n: vihreät teknoliskot haluaa ydinvoimalan hesalammäelle

[promoottori naurahtaa]

Niinnoh, noista huolimatta noissa siun linkkaamissa teksteissä esim. Helen selkeästi mainitsee SMR:t. Ja ton Kilpilahden hankkeen kohtaloa on kieltämättä mielenkiintoista seurata. Fakta on kuitenkin että ei oo millään tavalla varmaa kuin pitkään öljynjalostamolta tuodun lämmön käyttö on hyväksyttävää. Ja se nyt olisi kuitenkin se yksittäinen suuri ns. hiilineutraalin lämmön lähde mikä olis edes jotenkii helposti savutettavissa.

En nyt tiiä pitäisinkö itekään asiaa todennäkösenä, mutta fakta on aika pitkälti että melkosen paska käsi on jaettu kun tota järjestelmää yritetään hoitaa puhtaaksi ja aivan varmasti siitä katotaan joka saatanan kortti läpi.

Pidän mä tuota Kilpilahtea todennäköisempänä (ja myös halvempana) kuin sellaisia laitoksia, joita ei ole. Riskinä toki se, että koko jalostamo ajetaan alas (siellähän on myös biodieseljalistamo). Itsehän ennustan, että tuonne tulee vetyhdas ja tuohon matkalle datakeskuksia.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Rauli Partanen peräänkuuluttaa valmistelevia toimia siihen, että SMR:t olisivat edes teoriassa sääntelyn kannalta mahdollisia:

https://verdelehti.fi/2021/12/01/onko-s ... ta-sitten/

Oon ihan 100% samaa mieltä. Siis vaikka sit lopulta SMR:t olis tyhjä arpa, niin jos ollaan ennalta päätetty että ei edes yritetä, niin kyllä sit voidaan sanoa hyvästit kaikille hiilineutraaliustavoitteille.

Etenkin kun Suomi on läntisistä maista yleisen mielipiteen tasolla suunnilleen vähiten ydinvoimavastainen, niin tässä olisi saumaa toimia edelläkävijänä.

[Rasmus-mafioso]

Rauli Partanen peräänkuuluttaa valmistelevia toimia siihen, että SMR:t olisivat edes teoriassa sääntelyn kannalta mahdollisia:

Jaa tää persujen ajatuspajalle kirjotteleva jorkki.

Oon ihan 100% samaa mieltä. Siis vaikka sit lopulta SMR:t olis tyhjä arpa, niin jos ollaan ennalta päätetty että ei edes yritetä, niin kyllä sit voidaan sanoa hyvästit kaikille hiilineutraaliustavoitteille.

Kieltämättä ydinvoiman kannattajien kiukuttelu on jo aikaa sitten saavuttanut ne mittasuhteet, että jos ei ydinvoimaa saada niin yhteiskunnan joutaakin kärsiä, ja ydinvoimasta on tullut jonkinlainen itseisarvo ja päämäärä itsessään.

[38911 BASIC BYTES FREE]

HS Visio hehkuttaa SMR:iä:

https://www.hs.fi/visio/art-2000008506092.html

Uuden ajan ydinvoima

Pienydinvoimalat saattavat mullistaa energian tuotannon. Asiantuntijoiden mukaan pieni ydinreaktori voisi sopia Helsingin Salmisaaren kaukolämpölaitokseen.

JOTAIN on tapahtunut.

Pienydinreaktoreiden aikakauden piti alkaa aikaisintaan seuraavalla vuosikymmenellä. Ehkä vuoden 2035 tienoilla.

Mutta nyt, yllättäen, vaikuttaa siltä, että pienikokoiset ydinvoimalat saattavat mullistaa energiatuotantoa jo kuluvan vuosikymmenen aikana.

Käykö niin, että kivihiili ja fossiiliset polttoaineet korvataan uraanilla? Eikö tuulivoimasta tulekaan ilmastonmuutoksen pelastajaa vaan ydinenergiasta?

Energiamurroksen merkkejä on ainakin ilmassa. Termi smr eli small modular reactors putkahtelee esiin uutisissa tuon tuosta.

”PIENREAKTOREISTA on puhuttu pitkään alan sisällä, mutta nyt on alettu myös tehdä asioita”, sanoo pienreaktoreiden kehitystä VTT:llä vetävä Ville Tulkki.

Ranskan Emmanuel Macron on luvannut miljardi euroa pienydinvoimaloiden kehitykseen. Briteissä Rolls-Royce on aikaistanut omia suunnitelmiaan. Yhdysvalloissa GE Hitachi ja Nuscale kehittävät omia konseptejaan vauhdilla.

Kiinassa taas on kehitetty ihan uudenlaisia reaktoreita.

Eikä Suomeakaan pidä unohtaa. Lappeenrannan yliopistolla ja VTT:llä on kehitteillä konsepteja kaukolämmön tuotantoon ydinvoimalla. Lisäksi tarkoituksena on kehittää pienreaktoreille ekosysteemi.

