tapaaminen psyk. sairaanhoitajan kanssa ja jännittää: helvetisti.

Omalla kohdalla epäilykset alkoi nousta vasta, kun viimeisin tyttöystävä oli sillee, että "Ootko hei miettinyt, että sulla vois olla keskittymishäiriö ja eikö esim. sun terapeutti oo koskaan ottanut asiaa puheeksi.?". Mulla on ollut aina se semmonen stereotyyppinen käsitys adhd:sta, eli oon ajatellut, että koska en ole ollut mikään jatkuvasti seinille pomppiva lapsi/aikuinen, ei mitään ongelmaa voisi olla. Ennemminkin oon ollut muksuna (ja aikuisenakin) super-herkkä ja varautunut, tai niin se meinaa yleisesti manifestoitua - Nyt oon tajunnut myös, että se viilipyttynä pysyminen on vaatinut jatkuvasti ihan munanmoista kamppailua ja vienyt resursseja olla ihan vaan omana itsenään. Yleisinä oireiluina läpi elämän toki sitten kyvyttömyys saattaa loppuun asioita, paitsi jos on joku hyperfokuksen kohteena oleva asia (päihteet, videopelit, ihastumisen ensikuukaudet, musahommat jne). Ihmissuhdeongelmat, unettomuus ja itsetunto-ongelmat myös usein kehissä.

Pakko mainita, että nyt viimeisimpänä hyperfokuksen kohteena on muistiinpanot! Pari päivää sitten törmäsin youtubessa keskellä yötä johonkin janariin, joka esitteli Zettelkasten -metodia. Tyyppi on adhd-diagnosoitu ja sen puheet muistiinpanoista ja emergenteistä tiedon rakenteista resonoi heti ja nyt oon ollut kolme päivää täysin kiinni siinä, miten luon oman täydellisen muistiinpanojärjestelmän.

Mitään oikeaa hommaahan ei ole sitten tullutkaan tehtyä tänä aikana, mutta päässä surisee niin perkeleesti ja kova on tekemisen meininki. Naurattaa ja itkettää samaan aikaan

[K-9]

On ja kun miettii elämää taaksepäin, niin paljon siitä on juurikin tätä "mitä hoitamaton ADHD voi aiheuttaa" settiä. Lääkitys mullisti elämän aivan täysin ja ero entiseen on valtava. Kannattaa ehdottomasti tutkituttaa jos mietityttää, että voisiko ongelmien takana olla ADHD tai muita nepsyjuttuja. Valitettavasti tuntuu olevan aika isoja eroja paikkakuntakohtaisesti siinä, miten helposti ylipäätään aletaan tutkimaan ja kauanko tutkimukset kestää .

[General Error]

ADHD-diagnoosi löytyy, elvansea vedellyt nyt jonkun vuoden verran, sitä ennen vähän aikaa concertaa. Hyperaktiivisuutta ei oo ikinä oikeen ilmenny, mut muuten keskittymisvaikeuksia. Lääkitys tuntui helpottavan ainakin aluksi, nyt siihen on ehkä tottunut sillain, ettei osaa huomata eroa.

[Kauko Keuhkon näköinen mies]

Muutama viikko sitten tuli ADHD-diagnoosi. Concerta helpottanut elämää aivan helvetisti.

[periaatteessa helppoa]

Olen nyt syönyt jonkin verran erilaisia lääkkeitä viimeisen puolen vuoden aikana eikä mikään niistä ole ollut toivomani silver bullet.
Osaan keskittyä vähän paremmin niiden avulla, mutta en automaattisesti keskity oikeisiin asioihin ja tuntuu koko ajan siltä että olen syönyt amfetamiinia, ikävällä tavalla. Teen edelleen satoja asioita samalla sillä seurauksella että mikä niistä ei valmistu: edelleen keskeytän pyykkien ripustamisen koska tuli joku sähköposti ja yhtäkkiä olen ruuvaamassa jotain mitä jäi kesken viime viikolla ja olen kokonaan kauan sitten unohtanut pyykit. Tai sitten stressaan aivan todella paljon työasioista, vain siksi että niitä pitäisi tehdä ja en vaan millään pysty, vaikka olisi kuinka helppoa. Tai kalenterissa on kokous kolmelta, niin en voi aloittaa mitään muuta ennen sitä vaikka sen jutun hoitaminen kestäisi max puoli tuntia.

