N: Suomalaistutkijat selvittivät, miten homoseksuaalisuus määräytyy – "Nykyään on vankat todisteet siitä"

[Not Just Kalmu]

Vaikuttaa sen verran raskaalta topikilta että saisko jonkun tiivistelmän?

[Kommarisosialistin värisuora]

mikä helvetin yliopisto näitä kallonmittaajia ja bellcurvisteja tuottaa jatkuvalla syötöllä tässä maassa?

Turustahan tuo tulee.

Muistetaan edelleen tämä:

Rantalan mukaan vääriä tietoja evoluutioteorioista ruokkivat ennen kaikkea vasemmistolaiset humanistit. Tarkemmin sanoen miehet.

– Kun 1970-luvulla alettiin selittää ihmisen käyttäytymistä evoluutionäkökulmasta, niin vasemmisto hyökkäsi tosi voimakkaasti evoluutiobiologiaa ja evoluutiopsykologiaa vastaan. He ajattelivat, että jos ihminen on synnynnäisesti itsekäs, niin kommunismi ei voi toimia.

Alkaakohan Markus muutaman kaljan jälkeen puhista Franz Boasista ja juutalaisesta salaliitosta?

jahas ei tämäkään jorkki sitten ihan täysillä ehkä kule noine teorioineen... evopsyka, kyllä vetää Suomessa kaikkea hörhöyttä...

[Rasmus-mafioso]

Onko siitä ny 150 vuotta ku saksalaisessa antropologiassa tultiin siihen tulokseen että ihmiskulttuurien kirjo on niin suuri että kulttuuri on sui generis eikä kulttuurieroja voi selittää ajan muodikkaiden rotuteorioiden pohjalta biologisiksi.

Oon ny yrittänyt ymmärtää settejä siitä miten ihmisbiologia on kulttuurin tuote ja miten sekä puhuminen, kävely että polkupyöräily yms. ovat yhtä lailla biologisia ja kulttuurisia ilmiöitä, joita ei voi jakaa luontoon ja kulttuuriin.

Mitä tämä tarkoittaa tässä kontekstissa? Tuota ajatusta ei oletettavasti ihan loppuun asti viedä?

Koitan vastailla illemmalla koneen äärestä paremmin mutta lyhyesti jotenkin niin että ihmiskulttuuri on pari miljoonaa vuotta vanhempi juttu kuin nykybiologia.

[Upadek]

Vaikuttaa sen verran raskaalta topikilta että saisko jonkun tiivistelmän?

vaikeita asioita

[Upadek]

Populaarimpaa tekstiä, eli evoluutiobiologian tohtorin analyysi:

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-taka ... ni-pieleen

Sisältää noita twitter-kuvakaappauksia niin helpompi laittaa vain linkki blogitekstiin.

Olen seurannut viikon verran keskustelua, joka syntyi Markus J. Rantalan haastattelusta Helsingin Sanomissa liittyen uuteen tutkimukseen. Lyhyesti muotoillen, jutun pohjalla olleessa tutkimusartikkelissa ehdotettiin, että butch- ja femme-lesbouden taustalla ovat erilaiset hormonaaliset tilanteet sikiönkehityksen aikana ja, että nämä lesbouden tyypit voivat johtua luonnonvalinnasta.

Butch ja femme ovat lesbokulttuuriin liittyviä stereotyyppejä: karkeasti voisi yksinkertaistaa, että butcheihin on liitetty "(yli)maskuliinisia" ominaisuuksia, kun taas femmet on mielletty korostetun "feminiinisiksi". Jotkut epäilemättä identifioituvat näihin stereotyyppeihin ja toiset eivät - tässä tekstissä en lähemmin ota kantaa siihen, onko jako mielekäs.

Helsingin Sanomien jutun luettuani tiesin heti, että jutusta nousee keskustelu. Lähinnä tiesin tämän, koska Helsingin Sanomien artikkeli ei ollut järin hyvä. Tutkimusta ei missään vaiheessa kontekstualisoitu kertomalla, että mitä nämä butch- tai femme-lesbot ovat ja miten tämä jaottelu on merkityksellinen. Rantala yritti jutussa esiintyä seksuaalivähemmistöjen hyväntekijänä toteamalla, että jos heidän tutkimustuloksensa olisi tiedetty aiemmin, homoja olisi syrjitty vähemmän.