On tietenkin myös Venäjä. Siellä pienydinreaktorit ovat puksuttaneet energiaa jo vuosikymmeniä, tosin merellä, ydinsukellusveneissä ja jäänmurtajissa.

Venäjälläkin tilanne on kehittynyt.

Pevek on pieni kaivoskaupunki itäisessä Siperiassa. Jos joku paikka on jumalan seläntakana, se on Pevek. Suomesta katsottuna miltei kaukaisimmassa Venäjän kolkassa.

Pevekissä asuu nelisen tuhatta ihmistä. Googlen satelliittikuvien perusteella kaupunki sijaitsee karussa maastossa, etäällä aivan kaikesta. On pari pääväylää, muutamia kerrostaloja ja sitäkin enemmän paljasta kukkulaista maata hyisen Itä-Siperian meren rannalla. Satelliittikuvissa myös näkyy jotain kiinnostavaa. Satamaan on pysäköity isokokoinen lautta.

Lautan nimi on Akademik Lomonosov. Kelluva ydinvoimala, jossa on kaksi reaktoria. Kummankin sähköteho on 35 megawattia. Laitos perustuu samaan tekniikkaan kuin ydinsukellusveneet, joita on parhaimmillaan ollut merellä satoja.

Suomessa rakennetuista jäänsärkijöistä Taimyr ja Vaygach käyttävät samanlaisia reaktoreita. Niitä ei asennettu Helsingin Hietalahden Telakalla vaan vasta myöhemmin silloisessa Leningradissa.

Idea on yksinkertainen. Voimala voidaan rakentaa yhdessä paikassa ja siirtää sinne, missä sitä tarvitaan. Kalliita siirtoyhteyksiä ei ole tarpeen rakentaa.

Venäläiset ovat kehuneet ratkaisua turvalliseksi. Siitä on kuulemma näyttöäkin. Venäläinen ydinsukellusvene upposi vuonna 2000. Suuronnettomuutta ei syntynyt.

SUURIN osa kehitteillä olevista pienreaktoreista ei poikkea keskeisiltä toimintaperiaatteiltaan nykyisistä ydinreaktoreista. Ne ovat ikään kuin kutistettuja versioita tavallisista ydinreaktoreista.

Pienreaktoreista voisi olla moneen.

Niillä voisi korvata Helsingissä Salmisaaren voimalan ja tuottaa kaukolämpöä Helsinkiin. Myös pienempiin pitäjiin voisi rakentaa pienreaktorin tuottamaan kaukolämpöä.

Pienreaktorit kelpaisivat teolliseen ympäristöön moneen käyttötarkoitukseen.

Ydinvoima sopii merenkulkuun laivojen voimalähteeksi.

Reaktoreilla voisi tuottaa vetyä. Tai poistaa merivedestä suolaa ja ratkoa siten vesipulaa kuivilla alueilla.

Niillä voi toki tuottaa sähköä valtakunnanverkkoon aivan kuten ydinvoima jo tänä päivänä tekee.

Lupauksia on monenlaisia. Mutta miten ihmeessä pienistä ydinvoimaloista tuli juuri nyt ajankohtaisia?

VUOSIKYMMENIÄ oli vallalla ajatus suuruuden ekonomiasta. Mitä suurempi ydinvoimala rakennetaan, sitä halvemmaksi energia lopulta tulee.

Mutta toisin on käynyt. Olkiluodon uuden ydinvoimalan piti maksaa kolme miljardia euroa. Oikea hinta on lähempänä yhdeksän miljardia euroa. Kaiken lisäksi projekti myöhästyi reippaasti yli kymmenen vuotta.

Toinen syy suuriin voimaloihin on poliittinen. Lupia ydinvoimaloille on jaettu kitsaasti. Luvat ovat olleet reaktorikohtaisia. Kun lupa on höllennyt, on kannattanut rakentaa mahdollisimman iso laitos.

Jos ydinvoiman luvat olisikin jaettu lämmöntuotannon tai sähkötehon mukaan, saattaisi tilanne olla aivan toinen.

[38911 BASIC BYTES FREE]

Pienreaktoreilla voisi korvata Helsingissä Salmisaaren voimalan ja tuottaa kaukolämpöä Helsinkiin.

Jotain Olkiluodosta on ehkä opittu. Suuren ydinvoimalan rakentaminen on äärimmäisen hankalaa.

Vanha oletus suuruuden ekonomiasta kääntyy päälaelleen.

”Mittakaavaetu voidaan saavuttaa suurella reaktoreiden lukumäärällä eikä yksikkökoolla”, sanoo ydinvoimatekniikan mallinnuksen professori Juhani Hyvärinen Lappeenrannan yliopistosta.

Toisin sanoen fiksuinta olisi rakentaa ydinvoimaa sarjatuotannolla.

Historiallisia esimerkkejä ovat 1980-luvun taitteessa valmistuneet Olkiluoto 1 ja 2. Kummatkin ruotsalaisten rakentamia, aikataulussa ja budjetissa.

