Yksinäisyyshommat

[suhiseva pimppa]

Nyt tulee asiallinen avaus! Tuntuu liian kevyeltä mt-topiin, vaikka tämähän on suuri sen kanssa korreloija.

Oon miettinyt paljon erilaisia yksinäisyyskokemuksia ja yleisesti yksinäisyyttä tässä viime aikoina. Oletteko olleet yksinäisiä, mikä siihen on auttanut? Onko liittynyt tiettyyn ikään, tiettyyn elämänvaiheisiin, tiettyihin elämänmuutoksiin? Ohimenevä vai jatkuva tila?

[Laku]

mulla se on lapsuudesta asti jatkunut apeahko mielentila,tunnen olevani yksin seurassakin useimmiten.

[Piss Pisstopherson]

Aika pitkälle jatkuva tila omasta rampauttavasta ahdistuksesta johtuen. Nuorempana siihen auttoi tietenkin viina mutta näin vanhempana ei alkoholismi oikein enää jaksa kiinnostaa noin ratkaisuna useimpiin arkielämän ongelmiin. Kesäisin iskevä pieni hypomania aiheuttaa sosialisointia mutta yleisesti ottaen muu osa vuodesta menee pitkälti juurikin yksinäisyydessä.

[Haju]

Oon yksinäinen ja kaipaan sen ihmisen seuraa jonka kanssa asun, ja ihan vitun pahallehan tämä tuntuu.

[aivot ja maksa ym.]

Joo, lapsena ja teininä olin jatkuvasti yksin ja en osannut lainkaan tutustua ihmisiin, myöhemmin sitten aloin ryypiskelemään jonka kautta uskalsin sanoa ihmisille joskus jotain ja nykyään on kavereita ja ystäviä joita näkee usein mutta silti yksinäinen olo tulee suunnilleen heti kun jää hetkeksi yksin ja aika usein ihmisten seurassakin. Usein aamuyöstä tulee stressattua sitä että jatkuukohan tämä tunne läpi elämän, romanttisten kumppanienkin kanssa on olo ollut aina jotenkin tyhjä ja että ei oikein saa mitään varsinaista tyydytystä ihmisten seurassa olemisesta.

[P.]

mulla se on lapsuudesta asti jatkunut apeahko mielentila,tunnen olevani yksin seurassakin useimmiten.

Sama.

[minerva]

mulla se on lapsuudesta asti jatkunut apeahko mielentila,tunnen olevani yksin seurassakin useimmiten.

Sama.

Hyvin pitkälti.

[Armas Paskiaisen Ravintolailta]

mulla se on lapsuudesta asti jatkunut apeahko mielentila,tunnen olevani yksin seurassakin useimmiten.

[Virtsahepo]

Mulle yksinäisyys on ollut sitä, etten ole kokenut kuuluvani mukaan. Ulkopuolisuuden kokemusta ja että muut eivät ymmärrä kuinka koen asiat

[jessus sentään]

Maanisdepressiivisyyden mukanahan tää kulkee arvattavissa määrin

[Longhaired weirdo]

mulla se on lapsuudesta asti jatkunut apeahko mielentila,tunnen olevani yksin seurassakin useimmiten.

Sama.

Hyvin pitkälti.

[Rakas vaimoni Heli]

mulla se on lapsuudesta asti jatkunut apeahko mielentila,tunnen olevani yksin seurassakin useimmiten.

Sama.

Hyvin pitkälti.

Jep. Ajoittain läheisten kanssa tästä pääsee irtautumaan ja nauttimaan hetkestä sellaisenaan. Perussävel on kuitenkin ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden sävel. Eikä ole mitään lumihiutalehommia nämä kun ne minä ainakaan siitä apeudesta varsinaisesti nauti.

[nääsgul]

Itse olen siinä onnellisessa joukossa jonka elämä ei ole jatkuvaa yksinäisyyttä. Tilapäisiä ja erimittaisia yksinäisyyden kokemuksia on jonkun verran, ne useimmiten liittyvät suurempiin elämänmuutoksiin missä tarvitsee laittaa elämää, rutiineja ja sosiaalisia kuvioita uusiksi.
Peruskoulun alkaminen oli siihenastisen elämäni suurin kriisi ja meni vuosia ennenkuin alkoi koulussa edes kavereiden seurassa yksinäisyyden tunne häviämään. Muutenkin helposti yksinäisyyden kokemuksia ollut seurassa missä ei koe juuri mitään yhteyttä muuhun porukkaan.
Oon aika hyvä täyttämään kaikenmoisia henkisiä tyhjiöitä materialla ja muulla typerällä oiheistoiminnalla siihen asti että asiat jaksaa miettiä puhki ja pinoon.
Nyt ei oo tainnu vuosiin olla toistuvia yksinäisyyden kokemuksia, oon aika tottunut siihen että ison osan vapaa-ajasta viettää fyysisesti yksin ja iso osa kontakteista tuttavapiiriin tapahtuu jonkinlaisen pikaviestinsovelluksen kautta. Töissä kyllä saa välillä kasvotusten olla ihmiskontaktissa vähän liikaakin, mutta että

[hämärämpään määränpäähän]

Itte oon jotenkin tottunut yksinäisyyteen, tai siis en pidä sitä mitenkään pahana. Forces sille porukalle joka kokee sen rajoittavan omaa elämää.

[promoottori naurahtaa]

Ei oo tällaisia kokemuksia.