Piffin buddha topik

[Poistunut käyttäjä 0bf725]

"napaantuijottelu" ts. itsereflektio on imho kohtuullisen tärkee teesi monien muidenkin ajattelijoiden kun buddhalaisten puolelta, mieleen tulee ekana mm zizek

I don't have simple answers. Two things -- a) Start thinking. Don't get caught into this pseudo-activist pressure of "Do something. Let’s do it… [there’s no] time to think”… Maybe today we should say, “In the twentieth century, we tried to change the world too quickly." The time is [here] to interpret again, to start thinking.

Second thing, I’m not saying people are suffering, enduring horrible things, that we should just sit and think, but we should be very careful what we do.

[Doctor Muñiz]

En näe tossa sitaatissa mainintaa henkilökohtaisesta itsereflektiosta.

[sössön sössön]

No ite en koe buddhalaisuutta uskontona. Selittää ja auttaa ymmärtämään monia asioita paremmin kuin moni muu vastaavaan pyrkivä eikä ainakaa nykyaikana kanna uskonnon tai politiikan painoa niskassaan (länsimaissa).
En kyllä olekkaan mitenkään pärähtänyt.

Mulla tulee tälläsistä näkemyksistä vähän orientalistinen viba. Eli tietynlainen länsimaisesta näkökulmasta tehty määrittely ja romantisointi jossa sivuutetaan usein kaikki paikalliset näkemykset aiheesta, jos ne eivät tue länsimaista tulkintakehystä. Ja ainakin Edward Saidin mukaan tämä on läpeensä poliittista toimintaa.

Tual idässä Buddha nähdään usein jonain hyvää onnea tuottavana jumalhahmona jolta voi rukoilla hyvää satoa tai avioliiton onnistumista tai poikalasta tms, ja monen maallikon meininki on samanlaista taikauskoista uskomista kuten mikä tahansa muukin uskonto. Joku intialainen rukoilee Vishnua ja Krishnaa ja Buddhaa ihan sujuvasti erottelematta niitä sen enempää (sitä tosin helpottaa se että vaishnavalaisuus näkee Buddha Shakyamunin Visnun kymmenentenä avatarina). Se tulee luostarijärjestelmästä ja uskonnon institutionalisuudesta, ja osittain myös Shakyamunin omista sanoista miten kuulijat on erilaisia ja niille tarvii kertoa totuudesta eri tavalla - joidenkin silmät on niin auki et niille voi suoraan kertoa totuuksia mut toisille ne on niin vaikeita et tarvii käyttää helpompia vertauskuvia.
Kuiteski, Shakyamuni oli kuitenki ihan lihaa ja verta oleva ukkeli joka oli fysikaalisesti kutakuinkin samanlainen jarkko kuin säkin, eikä todellakaan mikään jumalhahmo. Myöskin, buddhalaisuus rantautu tänne länteen intelletkuellien, psykologien ja psykiatrien ja huumeita vetävien hippien kautta. Näihin sitte vetos Gautaman tarinassa ne syvemmät tasot jossa Buddha on muutakin kuin onnea tuova läski patsas, ja tän takia buddhalaisuudesta puhutaan täällä aika eri termein kuin mitä tuol idässä. Siitä huolimatta kannattaa lukasta mitä mieltä esim. dalai lama on asioista ja miten se näkee buddhalaisuuden ja sen suhteen maailmaan, niistä näkee ettei se pelkkää taikauskoa siellä idässäkään ole.

Sellaisia taikauskoisia isoja lapsia ne Aasian asukkaat.

meinaaks ettei vaiks nyt thaimaalaisessa tai tiibetiläisessä buddhalaisuudessa ja varsinkin maallikkojen harjotuksessa oo taikauskosia piirteitä? Thaimaassa jengi käy ottamassa munkilta tatskoja etteivät joudu liikenneonnettomuuteen tai Tiibetissä vanhukset pyörittää rukousmyllyä etteivät syntyis seuraavassa elämässä eläimeks tai nälkäseks aaveeks. Niille molemmille on olemassa helvetin tarkka metafyysinen selityksensä että miten ja miks ne toimii, mut mitäs luulet että paljonko keskiverto jorkki on sellaseen perehtyny?

[Poistunut käyttäjä 0bf725]

En näe tossa sitaatissa mainintaa henkilökohtaisesta itsereflektiosta.

en usko että on olemassa ajatusta joka ei kulkisi itsereflektion kautta kun tarkkailijaa ei voi erottaa tarkkailun kohteesta. jokatapauksessa taidoissa tunnistaa ja erottaa omia ajatusfakkeja on valtavia eroja joita voi tasottaa treenaamalla siinä missä kaikkea muutakin.

