Iltalehden Koskinen on lukenut samurain pamfletin läpi ja suurin juttu taisi olla Mäntylän ero, jonka syystä valehdeltiin. Jutussa puhutaan roskanäytelmästä ja arvaillaan sen käsikirjoittajaa. Oma veikkaus: Putkonen.
Iltalehti wrote:PS-ministeri kertoi läheisen sairastumisesta ääni väristen 2016 – Timo Soinin mukaan syy eroon oli aivan muu
Timo Soinin kirjapaljastus: ”Hanna Mäntylä sanoi minulle jo ensimmäisenä syksynä, että ministerin saappaat ovat suuret ja hän kamppailee osaamisensa ja jaksamisensa rajoilla.”
Juha Sipilän (kesk) hallituksen (2015–2019) toinen ministeriero nähtiin elokuussa 2016, kun sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (ps) ilmoitti lähtevänsä hallituksesta.
Mäntylä ilmoitti lähtönsä syyksi läheisensä sairastumisen.
PS:n puoluetoimistolla 16.8.2016 järjestetyssä tunteikkaassa tiedotustilaisuudessa Mäntylä avautui päätöksestään ja sen perusteluista.
– Olen tätä asiaa viime keväästä asti prosessoinut ja taustalla siihen on puhtaasti henkilökohtaiset syyt. Mitä ne henkilökohtaiset syyt ovat? Eräs läheiseni... viime keväänä sairastui (liikuttuu), anteeksi, ja kyseessä on sairaus, joka ei parane, ja se oli hetki ja asia, joka pysäytti erittäin vahvasti miettimään omia elämänarvoja ja myöskin sitä, minkälainen omainen haluan olla ja minkälainen omainen pystyn olemaan, jos ministerinä toimin, Mäntylä aloitti ääni välillä liikutuksesta väristen ja katketen.
Tilaisuudessa Mäntylän oikealla puolella seisoi vakavailmeinen puolueen puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini ja vasemmalla puolella Mäntylän seuraaja Pirkko Mattila (ps) ja puoluevirkailija Matti ”Työmies” Putkonen.
Timo Soinin torstaina ilmestyneiden poliittisten muistelmien (Yhden miehen enemmistö, Otava) perusteella näytelmä oli puhdasta poliittista teatteria.
Joku voisi kutsua sitä myös silkaksi valehteluksi ja siten arvottomaksi roskanäytelmäksi.
Annetaan Soinin itsensä kertoa.
– Hanna Mäntylä sanoi minulle jo ensimmäisenä syksynä, että ministerin saappaat ovat suuret ja hän kamppailee osaamisensa ja jaksamisensa rajoilla. Hanna jaksoi vuoden päivät ja pyysi päästä pois, Soini kirjoittaa.
Soini oli Chilessä ministerivierailulla, kun Mäntylä soitti ja kertoi, että ”seinä on edessä.”
– Pyysin häntä nukkumaan yön yli. Hanna soitti seuraavana päivänä ja päätimme, että tämä oli hänen osaltaan tässä, Soini kirjoittaa.
Soini ei kerro kirjassaan, kuka käsikirjoitti Hanna Mäntylän nyyhkytarinan, jolla ministerieroa perusteltiin kansalaisille. Se on kirjan perusteella kuitenkin selvää, että Soini tiesi jo tuolloin asioiden oikean laidan.
Tilalle luotettava ”suomenhevostamma”
Soinin mukaan hän ”ei jäänyt tuleen makaamaan” kuultuaan Mäntylän pyynnön.
– Päätin Mäntylän seuraajasta hotellihuoneessani, ja soitin Pirkko Mattilalle. Hän oli autossa, kehotin ajamaan seuraavalle levikkeelle. Kerroin Hannan tilanteen ja päätöksestäni pyytää häntä ministeriksi, Soini kirjoittaa.
– Pirkko on luotettava kuin suomenhevostamma – jos sinä pyydät, minä tulen. Tällaisesta naisesta minä pidän, ei kiertelyä eikä kaartelua, Soini kirjoittaa.
Tuossa kohtaa Soinilla oli Etelä-Amerikan ministerikiertuetta jäljellä vielä viikon päivät.
– Kielsin molempia, Hannaa ja Pirkkoa, puhumasta asiasta kenellekään. Asia hoidettiin pikavauhtia tultuani takaisin Suomeen. Pirkko kantoi raskaan salkkunsa kunnialla, minulla ei ole hänestä kuin hyvää sanottavaa, minkä olisin voinut sanoa hänelle useammin jo ministeriaikoina. Pirkko teki, valittamatta, Soini kirjoittaa.
