Lemmikit & elukat

[calico]

Hmm setäkoira ei halunnut syödä aamulla ja nyt sen maha möyryää nälkää että sen kuulee huoneen toisesta päästä. Kaippa se vähän on kipeä kaatuilusta, kipulääkettä on saanut kyllä.

[Virffari]

meillä loppu kissan nirsoilut siihen et otin raksut pois ja (semi-)säännölliset ruoka-ajat käyttöön

Meillä tää johti siihen, et ei-nirso söi ku henkensä hädässä ja oksensi ja toinen ei reagoinu mitenkään
Sinällään ei varmaan haittaa, vaikka söis vaan satunnaisesti ja vähän märkää, koska kuivaruoka on laadukasta, mutta ärsyttää heittää ruokaa roskiin. Ehkä yritetään vaan löytää semmonen ruoka, mikä kelpaa.

Meijän kisu kans supernirso, enkä mä välillä tiiä et mitä sen kanssa keksis. jokunen vuosi sitte piti siirtyä munuaisvaivasten ruokaan ni voi hitto mitä pelleilyä toi syöminen on välillä. Mutsilla se kuulemma hoidossa ollessaan syö kaikkee sellasta mitä himas ei mee ja sama toiste päin Ärsyttävää kans kun se alkaa nälkäsenä hyökkäilee ja puremaan, se saatiin alkuaikoina loppumaan säännöllisillä ruoka-ajoilla , mut nyt taas välillä ei kelpaa mikään.

On muuten ankeeta että munuaisruokien valikoima on niin nihkee! Meillä on kyllästytty jo melkein kaikkeen, onneks royal canin menee vielä. Sit on annettu laadukkaampia senior-ruokia Renalzinin (fosforisieppari) kanssa, mutta nyt sekin on lopetettu! Tosin, lääkäri on todennu jo että ollaan siinä vaiheessa että syököön mitä vaan, kunhan syö Ollaan silti yritetty olla liikaa rasittamatta noita munuaisia.

[lofi]

Onko teillä ollut sellainen, että kun teille on just tullu esim. kissoja niin haluttas vaan puhuu niistä kaikille ja koko ajan ja laittaa kuvia nettiin ja pohtia mistä mikäkin johtuu ja miksi se nyt teki noin ja niin edelleen? Menikö jossain vaiheessa ohi?

joo. ei oo menny ohi, toivottavasti ei menekään.

Mä vähän yritän rajottaa tätä, kun tavallaan välillä nolottaa vaahdota kaikille

[calico]

Eilen päivänvalossa huomasin että setäkoiralla oli kunnon kuhmu ohimossa, ilmankos oli kipeä Tänään sentään söi aamulla vaikka kankeahkosti nousikin ylös ja oli vissiin paskantanut lattialle, kasan koosta päätellen.

Hmm tämä kuuluisi varmaan tuonne mitä unta näit viimeksi-osastolle. Selkeästi Samban vaivaisuus, ystävän vakava sairastuminen sekä tieto ettei työnantaja maksa sairausajan palkkaa syöpähoidoissa käymisestä ellei ole muutenkin saikulla (tämä vaan tuli tietona eteen, ei onneksi ole ajankohtaista) sekoittuivat inhottavan pragmaattiseksi ja hc-realistiseksi uneksi. Sain tietää että sairastan terminaalivaiheen syöpää joten tuumasin että "Nyt pitää tuo Samba viimein lopettaa kun ei kumppani pärjää pidemmän päälle kolmen koiran kanssa yksin!" muutenkin unessa ihmettelin että miksi en saanut saikkua, eihän töissä ole järkeä käydä kuin päivät loppuvat lyhyeen

Harvinaisen huonon olon jättänyt painajainen, unet joissa lemmikeillä on joku hätä, ovat muutenkin hyvin ahdistavia. Mutta onpa hyvä että niskapäänsärky herätti tästäkin ettei tarvinnut omia hautajaisiaan suunnitella tms. käytännöllistä.

[Enskanasu]

Gojira (2005-2016)
RIP pikkuliskonen

[1005]

Rip, voi Gojiraa. Meillä oli aikoinaan kans partis.