Ennen Suomen työmaata ruotsalaiset olivat ehtineet tehdä samalla periaatteella itselleen viisi reaktoria. Seuraavat neljä olivat jo työn alla.

”Ruotsalaisilla oli täysin saumattomasti toimiva alihankintaketju”, Hyvärinen sanoo.

Suuri koko lisää ydinvoimaloissa monimutkaisuutta. 2000-luvulla länsimaissa ei ole valmistunut kuin kourallinen ydinvoimaloita. Ne ovat kaikki olleet kuin prototyyppejä. Kaikki on tehty ensimmäistä kertaa. Alihankintaketjuja ei ole ollut olemassa.

Ei ole ihme, että ydinvoima-alalla pienreaktorit tuntuvat kiinnostavan.

PIENYDINVOIMALA on terminä hankala. Se voi tarkoittaa teholtaan 20 megawatin laitosta tai enimmillään lämpöteholtaan 1 000 megawatin voimalaa. Tuhannesta megawatista lämpöä saa sähköä 300 megawatin verran.

Karkeasti sanottuna lämmön muuntamisessa sähköksi, kaksi kolmasosaa päätyy harakoille. Kolmesta megawatista lämpötehoa saa yhden megawatin sähköä.

Juuri valmistuneen Olkiluoto 3:n sähköteho on 1600 megawattia, lämpöteho 4300 megawattia. Loviisassa nelisenkymmentä vuotta sitten valmistuneen voimalan reaktoreiden sähköteho on suunnilleen 500 megawattia.

Suurimmasta päästä on GE Hitachin kehittämä BWRX 300. Sen lämpöteho on 870 megawattia ja sähköteho 300 megawattia. Se sopisi kaupunkivoimalaitokseksi.

Pykälää pienempi on Nuscalen kehittämä voimala. Sen lämpöteho on 200 megawattia ja sähköteho 60 megawattia.

”Virolaiset käyvät näihin kuumana”, Hyvärinen sanoo.

Tosin Virossa vielä odotellaan, että ensimmäinen voimala nousee jonnekin. On hyvin todennäköistä, että sen jälkeen Suomen etelänaapuriin nousee pienydinvoimala.

Pienimmästä päästä ovat muutaman kymmenen megawatin voimalat. Sellaisen konseptia on kehitelty myös Lappeenrannassa. Teholtaan 24 megawatin laitos sopisi kaukolämmön lähteeksi. Kokonsa puolesta sellaiset voisivat lämmittää esimerkiksi Kouvolaa, Joensuuta tai Lappeenrantaa.

Karkeana nyrkkisääntönä voi pitää, että noin megawatti lämpötehoa riittää noin tuhannelle asukkaalle.

PIENYDINVOIMALOIDEN mittakaava on tosiaan suhteellinen. Mutta kiinnostavampaa on se, mitä niillä voi tehdä, ja miksi niistä saattaa tulla jopa ylivoimainen energiatuotantomuoto muihin nähden.

Ensimmäinen syy on tietenkin raha.

Sähkö on historiallisen kallista.

Päästöoikeudet ovat kalliita.

Siinä tulikin se toinen syy. Ilmastonmuutos pakottaa miettimään energiatuotannon uudelleen. Muutos on jo käynnissä.

Kalliit päästöoikeudet ovat tehneet monista uusista energiamuodoista entistä houkuttelevampia. Tuulivoima kannattaa markkinaehtoisesti. Jopa hiilentalteenotto alkaa olla kannattavaa markkinaehtoisesti.

Tuulivoimaa on noussut metsiin ja merille kuin sieniä sateella.

Mutta tuulivoimalla ei yksin voida taata kaikkea energiatuotantoa, koska sitä on saatavilla vain silloin kun tuulee.

Toinen tuulivoiman ongelma ovat siirtoyhteydet. Merelle kaapelin vetäminen on kallista, eivätkä kaapelit ole ilmaisia maallakaan. Lopulta sähkön kuluttaja maksaa myös siirtoyhteyksien rakentamisesta. Lisäksi sähköverkkoon tarvitaan joustoa, koska aina ei tuule. Jostain silloinkin täytyy sähkö saada, pitää talot lämpiminä ja valot päällä.

Tuulivoima ja aurinkovoima tarvitsevat siis rinnalleen varavaihtoehtoja. Vesivoiman lisäksi niitä voivat olla vetyvoimalat ja tulevaisuudessa myös fossiiliset energialähteet, joista otetaan hiilidioksidi talteen. Kumpikin tuotantotapa on hyvin kallis, ja tuotantoprosessit syövät ison osan tuotetusta energiasta.

VAIKUTTAA siltä, että energia-alalla on havahduttu etenkin tuuli- ja aurinkovoiman heikkouksiin.

