Onko sulla diagnosoitu adhd, add tai joku vastaava

[Tina's pub]

Jos tämmöstä haluais ruveta selvittelemään, niin onko suosituksia mihin vois Helsingissä ottaa yhteyttä? Työterveys on vielä vuoden loppuun käytössä. Perus terveysaseman osaamiseen/kiinnostukseen ei luotto riitä.

Niin no riippuu terveysasemasta. Vuosaaressa psyk. sh. oli kyllä asiakkaan puolella.

[Tina's pub]

hemmetti en myönnä tuplaa

[chris barnesin isä]

Mulla on hommat pysähtyneet kuin seinään. Lääkäreitä ja psykiatrista sairaanhoitajaa ei oikein tunnu mun mielenterveyteni enää kiinnostavan.

[Vilja heilimöi, minä en]

Huomenna alan lääkärin juttusille. Vähän jänskättää.

"Kyllä tää aika selvältä vaikuttaa", sanottiin ja passitettiin jatkoon.

Ja nyt on Concerta-resepti handussa.

[karhuherra baardington]

Kyllähän tähän skeneen nyt rävähdettiin. Harmi vaan kun pitää rosessi alottaa uudessa maassa nyt alusta, mutta toivottavasti tää Suomesta saatu diagnoosi vähän jeesais. Koitan tsempata itseäni olemaan ajattelematta kuinka tää olis pitäny hoitaa jo aikaa sitten.

[periaatteessa helppoa]

Toinen käynti takana ja diva 2.0sta 7/9 ja 9/9. Oli mieltä että ei oo hirveen epäselvä homma jos vaan lapsuus täsmää. Oon yrittänyt kertoa, että kyllä se täsmää mutta ei ne usko. Onko kellään muuten kokemusta että miten diagnoosin kanssa toimitaan jos lapsuudesta ei kerta kaikkiaan saada tietoja?

[Vilja heilimöi, minä en]

Concertaa syöty toista viikkoa, ensin 18 mg ja nyt 36 mg. Ei tää nyt oikein taida toimia. Fokus ja aloitekyky ihan yhtä paskat kuin aina, minkäänlaista nousua tai laskua ei ole missään kohtaa tuntunut. Ainut tuntuva vaikutus on jatkuva jano ja kusella ramppaaminen, snadi väsymys ja nukahtamisongelmat. Kuinkahan kauan tätä pitää vielä testata vai pitääkö suosiolla laittaa heti vaihtoon?

[Taavetti]

Concertaa syöty toista viikkoa, ensin 18 mg ja nyt 36 mg. Ei tää nyt oikein taida toimia. Fokus ja aloitekyky ihan yhtä paskat kuin aina, minkäänlaista nousua tai laskua ei ole missään kohtaa tuntunut. Ainut tuntuva vaikutus on jatkuva jano ja kusella ramppaaminen, snadi väsymys ja nukahtamisongelmat. Kuinkahan kauan tätä pitää vielä testata vai pitääkö suosiolla laittaa heti vaihtoon?

Focus parani mut toiminnanohjaus on vähän sitä sun tätä mutta nyt voi sentään yrittää vaikuttaa siihen että mitä tekee + reaktioihin on vähän löytynyt jarrua. Vatsavaivoja oli alkuun mut helpottivat kuukaudessa. Juominen piti opetella, alkuun pääsi vähän kuivumaan kun ei vaan muistanut juoda tarpeeksi.

Itellä nukahtaminen helpottui kun aloitti lääkityksen. Nyt annoksena 36mg aamulla + 18mg iltapäivällä, kohtalaisen hyvin kantaa päivän. Ehkä vähän vois jossain vaiheessa hilata ylöspäin vielä.

Pari kuukautta meni ennenku vaikutus tasaantui ja sopiva annostelu löytyi. Tieten jos ei mitään vastetta ole ja enemmänkin vain haittoja niin kysäisisin kyllä lääkäriltä

[Esoteerinen tesoma]

Siltä varalta, että joku miettii vielä tätä asiaa omalla kohdallaan, aattelin kertoa omista kokemuksistani (tää topic oli myös itselleni yksi kannustin lähteä tutkimaan asiaa).