[Trollface-mies]

Kolmannentoista Dalai Laman neuvonantajana toimi semmonen burjaattien lama jonka nimi oli Agvan Doržijev. Kotipuoleen palattuaan se kehitteli lamalaisen modernismin. No, tuli sitten Venäjän lokakuun vallankumous ja lama Agvan yhdisti sujuvasti tän lamalaisen modernismin kommunismiin.

Buddhalaisuus oli lähtökohtaisesti ateistinen uskonto ja painotti sosiaalista tasa-arvoa, niin että tää hommahan sujui kuin tanssi vuoden 1927 suureen neuvostobuddhalaisten kongressiin asti. Stalinin jälkeen tilanne muuttui, koska Joe-sedän mielestä luostarilaitos oli epäilyttävä instituutio ja Dalai Laman kunnioittaminen vaikutti yhtä arveluttavalta neuvostomaan ulkopuolisten instituutioiden kumartamiselta kuin uskollisuus paaville.

Neuvostoviranomaiset yritti sitten vuonna 1929 perustaa militanttia ateistiliikettä Burjatiaan taistelemaan buddhalaisia vastaan. Se meni vaan hiukan pieleen, koska aika moni buddhalainen -- eli siis ne tyypit, joita vastaan piti taistella -- liittyi järjestöön ja selosti edelleenkin, että ateismin ja buddhalaisuuden välillä ei ole ristiriitaa.

Puolueen viranomaisten piti tolkuttaa burjaateille, että se oikea ateismi perustuu moderniin marxilais-materialistiseen ymmärrykseen yhteiskunnan ja luonnonjärjestyksen laeista, ja buddhalaiseen uskontoon kuuluva ateismi on täysin vääränlaista ateismia.

[Doctor Muñiz]

Mm. Ninian Smart on verrannut neuvostomarxilaisuutta ihan osuvasti uskontoon.

Ateismille on toki muitakin määritelmiä kuin pelkästään persoonallisen jumalan kielto. Historian liikelaitkin voi halutessaan nähdä yliluonnollisina voimina.

[Doctor Muñiz]

En näe tossa sitaatissa mainintaa henkilökohtaisesta itsereflektiosta.

en usko että on olemassa ajatusta joka ei kulkisi itsereflektion kautta kun tarkkailijaa ei voi erottaa tarkkailun kohteesta. jokatapauksessa taidoissa tunnistaa ja erottaa omia ajatusfakkeja on valtavia eroja joita voi tasottaa treenaamalla siinä missä kaikkea muutakin.

Jaa esim. matemaattisten yhtälöiden ratkaisu kulkee itsereflektion kautta? Mitä tekemistä muuten tällä sun käsityksellä on sen kanssa, mitä tossa sitaatissa sanotaan? Aika harva kai kannattaa sokeaa aktivismia ilman minkäänlaista yhteiskunta-analyysia, mutta on eri asia suunnata katseensa yhteisöön kuin itseensä toiminnan lähtökohtana.

[Trollface-mies]

Miten muuten kreikkalaiset filosofit toimivat uskontonsa sisällä?

Funtsimalla ihan vitusti sitä mikä kansanuskonnossa on pielessä ja kuluttamalla aikaa siihen, että koittivat keksiä jotain intellektuaalista paskaa jolla olisi voinut paremmin selittää sellaisia asioita kuin ikuisuus, jumalallisuus ja sielu.

Siis jotain reilu puolet kreikkalaisesta filosofiasta on jotain sellaista, mitä nykyisin kutsuttaisiin teologiaksi.

[Uutiset ja mää]

Jos on vaikka Asklepiokselle kukon pystyssä.

[tauti]

Miten muuten kreikkalaiset filosofit toimivat uskontonsa sisällä?

Funtsimalla ihan vitusti sitä mikä kansanuskonnossa on pielessä ja kuluttamalla aikaa siihen, että koittivat keksiä jotain intellektuaalista paskaa jolla olisi voinut paremmin selittää sellaisia asioita kuin ikuisuus, jumalallisuus ja sielu.

Siis jotain reilu puolet kreikkalaisesta filosofiasta on jotain sellaista, mitä nykyisin kutsuttaisiin teologiaksi.

olikohan kreikassa samoin kuin roomassa semmonen homma, että saattoi vaikka rinnakkain palvoa jotain perinteistä jumalaa ja samalla kuulua johonkin filosofiseen koulukuntaan, ja näiden kahden ei välttämättä tarvinnut koskettaa toisiaan pahemmin.

