Yksinäisyyshommat

[Sasse netä]

Ei kannata totutella liikaa. Itse totuin niin hyvin, ettei enää ihmisiä osaa (tai uskalla) lähestyäkään. Yksinäisyys ei silti ole mihinkään väistynyt. Sietämään sitä on jotenkin oppinut. Mutta en suosittele.

Tätä efektiä pystyy myös kumoamaan osallistumalla esimerkiksi jotenkin hyväntekeväisyyshommiin tai ihmisten auttamiseen. Käsittääkseni toteutustapa täysin vapaa kunhan kokee auttavansa jotakuta niin auttaa aivoja pysyttelemään semmosessa ihmisten tapaamis moodissa tai jotain.

Hemmetti tokalla googletuksella nyt kävi tuuri. Piratoin tänne luettavaksi.

https://www.economist.com/science-and-t ... loneliness

Kiitos tästä! Oma tilanne on sellainen, että tuo ehdotettu parannuskeino lienee "too little, too late", mutta kiinnostava tutkimus silti.

Ite ymmärsin tuon jutun vähän siihen malliin, että koskaan ei ole myöhäistä

[zutonFever]

Yksinäisyys on hiton vaikea huume.

Kun oon melkein koko aikuisikäni asunut yksin, niin en hitto kyllä suostuisi lyömään hynttyitä yhteen ennen todella pitkää harjoitteluvaihetta. Jos edes sittenkään. Elämäni voisin kyllä hyvin kuvitella jakavani jonkun kanssa, mutta vakituista asuntoani en.

Yksinolo on se huume, yksinäisyys pikemminkin semmonen hiton paha sivuvaikutus.

Hyvä tarkennus.

[pidetään symposium]

Tämä Ylen juttu kuuluu just tänne:
https://yle.fi/uutiset/3-11845838

– Pitäisi ensin joko saada hirmu hyvät ohjeet siitä, miten ihmisten parissa ollaan, tai sitten sitä pitäisi pystyä harjoittelemaan, mutta kun ei tätä pysty harjoittelemaan.

tämmöiset ohjeet kiinnostais kyllä

[Jimi Ketipinor]

Minä juttelin viime vuonna ehkä kolmen ihmisen kanssa ja niiden kohtaamisten välissä oli kuukausia. On tää kuukausien eristäytyminen vaikuttanut kielteisestikin vaikka olen elämässäni ollut tyytyväisin aina yksinäni. Mulle sosiaalisuus on vähän sama kuin liikunnan harrastaminen tai terveellinen ruokavalio, välillä pitää nousta sohvalta vaikkei huvittaiskaan tai muuten hajoo selkä ja tulee diabetes. Parsakaalin syöminen on tieten helpompaa kuin toisen ihmisen löytäminen mut onneksi on kehittynyt ny rutonkin aikana ees yks homma, jossa voi käydä sydäntään vuodattamassa.

[Sasse netä]

Tämä Ylen juttu kuuluu just tänne:
https://yle.fi/uutiset/3-11845838

– Pitäisi ensin joko saada hirmu hyvät ohjeet siitä, miten ihmisten parissa ollaan, tai sitten sitä pitäisi pystyä harjoittelemaan, mutta kun ei tätä pysty harjoittelemaan.

tämmöiset ohjeet kiinnostais kyllä

No oisko vaikka semmonen että
1. osota kiinnostusta
2. kuuntele mitä sanoo ja reagoi

[jorpetius]

Minä juttelin viime vuonna ehkä kolmen ihmisen kanssa ja niiden kohtaamisten välissä oli kuukausia. On tää kuukausien eristäytyminen vaikuttanut kielteisestikin vaikka olen elämässäni ollut tyytyväisin aina yksinäni. Mulle sosiaalisuus on vähän sama kuin liikunnan harrastaminen tai terveellinen ruokavalio, välillä pitää nousta sohvalta vaikkei huvittaiskaan tai muuten hajoo selkä ja tulee diabetes. Parsakaalin syöminen on tieten helpompaa kuin toisen ihmisen löytäminen mut onneksi on kehittynyt ny rutonkin aikana ees yks homma, jossa voi käydä sydäntään vuodattamassa.

