Punk in Finland

Sitä mä kyllä ihmettelen edelleen, että miten ne massit ja muut olivat säilyneet siitä kadulla niin kauan, että omistaja ehti Städäriin asti? Ehkä juhlahumun vuoksi kukaan ei katsellut maahan hirveästi.

This is fantastic I'm in heaven wrote:Muistan kerran kun noukin Iltakoulun edestä jonkun nuoren naishenkilön meikkipussin ja lompakon, jossa mukana kaikki henkkareista ja muista korteista aina suht runsaisiin käteisvarantoihin asti. Tais olla itseasiassa vieläpä uudenvuoden aatto. Hetken harkittuani en pöllinyt edes rahoja (olin silloin ihan helvetin köyhä ja osa rahoista oli lompakon ulkopuolella maassa eli saa moralisoida hetkellistä ajatustani mutta fuck off), vaan soitin numerotiedusteluun ja otin neitoon yhteyttä, että hei tällaset ois löytynyt.

Neitokainen oli sitten siinä vaiheessa Städärissä ja ei mitenkään jaksanut tulla hakemaan Vaasikselta tavaroitaan (mitä vittua?!) vaan sai mut jotenkin puhuttua tuomaan ne Städäriin. Pihassa laitoin tekstiviestin, että olen nyt tässä tuletko hakemaan (en todellakaan ollut itse menossa Städäriin), jolloin vastaus oli, että "heiii voitko oottaa jonkun vartin tai max puol tuntii ku meillon täs just juttu kesken tuun sit nopee hakee ne siitä!" ... sellasta. Seisoin röökin verran siinä pihassa, vein kamat pokelle ja laitoin viestiä, että tavarat annettu pokelle, voit varmaan noutaa narikasta morjes.

Oli kyllä jälkikäteen tosi arvostettu olo tästä ystävällisestä eleestäni Arvatkaa vituttiko kun en nyysinyt niitä masseja?

melkoinen pahan mielen tarina siinä

itse olisin varmaankin

Leper wrote:Oisin varmaan sanonut puhelimessa, että no jätän nää nyt sit tähän kadulle mistä löysinkin. Moro.

ja

En kärsi Aspergerista! wrote:Itse olisin tossa vaiheessa ottanu rahat ja monottanu kukkaron Mäkelänkadun yli.

m1k1 wrote:

This is fantastic I'm in heaven wrote:Muistan kerran kun noukin Iltakoulun edestä jonkun nuoren naishenkilön meikkipussin ja lompakon, jossa mukana kaikki henkkareista ja muista korteista aina suht runsaisiin käteisvarantoihin asti. Tais olla itseasiassa vieläpä uudenvuoden aatto. Hetken harkittuani en pöllinyt edes rahoja (olin silloin ihan helvetin köyhä ja osa rahoista oli lompakon ulkopuolella maassa eli saa moralisoida hetkellistä ajatustani mutta fuck off), vaan soitin numerotiedusteluun ja otin neitoon yhteyttä, että hei tällaset ois löytynyt.

Neitokainen oli sitten siinä vaiheessa Städärissä ja ei mitenkään jaksanut tulla hakemaan Vaasikselta tavaroitaan (mitä vittua?!) vaan sai mut jotenkin puhuttua tuomaan ne Städäriin. Pihassa laitoin tekstiviestin, että olen nyt tässä tuletko hakemaan (en todellakaan ollut itse menossa Städäriin), jolloin vastaus oli, että "heiii voitko oottaa jonkun vartin tai max puol tuntii ku meillon täs just juttu kesken tuun sit nopee hakee ne siitä!" ... sellasta. Seisoin röökin verran siinä pihassa, vein kamat pokelle ja laitoin viestiä, että tavarat annettu pokelle, voit varmaan noutaa narikasta morjes.

Oli kyllä jälkikäteen tosi arvostettu olo tästä ystävällisestä eleestäni Arvatkaa vituttiko kun en nyysinyt niitä masseja?

Suoraselkäistä toimintaa, total respect! Vaikka muikke olikin mulukku.

Kyllä!

Valitettavasti se on niin jotta

This is fantastic I'm in heaven wrote:

Juutas Juutaslaner wrote:

Leper wrote:Oisin varmaan sanonut puhelimessa, että no jätän nää nyt sit tähän kadulle mistä löysinkin. Moro.

