Alzheimerin tauti-topic

[paskasti täytetty eläin]

Omalla papalla oli tää, kuoli viime vuonna. Viimeiset vuodet oli kyllä todella raskaita, mun mummo joutui sitten tuota hoitamaan ja kun kilsoja on silläkin jo ihan riittämiin, oli vähän turhan heviä. Isä kävi sitten Turusta käsin koko ajan Mikkelissä hoitamassa noiden asioita.

Nyt kun mummo asustelee yksin, on homma tietysti omalla tavallaan edelleen raskasta mutta ton puolesta ei sentään tartte koko ajan pelätä mitä se tekee, sillä juoksee järki ihan asiallisesti ikään nähden ja on ihan kykenevä asumaan vielä yksin. Palvelutaloasumista on toki pohdittu, mutta tuskin sellaiseen pääsisi kun muistisairautta ei ole, jonot ovat pitkät.

[Kieppi]

Oon sanonut vanhemmilleni etten missään tapauksessa tämmöisen koittaessa ryhtyisi hoitamaan. Ite tahtoisin eutanasian jos tähän sairastuisin, aika hirveetä oli mummolla tätä kattoo.

Aika brutaalia.

Mutsi on faijan omaishoitaja mikä tarkoittaa käytännössä sitä että ovat 24/7/365 yhdessä

Yhtenä päivänä kuussa on joku kunnan hoitama mesta mihin faijan saa päiväksi, mut sekään ei aina natsaa, koska Kouvola.

Oon ihan varma ettei toi mutsinkaan päälle hyvää tee ja salaa tässä toivon että faija kuolee ennen kuin mutsi.

Äsken kun tulin pubissa mutsi oli jo nukkumassa ja faija katseli vanhoja valokuvia olohuoneen pöydän äärellä.

Olisko Kouvolassa mahdollista saada perhehoitaja säännöllisesti isäsi seuraksi, jotta äitisi pääsee omille asioilleen ja saa välillä hengähdystaukoa? Yli vuorokautisia kotikäyntejä voi olla hankala saada, niiden tekijöitä ei paljoa ole, mutta esim. 3-4h kerran-pari viikossa vois olla ihan mahdollista jos tällaiselle on tarvetta.

Näitä ei useinkaan osata edes tiedustella, kun ei tämmöinen ole kovin yleistä toimintaa, ja kaupunkikohtaiset käytännöt vaihtelevat. Monesti on niin, ettei kaupungin ikäihmisten palveluohjaajatkaan näitä tule maininneeksi. Mutta siis jos kiinnostaa, niin perhehoitoliiton sivuilta löytyy lisää tietoa. Kyseessä siis perhehoito hoidettavan kotona (toinen vaihtoehto on se hoito perhehoitajan kotona, mikä ilmeisesti heillä onkin käytössä satunnaisesti?). Yksi vaihtoehto on (kunnosta riippuen) intervallijaksot esim.palvelukodissa.

Oma mummoni oli loppuajat muistisairas, mutta asui kotona runsaan avun kanssa lähes kuolemaansa asti. Minut tunnisti loppuun asti, mutta kulki meilläkin kyselemässä jo kuolleiden ihmisten perään useita kertoja päivässä. Silloin oli ohjeena että henkilön harhoihin ei saa mennä mukaan, mutta meillä kyllä hyvin nopeasti tämä käytäntö hylättiin, koska henkilö joutuu sen "menetyksen" kokemaan aina uudelleen kun asia toistuvasti kerrotaan kuten se on. Nykyohjeistus onkin se, että voi myönnellä, ja ohjata keskustelun muihin asioihin.

Mä tunnen ja oon tuntenut monia muistisairaita ja heidän läheisiään. Raskas sairaushan se on, ja sitä kai sanotaankin myös "läheisten sairaudeksi." Kuitenkin on hyvin hienoa nähdä esim.perheitä joissa muistisairaan asiat ja elämä on järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla, ihmiset ympärillä välittävät, ja niin normaali arki kuin mahdollista pyörii niin hyvin kuin vain tilanteessa on mahdollista. Hyvä sosiaalinen verkosto auttaa tässäkin asiassa, ja kaikki apu kannattaa ottaa vastaan mitä tarjotaan.

Vois koputtaa puuta, mutta omat vanhemmat ovat vielä hyvässä kunnossa kaikin puolin.

Voimia kaikille ketä asia koskettaa!

[Hra Mezola]

Ukilla oli ja raskastahan se oli katsella vierestä. Varsinkin alkuvaiheessa kun joviaalista ukosta tuli yhtäkkiä kaikkia sadatteleva raivoaja jne.

[promoottori naurahtaa]

Karsea sairaus tämä ihan kaiken kaikkiaan. Molemmin puolin löytyy suvuista ja todella perseestä on ollut seurata sairauden kehittymistä. Toivon ettei koidu omaksi osakseni.

Täähän on perinnöllistä.

Kiva kun kerroit. Auttaako hatsi?

Hatsista en tieeä, mutta joku vähemmån orgaaninen lääkehän tähän alkaa olla kauppakunnossa, jossen oo väärin tulkinnut.

[zzz2]

.

[Tyhjä]

Mun kuusikymppinen äiti on sairastanut jo kymmenen vuotta ja asuu nyt vanhainkodissa. Ei oikein tunnista ketään muuta kuin mun isän eikä ota kovin helposti kontaktia kehenkään.