Miten sä käytännössä toteutat tämän yksinolon?

[Jimi Ketipinor]

Minä juttelin viime vuonna ehkä kolmen ihmisen kanssa ja niiden kohtaamisten välissä oli kuukausia. On tää kuukausien eristäytyminen vaikuttanut kielteisestikin vaikka olen elämässäni ollut tyytyväisin aina yksinäni. Mulle sosiaalisuus on vähän sama kuin liikunnan harrastaminen tai terveellinen ruokavalio, välillä pitää nousta sohvalta vaikkei huvittaiskaan tai muuten hajoo selkä ja tulee diabetes. Parsakaalin syöminen on tieten helpompaa kuin toisen ihmisen löytäminen mut onneksi on kehittynyt ny rutonkin aikana ees yks homma, jossa voi käydä sydäntään vuodattamassa.

Miten sä käytännössä toteutat tämän yksinolon?

Työt oli ennen koronaakin paikasta riippumattomia ja semmosia projekteja, joita minä puurran yksinäni.

[jorpetius]

Minä juttelin viime vuonna ehkä kolmen ihmisen kanssa ja niiden kohtaamisten välissä oli kuukausia. On tää kuukausien eristäytyminen vaikuttanut kielteisestikin vaikka olen elämässäni ollut tyytyväisin aina yksinäni. Mulle sosiaalisuus on vähän sama kuin liikunnan harrastaminen tai terveellinen ruokavalio, välillä pitää nousta sohvalta vaikkei huvittaiskaan tai muuten hajoo selkä ja tulee diabetes. Parsakaalin syöminen on tieten helpompaa kuin toisen ihmisen löytäminen mut onneksi on kehittynyt ny rutonkin aikana ees yks homma, jossa voi käydä sydäntään vuodattamassa.

Miten sä käytännössä toteutat tämän yksinolon?

Työt oli ennen koronaakin paikasta riippumattomia ja semmosia projekteja, joita minä puurran yksinäni.

Etkö käy missään, ees kaupassa tai esim. terveydenhuollossa?

[Jimi Ketipinor]

Minä juttelin viime vuonna ehkä kolmen ihmisen kanssa ja niiden kohtaamisten välissä oli kuukausia. On tää kuukausien eristäytyminen vaikuttanut kielteisestikin vaikka olen elämässäni ollut tyytyväisin aina yksinäni. Mulle sosiaalisuus on vähän sama kuin liikunnan harrastaminen tai terveellinen ruokavalio, välillä pitää nousta sohvalta vaikkei huvittaiskaan tai muuten hajoo selkä ja tulee diabetes. Parsakaalin syöminen on tieten helpompaa kuin toisen ihmisen löytäminen mut onneksi on kehittynyt ny rutonkin aikana ees yks homma, jossa voi käydä sydäntään vuodattamassa.

Miten sä käytännössä toteutat tämän yksinolon?

Työt oli ennen koronaakin paikasta riippumattomia ja semmosia projekteja, joita minä puurran yksinäni.

Etkö käy missään, ees kaupassa tai esim. terveydenhuollossa?

Emmä ihan noin totaalista eristäytymistä tarkoittanut. Juttelulla tarkoitin semmosta, että kävin jonkun oikean keskustelun jonkun ihmisen kanssa. Kassalle sanon, että päivää ja en tarvii kuittia. Viime vuos oli poikkeusvuosi just tän koronan takia kun kaikki paikat, jossa mä normaalisti tapaisin ihmisiä oli kiinni.