”Mitä tapahtui Saksassa, kun siirryttiin uusiutuviin? Mitä tapahtui päästöille, mitä tapahtui energian saatavuudelle, mitä sähkön hinnalle”, kysyy Hyvärinen.

”Saksassa on tehty huonoja päätöksiä. Se kostautuu nyt meille.”

Suomessa sähkönhinta on ollut ennätyskallista. Syy on se, että tuomme ison siivun sähköstä ulkomailta. Tuontisähkö on kallistunut, koska Keski-Euroopassa on jouduttu turvautumaan kalliisiin tuotantomuotoihin. Lisäksi maakaasusta on ollut pulaa.

Saksassa on siirrytty voimallisesti aurinko- ja tuulisähköön koko 2000-luvun ajan. Ydinvoimasta luopumisesta päätettiin jo kymmenen vuotta sitten.

Tukirahaa on jaettu aurinkopaneeleille ja tuulivoimaloille. Pian huomattiin, että sähköjärjestelmä ei kestä, ja tukea piti jakaa myös energiavarastoihin.

PIENYDINVOIMAN järjestelmäkustannukset voivat olla lähellä merituulivoimaa. Järjestelmäkustannuksissa huomioidaan voimalan rakentamisen lisäksi myös sen ajonaikaiset kustannukset, infraan liittyvät ja muusta ylläpidosta koituvat kulut.

Euroja vertailtaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että pienreaktoreiden osalta kaikki on vielä arviota. Todelliset kustannukset selviävät vasta, kun ensimmäiset laitokset on rakennettu, todennäköisesti kuluvan vuosikymmenen lopulla. Lisäksi uusiutuvien energiaratkaisujen, etenkin tuulivoiman hinnat ovat tulleet vuosi vuodelta alas.

Tämän hetkisten arvioiden mukaan Lappeenrannassa suunniteltu 24 megawatin laitos maksaisi suunnilleen 50 miljoonaa euroa.

Hieman isomman, Nuscalen voimalan hinnaksi on taas arvioitu 250 miljoonaa euroa. Hintaluokka on sama kuin Salmisaaren hiilivoimalan.

GE Hitachin voimalan arvioitu hintaluokka on taas miljardin euron tietämillä.

HYVÄRINEN avaa tietokoneensa. Ensin hän esittelee Suomen sähköverkon tilannetta Suomen kantaverkkoa ylläpitävän Fingridin sivustolta.

”Aika hyvä”, hän toteaa.

Suomessa kulutetun sähkön päästöarvio on suunnilleen 100 hiilidioksidigrammaa kilowattituntia kohden.

Sitten Hyvärinen avaa toisen sivuston, electricitymap.orgin.

Saksassa päästöt ovat noin 300 grammaa hiilidioksidia kilowattituntia kohden. Välipäivien aikana Saksan luku käy lähes 400 grammassa. Samalla kartalla Suomi ei näytä yhtä vihreältä kuin Fingridin tarjoamien lukemien perusteella. Suomen päästöluku on 200 gramman tietämillä, koska mukana on myös tuontisähkö.

Saksan vieressä Ranska näyttää sitäkin vihreämmältä. 39 grammaa hiilidioksidia kilowattituntia kohden.

Tilanne kuvaa uusiutuvien energiaratkaisujen keskeistä ongelmaa. Niiden piti olla vähäpäästöisiä, mutta silloin, kun sääolosuhteet eivät ole suotavia, on käytettävä saastuttavampia energiamuotoja, kivihiiltä ja maakaasua.

Eikä kyse ole pelkästään päästöistä, vaan kuten todettu, myös rahasta.

On rakennettava varajärjestelmiä, siltä varalta ettei tuule tai paista. Ratkaisuksi ongelmaan on väläytelty älykästä sähköverkkoa. Puhuttu kysyntäjoustosta, siitä miten kuluttajat ja yritykset voivat vähentää omaa sähkönkäyttöä, kun verkossa on sähköstä pulaa. Tai jopa tarjota sähköautojen akuista virtaa verkkoon, kun uusiutuvien tuotanto on alhaalla.

”Mikään määrä älyä sähköverkossa ei muuta sitä, että haluamme aamupuuromme ja kahvimme samalla hetkellä. Tuulivoiman hinnassa pitäisi huomioida mitä maksaa verkkoyhteydet, mitä maksaa varavoima ja mitä säätövoima”, Hyvärinen sanoo.

”Usein kuulee, että ydinvoima on jäykkä energiamuoto. Ei ole. Sitä on vain edullista ajaa koko ajan täysillä. Ranskassa ydinvoimaa säädetään jatkuvasti. Samalla lailla ne keittävät siellä kahvinsa, lämmittävät vielä maitonsakin.”

Hyvärisellä on toki oma lehmä ojassa. Hän on ydinenergian puolella. Mutta hänellä on perustelut. Riittää, että katsoo sähkön hintoja ja hiilidioksidipäästöjä. Toki voi myös tutkia sitä, mistä maasta sähköä viedään ja minne.