Äidillä oli pitkään kotona henkilökohtainen avustaja, useamman kerran viikossa. Kotisairaanhoito kävi myös tsekkaamassa tilanteen isän työpäivän aikana ja pari kertaa viikossa oli mukana vanhuksille suunnatussa päivätoiminnassa. Olisiko teilläpäin jotain tällaista mahdollisuutta? Osa näistä saattoi tietty olla vaan siksi, että isä käy vielä töissä ja on poissa päivät. Intervallijaksoja piti kokeilla, mutta äiti jäi sitten ensimmäiseltä asumaan pysyvästi.

[Poistunut käyttäjä 4dc9fa]

mummolla on ja en siksi jaksa koko mummoa käydö siellä sairaalassa kattomassa kun ei se tajua mistään mitää.

[Poistunut käyttäjä 4dc9fa]

Karsea sairaus tämä ihan kaiken kaikkiaan. Molemmin puolin löytyy suvuista ja todella perseestä on ollut seurata sairauden kehittymistä. Toivon ettei koidu omaksi osakseni.

Täähän on perinnöllistä.

Kiva kun kerroit. Auttaako hatsi?

Hatsista en tieeä, mutta joku vähemmån orgaaninen lääkehän tähän alkaa olla kauppakunnossa, jossen oo väärin tulkinnut.

Lisätietoja tästä sit kun tulee ajankohtaiseksi!

[Niin,]

Mummo tän kanssa painiskelee, "onneksi" elää lapsuutta/nuoruuttaan eikä ole esim. väkivaltainen.
Enemmän tekee pahaa katsoa pappaa joka on omaishoitajana, kun hän ei ymmärrä ettei se tuhoutunut muisti rupea enää toimimaan vaikka kuinka jankuttaisi samoja asioita päivästä toiseen.

[Poistunut käyttäjä 4dc9fa]

Mummo tän kanssa painiskelee, "onneksi" elää lapsuutta/nuoruuttaan eikä ole esim. väkivaltainen.
Enemmän tekee pahaa katsoa pappaa joka on omaishoitajana, kun hän ei ymmärrä ettei se tuhoutunut muisti rupea enää toimimaan vaikka kuinka jankuttaisi samoja asioita päivästä toiseen.

Juu. Paluuta ei ole.

[Poistunut käyttäjä 143c336e]

äidin vanhemmilla on muisti toiminut loppuun asti todella hyvin, mutta isän äidillä oli aika paha otsalohdodementia. isän isä delas vähän nuorempana niin siitä ei oikein tiedä. täytyy koputella puuta että tämä ei omiin vanhempiin iskisi kun heidän asiat ja tilanne tulevat olemaan varmasti vanhoilla päivillä jo muutenkin aika haastavia hoidettavia.

[Larissa von Cockström]

Papalla oli viimeisinä elinvuosina. Hän eli noin vuoden palvelutalossa ja sinä aikana näin sen vaan kerran, enkä kertaakaan ihan kujalla mitä viimeisinä kuukausina oli. Jotenkin se kuitenkin oli positiivisesti kujalla, luuli jotain hoitajaa edesmenneeksi vaimoksi jne. Tavatessa ihan ulalla, mutta hymyili. Kotona asuessa ei kyllä enää osannut itse kokata ja aina sai pelätä että se on satuttanut itseään jotenkin tai sytyttänyt tulipalon.

Tietenkin sitä miettii että miten oman äitin kanssa käy, jos itselle ei tapahdu jotain ennen sitä.

[Larissa von Cockström]

Ja helvetisti jaksamista kaikille, kenellä nämä asiat on nyt ajankohtaisia.

[P.]

Tuttu juttu. Mummo oli loppuvaiheissa sängyssä keinuva, tyhjäkatseinen ihmisenkuori joka päästi suustaan sekavaa molotusta. Pelottavaa ja järjetöntä että hyvälle ihmiselle käy noin. Äidin puolelta eno sekä pappa sairasti tätä. Äidillä on ollut jo viitisen vuotta muistiongelmia, että tätä tietä mennään.

Juu ja anoppi on jo vanhainkodissa, kyselee miltei päivittäin kuusi vuotta sitten kuolleesta puolisostaan, että missäs se on ja semmosta.

[This is fantastic I'm in heaven]

Kuumottavaa kun just postasin tonne Gene Vincent topikkiin et pitäis lukea Gene kirja ja sitten topikkia selaamalla kävi ilmi et oon lukenut sen kirjan alle vuosi sitten

Stressi voi tehä tommosta kans.

Papalla oli viimeisinä elinvuosina. Hän eli noin vuoden palvelutalossa ja sinä aikana näin sen vaan kerran, enkä kertaakaan ihan kujalla mitä viimeisinä kuukausina oli. Jotenkin se kuitenkin oli positiivisesti kujalla, luuli jotain hoitajaa edesmenneeksi vaimoksi jne. Tavatessa ihan ulalla, mutta hymyili. Kotona asuessa ei kyllä enää osannut itse kokata ja aina sai pelätä että se on satuttanut itseään jotenkin tai sytyttänyt tulipalon.

Tietenkin sitä miettii että miten oman äitin kanssa käy, jos itselle ei tapahdu jotain ennen sitä.

Kuulostaa todella raskaalta, mutta hyvä jos vaikutti siltä, ettei pappa itse kärsinyt.