No juuuuh. Ei tainnu olla (pikku)rahasta tai papereista pula sillä neitosella

Ei tainnu juu olla. Mulla on vähän paha tapa välillä olla liian kiltti muille ihmisille, vaikka ne ei ois mulle ja sit jälkikäteen vittuunnun ja oon surullinen

ei kovaa menoa: löysin kerran lompakon hesarin ja flemarin risteyksestä. numerotiedustelu tunsi yhden helsingissä asuvan joten laitoin tekstaria. kaveri antoi oikeat tuntomerkit ja neuvoi ottamaan mahdolliset jäljellä olevat rahat löytöpalkkioksi ja pyysi laittamaan lompsan postiin. muistaakseni siellä oli just sen postimerkin verran kolikoita. setelit oli jo kelvanneet jollekkin.

Multa vietiin pe-la välisenä yönä puhelin pelastuslaitoksen ja Kallion kirkon välisellä puistotiellä. Kuin tyhjästä kylkeen liimautuu itäeurooppalainen naikkonen tarjoamaan seksiä. Kieltäydyin ja yritin ignoorata koko ihmisen mut tää sit itsepintaisesti kävelee samaa matkaa, tarttuu palleihin ja ilmeisesti just samaan aikaan toinen käsi käy takin taskussa. Castreninkadun Alepan kohdalla huomaan että puhelinta ei ole enää ja tajusin että se on mennyt just äsken. Juoksen perään mutta eihän siellä enää ketään näkynyt. Siitä kotiin ja netin kautta kaverille viestiä että soittaa Elisaan ja lukitsee liittymän. Puhelimen lukitsin myös netin kautta.

Okei, olin holtittomassa kunnossa ja näin ollen helppo uhri. Onneks ei tullut kuitenkaan kukaan kolkkaamaan ja lompakkokin oli tallessa. Mutta puhelin lähti.

Joku oli näköjään koittanu hakata tiilellä ittensä sisään tohon hakaniemen kauppahallin viereiseen aasialaiseen ruokakauppaan

Siiman eteen ilmestyi tänä iltana verijäljet, joiden luota johti vana ensin kotirappuni ovelle, sitten siitä hissiin ja vielä kotikerrokseeni

Lammaz Love Occulta wrote:Siiman eteen ilmestyi tänä iltana verijäljet, joiden luota johti vana ensin kotirappuni ovelle, sitten siitä hissiin ja vielä kotikerrokseeni

Siinä kahdeksan aikaan verijälkien vieressä oli ambulanssi, jonka ulkopuolella odotti siat/filth

en oo vielä tänä talvena nähny verta hangella!

eh wrote:

Lammaz Love Occulta wrote:Siiman eteen ilmestyi tänä iltana verijäljet, joiden luota johti vana ensin kotirappuni ovelle, sitten siitä hissiin ja vielä kotikerrokseeni

Siinä kahdeksan aikaan verijälkien vieressä oli ambulanssi, jonka ulkopuolella odotti siat/filth

Juuh naapurihan siellä oli köniinsä saanu

On se melkoinen linssilude

Pekko

This is fantastic I'm in heaven wrote:Muistan kerran kun noukin Iltakoulun edestä jonkun nuoren naishenkilön meikkipussin ja lompakon, jossa mukana kaikki henkkareista ja muista korteista aina suht runsaisiin käteisvarantoihin asti. Tais olla itseasiassa vieläpä uudenvuoden aatto. Hetken harkittuani en pöllinyt edes rahoja (olin silloin ihan helvetin köyhä ja osa rahoista oli lompakon ulkopuolella maassa eli saa moralisoida hetkellistä ajatustani mutta fuck off), vaan soitin numerotiedusteluun ja otin neitoon yhteyttä, että hei tällaset ois löytynyt.

Neitokainen oli sitten siinä vaiheessa Städärissä ja ei mitenkään jaksanut tulla hakemaan Vaasikselta tavaroitaan (mitä vittua?!) vaan sai mut jotenkin puhuttua tuomaan ne Städäriin. Pihassa laitoin tekstiviestin, että olen nyt tässä tuletko hakemaan (en todellakaan ollut itse menossa Städäriin), jolloin vastaus oli, että "heiii voitko oottaa jonkun vartin tai max puol tuntii ku meillon täs just juttu kesken tuun sit nopee hakee ne siitä!" ... sellasta. Seisoin röökin verran siinä pihassa, vein kamat pokelle ja laitoin viestiä, että tavarat annettu pokelle, voit varmaan noutaa narikasta morjes.

