Yksinäisyyshommat

[Moraalinen kompassi]

Kyllähän tässä sen verran katkeraksi on vuosien mittaan tullut, että eipä ole kyllä mitään toivoa mistään ystävistä, harrastuskavereista saati parisuhteista enää tässä elämässä.

[NicAhh]

Olipa järkeä tuossa spr ystäväpalvelussa vai mikä olikaan. Ei sieltä mitään ole kuullut
Typerä idea alunperinkin. Uskon että pääasiassa vanhuksille suunnattu.

Nyt kesäaikaan en kyllä edes jaksa ketään. Että joo ei kiitos. Yksin mieluummin.

Kaikkea sitä ehdotetaankin.

[Radikaali todellisuus]

Kyllähän tässä sen verran katkeraksi on vuosien mittaan tullut, että eipä ole kyllä mitään toivoa mistään ystävistä, harrastuskavereista saati parisuhteista enää tässä elämässä.

[NicAhh]

Kyllähän tässä sen verran katkeraksi on vuosien mittaan tullut, että eipä ole kyllä mitään toivoa mistään ystävistä, harrastuskavereista saati parisuhteista enää tässä elämässä.

Minulle joskus pompahtanut suhteita, mietin erityisesti miessuhteita, mutta mitä niiden suhteen aina käy ne on katastrofeja ja tuhoontuomittuja.
Mutta niinhän se tapaa mennä jos epävakaa.

Nyt olen oikeasti mieluummin yksin kuin menen johonkin tuhoontuomittuun

Saa nähdä pilaanko kaiken taas huomaamattani joskus

[creature]

Suru-aikana tää yksinäisyyden tunne ny varmaan on ymmärrettävää, etenki ku kumppani oli se joka kuoli. Oon kyl ollu tavalista sosiaalisempi, tavannu vanhoi ja uusii tuttui sekä pitäny yhteyttä kauempana asuviin kavereihin vähä enemmän. Yhteisiikin kavereita on jotka jakaa tän surun mun kanssa. Mut onhan tää outoa ja yksinäistä. Seurassa olo tuo hetken helpotuksen, sit taas ahdistun yksin kotona. Oon kyl koittanu lähtee kävelylenkeille, mut yksin eikä kiinnosta random vastaantulijoille jutella sillo ku seinät kaatunu päälle ja lähteny ulos.

[Piss Pisstopherson]

Henkisesti tälläinen 0-ystävyyden kestäminen on välillä tosi vaikeaa. Varsinkin nyt kesällä puistossa istuskelevia tyyppejä kohtaan on vähän vääriä ajatuksia. Vähän liikaa painetta syntyy parisuhteessakin kun se toinen on ainoa joka tuntee mut ja jonka kanssa voi puhua. Onneksi sentään on jotain harrastepiirejä, jossa voi olla ihmisten seurassa, mutta kyllä tässä olisi kyllä krooninen paikka ihan oikealle ystävyydellekkin.

Hieman samaa täälläkin. Suuri osa ihmisistä, jotka olivat yksi syy Tampereelle muuttoon, onkin nyt muuttaneet/muuttamassa muualle. Mutta jos sijaitset Tampereella ja puistossa istuminen kiinnostaa, laitapa viestiä.

[Karhunpoika hairahtaa]

Yritin lukea Juho Saaren Yksinäisten Suomea ja en pystynyt. Tuli sellaisia pistoja, että kertoo liikaa minusta.

Pääasiassa tämä yksinäisyys menee, mutta välillä kyllä miettii mikä siinä ihmisten kanssa olemisessa on niin vaikeaa. Yksin metsän keskellä kasvanut pysyy sellaisena.

[chachi]

Tuossa oli hyvä juttu, kannattaa lukea.

https://yle.fi/uutiset/3-10729799?fbcli ... 4V50s9LXOI

[eh]

Jännästi tuntuu helpottavalta, että muutkin joutuu nyt eristäytymään ja pitämään etäisyyttä, vaikka samaan aikaan onkin tietoinen, että ne kuitenkin juttelee netissä ja näkee toisiaan videoyhteyksillä ja sellasta.

Jännästi tuntuu taas ihan paskalta, kun maailma alkaa avautua ja normaalit ihmiset palaa sosiaaliseen elämäänsä, eikä itsellä ole sellaista.

[Se vanha Laine]

Jännästi tuntuu helpottavalta, että muutkin joutuu nyt eristäytymään ja pitämään etäisyyttä, vaikka samaan aikaan onkin tietoinen, että ne kuitenkin juttelee netissä ja näkee toisiaan videoyhteyksillä ja sellasta.