Silti Hyvärinen ei tunnu vastustavan tuulivoimaa tai aurinkoenergiaa. Se on ihan fiksua. Vastakkainasettelusta ei ole hyötyä, kun on sellainen vastus kuin ilmastonmuutos. Kaikkia vähän saastuttavia energiamuotoja tarvitaan.

Enemmänkin Hyvärinen tuntuu toivovan sitä, että jokaisen energiamuodon kustannuksia tarkasteltaisiin tasapuolisesti. Ja sitä, että myös turvallisuutta tarkasteltaisiin oikean tiedon pohjalta, ei asenteiden ja uskomuksien.

”Ne, joille ydinvoiman vastustaminen on ollut identiteettikysymys taitavat olla kohta eläkeiässä.”

Ydinvoiman vastustus on vähentynyt koko 2000-luvun.

”Jos trendi jatkuu, 2030-luvulla meillä ei ole enää ydinvoiman vastustajia”, Hyvärinen naurahtaa.

Ydinvoiman äänekkäinä parjaajina tunnetut vihreät ovat kääntäneet kelkkansa. Vihreiden varapuheenjohtaja Atte Harjanne on ydinvoiman kannattaja.

Kannattajia on myös muissa puolueissa. Kuntavaaleissa vuonna 2021 valituista yli puolet kannattaa ydinvoimaa, selviää Iltalehden vaalikoneen vastauksista.

JOS eri energiamuotojen turvallisuutta tarkastelee olemassa olevan datan perusteella, ydinvoima kuuluu turvallisimpien joukkoon.

Tilastossa näkyy Fukushiman ydinvoimalan onnettomuus. Kun tsunami iski japanilaiseen voimalaan, aloitettiin mittavat, suunnitelmien mukaiset evakuointitoimet.

574 kuolonuhria. Kuolemista yksi on johtunut Japanin viranomaisten mukaan syövästä, joka on kehittynyt säteilyn vuoksi.

573 ihmistä menehtyi evakuoinnissa. Sattui liikenneonnettomuuksia, säntäilyä, paniikkia ja sairaskohtauksia. Suoranaisesti säteilyyn ei menehtynyt yksikään 573:stä kuolonuhrista.

Mutta toisaalta, on hyvä muistaa, että säteilyn vuoksi kehittyvät syövät saattavat ilmetä vasta vuosikymmeniä altistuksen jälkeen. Todellisia Fukushiman onnettomuuden vaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta toistaiseksi ei ole näyttöä lisääntyneistä syöpätapauksista.

Maailman terveysjärjestö WHO:n tietojen mukaan Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa ja sitä seuranneiden viikkojen aikana menehtyi 31 ihmistä. Todellinen luku on kuitenkin WHO:n mukaan suurempi. Terveysjärjestö arvioi, että Tšernobyl vaikuttaa yhteensä korkeintaan 4 000 kuolemaan myöhemmin kehittyvänä syöpänä.

WHO:n arvio on tehty yläkanttiin. Toistaiseksi ei ole kyetty osoittamaan Tšernobylin lisänneen merkittävissä määrin syöpäkuolemia.

Tšernobylin onnettomuuteen liittyy myös toista tuhatta lasten kilpirauhassyöpää. Ne aiheutuivat radioaktiivisesta jodista. Kilpirauhassyöpä on lapsilla harvinainen. Tšernobylin tapauksessa esiintyvyys nousi 2000-kertaiseksi normaaliväestöön verrattuna.

Lähes kaikki kilpirauhassyöpään sairastuneet lapset parantuivat, mutta heidän elämäänsä haittaa jatkuva hormonihoidon tarve.

Luvut ovat joka tapauksessa hyvin pieniä, jos ne suhteuttaa ydinenergian määrään ja muiden energiamuotojen aiheuttamiin kuolemantapauksiin.

Hyvärinen toteaa, että ihmismieli sattuu reagoimaan vahvasti äkillisiin tapahtumiin. Vaivihkaiset muutokset, kuten ilmansaasteiden aiheuttamat sairaudet ovat kavalampia. Ne jäävät helposti huomaamatta tai eivät ainakaan saa samanlaisia tunnereaktioita aikaan kuin äkilliset onnettomuudet.

PIENREAKTORIT ovat Hyvärisen mukaan turvallisempia kuin perinteiset, suuret reaktorit. Radioaktiivista ainetta on suhteessa reaktorin kokoon. Mitä pienempi, sitä vähemmän.

Se tarkoittaa, että myös mahdolliset onnettomuustilanteet on helpommin hallittavia kuin isoissa laitoksissa. Olkiluoto 3:n alle on jouduttu rakentamaan oma turvajärjestelmä, joka nappaa sulavan reaktorin ytimen talteen, jos pahin mahdollinen toteutuu. Vastaavaa ei tarvitse rakentaa pienille reaktoreille.

Voisiko siis Salmisaaren hiilivoimalaan laittaa pienen ydinreaktorin uunin tilalle? Periaatteessa kyllä. Näin sanoo sekä Hyvärinen että VTT:n Tulkki.

