Samoja huomioita, ja tuo talouspoliittinen puoli on mielestäni se merkittävin (ja tavallaan myös määrittävin) tekijä lestadiolaisuudessa niin kunnallisesti kuin Sipilän myötä myös valtakunnallisesti. En tosin itse osaa oikein kaivammallakaan kaivaa tuosta oikeistolaisesta talouspolitiikasta sitä teologista taustaa, vaan enemmän tuo tuntuu myös sellaiselta rakenteelta, että koska lestadiolaiset työllistävät itseään yrittäjinä ja sukulaisten yrityksissä, niin tuota yrittäjähenkisyyden kristillisyyttä on jotenkin korostettu.Trollface-mies wrote: ↑14 Jul 2021, 16:31Tässä asenteessa ei ollut mitään semmosta arvopoliittista jakoa, enempi ihan alueellinen jako, ja sitten jonkun verran sosiaalipoliittista jakautumista, koska ainakin oman ymmärrykseni mukaan kepun sisällä lestadiolaiset edustaa sellaista talous- ja sosiaalipoliittisesti kohtuu kovaa oikeistoa. Emmää oikein sitä koskaan oppinut tajuaan koska pohjoinen on mulle ihan vieras alue mutta jotenkin assosioin sen mielessäni siten että kristillinen laupeudentyö ja kaikki vapaaehtoinen hyväntekeväisyys on kaunista, ja jos julkinen valta ottaa sosiaalipoliittiset ohjat niin tää kaikki menee jotenkin pilalle kun ihmisten vapaaehtoisuus ja oma kilvoittelu jää taka-alalle. Tai siis tältä se minusta vaikutti ja Sipilän arvomaailma pääministerinä oli kyllä mielestäni just tota.Spoiler:
Jossain etelämmässä kepulaiset voi olla arvomaailmaltaan yhtä konservatiivisia muttei välttis yhtä sosiaalipoliittisesti 1800-luvun tasolla. Jotenkin mulle tuli se viba koko ajan että ne Oulun seudun ja siitä pohjosempaan olevat lestadiolaiset kepulaiset on lähin vastine Amerikan republikaaneille. Helvetin arvokonservatiivisia ja just ton yrittäjäeetoksen ja taloudellisten verkostojen seurauksena myös kovaa talousoikeistoa.
Tästä taas anekdoottitason esimerkkinä pitää kertoa, kun kotikonnuilla vieraillessani lueskelin muistaakseni Kalajokilaakson liitteenä tullutta Suviseura-lehteä, jossa haastateltiin Mikael Pentikäistä, joka kertoi oman menestystarinansa ja totesi, miten ei ole koskaan uskoaan pitänyt vakan alla. Myöhemmin lehdessä neuvottiin nuorille lestadiolaisille mahdollisina uraväylinä yrittäjyyttä tai työskentelyä toisten yrityksissä. Oikeastaan ainoa vanhoillislestadiolaisuuden patakonservatiivinen löyhkä pääsi valloilleen SRK:n Matti Taskilan paaluttaessa muuttumattomia opinkappaleita, kuten avioeron ja raskaudenkeskeytysten uskonvastaisuutta.
Yhä syvemmälle vajoan offtopicin maailmaan, mutta olisi mielenkiintoista myös tietää, milloin vanhoillislestadiolaiset ovat ottaneet yrittäjyyden maallisten asioiden keihäänkärjekseen? Liikkeen taustasta on lähinnä alkuajoista tullut luettua, mutta luulen tämän trendin olevan enemmän viime vuosikymmenten hommia.
Noin muuten olen toki sitä mieltä, että pohjoispohjanmaalaisten jyrääminen eteläpohjalaisten ja keskisuomalaisten ylitse on missä tahansa kontekstissa vain hyvä asia. Viime vuosien poliittisia tähtiä eri maakunnista kun miettii, niin Etelä-Pohjanmaalta tulee mieleen lähinnä Paula Risikko, joka on arvokonservatiivi ja talousoikeistolainen, mutta jolle seksuaalivähemmistöjen monomaaninen kampittaminen oli silti se sydämen asia numero yksi.
paljonhan Marvel maksoi? 