Mäntylä jatkoi rivikansanedustajana, kunnes heinäkuussa 2017 Mäntylä pyysi vapautusta kansanedustajan paikalta.
Ulkoministeriö tiedotti kesällä 2017 Mäntylän siirtyvän erityisneuvonantajaksi Euroopan neuvoston sihteeristöön Strasbourgiin. Mäntylä aloitti tehtävässään heinäkuussa 2017. Nimitystä on yleisesti pidetty Soinin tyylipuhtaana poliittisena virkanimityksenä. Mäntylän muhkean palkan maksoi Suomen valtio.
Mäntylän työsopimus päättyi kesäkuussa 2019. Hufvudstadsbladet kertoi tuolloin, että lehden lähteiden mukaan Mäntylä oli sijoitettu toisiin tehtäviin jo 2018, koska hänen työpanokseensa oltiin tyytymättömiä.
Iltalehti ei ole tavoittanut Hanna Mäntylää kommentoimaan Timo Soinin kirjaväitteitä.
Kiitosta PS-ministereille
Soini jakaa samassa yhteydessä kiitosta Sipilän hallituksen PS-ministereille.
– Jussi Niinistö oli mukavuusalueellaan puolustusministerinä, juuri sellainen mies, jonka halusin, mies, jonka pitää olla naapuripoterossa, kun ”tappaminen alkaa”, Soini kirjoittaa.
Jari Lindström liittyy Soinin mukaan jotenkin hänen ”perussuomalaiseen unelmansa.”
– En pode enää huonoa omaatuntoa siitä, että pistin Jarin mahdottomaan paikkaan työ- ja oikeusministeriksi. Olen sitä anteeksi pyytänyt ja saanut. On sekin ollut näky, kun kaksi karjua yrittää puhua asiasta, josta ei haluta tehdä mitään numeroa, mutta joka kuitenkin olisi hyvä puhua ja käydä läpi, Soini kirjoittaa.
Soinin mukaan sekä hän että Lindström halusivat Lindströmin työministeriksi.
– Sain meille väännettyä vielä oikeusministerin paikan, mutta ministereiden määrä oli pultattu kiinni, ja siksi muutamalle ministerille tuli useampi salkku kannettavaksi. Näin Jari joutui kahden salkun kiripuuhun, joka otti miehestä mittaa ja mehut. Se oli minun raakuuttani ja virheeni, jossa puolueen etu meni Jarin terveyden edelle. Melkein tapatin hyvän miehen ja ystäväni. Voi helvetti, mitä politiikka ihmisellä teettää, Soini kirjoittaa.
Työministerinä Lindström onnistui Soinin mukaan ”erinomaisesti.”
– Työllisten määrä lisääntyi, työttömyys laski ja hallitus saavutti tavoitteensa työllisyysasteen noususta 72 prosenttiin. Arvostin sitä, että Jari kehitti itseään ja opiskeli jopa ruotsin kieltä. Hänessä on hyvin paljon samaa kuin SAK:n pitkäaikaisessa puheenjohtajassa ja Sdp:n kansanedustajassa Lauri Ihalaisessa, duunareiden aatelia.
Sampo Terhon nousu ministeriksi saattoi Soinin mukaan olla hänelle jopa haitaksi puheenjohtajataistelussa 2017.
– Kohtuuden nimissä pitää sanoa, että hän oli Euroopan parlamentissa osoittanut kykynsä ja johtanut hallituspuolueen eduskuntaryhmää ryhdikkäästi. Sampo joutui jollakin tavalla minun peijaisteni sijaiskärsijäksi. Voi olla, ettei hän olisi saanut puolueelle Halla-ahon tavoin kannatusta, mutta tuloksia olisi tullut sitäkin enemmän niin moraalisesti kuin inhimillisestikin kestävämmällä perustalla, Soini kirjoittaa.
RKP hallituksen ulkopuolelle
Kevään 2015 hallitusneuvotteluiden eräs iso uutinen oli se, että 70-luvun lopulta yhtäjaksoisesti hallituksessa istunut RKP jätettiin hallituksen ulkopuolelle.
– Minä olin se, joka torppasi RKP:n osallistumisen hallitukseen. Puheenjohtaja Carl Haglund ei jäänyt oppositioon luotsaamaan RKP:tä vaan jätti koko politiikan. Harmi sinänsä, asiallinen lännen mies kun on.