Oon aina epäillyt että mulla on jonkilaisia keskittymisvaikeuksia, mutta en oikeastaan ollut ajatellut asiaa sen pidemmälle, kuin että “mä nyt olen tällainen”. Tuossa kesällä 35 vuoden iässä aloin tutkia asiaa tarkemmin ja tein pari testiä, joiden perusteella ADD alkoi vaikuttaa aivan päivänselvältä. En ollut edes tajunnut, että mun oman outouteni erityispiirteenä pitämäni asiat voi johtua jostain ihan oikeasta syystä: ihan järjetön hajamielisyys, kyvyttömyys yleisesti muistaa mitä hetki sitten on tapahtunut, möläyttely ja vaikeus tunnistaa puheenvuoron oikea aika, huono kyky keskittyä tylsiin hommiin ja niin edelleen. Ja näiden vastapainoksi sitten sellaiset melkein pakkomielteiset superkiinnostuksen puuskat, jotka menee aivan kaiken edelle.

Toisaalta epäilin itsekin koko juttua, koska olin siihen asti kuitenkin pärjännyt ihan keskimääräistä paremmin elämässä ja saanut asioita aikaan, joskin niihin ehkä on mennyt vähän kauemmin kuin olisi tarvinnut mennä ja ne on tuntuneet vähän vaikeammilta kuin olisi ehkä tarvinnut tuntua. Jotenkin aattelin myös, että jotain ylivilkkautta pitäisi löytyä, mutta sitä ei kyllä löydy yhtään.

Varasin ajan työterveyteen ja yhden käynnin perusteella kuulemma päivänselvä tapaus, ADHD-diagnoosi ja medikinet-resepti kouraan. Kunnallisella olisi tarvinnut ilmeisesti perusteellisempaa selvittelyä ja oirehtimista olisi pitänyt löytää lapsuudesta — mun kohdalla sieltä ei olisi kyllä löytynyt mitään, koska äitikään ei kysyttäessä tunnistanut musta yhtään tällaisia piirteitä, ja koulumenestyskin on aina ollut keskimääräistä parempaa.

Odotukset tästä lääkityksestä oli mulla ehkä vähän väärät, jotenkin ajattelin että tää korjaisi tilanteen toistaiseksi, eikä siksi aikaa kun lääke sattuu vaikuttamaan. Aattelin myös, että ne vanhat impulssit häviäisivät kokonaan, mutta sieltähän niitä tulee koko ajan edelleen, nyt niihin ei vain tarvitse koko ajan olla reagoimassa. Aiemmin jännitysoireisiin saadun propralin kanssa hetkittäin tuntee nyt olonsa ihan uskomattoman kevyeksi ja varmaan sellaiseksi miltä muistakin “normaaleista” ihmisistä tuntuu: työt sujuu, pienet asiat ei tunnu enää niin ahdistavilta kuin ennen, pystyn puhumaan ihmisille ja oon esimerkiksi vastaillut ikuisuuden odottaneisiin viesteihin (jopa kirjoitellut tänne ensimmäistä kertaa n. 10 vuoteen). Oikeastaan ainoa miinus toistaiseksi on ollut ruokahalun heikkeneminen, mutta siihenkin on jo tottunut ja osaa silti syödä, vaikka ei niin tuntisikaan tarvetta siihen.

[periaatteessa helppoa]

Siltä varalta, että joku miettii vielä tätä asiaa omalla kohdallaan, aattelin kertoa omista kokemuksistani (tää topic oli myös itselleni yksi kannustin lähteä tutkimaan asiaa).