Koska syyskuu on tieteentekijälle kiireinen, itsellänikään ei ollut aikaa syvemmin perehtyä aihepiiriin ja kirjoitin Twitteriin, silloin mielestäni aika näpsäkästi: ”Lyhyt kommentti Rantalan haastatteluun ja tiedeuutiseen butch- ja femme-lesboista HS:ssa: Kun norsu on posliinikaupassa, relevantti kysymys ei ole onko se oikeassa.”

Tutkimustulos kuulosti mielestäni mahdolliselta, koska sikiöaikainen hormonialtistus vaikuttaa niin seksuaalisuuteen kuin sukupuolisuuteen (ja olen itsekin aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka erityisesti miesten seksuaalinen suuntautuminen kehittyy jo kohdussa). Norsulla posliinikaupassa puolestaan viittasin siihen, että tämän jutun jälkimainingeissa ei varmastikaan puhuta itse aiheesta. Jutussa lesbot jaettiin melko karkeasti butchein ja femmeihin (mutta kaikki eivät kuitenkaan näihin identifioidu, muistettiin mainita) ja sanottiin, että ”pohjimmiltaan kyse on biologiasta”.

Siihen, miksi butch-femme–jaottelu voi kuulostaa pahalta mies- tai naishomoseksuaalien korviin johtuu yksinkertaisesti siitä, että se vaikuttaa heterosuhteiden toisintamiselta. ”Kumpi teistä on parisuhteessa mies ja kumpi nainen?” on hämmentävän yleinen kysymys homopareille. Tällaisen puheen soisi loppuvan.

Taktiikkani kommentoida lyhyesti ja sitten jatkaa elämääni ei tietenkään toiminut. Ensin Helsingin Sanomien toimittaja haastatteli minua kysyen, että mitä twiitilläni tarkoitan. Rantala tulkitsi myös twiittiäni Huomenta Suomen haastattelussa. Ehkäpä siis on aihetta kirjoittaa aiheesta pidemminkin.



Ensinnäkin, oma tuntumani Luodon, Kramsin ja Rantalan tutkimusartikkelista on, että he tekevät rohkeita oletuksia vähäisellä todistusaineistolla. Tutkijat alleviivaavat, että heidän artikkelissaan on 472 lähdeviitettä – joka kyllä aidosti on monta lähdeviitettä, kerta kaikkiaan – mutta itse butch-femme–jaottelu on huomattavasti ohuemmalla maaperällä.

Luodon, Kramsin ja Rantalan mukaan suurin osa lesboista identifioituu butchiksi tai femmeksi. Monien kommentaattoreiden mukaan tämä ei pidä paikkansa. En mene pidemmälle tähän aiheeseen, mutta esimerkiksi Tiina Tuppuraisen kritiikki blogissaan ja Helsingin Sanomien mielipidepalstalla kohdistui juuri tähän.

Artikkelissa käsitellyn butch-femme–jaottelun pohjimmainen biologinen kysymys on siinä, että ovatko nämä lesbojen kaksi ryhmää toisistaan biologisesti eroavaisia. Riippumatta kulttuurista, riippumatta käyttäytymisestä, riippumatta kaikesta, löytyykö näiden ryhmien välillä jotain todennettavissa olevia biologisia eroja.

Keskeinen lähde, Singhin ja kumppaneiden artikkeli vuodelta 1999 kertoo, että butch-lesboilla on enemmän muistoja sukupuoliepätyypillisestä käytöksestä lapsena, korkeampi syljen testosteronitaso, suurempi vyötärön suhde lantioon ja vähemmän halua synnyttää lasta. Nämä eivät ole kehitysbiologisesti informatiivisia: esimerkiksi vyötärön ja lantion suhde ja testosteronitasot vaihtelevat aikuisilla niin paljon, etteivät ne kerro luotettavasti sikiöajan testosteronialtistuksesta.

