1-2 luokat opiskeli yhdessä erillisessä rakennuksessa ja
3-6 luokkat toisessa. Yleensä tunnit pidettiin samoissa tiloissa mutta opetusryhmät hakautui 3-4-luokkalaisiin ja 5-6-luokkalaisiin. Englannille oli oma opettaja mutta muuten yksi opettaja veti kaikki aineet (1-2 luokille oma yleisaineope ja 3-6 luokille oma yleisaineope).
Uskonnollisuus näkyi siinä, että aamuhartaudet vietettiin, virsiä laulettiin ja rukoukset luettiin. minulle oli uskontoni takia parin muun kanssa erillinen uskonnon opettaja ja eri luokassa tunnit mutta muuten osallistuin luterilaisten juttuihin.
Patriotismi näkyi siinä, että Siniristilippu ja Maamme piti osata samoin opeteltiin kaikkien eri läänien omat kansanlaulut vai mitä ne nyt on, esim. Nälkämaan lauli ja tämmöiset, ne piti osata. Toisaakta piti osata myös porilaisten marssi sekä muita nationalistisia toisten pohjoismaiden lauluja.
Solidaarisuuskasvatus oli SPR:n keräykset ja erityisesti lähetystöissä itse olleet opettajat yritti tätä solidarisuusjasvatusta, että laulettiin kaikkea zulu zulu ei oo pulu ja missä ovat maailman lapset ja kuuden ikäinen jne. Afrikan lasten hätää piti ajatella joka päivä. N-sanasta opetettiin, että sitä ei tulisi käyttää ja että ihmisistä ei mediassakaan saisi puhua luonnon ilmiöinä
(Mediaa ylipäätään piti lukea kriittisesti pakolaisuutisten ym osalta).
Koulussa ei ollut yhtään maahanmuuttotaustaista, ei edes venäläisiä vaikka itäraja oli pyörälenkin päässä. Romaneja ei ollut joillakin saattoi olla sukujuuret Ruotsissa ja yhden toveriperheen isä oli luultavasti Saksasta. Muistan kun kerroin Kilonpoliisista lukemiani rasistisia vitsejä ja holokausti vitsin sen kuullen, niin piti pienen puhuttelun että tuollasia juttuja ei kandeis kertoo että mieti nyt vähän hei.
Opettajilla oli toisaalta eri suhtautuminen "kuka pelkää mustaa miestä leikkiin". Lähetyshommissa ollut täti-ihminen oli sitä mieltä, että mustamies pitää vaihtaa mustaan pantteriin että on väärin opettaa lapsia pelkäämään mustia miehiä. Ja toinen (miesope) taas ei tästä välittänyt vaikka muuten kyllä opetti, että muita ihmisiä tulee kunnioittaa heidän taustastaan huolimatta ja just näitä, että ihmisistä medioissa väärin puhutaan tulvina ja hyökyinä vaikka he ovat vain hädässä tänne tulevia ihmisiä juttuja kertoi ja opetti että mustilla ihmisillä ei ollut oikeuksia ja että n-sanaa ei saisi käyttää (tosin laulussa jos oli niin sai laulaa, esim. Kun opeteltiin Balladi villistä lännestä).
Kommunismi oli läsnä siinä kun opeteltiin jotain Julian Grhimauta tai Marseillen poikaa. Ei nyt mitään työväen lauluja toki laulettu mutta jälkeen päin on tullut niistä lauluvalinnoista mieleen, että olikohan se miesope joku kommari. Ilmeisesti se vielä oli itse ateistikin mutta veti meillä oppilailla virret ja luetutti aamuhartaudet ja käytti kirkossa protokollan mukaan. Jotenkin hyvällä tavalla erikoisena ihmisenä jäi mieleen ja toki se naisopekin mutta se oli selkeämmin hihhuliosastoa sen uskontonsa kanssa. Milloin ei laulettu opettajan pianon säestyksellä kotimaisia iskelmiä, niin sitten katottiin elokuvia kuten Avaruusseikkailu 2001 tai taiteltiin origameja.
Ekoajattelu oli silloin myös pinnalla, joskus aamuhartautena katsottiin Ekoisti tai joku ohjelma miten jätteet piti lajitella. Koulun luokat oli täynnä viherkasveja ja erikoisia kukkia koska miesope oli niistä todella kiinnostunut ja mekin opeteltiin kasvattamaan kaikenlaista. Silloin puhuttiin kasvihuone ilmiöstä vähän samanlaisena uhkana kuin nyt ilmastonmuutoksesta ja tietysti ympäristön saastumisesta katottiin kanssa videoita ja laulettiin mm. Jossain ja sitä Saimaan Norppalaulua.
Sit tietysti kohteliaita käytöstapoja ja etikettiä opetettiin että tervehditään, kiitetään, kätellään ja pyydetään anteeksi, jos ollaan väärintehty ja saksia ja veitsiä ei anneta teräedellä toiselle eikä saa kiusata tovereita ja vanhuksille pitää antaa paikka.
Sitten kun piti yläasteelle mentäessä siirtyä kaupungin opetukseen niin oli se aika shokki. Tuntu että mistään mitä oli oppinut ei välitetty, opettajat väsyneitä ja muissa kouluissa kasvaneet oppilaat oli epäkohteliaita ja kiusasi ja häiriköi ja syrjintää ja rasismia oli puheissa (osa tytöistäkin pukeutui pilotteihin ja matkivat joensuun skinejä) Sen jo huomasi ihan yhteisillä luokkareissuillakin miten me Kuohatissa kasvaneet oltiin kilttejä ja kuuliaisia kun taas vastaavan kokoisessa kyläkoulussa Tervapurolla kasvaneet möykkäsi ja huuteli vaikka osa lapsista oli sielläpäin jopa tietyssä uskonlahkossa eikä esim. heidän perheessä omistettu telkkaria ja tytöillä letit ja pitkät hameet aina. Ja nurmeslaiset ne vasta olikin ihan täysiä perkeleitä ei mitään tapoja missään mutta ei mennä siihen enämp.
Yläaste oli ihan vitun paskaa aikaa enkä oppinut silloin mitään uutta mistään paitsi ehkä äidinkielen tunnilla. Lukioon päästyä vasta aloin uudelleen oppia asioita ja löysin saman opiskelun ilon kuin mikä oli ala-asteella mutta edelleen sain olla aika yksikseni.
Sitten tietysti yliopistossa vasta todella pääsi nauttimaan oppimisesta ja sai taas pitkän kiusaamis ja syrjintäputken jälkeen koulutovereita ja onnistumisen tunteita ja ikään kuin palasi takaisin ala-asteelle missä hyvä ja hillittykäytös ja muiden huomioiminen oli arvostettua eikä oppilaat juosseet luokassa ympyrää huutaen opettajan, täytellessä kyllästyneenä ristikoita.
No joo ei ne huutaneet kyllä lukiossakaan enää mutta kaikkee paskaa muuta oli, mitä ei tarvinnut enää Joensuun yliopistossa nähdä kun pääsi Tervapuron ja Nurmeksen mulkuista lopullisesti eroon. (Yks kiusaaja on näistä kyllä myöhemmin Joensuussa tullut yöelämässä vastaan ja pyytänyt anteeksi ja ihan muuttunut mies että no hard feelings siltä osin, eikä muutenkaan mutta mulkusti silti käyttäyttivät silloin yläasteella ja minulla on oikeus se muistelmiini kirjoittaa.)
Joo päätetään tämä tähän.