Oon aina epäillyt että mulla on jonkilaisia keskittymisvaikeuksia, mutta en oikeastaan ollut ajatellut asiaa sen pidemmälle, kuin että “mä nyt olen tällainen”. Tuossa kesällä 35 vuoden iässä aloin tutkia asiaa tarkemmin ja tein pari testiä, joiden perusteella ADD alkoi vaikuttaa aivan päivänselvältä. En ollut edes tajunnut, että mun oman outouteni erityispiirteenä pitämäni asiat voi johtua jostain ihan oikeasta syystä: ihan järjetön hajamielisyys, kyvyttömyys yleisesti muistaa mitä hetki sitten on tapahtunut, möläyttely ja vaikeus tunnistaa puheenvuoron oikea aika, huono kyky keskittyä tylsiin hommiin ja niin edelleen. Ja näiden vastapainoksi sitten sellaiset melkein pakkomielteiset superkiinnostuksen puuskat, jotka menee aivan kaiken edelle.

Toisaalta epäilin itsekin koko juttua, koska olin siihen asti kuitenkin pärjännyt ihan keskimääräistä paremmin elämässä ja saanut asioita aikaan, joskin niihin ehkä on mennyt vähän kauemmin kuin olisi tarvinnut mennä ja ne on tuntuneet vähän vaikeammilta kuin olisi ehkä tarvinnut tuntua. Jotenkin aattelin myös, että jotain ylivilkkautta pitäisi löytyä, mutta sitä ei kyllä löydy yhtään.

Varasin ajan työterveyteen ja yhden käynnin perusteella kuulemma päivänselvä tapaus, ADHD-diagnoosi ja medikinet-resepti kouraan. Kunnallisella olisi tarvinnut ilmeisesti perusteellisempaa selvittelyä ja oirehtimista olisi pitänyt löytää lapsuudesta — mun kohdalla sieltä ei olisi kyllä löytynyt mitään, koska äitikään ei kysyttäessä tunnistanut musta yhtään tällaisia piirteitä, ja koulumenestyskin on aina ollut keskimääräistä parempaa.

Odotukset tästä lääkityksestä oli mulla ehkä vähän väärät, jotenkin ajattelin että tää korjaisi tilanteen toistaiseksi, eikä siksi aikaa kun lääke sattuu vaikuttamaan. Aattelin myös, että ne vanhat impulssit häviäisivät kokonaan, mutta sieltähän niitä tulee koko ajan edelleen, nyt niihin ei vain tarvitse koko ajan olla reagoimassa. Aiemmin jännitysoireisiin saadun propralin kanssa hetkittäin tuntee nyt olonsa ihan uskomattoman kevyeksi ja varmaan sellaiseksi miltä muistakin “normaaleista” ihmisistä tuntuu: työt sujuu, pienet asiat ei tunnu enää niin ahdistavilta kuin ennen, pystyn puhumaan ihmisille ja oon esimerkiksi vastaillut ikuisuuden odottaneisiin viesteihin (jopa kirjoitellut tänne ensimmäistä kertaa n. 10 vuoteen). Oikeastaan ainoa miinus toistaiseksi on ollut ruokahalun heikkeneminen, mutta siihenkin on jo tottunut ja osaa silti syödä, vaikka ei niin tuntisikaan tarvetta siihen.

En muuten ollut ajattelut, että tästä vois kysyä myös työterveydestä. No katsotaan jos tuolla julkisella alkavat nihkeiksi niin ehkä meen sitten työterveyteen.

[koppava piika]

En ollut edes tajunnut, että mun oman outouteni erityispiirteenä pitämäni asiat voi johtua jostain ihan oikeasta syystä: ihan järjetön hajamielisyys, kyvyttömyys yleisesti muistaa mitä hetki sitten on tapahtunut, möläyttely ja vaikeus tunnistaa puheenvuoron oikea aika, huono kyky keskittyä tylsiin hommiin ja niin edelleen. Ja näiden vastapainoksi sitten sellaiset melkein pakkomielteiset superkiinnostuksen puuskat, jotka menee aivan kaiken edelle.

Varasin ajan työterveyteen ja yhden käynnin perusteella kuulemma päivänselvä tapaus, ADHD-diagnoosi ja medikinet-resepti kouraan. Kunnallisella olisi tarvinnut ilmeisesti perusteellisempaa selvittelyä ja oirehtimista olisi pitänyt löytää lapsuudesta — mun kohdalla sieltä ei olisi kyllä löytynyt mitään, koska äitikään ei kysyttäessä tunnistanut musta yhtään tällaisia piirteitä, ja koulumenestyskin on aina ollut keskimääräistä parempaa.