Roomassahan tyyppi saattoi olla yhtä aikaa orfilainen, stoalainen ja siihen päälle vielä "valtionuskonto" (vert. Varron teologian kolmijako). Että sikäli filosofi ei toiminut minkään uskonnon "sisällä" kuten vaikka kristityt skolastikot, vaan korkeintaan vuorovaikutuksessa. Filosofia oli omanlaisensa semiuskonto, jota harjoitettiin rinnakkain muiden kanssa. Vähän kuin Kiinassa voi olla sekaisin taolainen, kungfutselainen ja buddhalainen

[tauti]

kaikki tantrahommat on kyllä jees ja Dalai Lamakin on varmaan kunnon survoja päällikkö

[ontuva hollantilainen]

Miten muuten kreikkalaiset filosofit toimivat uskontonsa sisällä?

Funtsimalla ihan vitusti sitä mikä kansanuskonnossa on pielessä ja kuluttamalla aikaa siihen, että koittivat keksiä jotain intellektuaalista paskaa jolla olisi voinut paremmin selittää sellaisia asioita kuin ikuisuus, jumalallisuus ja sielu.

Siis jotain reilu puolet kreikkalaisesta filosofiasta on jotain sellaista, mitä nykyisin kutsuttaisiin teologiaksi.

olikohan kreikassa samoin kuin roomassa semmonen homma, että saattoi vaikka rinnakkain palvoa jotain perinteistä jumalaa ja samalla kuulua johonkin filosofiseen koulukuntaan, ja näiden kahden ei välttämättä tarvinnut koskettaa toisiaan pahemmin.

Roomassahan tyyppi saattoi olla yhtä aikaa orfilainen, stoalainen ja siihen päälle vielä "valtionuskonto" (vert. Varron teologian kolmijako). Että sikäli filosofi ei toiminut minkään uskonnon "sisällä" kuten vaikka kristityt skolastikot, vaan korkeintaan vuorovaikutuksessa. Filosofia oli omanlaisensa semiuskonto, jota harjoitettiin rinnakkain muiden kanssa. Vähän kuin Kiinassa voi olla sekaisin taolainen, kungfutselainen ja buddhalainen

Näillä skolastikoilla on kyllä ollut ilmeisen kovatasosta settiä välillä. En ole tutustunut näihin tosin kuin Agambenin kautta, mutta sen pohjalta ainakin olen saanut käsityksen, että onnistuivat hyvin uskonnollisen termistön kautta käsittelemään varsin hienovaraisia filosofisia kysymyksiä.

Toinen mikä ihmetyttää on, että miten jengi taas ei pärähdä taolaisuuteen. Siinä tavallaan on mielestäni monia piirteitä, jotka tuntuvat buddhalaisuudessa vetoavan. Tai voihan tämä vaan johtua siitä, että taolaisuutta ei ole niin aktiivisesti tuotu Suomeen ja buddhalaisuus taas leviää aika tehokkaasti joogan, meditaation ja Hare Krishnojen kautta.

[ontuva hollantilainen]

no siis yksilöllisiä eroja siihen miksi joku päätyy opiskelemaan buddhalaisuutta on varmasti yhtä monta kun ihmisiä, miltä nyt kenenkin todellisuus heille itselleen näyttää.

mulle se on ollut kiinnostavaa sen takia että meditaatio on ainut asia joka on kyennyt muuttamaan mun yleistä habitusta vallitsevasta melankolisesta ja reaktiivisesta yleisesti onnellisempaan ja tasapainoisempaan aina kun mun harjoitus on pysynyt säännöllisenä. siten mua on kiinnostanut mikä tän taikatempun syntyhistoria on.

tietty hitaana luontorakkaana introverttina, eettisestä ja moraalisesta elämästä kiinnostuneena, yltiökapitalistisen elon kriitikkona ja jumalhahmojen yhteneväisenä opetustyökaluna näkemisen kautta monet aspektit buddhalaisuudessa viehättää ja tälläisten ajatusten jakaminen muiden kanssa ei 2018 oo aina ihan helppoa joten ymmärrän miksi yhteisöllisyys houkuttaa monia sen sijaan että harjoittaa yksin. toisekseen itseään on helpompi kusettaa kun muita ja ryhmässä saa tukea kysymyksissä ja sen kanssa pärjäämisessä kuinka rankkaa ja turhauttavaa on yrittää kohdata rakkaudella itsensä ja muut ja käsitellä oma paskansa.