Ainoa tutkimus joka oikeastaan liittää (kehitys)biologiset piirteet butch- ja femme-lesbouteen on Brownin ja kumppaneiden artikkeli vuodelta 2002. Nämä tutkijat vertasivat Oaklandin Mardi Gras –festivaaleilla 89 femme-identifioituneen lesbon ja 87 butch-identifioituneen lesbon etusormen ja nimettömän pituuden välistä suhdetta. Niin sanottu 2D:4D–suhde kertoo yllättävän luotettavasti siitä, kuinka paljon sikiö on altistunut testosteronille kehityksensä aikana. Butch-lesboilla tämä suhde oli pienempi, eli heidän etusormensa oli suhteessa lyhyempi. Tämä tarkoittaa, että he ovat sikiövaiheessa altistuneet korkeammalle testosteronipitoisuudelle.

Todistusaineiston vähyys on tietenkin ymmärrettävää. Ihmisen yksilönkehitystä on vaikea tutkia. Yleisesti ottaen tiedämme hyvin vähän mitä ihmisen kohdussa tapahtuu hedelmöittymisen ja syntymän välissä.

Vahvinta todistusaineistoa butch- ja femme-lesbouden kehitykseen Luoto ja kumppanit saavat kahdesta esimerkistä: Dietyylistilbestrolia käytettiin lääkkeenä, jonka oli tarkoitus estää keskenmenoja. Lääke paljastui synteettiseksi estrogeeniksi, joka johti sekä korostuneen "feminiinisten" piirteiden kehittymiseen että tavallista yleisempään naisten homoseksuaalisuuteen. Adrenogenitaalinen oireyhtymä puolestaan on tila, jossa testosteronia erittyy huomattavan paljon verenkiertoon. Naisille, joilla on tämä oireyhtymä, saattaa kehittyä "maskuliinisempia" piirteitä ja heilläkin on homoseksuaalisuus yleisempää kuin muulla väestöllä. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, identifioituvatko näihin ryhmiin kuuluvat homoseksuaaliset naiset "butcheiksi" tai "femmeiksi".

Jos butch-femme–jaottelu on niin vahvasti biologiaan perustava, olennainen kysymys lieneekin, että miksi se on niin harvinainen. Jako pulpahti esiin ihmisen historian aikana oikeastaan vain länsimaisessa kulttuurissa 1950-luvulla. Jos biologia muka määrittää vahvasti lesbojen jakautumista kahteen joukkoon, miksi jako ennen oli piilossa ja vasta 1950-luvulla nousi esille? Tämän jälkeen jakoa butcheihin ja femmeihin ei ole pidetty erityisen oleellisena. Kysymykseni saattaa vaikuttaa vinoilulta, mutta se on hyvin perustavanlaatuinen asia. Jos kerran kyseessä on universaali evoluution luoma ilmiö, miksi se on ihmisen historian aikana niin harvinainen?

Joskus tutkijoiden tietenkin kannattaa ehdottaa rohkeita ideoita ja uskaliaita teorioita. Näiden kohdalla pitää kuitenkin olla varovainen, koska rohkeat heitot voivat jäädä kiusaamaan tutkimuskohteita. Ihmisiä tutkiessa – ja ennen kaikkea vähemmistöryhmiä tutkiessa – tutkijalla on huomattavasti vastuita ja velvollisuuksia tutkittaviaan kohtaan.



Tästä päästäänkin toiseen huomiota herättäneeseen aiheeseen eli tutkijan ja tiedeviestijän etiikkaan. Helsingin Sanomien jutun jälkeen aiheesta jatkunut keskustelu on ollut sangen värikäs.

Rantala kommentoi julkisessa Facebook-päivityksessään Helsingin Sanomien jatkojuttua, johon haastateltiin minua ja Anna Rotkirchia. Rantala totesi, että oli outoa, että HS kysyi, mitä mieltä muutkin tutkijat ovat ja mainitsi myös, kuinka seksuaalivähemmistöt ovat ”herkkiä”.



Luultavasti paljon vähemmällä keskustelulla olisi selvitty, jos jo ensimmäisessä Hesarin jutussa olisi haastateltu myös muita tutkijoita. Mielestäni tiedeuutisissa pitää kuulla myös tutkimuksesta riippumattomia tutkijoita, jotka kommentoivat tulosten merkitystä ja uskottavuutta.

Rantalaa haasteltiin myös Huomenta Suomen lähetyksessä 6.9. Tämä oli omituinen kokonaisuus. Toimittaja kysyi Rantalalta twiitistäni ja että miten hän tulkitsee sen. Rantala vastasi: ”Nää homoseksuaalit – yleensä nämä seksuaalivähemmistöjen henkilöt – saattaa helposti loukkaantua siitä, että pyritään luokittelemaan ja – sen takia pitää olla hyvin tarkka sanamuodoista – jos käyttää hieman väärää sanamuotoa, se voi aiheuttaa tosi voimakkaan raivon.”