Kovin tutun kuuloinen kuvio. Esim. kärsivällisyyden, keskustelujen seuraamisen ja tavaroiden kadottamisen osalta oon aina ollut aivan toivoton, mutta voin uppoutua ihan totaalisesti johonkin kiinnostavaan tekemiseen niin, etten tajua ajankulusta tai mistään mitään. Ajattelin sen takia, että ainakaan nyt keskittymisessä ei vikaa oo. Perheenjäsenilläkin ollut tapana heittäytyä päistikkaa esim. kaikenlaisiin harrasteisiin, joiden jatkuminen on ollut vähän niin ja näin, joten itsenikään tekemiset ei poikenneet siitä yleislinjasta sen kummemmin. Ihan typertyneenä sittemmin oppinut, ettei ilmeisesti kaikki ihmiset koe samanlaista fyysistä epämukavuutta heti, jos joutuu kävelemään vähän liian hitaasti tai näiverry sisältä joka hetki, kun joku luento tai palaveri tai mikä ikinä kestää ja pitää istua odottamassa, vaikka ois ihan valmista jo.

hetkittäin tuntee nyt olonsa ihan uskomattoman kevyeksi ja varmaan sellaiseksi miltä muistakin “normaaleista” ihmisistä tuntuu: työt sujuu, pienet asiat ei tunnu enää niin ahdistavilta kuin ennen, pystyn puhumaan ihmisille ja oon esimerkiksi vastaillut ikuisuuden odottaneisiin viesteihin

Aika paljon pystynyt kompensoimaan, mutta paljon vähemmän päätä ois tarvinnut seinään hakata ja ahdistua, jos ois voinut enempi luottaa omiin tekemisiin. Että ei oo pakko tehdä kaikkea kerralla, vaan voi mennä välillä nukkumaan tai vaikka syömään ja pystyy silti tarttumaan asioihin myös uudestaan. Välillä on nykyään ihan ihmeellistä, kun asiat sujuu kitkatta, huomaa hoitaneensa kaikenlaista ärsyttävää pikkuhommaa ja ratkoneensa atk-päivityksiä tai hr-säätöjä sun muuta ilman, että ollenkaan on harhautunut mihinkään kaninkoloihin. Sekin jo, miten mukavasti päivät lähtee käyntiin, kun ei tarvi hiki päässä myöhässä haeskella jotain housuja, että vois ees lähteä kotoa...

[Esoteerinen tesoma]

Sekin jo, miten mukavasti päivät lähtee käyntiin, kun ei tarvi hiki päässä myöhässä haeskella jotain housuja, että vois ees lähteä kotoa...

Heh, tää on mulla vielä hakusessa, joka ilta noi omat housut ja muut seuraavan päivän kamat on sitten jonkun toisen päivän murhe. Lasten kamppeet sitä toki osaa laittaa valmiiksi, koska niihin on selkeä rutiini ja niille nyt on tietenkin pakko olla asiat kunnossa. Odotin tosiaan että sitä ois noilla lääkkeillä sit koko päivän aamusta iltaan skarppi, mutta iltaisin meinaa edelleen jäädä roskapussitkin sisälle roskanvientireissulla. Oon testaillut illaksi lyhytvaikutteista nappia pienellä annoksella, mutta sillä on ollut aika vähäinen vaikutus, eikä oikein tunnu että annostuksen nostokaan olisi siinä oikea ratkaisu.

[Vilja heilimöi, minä en]

Concertaa syöty toista viikkoa, ensin 18 mg ja nyt 36 mg. Ei tää nyt oikein taida toimia. Fokus ja aloitekyky ihan yhtä paskat kuin aina, minkäänlaista nousua tai laskua ei ole missään kohtaa tuntunut. Ainut tuntuva vaikutus on jatkuva jano ja kusella ramppaaminen, snadi väsymys ja nukahtamisongelmat. Kuinkahan kauan tätä pitää vielä testata vai pitääkö suosiolla laittaa heti vaihtoon?