Hmm vähän samat fiilikset, että lääkkeet ei automaattisesti auta keskittymään siihen mihin pitäis. Helposti vierähtää aika siivotessa ja pikku juttuja puuhastellessa kuin siinä että lukis 20 sivua kurssikirjaa. Vaikea keskittyä asioihin mistä ei saa semmoista nopeaa tyydytystä. Vaikeisiin ja työläisiin asioihin keskittyminen vaatii jonkin sortin motivaatiota ja tuntuu että se pitää löytää ja perustella itselle joka kerta uudestaan. Lääkkeet kuitenkin tuntuu lisäävän aloitekykyä huomattavasti.

Itsellä oon saanut kaupanpääliseksi ahdistuneisuushäiriön ja sen vuoksi lääkkeet ei auta läheskään toivotulla tavalla

[Aktiivinen Ihmiskilpi]

Nyt sain neuropsykiatrilta ADHD-diagnoosin. Meni yhteensä kolme kertaa joista yksi oli puhtaasti lääkitykseen liittyvä. Hintaa tuli viisi hunttia. Nyt rouhin toista päivää Medikinetiä 10mg annostuksella, viikon päästä nostetaan 20mg:hen ja katellaan siitä sitten eteenpäin. Vaikka olen yrittänyt suitsia tämän prosessin aikana omia odotuksia, on kumminkin lievä antikliimaksi että lääkkeen vaikutus on: ei oikeastaan minkäänlainen.
Ton stimulanttilääkityksen vuoksi vaihdan myös mielialalääkkeet toisiin jotka ei nosta verenpainetta, mutta mulla on myös aikomuksena kattoa jos voi vähentää tai lopettaa noi SSR:ät muutenkin kun luulen että ärtyneisyyteni ja ilottomuutteni liittyy enemmän tähän ADHD hommaan kuin masennukseen. Kattellaan, ensi kuussa on soittoaika ja ehkä vaihdan sitten Concertaan jos tällä ei nyt vaikutuksia tuu.

[Kauko Keuhkon näköinen mies]

Nyt sain neuropsykiatrilta ADHD-diagnoosin. Meni yhteensä kolme kertaa joista yksi oli puhtaasti lääkitykseen liittyvä. Hintaa tuli viisi hunttia. Nyt rouhin toista päivää Medikinetiä 10mg annostuksella, viikon päästä nostetaan 20mg:hen ja katellaan siitä sitten eteenpäin. Vaikka olen yrittänyt suitsia tämän prosessin aikana omia odotuksia, on kumminkin lievä antikliimaksi että lääkkeen vaikutus on: ei oikeastaan minkäänlainen.
Ton stimulanttilääkityksen vuoksi vaihdan myös mielialalääkkeet toisiin jotka ei nosta verenpainetta, mutta mulla on myös aikomuksena kattoa jos voi vähentää tai lopettaa noi SSR:ät muutenkin kun luulen että ärtyneisyyteni ja ilottomuutteni liittyy enemmän tähän ADHD hommaan kuin masennukseen. Kattellaan, ensi kuussa on soittoaika ja ehkä vaihdan sitten Concertaan jos tällä ei nyt vaikutuksia tuu.

Joo se voi olla että eka lääke ei toimi. Serkulla kävi silleen et vuoden jälkeen joutu lyhyelle osastojaksolle ku alko olla vauhtia. Siellä ku tsekkailivat ni heittivät helvettiin vanhat masennus- ja ahdistusdiagnoosit ja poistivat lääkitykset ni elämä helpottui. Eli adhd juurisyy kaikissa noissa, mut kukaan ei ollu purkanu vanhoja lääkityksiä eikä virhediagnooseja ja osa noista lääkkeistä toimi just päinvastaisella tavalla ku toiset.

[Hordak]

Pari ystävää vinkkasi, omat diagnoosinsa saatuaan, että kandeis käydä juttelemassa lekurin kanssa.

Varasin ajan terveyskeskuspäivystykseen. Lääkäri kyseli muutaman sarjan kyssäreitä ja totesi, että kyllä tää siltä näyttää. Antoi tehtäväksi varata ajan psykiatriselle hoitajalle.

Joitakin päiviä/viikkoja myöhemmin (en hahmota aikaa ollenkaan enkä oikeastaan huomaa, mitä eroa on päivällä ja kuukaudella) sain soitettua ajan hoitsulle. Jostain syystä vastaanottopaikaksi ilmoitettiin aivan toinen terveysasema, joka olikin sitten väärä.

Uusi yritys.

Tismalleen sama juttu kuin ekalla kerralla lääkärissä. Hoitaja ojentaa pinkan monivalintatehtäviä. Rastittelen ruudut ja taas on mittari punaisella.