Kiitos tästä vastauksesta. Tässä varmaan tuli monia buddhalaisuuteen pärähtämissyitä, joita ihan alussa hain takaa.

Ehkä itsellä kanssa tökkii se, etten näe tuota jossain toisessa viestissä mainittua "hyvät teot kasvattavat hyvyyttä" ja kauhalla valtameren tyhjennystä kovin tehokkaan keinona muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Tai tuntuu että se ilmenee usein niin, että tulkitsen sen itse sellasena ylimielisenä passiivisuutena. Tämä ehkä suomalais-ugrilaisessa filosofisessa perinteessä, jota Niinistökin edustaa, on määritelty kultaisen keskitien tolkkuudeksi.

[tauti]

Miten muuten kreikkalaiset filosofit toimivat uskontonsa sisällä?

Funtsimalla ihan vitusti sitä mikä kansanuskonnossa on pielessä ja kuluttamalla aikaa siihen, että koittivat keksiä jotain intellektuaalista paskaa jolla olisi voinut paremmin selittää sellaisia asioita kuin ikuisuus, jumalallisuus ja sielu.

Siis jotain reilu puolet kreikkalaisesta filosofiasta on jotain sellaista, mitä nykyisin kutsuttaisiin teologiaksi.

olikohan kreikassa samoin kuin roomassa semmonen homma, että saattoi vaikka rinnakkain palvoa jotain perinteistä jumalaa ja samalla kuulua johonkin filosofiseen koulukuntaan, ja näiden kahden ei välttämättä tarvinnut koskettaa toisiaan pahemmin.

Roomassahan tyyppi saattoi olla yhtä aikaa orfilainen, stoalainen ja siihen päälle vielä "valtionuskonto" (vert. Varron teologian kolmijako). Että sikäli filosofi ei toiminut minkään uskonnon "sisällä" kuten vaikka kristityt skolastikot, vaan korkeintaan vuorovaikutuksessa. Filosofia oli omanlaisensa semiuskonto, jota harjoitettiin rinnakkain muiden kanssa. Vähän kuin Kiinassa voi olla sekaisin taolainen, kungfutselainen ja buddhalainen

Näillä skolastikoilla on kyllä ollut ilmeisen kovatasosta settiä välillä. En ole tutustunut näihin tosin kuin Agambenin kautta, mutta sen pohjalta ainakin olen saanut käsityksen, että onnistuivat hyvin uskonnollisen termistön kautta käsittelemään varsin hienovaraisia filosofisia kysymyksiä.

Toinen mikä ihmetyttää on, että miten jengi taas ei pärähdä taolaisuuteen. Siinä tavallaan on mielestäni monia piirteitä, jotka tuntuvat buddhalaisuudessa vetoavan. Tai voihan tämä vaan johtua siitä, että taolaisuutta ei ole niin aktiivisesti tuotu Suomeen ja buddhalaisuus taas leviää aika tehokkaasti joogan, meditaation ja Hare Krishnojen kautta.

juu buddhalaisuutta on varta vasten viety länsimaihin mm. japanian toimesta jo n. sata vuotta sitten (hoksasivat että uskonnon vieminen kuuluu imperialismiin) ja väkisin runtattu protestantille nieltävään muotoon. Taolaisuus on vähän enemmän semmonen kiinalaisten oma juttu, jota ei ole samalla tavalla länsimaistettu lähetysmielessä missään vaiheessa. Länkkärit itse on kyllä akatemiassa aikoinaan tehneet jotain vähän epämääräistä jaottelua tyyliin "filosofinen/klassinen" vs poppaukko taolaisuus saadakseen siitä itselleen mieleisemmän. Jos vähän kärjistää.

Kiinalainen buddhalaisuus ja taolaisuus nyt omaakin yhteisiä piirteitä, kun ovat rinnakkain kehittyneet sen pari tuhatta vuotta.

[Trollface-mies]

Eiks Japanissa päinvastoin sen imperialismin aikana buddhismi ollut semmonen vähän ei-niin-kovassa-kurssissa-ollut-uskonto? Luulin että Meiji-restauraation aikana lähdettiin ihan valtiotasolla siitä että shinto on vitun kova juttu ja nationalismin perusta ja kaikki mikä japanilaisessa kulttuurissa oli ollut pielessä oli buddhalaisuuden vika.