En ole ihan varma, missä tutkimuksissa on selvitetty, että seksuaalivähemmistöjen edustajat loukkaantuisivat helposti tai miten erot sanamuotojen välillä aiheuttavat voimakasta raivoa. Veikkaan, että Rantalalla on jo mielessään tälle evolutiivinen selitys.

Tutkijalta, etenkin Rantalan kaltaiselta kokeneemmalta tutkijalta, toivoisi sen verran malttia, että ensimmäisenä selittäjänä tutkimuksen tai tutkimuksesta tehtyjen uutisten kritiikille ei pitäisi ihmisryhmän, esimerkiksi homojen, "herkkyyttä" tai muita luonteenpiirteitä. Tai vaikka pitäisikin, niin suotavaa olisi vetää hetken henkeä ja pohtia kannattaako sitä sanoa ääneen tai kirjoittaa auki.

Huomenta Suomen haastattelun lopuksi toimittaja kysyi, onko Rantalaa joskus pyritty estämään tutkimuksen teossa. Rantala kertoi tarinan, kuinka hänen tutkimusryhmässään oli mitattu ihmisten sormien pituuksia ja kysytty heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan. Rantalan mukaan eräs henkilö ”suuttui ihan mielettömästi”, koska vastausvaihtoehdoissa ei ollut aseksuaalisuutta. Mielettömästi suuttunut henkilö otti yhteyttä laitoksen johtajaan, jolle esitti epäilyn, että tutkimus oli epäeettinen. Haastattelun lopuksi Rantala naurahti tälle tarinalle suorassa lähetyksessä.

Itse en vastuuni tuntevana tieteentekijänä naureskelisi televisiohaastattelussa tutkimuskohteitteni nostamille epäilyille tutkimukseni etiikasta.

Tutkimusetiikan tavoitteena on ennen kaikkea suojata tiedettä itseään. Tutkijat ovat luoneet säännöstön sille, miten tutkimus toimii, koska on parempi luoda säännöt itse kuin odottaa, että sanellaan tiedeyhteisön ulkopuolelta. Tutkimuseettisellä säännöstöllä tiedemaailma pyrkii ennen kaikkea varmistamaan sen, että tieteentekijöihin luotetaan ja että ihmiset suostuvat osallistumaan tutkimukseen.

Tutkimuseettisten huolien julkinen vähättely ja niille naureskelu – etenkin kun se kohdistuu vähemmistöihin – tekee tieteenteosta vaikeampaa. Samaten epäonnistunut viestintä on pahaksi tieteelle. Se vaikeuttaa tutkimushenkilöiden rekrytoimista ja saattaa tehdä jotkut tutkimukset jopa mahdottomaksi. Sitä kukaan tieteentekijä ei halua: sellaisia asioita ja ilmiöitä ei pitäisi muodostua, joita tieteessä ei saisi tutkia. Tutkijan ja tutkittavien välillä on oltava ehdoton luottamus, jotta tutkija pääsee tarvittaessa riittävän lähelle keräämään riittävän intiimiä tietoa.

Tiede on vapaata ja kaikkea saa tutkia. Tähän vapauteen kuuluu myös vastuu: tutkimusta pitää tehdä niin, ettei omalla toiminnallaan haittaa muiden tutkijoiden työtä tai vähennä ihmisten halukkuutta osallistua tutkimukseen.

Lisäksi tutkimusetiikkaan liittyy se, että tutkittavat tietävät tieteentekijän ottavan heidän näkemyksensä vakavasti, ja että tutkimuskohteet voivat luottaa siihen, että tutkimuksen tekijän motiivit ovat asialliset. Rantalan tapauksessa nekin voi kyseenalaistaa Facebook-keskustelun perusteella:



Mauttomat ja julkiset kuvaukset siitä, miten tutkimuskohteet ovat valikoituneet, eivät kuulu tieteentekijän viestintään.