”Periaatteessa siellä voitaisiin käyttää paljon olemassa olevaa tekniikkaa. Lämmönlähde vaihtuisi pieneksi ydinreaktoriksi”, Tulkki sanoo.

KIINALAISET käynnistivät joulun alla uudenlaisen pienreaktorin. Siinä uraani ei ole sauvoissa vaan tennispallon tyyppisten grafiittikuulien sisällä. Jäähdytykseen ei käytetä vettä vaan heliumkaasua.

Kyseistä reaktoria voidaan ajaa suuremmilla tehoilla, koska helium ei ala kiehumaan sadassa asteessa kuten vesi. Reaktori tuottaa 500 asteista höyryä. Mielenkiintoista on se, että hiilivoimalat toimivat tyypillisesti juuri 500 asteessa.

”Jos kiinalaiset saavat tekniikan lanseerattua kunnolla, voitaisiin käytössä olevissa hiilivoimaloissa polttokattila korvata reaktorimoduulilla ja käyttää olemassa olevia turbiineja ja generaattoreita”, Tulkki miettii.

Kiinassa on käytössä yli tuhat kivihiilivoimalaa. Kiina tuottaa maapallon hiilidioksidipäästöistä eniten, lähes kolmanneksen.

SALMISAAREN muuttaminen ydinvoimalla toimivaksi olisi kuitenkin käytännössä hankalaa. Laissa ei ole esteitä, mutta lain alapuolella on määräyksiä. Ne ovat Säteilyturvakeskus Stukin asettamia. Stukin viranomaisilla on poikkeuksellisen paljon valtaa.

Nykyisen säännöstön mukaan ydinvoimalan ympärillä pitää olla kilometrin rajattu turva-alue. Sen lisäksi tarvitaan säteeltään viiden kilometrin varautumisalue. Salmisaaren tapauksessa se peittäisi Helsinginniemen.

Hyvärinen toteaa, että Keski-Euroopasta löytyy useita voimaloita, joista 20 kilometrin säteellä asuu miljoonia ihmisiä. Eikä se tunnu olevan mikään ongelma.

[38911 BASIC BYTES FREE]

TOSIN, kyllä ydinvoimassa on riskinsä. Ydinjäte säilyy radioaktiivisena satoja tuhansia vuosia.

Ydinjätettä voi luokitella aktiivisuuden mukaan. Mitä korkeampi radioaktiivisuus, sitä nopeampi puoliintumisaika. Jos taas ydinjätteellä on pitkä puoliintumisaika, eli toisien sanoen se säilyy radioaktiivisena hyvin pitkään, silloin sen radioaktiivisuus on matala.

Muutaman tuhat vuotta maanpovessa levännyt ydinjäte ei Hyvärisen mukaan enää säteile kovin voimakkaasti. Se on kyllä edelleen hengenvaarallista, mutta vain kehon sisälle joutuneena, esimerkiksi syötynä tai pölynä hengitettynä.

Tietenkin ydinvoimassa on olemassa myös äkillisten katastrofien ja onnettomuuksien riskit, kuten Fukushima ja Tšernobyl osoittavat.

Hyvärinen pohtii, että ydinvoiman suurin riski on se, että jos jotain tapahtuu, niin ihmiset joutuvat lähtemään kotikonnuilta pysyvästi pois. Heti perään hän toteaa, että fossiilisten energialähteiden ongelma on taas se, että ne pilaavat ilmakehän kaikilta.

Täydellistä ratkaisua ei ole olemassa, ei ainakaan vielä.

VTT:n Ville Tulkin mukaan pienreaktoreiden yleistyminen on lopulta siitä kiinni, mitä mieltä kansalaiset ovat.

”Kaukolämpökäyttö on mahdollista vain silloin, jos paikalliset asukkaat sen hyväksyvät”, Tulkki sanoo.

[Jesse Python]

En voi sille mitään että tää nauratti:

Venäläiset ovat kehuneet ratkaisua turvalliseksi. Siitä on kuulemma näyttöäkin. Venäläinen ydinsukellusvene upposi vuonna 2000. Suuronnettomuutta ei syntynyt.

[Kentän ääni]

Niin siis Helsingistä

Hyvärinen pohtii, että ydinvoiman suurin riski on se, että jos jotain tapahtuu, niin ihmiset joutuvat lähtemään kotikonnuilta pysyvästi pois.

[bad grankulla]

Niin siis Helsingistä

Hyvärinen pohtii, että ydinvoiman suurin riski on se, että jos jotain tapahtuu, niin ihmiset joutuvat lähtemään kotikonnuilta pysyvästi pois.

Kepun johtoportaan korvat hörähtivät just.