[jorpetius]

Minä juttelin viime vuonna ehkä kolmen ihmisen kanssa ja niiden kohtaamisten välissä oli kuukausia. On tää kuukausien eristäytyminen vaikuttanut kielteisestikin vaikka olen elämässäni ollut tyytyväisin aina yksinäni. Mulle sosiaalisuus on vähän sama kuin liikunnan harrastaminen tai terveellinen ruokavalio, välillä pitää nousta sohvalta vaikkei huvittaiskaan tai muuten hajoo selkä ja tulee diabetes. Parsakaalin syöminen on tieten helpompaa kuin toisen ihmisen löytäminen mut onneksi on kehittynyt ny rutonkin aikana ees yks homma, jossa voi käydä sydäntään vuodattamassa.

Miten sä käytännössä toteutat tämän yksinolon?

Työt oli ennen koronaakin paikasta riippumattomia ja semmosia projekteja, joita minä puurran yksinäni.

Etkö käy missään, ees kaupassa tai esim. terveydenhuollossa?

Emmä ihan noin totaalista eristäytymistä tarkoittanut. Juttelulla tarkoitin semmosta, että kävin jonkun oikean keskustelun jonkun ihmisen kanssa. Kassalle sanon, että päivää ja en tarvii kuittia. Viime vuos oli poikkeusvuosi just tän koronan takia kun kaikki paikat, jossa mä normaalisti tapaisin ihmisiä oli kiinni.

Allrighty!

[Puolimalmin nainen]

Tää kantsii kuunnella, varsinkin toi eka haastattelu!

https://areena.yle.fi/audio/1-50777681

Miten ihminen pärjää henkisesti, jos hänellä ei ole rahaa eikä ystäviä? Karkottaako köyhyys loputkin kaverit? Miten seurustella muiden kanssa, jos ei ole varaa edes kahvikuppiin? Toimittaja Asta Leppä tutkii, miten köyhyyteen niveltyvä yksinäisyys tekee elämästä kaksin verroin kuormittavampaa. Yksinäisestä arjestaan kertoo sairauseläkkeellä oleva Aira. Valtiotieteen tohtori, yksinäisyyttä torjuvan HelsinkiMissio-järjestön erityisasiantuntija Hanna Falk valottaa köyhyyden ja yksinäisyyden yhteiskunnallisia kytköksiä.

[Sinsemilla]

Itte en käy terveydenhuollossa. Meen jos tulee jotain, mutta on ollu ok fyysinen terveys aina ja psyykkinen sitten taas, no, eihän ne mitään osaa kun siitä on kyse. Näin oon nämä kokenu, ja on hyvä jos jotku on kokenu toisin.

[armashenrik]

Henkisesti tälläinen 0-ystävyyden kestäminen on välillä tosi vaikeaa. Varsinkin nyt kesällä puistossa istuskelevia tyyppejä kohtaan on vähän vääriä ajatuksia. Vähän liikaa painetta syntyy parisuhteessakin kun se toinen on ainoa joka tuntee mut ja jonka kanssa voi puhua. Onneksi sentään on jotain harrastepiirejä, jossa voi olla ihmisten seurassa, mutta kyllä tässä olisi kyllä krooninen paikka ihan oikealle ystävyydellekkin.

[Nahkanuijan nuupauttaja]

Henkisesti tälläinen 0-ystävyyden kestäminen on välillä tosi vaikeaa. Varsinkin nyt kesällä puistossa istuskelevia tyyppejä kohtaan on vähän vääriä ajatuksia. Vähän liikaa painetta syntyy parisuhteessakin kun se toinen on ainoa joka tuntee mut ja jonka kanssa voi puhua. Onneksi sentään on jotain harrastepiirejä, jossa voi olla ihmisten seurassa, mutta kyllä tässä olisi kyllä krooninen paikka ihan oikealle ystävyydellekkin.

Näinpä.

[Tölkky]

Tarvisin mun parhaan ystävän suomesta tänne...