Focus parani mut toiminnanohjaus on vähän sitä sun tätä mutta nyt voi sentään yrittää vaikuttaa siihen että mitä tekee + reaktioihin on vähän löytynyt jarrua. Vatsavaivoja oli alkuun mut helpottivat kuukaudessa. Juominen piti opetella, alkuun pääsi vähän kuivumaan kun ei vaan muistanut juoda tarpeeksi.

Itellä nukahtaminen helpottui kun aloitti lääkityksen. Nyt annoksena 36mg aamulla + 18mg iltapäivällä, kohtalaisen hyvin kantaa päivän. Ehkä vähän vois jossain vaiheessa hilata ylöspäin vielä.

Pari kuukautta meni ennenku vaikutus tasaantui ja sopiva annostelu löytyi. Tieten jos ei mitään vastetta ole ja enemmänkin vain haittoja niin kysäisisin kyllä lääkäriltä

Joo, lääkärille pitää tilata aika. Väsymys on ton annoksen tuplaamisen myötä vaan kasvanut, vähän kuin olis jotain Sirdaludeja kiskonut. Mikä on kyllä aika naurettavaa, kun kerran piristeistä on kyse. Jotain plussaakin kyllä huomasin: päänsisäinen sekamelska on huomattavasti vaimeampaa kuin ennen.

[koppava piika]

Odotin tosiaan että sitä ois noilla lääkkeillä sit koko päivän aamusta iltaan skarppi, mutta iltaisin meinaa edelleen jäädä roskapussitkin sisälle roskanvientireissulla. Oon testaillut illaksi lyhytvaikutteista nappia pienellä annoksella, mutta sillä on ollut aika vähäinen vaikutus, eikä oikein tunnu että annostuksen nostokaan olisi siinä oikea ratkaisu.

Medikinet oli itselläni aiemmin ja selvä hyöty siitä oli, mutta kun ois pitänyt *muistaa* lounaan jälkeen ottaa toinen et ois päässyt keskivertotyöpäivän verran vaikutuksen puitteissa, niin eihän siitä nyt mitään tullut. Töissä ei niinkään mitään dramaattista eroa vielä, mutta iltaisin vaihtoehdot oli lähinnä olla a) ihan lapanen tai b) pystyvä & aikaansaava. Sain sit Elvansen, mikä tuntuu toimivan kivasti. En mitenkään superfokuksessa oo iltaisin välttämättä, mutta vähempi ärtynyt ja muutenkin parempi ihminen keskimäärin kun ei oo tarvinnut hajoilla yhtämittaa kaikenlaisiin vältettävissä oleviin kriiseihin koko päivää. Onnistuu ruokahommat, treenaamiset sun muut. Lusikat riittää paremmin, kun ei tarvi koko ajan vetää mittarit punaisella.

[polle]

On diagnisoitu adhd.
28-vuotiaana sain diagnoosin.
Vaikka kyllähän se nyt tiedettiin, 7-vuotiaana ekalla luokalla siirto tarkkikselle käytöshäiriöiden takia.
Siitä 1-9 luokat tarkkiksella (välissä 2 kk 7 luokalla normaaliluokalla), ammattikoulu pienoisryhmässä ja toinen tutkinto erityisammattikoulussa.
Pinna paloi nuorempana todella herkästi ja nyrkit heilu, ikä on tuonut rauhallisuutta mutta oon huomannut myös että epilepsia lääkitys tasoittaa samalla adhd:tä.
Äiti olisi aikanaan halunnut että asia tutkitaan kun jouduin tarkkikselle (vuonna 1992) mutta Tampereen johtava neurologi sanoi että ei ole olemassa moista tautia.
Etenkin matematiikassa on ollut vaikeutta ja siinä että jos tunnilla oli mielestäni tylsää niin saatoin lähtee paikaltani vaelteleen ja häiritteen muita (siis ekalla luokalla).
Diagnoosin sain työvoimatoimiston kautta teetetyissä tutkimuksissa.