[Jussin villapaita]

En ole ihan varma, missä tutkimuksissa on selvitetty, että seksuaalivähemmistöjen edustajat loukkaantuisivat helposti tai miten erot sanamuotojen välillä aiheuttavat voimakasta raivoa. Veikkaan, että Rantalalla on jo mielessään tälle evolutiivinen selitys.

Voi vittu Rantala.

Mua hämmentää jonkin verran, koska tota tutkimusta nopeesti selatessa meitsille pisti eniten silmään tällaiset jutskat, mutta kaikki julkinen kommentointi tuntuu keskittyvän vaan tohon butch-femme -hommaan.

[Doctor Muñiz]

Kuten minä ja muutama muu on huomauttanut, niin homoseksuaalisuuden yleisyydessä on suurta kulttuurista vaihtelua ja käsite itsessään on kulttuurisidonnainen.

Voisi kuvitella että monessa kulttuurissa on aika helvetin paljon turvallisempaa pysytellä kaapissa.

"Kovaa steitmenttiä" ihmisen käyttäytymisen genettisestä selittämisen tieteellisyydestä voi lukea vaikka Ilkka Niiniluodon 80-luvun tieteenfilosofian oppikirjoista. Vanha keskustelu ja edelleen odotellaan ensimmäistä tutkimusta, joka luonnontieteellisesti ja kiistattomasti todistaa jotain merkittävää alalta.

En tiä mitä noissa sit sanotaan, mut nykyään tiedetään että geenit vaikuttavat käytökseen: paljon. En paljoo aiheeseen viihtis kasarikirjoista tietoa hakea.

1. Viittasin aiemmissa viesteissäni kulttuuriin, jossa aikuisen miehen ja nuorukaisen suhdetta pidettiin jopa ihanteellisena. Eli siis siihen, että homoseksuaalisuus (jos sen nyt voi samalla termillä käsittää) on ollut paljon yleisempää kuin esim. nyky-Suomessa.

2. Tää keskustelu lähti natsien hirmuteoista (tieteellinen rasismi jne.) johtuneen pitkän hiljaisuuden jälkeen uudelleen käyntiin 1975 julkaistun Edward O. Wilsonin Sociobiology -teoksen viimeisen luvun myötä. Kuten mainitsin edelleen odotellaan sitä läpimurtotutkimusta, joka osoittaisi esim. Niiniluodon kritiikin vanhentuneeksi.

[Doctor Muñiz]

Kuten minä ja muutama muu on huomauttanut, niin homoseksuaalisuuden yleisyydessä on suurta kulttuurista vaihtelua ja käsite itsessään on kulttuurisidonnainen.

Voisi kuvitella että monessa kulttuurissa on aika helvetin paljon turvallisempaa pysytellä kaapissa.

"Kovaa steitmenttiä" ihmisen käyttäytymisen genettisestä selittämisen tieteellisyydestä voi lukea vaikka Ilkka Niiniluodon 80-luvun tieteenfilosofian oppikirjoista. Vanha keskustelu ja edelleen odotellaan ensimmäistä tutkimusta, joka luonnontieteellisesti ja kiistattomasti todistaa jotain merkittävää alalta.

En tiä mitä noissa sit sanotaan, mut nykyään tiedetään että geenit vaikuttavat käytökseen: paljon. En paljoo aiheeseen viihtis kasarikirjoista tietoa hakea.

Tässä Rantalan meininkien kritiikissä ei varsinaisesti ole kyse siitä, etteikö geeneillä olisi vaikutusta käytökseen. Ne mekanismit pitää kuitenkin pystyä tieteellisesti osoittamaan, ja ennen kaikkea niiden geneettisten/evolutiivisten selitysten täytyisi selittää tunnettu kulttuurinen vaihtelu, ei jättää sitä pois laskuista.

Eikai geeneillä yksin voi kulttuurista vaihtelua selittää? Elinympäristöhän siihen vaikuttaa paljon, ehkä jopa eniten

Juu ei toki. Mutta siis joka tapauksessa oletettujen biologisten selitysmallien pitää selittää se.