Oli kyllä jälkikäteen tosi arvostettu olo tästä ystävällisestä eleestäni Arvatkaa vituttiko kun en nyysinyt niitä masseja?

ei saatana

ehkä ennemminkin Masentavaa menoa Kalliossa, mutta mutta. Ton housujentiputtajan on kyllä pakko olla Pekko.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016020 ... 9_uu.shtml

Kioskikauppiaan kammottava arki: "Mielenterveys ja luottamus ihmisiin on mennyt"

Maanantai 8.2.2016 klo 20.45

R-kioskin kauppias Serkan Kiyancicek käy psykiatrisessa hoidossa stressaavan työnsä takia ja haluaa irtisanoutua välittömästi.

Helsingin Kalliossa sijaitsevassa R-kioskissa muutkin työntekijät ovat saaneet kuulla tappouhkauksia lähes päivittäin.

Viime viikolla mies tulee muina miehinä R-kioskiin. Hän katselee hetken tuotteita, nappaa sitten kahdeksan olueen pakkauksen ja lähtee pois paikalta. Kauppias Serkan Kiyancicek lähtee miehen perään. Hän juoksee varkaan kiinni ja nappaa oluet hänen kädestään.

- Mä tapan sut ählämi, huutaa varas ja pakenee paikalta.

Kyseessä on aivan tavallinen päivä Helsinginkadulla sijaitsevassa R-kioskissa.

Päästyään takaisin kioskiin Kiyancicek rauhoittelee tärisevät kätensä ja tasaa hengityksensä. Poliisille lähtee näpistysilmoitus videotallenteen kera, mutta kauppiaan mukaan se harvoin johtaa mihinkään.

- Poliisi tutkii tapausta usein ainoastaan, jos sama tekijä on näpistänyt monta kertaa, Kiyancicek sanoo ja hörppää kahvia.

"Turvallinen kioski"
Peilin ja valvontakameran avulla Serkan Kiyancicek voi tarkkailla, onko kioskissa varkaita. Hän on oppinut tunnistamaan näpistelijät jo kaukaa.


Tänään Kiyancicekillä on jälleen 12-tuntinen työpäivä edessä yksin, eikä kunnon ruokatauolle ehtinyt.

- Onko tänään vielä tapeltu tai varastettu, kysyy kioskin vakioasiakas tervehtiessään kauppiasta.

Ei ainakaan vielä. Tänään on ollut hyvä päivä.

Turkkilainen Kiyancicek on asunut Suomessa yhdeksän vuotta ja puhuu sujuvaa suomea. Aiemmin hän työskenteli bussikuskina, mikä oli miehen mukaan paljon turvallisempaa kuin hänen nykyinen työnsä.

Hän halusi kuitenkin kokeilla jotain muuta ja opiskeli ammattikorkeakoulussa työn ohessa ja ryhtyi kauppiaaksi. Aloittaessaan työt Helsinginkadun R-kioskissa miehelle vakuutettiin kioskin olevan turvallinen, vaikka todellisuudessa se oli kaikkea muuta.

Helvetti alkaa
Kati ja Serkan Kiyancicekin perhe-elämä on kärsinyt stressaavan työn takia. - Serkan tekee yli 60-tuntista työviikkoa ja pelkää jatkuvasti, Kati kertoo.


Kiyancicek aloitti kauppiaana Helsinginkadulla sijaitsevassa R-Kioskissa lokakuussa vuonna 2014, ja karu totuus alkoi paljastua miltei heti.

- Varkauksia tuli lähes päivittäin. Kun menin varkaiden perään, sain aika karuja tappouhkauksia. Lisäksi minua on uhattu huumeneuloilla, päälleni on heitetty kahvia sekä kokista ja koen jatkuvasti rasismia, hän kertoo.

- Eräänä päivänä Kallion tunnettu hullu mies tuli sisälle, otti housut pois ja alkoi esitellä sukupuolielintään. Silloin kioskissa sattui olemaan paikalla vartijakin, joka ei kuitenkaan tehnyt mitään, Kiyancicek päivittelee.

Kauppias otti heti muutaman kuukauden työskentelyn jälkeen asian puheeksi aluepäällikön kanssa ja näytti kymmeniä järkyttäviä videoita R-kioskin pääkonttorissa. Hän korosti, ettei kioskissa ole turvallista työskennellä ja että hän pelkää oman sekä työntekijöidensä hengen puolesta.