Saan käteen nivaskan esseetehtäviä ja ohjeet, jotka unohdin heti. Pitäisi selvittää koko elämä syntymästä aikuisuuteen, mutten ole pannut tikkua ristiin. Jotain pitäisi kai tehdä, mutta hukkasin psykiatrisen hoitajan numeron. Olisikohan se Maisassa? Mene ja tiedä.

En tiedä, onko minulla covid-aivosumuakin. Korona vei hajuaistin vuodeksi ja samalla arjen suorittaminen on mennyt koko ajan vaikeammaksi. Mutta ainakin on ADHD. Vielä kun saisi sille diagnoosin ja hoitoa.

[Tsemppiä Kari!]

Nyt sain neuropsykiatrilta ADHD-diagnoosin. Meni yhteensä kolme kertaa joista yksi oli puhtaasti lääkitykseen liittyvä. Hintaa tuli viisi hunttia. Nyt rouhin toista päivää Medikinetiä 10mg annostuksella, viikon päästä nostetaan 20mg:hen ja katellaan siitä sitten eteenpäin. Vaikka olen yrittänyt suitsia tämän prosessin aikana omia odotuksia, on kumminkin lievä antikliimaksi että lääkkeen vaikutus on: ei oikeastaan minkäänlainen.
Ton stimulanttilääkityksen vuoksi vaihdan myös mielialalääkkeet toisiin jotka ei nosta verenpainetta, mutta mulla on myös aikomuksena kattoa jos voi vähentää tai lopettaa noi SSR:ät muutenkin kun luulen että ärtyneisyyteni ja ilottomuutteni liittyy enemmän tähän ADHD hommaan kuin masennukseen. Kattellaan, ensi kuussa on soittoaika ja ehkä vaihdan sitten Concertaan jos tällä ei nyt vaikutuksia tuu.

Missä päin sait homman hoidettua? Alkaa olemaan kuuppa koetuksella, koska tässä on itellä puoli vuotta hommaa takana YTHS:n kautta ja ollut kaksi etätapaamista psyk. sairaanhoitajan kanssa + vitun kauhea lääkäri. DIVA-jonossa ilmeisesti olen (en luota kyllä sen lääkärin jatkotoimenpiteisiin: pätkääkään), mutta siihenkin on ilmeisesti vähintään 7kk jono ja mistään ei saa mitään väliaikatietoja. Olo on niin paska, että yksityiselle menisin, mutta joka ikisellä lääkäriasemalla neuropsykiatrit ilmoittavat, että joko eivät diagnosoi adhd-tapauksia, tai jos hoitavat, niin eivät voi ottaa uusia asiakkaita.

Psyk. sairaanhoitaja ilmoitti alustavien kyselyiden perusteella välittömästi, että hommaa pitää tutkia ja lääkäri sanoi puhelimessa samaa. Kun jotkut vuosikymmenien takaiset koulupaperit olivat tulleet lääkärille, niin se ilmoitti 10 minuutin puhelinajalla, että niistä ei löytynyt mitään todisteita ja että tämä tässä, hyvää joulua. Sitten laittoi mut kuitenkin siihen neuropsykiatrin DIVA-jonoon, eli en kyllä ymmärrä sen lääkärin ajatuksenjuoksusta yhtään mitään. Ja jos se keskittymishäiriö lukisi niissä 30 vuotta vanhoissa papereissa, niin en kai mä olisi nyt sitä selvittelemässä.

[Aktiivinen Ihmiskilpi]

Nyt sain neuropsykiatrilta ADHD-diagnoosin. Meni yhteensä kolme kertaa joista yksi oli puhtaasti lääkitykseen liittyvä. Hintaa tuli viisi hunttia. Nyt rouhin toista päivää Medikinetiä 10mg annostuksella, viikon päästä nostetaan 20mg:hen ja katellaan siitä sitten eteenpäin. Vaikka olen yrittänyt suitsia tämän prosessin aikana omia odotuksia, on kumminkin lievä antikliimaksi että lääkkeen vaikutus on: ei oikeastaan minkäänlainen.
Ton stimulanttilääkityksen vuoksi vaihdan myös mielialalääkkeet toisiin jotka ei nosta verenpainetta, mutta mulla on myös aikomuksena kattoa jos voi vähentää tai lopettaa noi SSR:ät muutenkin kun luulen että ärtyneisyyteni ja ilottomuutteni liittyy enemmän tähän ADHD hommaan kuin masennukseen. Kattellaan, ensi kuussa on soittoaika ja ehkä vaihdan sitten Concertaan jos tällä ei nyt vaikutuksia tuu.