[Äŋ, verinokkaeläin 囧]

kyllä toi ne hiilikasat voittas

[Sosiaalisesti äärimmäisen hapokas]

hedelmäpuut kasvaa ilmankin, elikkäs

[38911 BASIC BYTES FREE]

Multa oli menny ohi tämmönen. Eli asiat etenee tuolla säädöspuolellakin. Tavoiteaikataulu "seuraavan hallituskauden loppuun mennessä" eli varmaankin ekoja SMR-voimaloita sais ruveta aikaisintaan rakentamaan sitten joskus 2027, sikäli jos soveltuvia laitoksia on siihen mennessä markkinoilla. Oon ihan hyvää mieltä tästä, siis vaikka ei toi SMR-juttu välttämättä tuu toteutumaan missään järkevässä mittakaavassa, niin tyhmää se olisi toi kortti jättää katsomatta.

https://www.hs.fi/talous/art-2000008535510.html

Suomi mullistaa pian ydin­voimaa koskevat lakinsa, ja silloin selviää, kuinka lähelle kouluja ja sairaaloita ydin­voimaa saa rakentaa – ”Ei tällaista ole tehty Suomessa ikinä”

Lainsäädännöstä halutaan poistaa esteet uudentyyppisten pienreaktoreiden rakentamiselle. ”Kokonaisuudistusta tässä laajuudessa ei ole tehty aiemmin”, sanoo Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Petteri Tiippana.

Jarno Hartikainen HS
29.1. 2:00 | Päivitetty 29.1. 6:33

KUINKA lähelle sairaaloita tai kouluja ydinreaktoreita saa rakentaa? Pitääkö ydinvoimalassa aina olla suojakuori? Kuinka käytetyn ydinjätteen loppusijoittaminen on järjestettävä?

Muun muassa tällaisia asioita Suomessa pian ryhdytään toden teolla pohtimaan, kun ydinvoimaloita koskevaa sääntelyä uudistetaan. Edessä on kokonaisuudistus, jossa samaan aikaan uudistetaan sekä ydinenergialaki että Säteilyturvakeskuksen (Stuk) teknisemmät vaatimuksetkin. Nykyinen ydinenergialaki tuli voimaan vuonna 1988, jonka jälkeen sitä on viilattu noin 30 kertaa.

”Puhutaan hyvin isosta ja merkittävästä työstä. Ei tällaista ole tehty Suomessa ikinä. Sääntely on syntynyt pala palalta, ja kokonaisuudistusta tässä laajuudessa ei ole tehty aiemmin”, kuvaa Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Petteri Tiippana.

Stuk ja työ- ja elinkeinoministeriö ovat kumpikin tahoillaan jo käynnistäneet uudistuksen valmistelun. Tavoitteena on, että uudistus olisi valmis seuraavan hallituskauden loppuun mennessä.

YKSI syy lainsäädännön uudistamiselle on teknologian, etenkin niin kutsuttujen pienten, modulaaristen reaktoreiden (SMR) kehitys. Niihin kohdistuu nyt kovia odotuksia: sarjatuotettavien pienreaktoreiden toivotaan laskevan ydinvoiman rakentamiskustannuksia ja tuovan ydinenergian uudenlaiseen käyttöön, esimerkiksi kaukolämmön tuotantoon.

Maailmalla on kehitteillä kymmeniä erilaisia pienreaktoreita, ja ensimmäisiä on jo otettu kaupalliseen käyttöön Venäjällä ja Kiinassa. Suomessa esimerkiksi Helen ja Fortum ovat ilmaisseet kiinnostuksensa pienreaktoreita kohtaan.

Lue lisää: Pienten ydinvoimaloiden piti olla utopiaa, mutta nyt ne saattavat mullistaa energiantuotannon jo tällä vuosikymmenellä.

Tiippanan mukaan nykyinen lainsäädäntö ei täysin estä SMR-voimaloiden rakentamista Suomeen, mutta se kaventaa teknologian käytön mahdollisuuksia.

”Rakennetaan iso kevytvesireaktori sähköntuotantoon. Se on se ajattelutapa, jolla tämä nykyinen lainsäädäntö ja turvallisuusvaatimuskokoelma on luotu”, hän kuvaa.

Jos pienreaktoreiden koko potentiaali halutaan Suomessa käyttöön, vaatisi se sääntelyn uudistamista.

SILLOIN esiin nousee esimerkiksi sellaisia konkreettisia kysymyksiä kuin suojavyöhykkeen laajuus. Nykymääräykset ovat yksiselitteiset: ydinvoimalan ympärillä on oltava viiden kilometrin suojavyöhyke, jolla ei saa olla sairaaloita, kouluja tai merkittäviä teollisuuslaitoksia. Lisäksi 20 kilometrin säteelle on luotava varautumissuunnitelma.

Näin suuri suojavyöhyke voi käytännössä estää pienreaktorin käytön kaukolämmön tuotannossa, sillä kaukolämpölaitokset yleensä sijaitsevat lähellä asutusta. Tiippana katsoo, että sääntelyä olisi paikallaan uudistaa.