Asian eteen ei Kiyancicekin mukaan kuitenkaan ole tehty mitään lukuun ottamatta lisävartijapalvelua.

Mielenterveys meni
Kauppias Serkan Kiyancicek ei kestä enää asiakkaita ollenkaan, koska hermot ovat koko ajan niin kireällä.

Kiyancicek on kärsinyt epäinhimillisestä kohtelusta työpaikallaan jo yli vuoden, ja miehelle alkaa vihdoin riittää. Muutaman päivän päästä hänellä on viimeinen keskustelu asiasta, jonka jälkeen hän voi irtisanoutua.

- Haluan pois nyt heti. Mielenterveyteni ja luottamukseni ihmisiin on mennyt, perhe-elämäni ja lapseni kärsivät, pelkään koko ajan henkeni puolesta. Olen tarvinnut psykiatrin apua tämän työn seurauksena. Psykiatrinikin oli sitä mieltä, että työ on lopetettava mahdollisimman pian, Kiyancicek huokaa.

Kauppiaan vaimo Kati Kiyancicek uskoi aluksi miehensä liioittelevan kokemiaan juttuja R-kioskissa. Videoita ja tapahtumia omin silmin nähtyään hän kuitenkin järkyttyi syvästi.

- Tuntuu siltä, ettei kukaan ota mieheni sanoja ja todisteita tosissaan. Mitään ei ole tehty tämän kioskin turvallisuuden parantamiseksi, vaikka mieheni ja hänen työntekijänsä kärsivät valtavasti. Serkan on koko ajan hermostunut, emmekä voi mennä perheenä minnekään, koska hän pelkää henkensä edestä. Tämä työ on ollut tyhjä arpa, vaimo sanoo surullisena.

Tappouhkauksia

Viimeksi lauantai-iltana Kiyancicek sai työntekijöiltään pelokkaita viestejä. Tappouhkauksia oli jälleen sadellut.

- Voin sanoa, että meidän R-kioskissa vain vahvat tyypit pärjää, tämä Helsinginkatu ei ole mikään normaali alue. En jaksanut hymyillä asiakkaalle, niin yksi uhkaili ja toinen yritti varastaa, eräs työntekijä kirjoitti viestissään kauppiaalle.

- Sain myös tappouhkauksen eräältä pariskunnalta, kun sain ne kiinni varastelusta, kirjoitti toinen.

Kiyancicek ei ole lopettamispäätöksensä kanssa yksin, vaan hän tuntee monia kauppiaita, jotka lopettavat samasta syystä ja pelkäävät henkensä edestä.

- Turvallisuutta pitäisi ehdottomasti parantaa, kukaan ei saa olla yksin vuorossa aamusta iltaan, se ei ole turvallista. En halua odottaa siihen asti, että minulle tai työntekijöilleni sattuu jotain. Lapsenikin sanovat aina, kun olen tekemässä lähtöä töihin, että isä, älä mene.

R-kioski: Panostamme turvallisuuteen

R-kioski Oy:n työsuojelu- ja turvallisuuspäällikön mukaan R-kioski ottaa vakavasti yksittäisten kioskien ja koko ketjun turvallisuuden.

- Kaikella vakavuudella panostamme turvallisuuteen, R-kioski Oy:n työsuojelu- ja turvallisuuspäällikkö Satu Ajoviita kommentoi Iltalehdelle.

Hän kertoo, että turvallisuuskysymyksiä tarkastellaan sekä ennaltaehkäisevän työn kannalta että tapauksissa, joissa haasteita ja riskejä on jo ilmennyt.

- Katsomme totta kai myös yksilöllisesti ja kioskikohtaisesti tarpeita, Ajoviita vakuuttaa.

Hänen mukaansa R-kioski panostaa kauppiaiden ja henkilöstön turvalliseen toimintaan kioskissa ja toimittaa mahdollisia lisäpalveluja. Lisäksi yritys haluaa panostaa kioskeissa työtään tekevien turvallisuuden tunteeseen.

- Molempia kyllä huomioidaan ja niihin panostetaan.

Keinot ja kaikki toiminta katsotaan haastavissa tilanteissa kioskikohtaisesti. Ajoviita ei voi yksityiskohtaisesti avata mahdollisia turvallisuuteen liittyviä toimenpiteitä. Hän toteaa, että kaupan alalla on erityisesti huomioitava turvallisuuden tunteen lisäksi myös turvallinen ja ennakoiva toiminta.