Missä päin sait homman hoidettua? Alkaa olemaan kuuppa koetuksella, koska tässä on itellä puoli vuotta hommaa takana YTHS:n kautta ja ollut kaksi etätapaamista psyk. sairaanhoitajan kanssa + vitun kauhea lääkäri. DIVA-jonossa ilmeisesti olen (en luota kyllä sen lääkärin jatkotoimenpiteisiin: pätkääkään), mutta siihenkin on ilmeisesti vähintään 7kk jono ja mistään ei saa mitään väliaikatietoja. Olo on niin paska, että yksityiselle menisin, mutta joka ikisellä lääkäriasemalla neuropsykiatrit ilmoittavat, että joko eivät diagnosoi adhd-tapauksia, tai jos hoitavat, niin eivät voi ottaa uusia asiakkaita.

Psyk. sairaanhoitaja ilmoitti alustavien kyselyiden perusteella välittömästi, että hommaa pitää tutkia ja lääkäri sanoi puhelimessa samaa. Kun jotkut vuosikymmenien takaiset koulupaperit olivat tulleet lääkärille, niin se ilmoitti 10 minuutin puhelinajalla, että niistä ei löytynyt mitään todisteita ja että tämä tässä, hyvää joulua. Sitten laittoi mut kuitenkin siihen neuropsykiatrin DIVA-jonoon, eli en kyllä ymmärrä sen lääkärin ajatuksenjuoksusta yhtään mitään. Ja jos se keskittymishäiriö lukisi niissä 30 vuotta vanhoissa papereissa, niin en kai mä olisi nyt sitä selvittelemässä.

Laitoin sulle YVn tosta lääkäristä jolla kävin. Ja joo noita neuropsykiatreja tuntuu olevan todella vaikea löytää aikuisille potilaille ja sitten jos löytyy edes yksityiseltä puolelta, aikoja on ihan vitun vähän tarjolla ja nekin kuukausien päässä toisistaan.

[Aktiivinen Ihmiskilpi]

Nyt sain neuropsykiatrilta ADHD-diagnoosin. Meni yhteensä kolme kertaa joista yksi oli puhtaasti lääkitykseen liittyvä. Hintaa tuli viisi hunttia. Nyt rouhin toista päivää Medikinetiä 10mg annostuksella, viikon päästä nostetaan 20mg:hen ja katellaan siitä sitten eteenpäin. Vaikka olen yrittänyt suitsia tämän prosessin aikana omia odotuksia, on kumminkin lievä antikliimaksi että lääkkeen vaikutus on: ei oikeastaan minkäänlainen.
Ton stimulanttilääkityksen vuoksi vaihdan myös mielialalääkkeet toisiin jotka ei nosta verenpainetta, mutta mulla on myös aikomuksena kattoa jos voi vähentää tai lopettaa noi SSR:ät muutenkin kun luulen että ärtyneisyyteni ja ilottomuutteni liittyy enemmän tähän ADHD hommaan kuin masennukseen. Kattellaan, ensi kuussa on soittoaika ja ehkä vaihdan sitten Concertaan jos tällä ei nyt vaikutuksia tuu.

Joo se voi olla että eka lääke ei toimi. Serkulla kävi silleen et vuoden jälkeen joutu lyhyelle osastojaksolle ku alko olla vauhtia. Siellä ku tsekkailivat ni heittivät helvettiin vanhat masennus- ja ahdistusdiagnoosit ja poistivat lääkitykset ni elämä helpottui. Eli adhd juurisyy kaikissa noissa, mut kukaan ei ollu purkanu vanhoja lääkityksiä eikä virhediagnooseja ja osa noista lääkkeistä toimi just päinvastaisella tavalla ku toiset.

Joo, luulen että itellä saattaisi hyvin olla kanssa just tää ADHD juurisyynä ja katellaan ton hoitavan lekurin kanssa tota lääkitystä kuntoon täsmälääkkeen ja muiden suhteen. Olen nyt miettinyt jonkun verran sitä että kuinka paljon yhteiskuntaa hyödyttäisi kansanterveydellisesti jos aikuisten ADHD diagnooseihin ja hoitoihin panostettaisiin, voisi kuvitella että jonkun verran päihdeongelmat ja työelämästä syrjäytymiset saattaisivat vähentyä...mutta en kyllä yhtään tiedä puhutaanko edes teoriassa kuinka suuresta ihmisryhmästä.