”Jos tällaisen pienen reaktorin kohdalla pystytään osoittamaan, ettei tällaista suojavyöhykettä tarvita, vaan onnettomuuden seuraukset rajoittuvat laitoksen lähietäisyydelle, ei siinä tapauksessa ole tarkoituksenmukaista vaatia niin suurta suojavyöhykettä kuin nykyisessä lainsäädännössä”, Tiippana sanoo.

YLIPÄÄNSÄ Tiippana katsoo, että sääntelyssä tarvitaan ajattelutavan muutos. Nykyisin sääntely monin paikoin määrittää, millaisin ratkaisuin laitoksen turvallisuus pitää varmistaa.

”SMR:iä ajatellen tämä pitää kääntää toisin päin. Jotta ei määritellä vääriä tai epätarkoituksenmukaisia turvallisuusratkaisuja, pitää asettaa tavoitteet – vakavaa onnettomuutta ei saa syntyä tai onnettomuuden seurausten pitää jäädä hyvin lähelle laitosta”, Tiippana sanoo.

”Tällaisessa ydinvoiman käytössä kokeneessa maassa pitää antaa luvanhaltijoille vastuuta toteuttaa turvallisuus parhaalla tavalla sen sijaan, että viranomainen suunnittelee laitosta.”

MYÖS voimaloiden luvitusprosessi pitäisi uudistaa, Tiippana sanoo.

Ratkaiseva askel uuden voimalan luvituksessa on periaatepäätöksen hakeminen valtioneuvostolta ja eduskunnalta. Tiippana haluaisi, että tähän vaiheeseen sisältyvää turvallisuusteknistä arviointia kevennettäisiin. Laitosvaihtoehtojen turvallisuuden arviointi voitaisiin irrottaa periaatepäätöksestä ja toteuttaa erillisenä Stukin ennakkotarkastuksena. Periaatepäätöksellä ei enää lukittaisi laitosvaihtoehtoja tai niiden turvallisuusratkaisuja.

”Lähtökohtaisesti Stukissa näemme tarkoituksenmukaisena, että prosesseja voitaisiin eriyttää. Poliittinen päätös koskisi vain ydinenergian käyttöä ylipäänsä, turvallisuustekninen arvio tehtäisiin siitä erillisenä. Kuitenkin perusedellytys on, että ydinenergian käyttö on turvallista, sen arviointi periaatelupavaiheessa on minusta vähän päälle liimattua.”

Käytännössä näin vältettäisiin tilanteet, jollaiseen Fennovoima ajautui, kun omistajajärjestelyiden seurauksena reaktorityyppi vaihtui. Yhtiö joutui hakemaan kokonaan uuden periaatepäätöksen.

SMR-VOIMALOITA tulee myös Suomeen, Tiippana uskoo. Aikataulua hän ei kuitenkaan uskalla veikata, ja hän toppuuttelee villeimpiä visioita, joissa pienreaktoreita ilmaantuisi joka niemeen ja notkelmaan.

Tiippana muistuttaa, että ydinreaktorin, vaikka pienenkin, käyttäjältä vaaditaan paljon erikoisosaamista.

”Kuka tahansa ei siihen voi ryhtyä. Se vaatii ison organisaation, eikä organisaation koko skaalaudu samassa suhteessa reaktorin koon kanssa. Siellä tarvitaan yhä ydinturvallisuuden, säteilyturvallisuuden, jäteturvallisuuden, ydinmateriaalin hallinnan ja valmiuden osaamista.”

Myös teknologian kehittämisessä on vielä työtä, hän arvioi.

”Näissäkin laitoksissa on turvallisuuden kannalta tärkeitä komponentteja, joiden on täytettävä ydinenergia-alan hyvin tiukat laatuvaatimukset. Niiden saavuttaminen kaupallisella tuotteella ei ole ihan suoraviivaista eikä välttämättä onnistu kerralla. Työtä on paljon myös siellä toimijoiden puolella.”

[38911 BASIC BYTES FREE]

e:tupla

[38911 BASIC BYTES FREE]

Lehdissä on ollu juttua SMR:ien ydinjäteongelmasta, ja väitteitä että se on merkittävästi suurempi kuin perinteisillä isoilla reaktoreilla. No, tavallaan onkin, aktivaatiotuotteita ja transuraaneja tulee suhteessa tuotettuun energiaan enemmän, mutta radioaktiivisuusinventaariosta ylivoimaisesti suurin osa on fissiotuotteita, ja niitä tulee ihan saman verran (suhteessa tuotettuihin jouleihin) minireaktorissa kuin isommassakin:

https://fissioreaktori.wordpress.com/20 ... teongelma/

[Herrasmies Asetus Tehtaalla]

^aihe kiinnostaa mutta klikkasin silti oletuksella että tulee jotain astraalitasolla lentävää fyysikkotuubaa, josta on erittäin vaikea saada kiinni.

Mut mitä vielä, helposti ymmärrettävää teksiä. Oho. 🥺

Kiitos linkistä, oli avaava puheenvuoro.