https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006670016.html
Mihin katosi amerikkalaisten hävittäjien tärkein ase?
"Yhdysvallat on julkistanut aseet, jotka se olisi valmis myymään Suomelle Hornetin seuraajaa valittaessa. Mysteeri on, miksi joukosta puuttuu torjuntahävittäjän tärkein ase, kirjoittaa HS:n kotimaan toimittaja Jarmo Huhtanen.
Yhdysvaltojen puolustusministeriö Pentagon tiedotti perjantaina maan kongressille, mitä aseita ja hävittäjiä se olisi valmis myymään Suomelle Hornet-hävittäjän seuraajaksi.
Viidestä Suomeen tarjotusta konemallista kaksi, Super Hornet ja F-35, ovat yhdysvaltalaisia. Suomi lähettää kaikille valmistajille lopulliset tarjouspyynnöt ensi vuoden alussa. Valtioneuvosto päättää asekaupasta ensi vuoden lopulla.
Jokaisella maalla on omat käytäntönsä, miten aseiden myyntiprosessit etenevät.
Pentagonin ilmoitusta kongressille osattiin odottaa, sillä sen tiedettiin paljastavan jo aika paljon siitä, mitä asevalmistajat Boeing ja Lockheed Martin sekä Yhdysvallat tarjoavat Suomelle.
Tilanne on sikäli eriskummallinen, että Suomen puolustusministeriö on kieltänyt kaikkia viittä hävittäjävalmistajaa kertomasta julkisuuteen tarkemmin tarjouksistaan. Poikkeuksen muodostavat nyt siis amerikkalaisvalmistajat.
Hornetien seuraajan valintaa tekevässä HX-hankkeessa on korostettu paljon sitä, että kaikki konemyyjät ovat samalla viivalla, mutta toiset näyttävät olevan tasa-arvoisempia kuin toiset.
Pentagonin ilmoitus paljastaa itse asiassa enemmän kuin ehkä Suomen puolustushallinto olisi valmis myöntämään.
Syynä on se, että nyt on kyse kymmenen miljardin euron strategisesta hankkeesta, jolla on käytännössä jo varma rahoitus. Siitä ei enää tingitä, kuten saattaa käydä monien muiden aseostojen suhteen. Suomi voi ostaa koko rahalla."
Pentagonin ilmoituksesta selviää, että Yhdysvallat on valmis myymään Suomelle 64 kappaletta Lockheed Martinin F-35-hävittäjiä varusteineen noin 10,6 miljardilla eurolla.
Boeing tarjoaa yhteensä 72 Super Hornetia ja elektronisen tiedustelun Growler-konetta varusteineen noin 12,5 miljardin euron hintaan.
Hinnoista näkee, että molemmat ylittävät Suomen asettaman kymmenen miljardin euron hintakaton, joten tinkimisen varaa on. Hintakaton väitetään olevan ehdoton, mutta niin väitettiin taannoisessa Merivoimien sotalaivakaupassakin eikä siitä pidetty kiinni.
Pentagon luettelee ilmoituksissaan lukuisia aseita ja asejärjestelmiä, jotka kuuluvat kauppaan. Ne muodostaisivat 2030-luvun Suomen ilmapuolustuksen rungon, jos jompikumpi amerikkalaiskone valittaisiin.
Mutta yksi on joukosta poissa. Molemmista Suomelle tarjottavista paketeista puuttuu torjuntahävittäjän tärkein ase: tutkaohjus.
Tutkaohjukset ovat hävittäjän turva ilmataisteluissa. Ne ovat myös erittäin kalliita. Koneita ei kuitenkaan hankita ilman niitä.
Yksi moderni tutkaohjus maksaa julkisuudessa olleista kansainvälisistä asekaupoista päätellen jopa yli kaksi miljoonaa euroa. Ilmavoimien kaikkien hävittäjien varustaminen riittävällä määrällä tutkaohjuksia maksaa helposti yli miljardi euroa.
Mistä siis on kysymys?
Asiaa on turha kysellä Suomen puolustushallinnosta. Se ei suostu asiaa kommentoimaan. Tämän vahvisti puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen tiistaina HS:lle.
On tietenkin mahdollista, että tutkaohjuksista tehdään kongressille vielä erikseen toinen ilmoitus, josta ei nyt jostain syystä kerrota.
Toinen selitys on se, että Suomen ei tarvitse ostaa tutkaohjuksia, koska meillä on jo niitä: uusissa amerikkalaisissa hävittäjissä voitaisiin käyttää Hornetien nykyisiä Amraam-ohjuksia.
Kaiken lisäksi Puolustusvoimilla on Amraameja ilmeisen riittävästi, sillä Suomen Nasams-ilmatorjuntajärjestelmä käyttää samaa ohjusta.
Suomen Hornetit saivat myös viimeisimmän elinkaaripäivityksensä (2012–2016) ohessa Amraamista uuden version.
Kaikki olisikin nyt hyvin, jos ei olisi Puolustusministeriön viime juhannuksen aikoihin julkaisemaa muistiota, jossa kerrotaan Hornetien ohjusaseistuksen vanhenevan käsiin.
Puolustusministeriö julkaisi muistion siksi, että keväällä oli alkanut keskustelu siitä, voitaisiinko Hornetien elinkaarta jatkaa 2–5 vuodella.
Se olisi siirtänyt hävittäjäkauppaa sen verran, että olisi nähty, miten Suomi selviää koronaviruksen aiheuttamasta taloudellisesta ahdingosta.
Puolustusvoimat halusi lopettaa puheet Hornetien elinkaaren pidentämisestä lyhyeen. Ilmavoimien esikunnan laatimassa muistiossa kerrottiin, miksi Hornetien elinkaarta ei kannata jatkaa edes muutamilla vuosilla.
”Pelkästään nykyisen suorituskyvyn ylläpitäminen suunniteltua pidempään edellyttää vanhenevien ilmataisteluohjusten korvaamista uusilla. Suorituskyvyn kehittäminen edellyttää kokonaan uuden tyyppisiä aseita”, kerrotaan muistiossa.
”Elinkaaren alussa ostetut aseet vanhenevat niin teknisesti kuin suorituskyvyllisestikin, jolloin ohjukset on korvattava riittävän lukumäärän takaamiseksi.”
Uuden ohjusvarannon varmistamisen kustannuksiksi Ilmavoimien esikunta arvioi 700–1 000 miljoonaa euroa.
Jos Ilmavoimat suunnittelee käyttävänsä uusissa hävittäjissä Hornetien nykyisiä ohjuksia, niin silloin vanhentuneiksi leimatut ohjukset ovat modernisoituneet Puolustusvoimien varastoissa ihmeellisesti.
Epätodennäköinen mahdollisuus on myös se, että ”juhannusmuistiossa” on virhe ja ohjukset eivät vanhenekaan niin nopeasti, mikä herättäisi koko joukon uusia kysymyksiä.
Joku ilkimys voisi ajatella, että kun jätetään tutkaohjukset varsinaisen konekaupan ulkopuolelle, voidaan hävittäjäkauppa jakaa ikään kuin kahteen osaan: ostetaan ensin kymmenellä miljardilla uudet koneet ja vähän ajan päästä ohjuksia miljardilla lisää.
Uusien koneiden hintakaan ei näyttäisi yhdellä kertaa niin pahalta."