Soini perustelee ”torppaustaan” sillä, että RKP olisi aina liittoutunut joko keskustan tai kokoomuksen kanssa hallituksen sisällä.
– Ja eduskunnassa meillä oli riittävä enemmistö ilman RKP:täkin. Kristilliset menivät pesuveden mukana, vaikka heitä kohtaan tunnen sympatiaa monestakin syystä, myös tässä ajassa, jossa Päivi Räsästä valtakunnansyyttäjä täysin perusteettomasti jahtaa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Soini sanoo, että kun Sipilä päätyi SDP:n sijasta kokoomukseen, hän tiesi, että vaikeampaa olisi edessä.
– Keskustassa oli ollut kova sisäinen vääntö asiasta, ja käsitykseni mukaan valinta oli ollut hiuskarvan varassa. Meidänkin puolueessamme mielipiteet olivat jakautuneet, koska SDP:n kiukuttelu ärsytti monia. Neljänneltä sijalta ei louskutusta määräänsä enempää kuunnella, Soini kirjoittaa.
”Puurohummerit” Berner ja Risikko
Soini kirjoittaa, että pääministeri Sipilä sai valita ministerinsä mielensä mukaan.
– Anne Berneristä (liikenne- ja viestintäministeri, keskusta) tuli melkoinen mieliharmi myös meille. Taksilaki hiersi kaikki nuo vuodet, ja tulos oli katastrofi. Monessa muussa asiassa Berner sen sijaan antoi taustatukea, hän ymmärsi pienyrittäjien päälle, eikä naista saa täysin teilata. Minua kohtaan hän käyttäytyi aina hyvin ja mutkattomasti, Soini kirjoittaa.
Soinin mukaan itsepäisyydessä Berner ja sisäministeri Paula Risikko (kok) kilpailivat hallituksen kultamitalista.
– Eikä aina ole pelkästään kielteinen ominaisuus, mutta pitkää pinnaa se meiltä muilta vaati. Muutaman kerran kyllä hengessäni ajattelin, että mikseivät puheenjohtajakollegat saa näitä puurohummereita kuriin, Soini kirjoittaa.
”Soten sössiminen hallituksen suurin epäonnistuminen”
Soini käy kirjassaan läpi porvarihallituksen vaiheita laajasti. Hänen mukaansa soten ”sössiminen” oli hallituksen suurin epäonnistuminen. Soini syyttää kokoomusta siitä, että se jarrutti sotea neljä vuotta ja ajoi aina esityksiä, jotka kaatuivat perustuslakiin.
– Nyt saamme sosialistisen mallin kokoomuksen kitinästä huolimatta. Kokoomuksen takia kaikki saavat nyt sen, mitä kukaan ei halua. Tämän vuoksi en halua kuulla sotesta enää sanaakaan, liian monta iltaa meni minulta aivan piloille; ei syntynyt lasta eikä paskaa, Soini kirjoittaa.
Trio toimi Soinin mukaan loppujen lopuksi aika hyvin.
– Sipilä on voimakastahtoinen mies, insinööriaivo ja yritysjohtaja, joka haluaa käytännön tuloksia. Stubb ja Orpo ovat hyvin kasvatettuja porvarispoikia, joilla on käytöstavat. Vaikeudet, joita tuli, eivät johtuneet henkilöistä. Tulimme toimeen.
Suurinta kitkaa tuli Soinin mukaan kokoomuksen avustajajoukosta, joka vuoti kuin seula.
– Ikävä kyllä ajan oloon samaa ilmiötä hiipi keskustan ja meidänkin ”kulikaartiin”, Soini kirjoittaa.
Kokoomus oli Soinin mukaan paljon hankalampi, ja se johtui kokoomuksen ryhmästä, joka ei täysin tukenut sen paremmin Stubbia kuin Orpoakaan.
– Kokoomus on porvarillinen kirppusirkus, jonka sote-linjat sotkee tarmokas Jan Vapaavuori, oli sitten missä virassa tahansa.
Soini sanoo, että PS:n asema hallituksen sisällä ei juurikaan heikentynyt 2017 puolueen hajoamisen jälkeen.
– Sipilä oli tässä hyvin tasapuolinen, ja totta on sekin, että tavoitteemme olivat lähempänä keskustan kuin kokoomuksen politiikkaa, Soini kirjoittaa.