Niin selittää, että tämänlaiset geenit ja tämmöinen elinympäristö tuottaa tämänlaista kulttuuria ja samat geenit toisessa ympäristössä toisenlaista? Ehkä näin. Tässä vaan muuttujien määrä kasvaa aika helvetin isoksi niin jonkunlaisella tieteellisellä tarkkuudella asioiden käsittely muuttunee lähes mahdottomaksi. Siitä sitten seuraa vähän tätä mutuheittelyä, mistä menee herneet nenään

Kun ilmeisesti viittaat luonnonympäristöön, niin tiedoksi, että tämä käsitys luonnonympäristön (& perimän) määräävyydestä osoitettiin empiirisen tutkimuksen avulla vääräksi 1910-luvulla eli silloin kuin vieraita kulttuureita alettiin tutkia hankkimalla tieteellisesti kelvollista tutkimusaineistoa eikä enää luotettu toisen/kolmannen käden kertomuksiin tai kuvitelmiin. Eli samanlaisissa luonnonolosuhteissa samanlaisilla geeneillä on saatu aikaan perustekijöiltään hyvin erilaisia kulttuureita.

[Naantalin seksuaalimaagikko]

Kuten minä ja muutama muu on huomauttanut, niin homoseksuaalisuuden yleisyydessä on suurta kulttuurista vaihtelua ja käsite itsessään on kulttuurisidonnainen.

Voisi kuvitella että monessa kulttuurissa on aika helvetin paljon turvallisempaa pysytellä kaapissa.

"Kovaa steitmenttiä" ihmisen käyttäytymisen genettisestä selittämisen tieteellisyydestä voi lukea vaikka Ilkka Niiniluodon 80-luvun tieteenfilosofian oppikirjoista. Vanha keskustelu ja edelleen odotellaan ensimmäistä tutkimusta, joka luonnontieteellisesti ja kiistattomasti todistaa jotain merkittävää alalta.

En tiä mitä noissa sit sanotaan, mut nykyään tiedetään että geenit vaikuttavat käytökseen: paljon. En paljoo aiheeseen viihtis kasarikirjoista tietoa hakea.

Tässä Rantalan meininkien kritiikissä ei varsinaisesti ole kyse siitä, etteikö geeneillä olisi vaikutusta käytökseen. Ne mekanismit pitää kuitenkin pystyä tieteellisesti osoittamaan, ja ennen kaikkea niiden geneettisten/evolutiivisten selitysten täytyisi selittää tunnettu kulttuurinen vaihtelu, ei jättää sitä pois laskuista.

Eikai geeneillä yksin voi kulttuurista vaihtelua selittää? Elinympäristöhän siihen vaikuttaa paljon, ehkä jopa eniten

Juu ei toki. Mutta siis joka tapauksessa oletettujen biologisten selitysmallien pitää selittää se.

Niin selittää, että tämänlaiset geenit ja tämmöinen elinympäristö tuottaa tämänlaista kulttuuria ja samat geenit toisessa ympäristössä toisenlaista? Ehkä näin. Tässä vaan muuttujien määrä kasvaa aika helvetin isoksi niin jonkunlaisella tieteellisellä tarkkuudella asioiden käsittely muuttunee lähes mahdottomaksi. Siitä sitten seuraa vähän tätä mutuheittelyä, mistä menee herneet nenään

Kun ilmeisesti viittaat luonnonympäristöön, niin tiedoksi, että tämä käsitys luonnonympäristön (& perimän) määräävyydestä osoitettiin empiirisen tutkimuksen avulla vääräksi 1910-luvulla eli silloin kuin vieraita kulttuureita alettiin tutkia hankkimalla tieteellisesti kelvollista tutkimusaineistoa eikä enää luotettu toisen/kolmannen käden kertomuksiin tai kuvitelmiin. Eli samanlaisissa luonnonolosuhteissa samanlaisilla geeneillä on saatu aikaan perustekijöiltään hyvin erilaisia kulttuureita.

Niin minähän en väittänyt noin, vaan kysyin onko tämä mitä edellinen postaaja tarkoitaa.

[ei vittu mikä meno]

Oon ny yrittänyt ymmärtää settejä siitä miten ihmisbiologia on kulttuurin tuote ja miten sekä puhuminen, kävely että polkupyöräily yms. ovat yhtä lailla biologisia ja kulttuurisia ilmiöitä, joita ei voi jakaa luontoon ja kulttuuriin.

Suosituksia seteistä?