Jännästi tuntuu taas ihan paskalta, kun maailma alkaa avautua ja normaalit ihmiset palaa sosiaaliseen elämäänsä, eikä itsellä ole sellaista.

[Se vanha Laine]

Tai siis, ehkä jotain sosiaalista elämää on, mutta ehkä sen tyyppiset kontaktit joita eniten kaipaisi, tuntuvat kovin vaikeilta saavuttaa. Pyrin tutustumaan ihmisiin, jotka koen kiinnostavina, mutta kiinnostus vaikuttaa usein olevan yksipuolista.
Ja toisaalta tässäkin pitäisi kai noudattaa sellaista toimintamallia, että vaikka olisikin aktiivinen, niin ei kuitenkaan selkeästi "tyrkyttäisi" itseänsä toisten seuraan. Tästä näyttää tulevan vastareaktioita, oli tavoiteltu ihmissuhde sitten minkälainen tahansa ja tälläiset reaktiot ovat toki täysin ymmärrettäviä. Kaikista turhauttavampia ovat kuitenkin sellaiset tilanteet, joissa se toinen haluaisi kovasti tutustua, mutta sä oletkin itse se, joka ei löydä yhteistä säveltä tuon toisen kanssa.

[eh]

Tai siis, ehkä jotain sosiaalista elämää on, mutta ehkä sen tyyppiset kontaktit joita eniten kaipaisi, tuntuvat kovin vaikeilta saavuttaa.

No siis niin, toihan oli masentunutta liioittelua itseltäni, tää kuvaa paljon paremmin todellisuutta omallakin kohdallani.

(Eniten kaipaisin semmosia kontakteja joita voisi yhdessä kutsua vaikka kaveripiiriksi. Tai ystäviksi. Että tuntisi kuuluvansa johonkin. Että ei aina olisi ulkopuolinen olo. Tän kaipuun kanssa ois kai syytä oppia elämään, kun se kuitenkin on läsnä elämän loppuun asti.)

[Rogenson Crusoe]

Tai siis, ehkä jotain sosiaalista elämää on, mutta ehkä sen tyyppiset kontaktit joita eniten kaipaisi, tuntuvat kovin vaikeilta saavuttaa. Pyrin tutustumaan ihmisiin, jotka koen kiinnostavina, mutta kiinnostus vaikuttaa usein olevan yksipuolista.
Ja toisaalta tässäkin pitäisi kai noudattaa sellaista toimintamallia, että vaikka olisikin aktiivinen, niin ei kuitenkaan selkeästi "tyrkyttäisi" itseänsä toisten seuraan. Tästä näyttää tulevan vastareaktioita, oli tavoiteltu ihmissuhde sitten minkälainen tahansa ja tälläiset reaktiot ovat toki täysin ymmärrettäviä. Kaikista turhauttavampia ovat kuitenkin sellaiset tilanteet, joissa se toinen haluaisi kovasti tutustua, mutta sä oletkin itse se, joka ei löydä yhteistä säveltä tuon toisen kanssa.

Kuulostaa tutulta. Olen varmaan näin cishetetona pelästyttänyt muutaman hyvältä vaikuttaneen kaveriehdokkaan olemalla liian aktiivinen aluksi. Itellä on sen verran asperger-piirteitä, ettei ymmärrä tällaisesta sosiaalisesta pelistä oikein mitään.

[Rogenson Crusoe]

Viime aikoina alkanut itte muuttua kyyniseksi ihmisvihaajaksi ja kaikki ryhmät ja seurueet on ihan paskaa automaattisesti. Järki sanoo, ettei se nyt näin mene, mutta tunnetasolla meininki vahvasti tätä, enkä pidä tästä yhtään.

[armashenrik]

Muutin pois Tampereelta ja uudessa kaupungissa levitin laajan verkon netitse: Laitoin bändihaku-ilmon muusikoiden.net:iin, kaverihaku kirjeen kaverihakuun, 4 fb-viestiä julkisiin harrasteryhmiin ja liityin kahteen dischordiin. Kevyen oloinen paniikki siitä, että tämäkin paikka tuottaa pettymyksen ja vuosien jälkeen en ole saanut yhtään ystävää. Ollaan ja olen käynyt jo pelailemassa yleisessä lautapeliseurassa ja tolleen, mutta vaikuttaa että samaa paskaa täälläkin tulee olemaan. Yritän kyll pysyä positiivisena.