Tim Ingoldin artikkeli "Against Human Nature" löytyy pdf:nä Googlella ja saman tyypin esseekokoelma "The Perception of the environment: Essays on livelihood, dwelling and skill" sisältää tekstin "'People like us': The concept of the anatomically modern human". Näyttäis löytyvän kanssa PDF:nä googlella

Sahlinsilla oli kanssa juttua tosta lyhyessä kirjasessa jossa oli pitkä nimi: "The Western Illusion of Human Nature: With Reflections on the Long History of Hierarchy, Equality and the Sublimation of Anarchy in the West, and ... Conceptions of the Human Condition"

Kiitos!

Ihmisluonto-juttu on myös lyhentäen suomennettu jos kiinnostaa: https://netn.fi/artikkeli/ihmisluontoa-vastaan

[Doctor Muñiz]

Kuten minä ja muutama muu on huomauttanut, niin homoseksuaalisuuden yleisyydessä on suurta kulttuurista vaihtelua ja käsite itsessään on kulttuurisidonnainen.

Voisi kuvitella että monessa kulttuurissa on aika helvetin paljon turvallisempaa pysytellä kaapissa.

"Kovaa steitmenttiä" ihmisen käyttäytymisen genettisestä selittämisen tieteellisyydestä voi lukea vaikka Ilkka Niiniluodon 80-luvun tieteenfilosofian oppikirjoista. Vanha keskustelu ja edelleen odotellaan ensimmäistä tutkimusta, joka luonnontieteellisesti ja kiistattomasti todistaa jotain merkittävää alalta.

En tiä mitä noissa sit sanotaan, mut nykyään tiedetään että geenit vaikuttavat käytökseen: paljon. En paljoo aiheeseen viihtis kasarikirjoista tietoa hakea.

Tässä Rantalan meininkien kritiikissä ei varsinaisesti ole kyse siitä, etteikö geeneillä olisi vaikutusta käytökseen. Ne mekanismit pitää kuitenkin pystyä tieteellisesti osoittamaan, ja ennen kaikkea niiden geneettisten/evolutiivisten selitysten täytyisi selittää tunnettu kulttuurinen vaihtelu, ei jättää sitä pois laskuista.

Eikai geeneillä yksin voi kulttuurista vaihtelua selittää? Elinympäristöhän siihen vaikuttaa paljon, ehkä jopa eniten

Juu ei toki. Mutta siis joka tapauksessa oletettujen biologisten selitysmallien pitää selittää se.

Niin selittää, että tämänlaiset geenit ja tämmöinen elinympäristö tuottaa tämänlaista kulttuuria ja samat geenit toisessa ympäristössä toisenlaista? Ehkä näin. Tässä vaan muuttujien määrä kasvaa aika helvetin isoksi niin jonkunlaisella tieteellisellä tarkkuudella asioiden käsittely muuttunee lähes mahdottomaksi. Siitä sitten seuraa vähän tätä mutuheittelyä, mistä menee herneet nenään

Kun ilmeisesti viittaat luonnonympäristöön, niin tiedoksi, että tämä käsitys luonnonympäristön (& perimän) määräävyydestä osoitettiin empiirisen tutkimuksen avulla vääräksi 1910-luvulla eli silloin kuin vieraita kulttuureita alettiin tutkia hankkimalla tieteellisesti kelvollista tutkimusaineistoa eikä enää luotettu toisen/kolmannen käden kertomuksiin tai kuvitelmiin. Eli samanlaisissa luonnonolosuhteissa samanlaisilla geeneillä on saatu aikaan perustekijöiltään hyvin erilaisia kulttuureita.

Niin minähän en väittänyt noin, vaan kysyin onko tämä mitä edellinen postaaja tarkoitaa.

En kyllä näe siinä mitään, mikä saisi arvelemaan tarkoitukseksi, että luonnonympäristö vaikuttaisi eniten.

[Viikin Fresh Prince]

Vaikuttaa sen verran raskaalta topikilta että saisko jonkun tiivistelmän?

[Jo on taas jutut]

Vaikuttaa sen verran raskaalta topikilta että saisko jonkun tiivistelmän?

Steitmenttiä tiskiin

[roikale]

Humanismi on tappanut inhimillisyyden. Ja tappaa kohta kaiken muunkin elämän maapallolta.

[Tears for Bears]

Humanismi on tappanut inhimillisyyden. Ja tappaa kohta kaiken muunkin elämän maapallolta.

Tapahtuisipa se mahdollisimman pian