[calico]

Kaunis olento oli pikkuliskonen.

Itselläni iski karmea diy-rage kun ajattelin ommella äkkiä vanhoista fleecevilteistä lämpöpaitoja koirille. Joo prkl, koko iltapäivähän siinä tuhlaantui kun 40 v husqvarna katkoi ylälankaa. Langoitin 25 krt, vaihdoin polkimen ja neulan 2 kertaa, vaihdoin lankaa ja öljysin että sain nuo tehtyä. Myös sakset oli sen verran tylsät että peukalossa on nyt rakko. Mutta eipä maksanut mitään ja on halloweenin hengessä melkoiset narrikaulukset.





Tästä tuli vähän isompi, on pojalla kasvunvaraa.

[lea]

Gojira (2005-2016)
RIP pikkuliskonen

rip hieno lisko

[Hiking Pants]

Hihnakurssin toinen oppitunti suoritettu.
Tässä viikon aikana on koiran kanssa treenattu kontaktin ottamista sekä sisällä että ulkona ehkä noin 50 positiivisen vahvisteen verran per päivä, eli viikon aikana niitä vahvisteita kontaktin ottamisesta on tullut helposti satoja. Ja kyllähän se nyt sen muistaa jo helpoissa ympäristöissä, mutta sen sijaan esim. tuolla koirakoulun pihassa ei ollut taas mitään tolkkua yhtään missään.
Tänään tunnilla jatkettiin niitä kontaktiharkkoja ensin ihan vaan paikallaolon muodossa ja sitten ruvettiin pikkusen kävelemään hitaasti takaperin katse koirassa silleen, että se kävelee perässä ja saa namin jokaisesta silmiin katsomisesta. Meni aika kivasti ja tuntui todella hyödylliseltä tekniikalta.
Vika puolituntinen käytettiin semmosen tempun harjoitteluun, jossa koiran piti laittaa molemmat etutassut jakkaran päälle ja tuo meitin aussie sen hiffas oikeestaan ihan heti ja rupes siinä sit menee siihen jakkaralle ihan omatoimisesti. Opettaja sitten tuli sanomaan, että voin ruveta jalostamaan sitä temppua niin, että palkitsen koiran aina, kun se liikuttaa niitä maassa olevia takajalkojaan (koska koiran ilmeisesti on vaikeaa liikuttaa takajalkojaan niin, että etutassut pysyy paikoillaan ja jotenkin sen pitäisi parantaa sitä koiran kehonhallintaa tms).
Tulevan viikon kotiläksyiksi saatiin kontaktiharjoitusten siirtämistä haasteellisempiin ympäristöihin, esim. kaupan parkkipaikalle, urheilukentän varrelle, leikkipuiston viereen yms. Myös sitä takaperinkävelyä pitää harjoitella päivittäin niin sisällä kuin ulkonakin. Elikkäs älkää ihmetelkö jos ens viikolla näette Tampereella jonkun kylähullun kävelemässä takaperin koiran kanssa, se olen mää vaan.

[aivot ja maksa ym.]

Pitäisi itsekin ryhdistäytyä ja vähän enemmän harjoitella koiron kanssa nätisti kulkemista, se oli pari kuukautta landella vapaana temmeltämässä ja sen jälkeen hihnassa kulkeminen on ollu vähäsen haasteellista joskus Toi takaperinkävely hommeli kuulostaa oikein hyödylliseltä

[Borsuk]

Hihnakurssin toinen oppitunti suoritettu.
Tässä viikon aikana on koiran kanssa treenattu kontaktin ottamista sekä sisällä että ulkona ehkä noin 50 positiivisen vahvisteen verran per päivä, eli viikon aikana niitä vahvisteita kontaktin ottamisesta on tullut helposti satoja. Ja kyllähän se nyt sen muistaa jo helpoissa ympäristöissä, mutta sen sijaan esim. tuolla koirakoulun pihassa ei ollut taas mitään tolkkua yhtään missään.
Tänään tunnilla jatkettiin niitä kontaktiharkkoja ensin ihan vaan paikallaolon muodossa ja sitten ruvettiin pikkusen kävelemään hitaasti takaperin katse koirassa silleen, että se kävelee perässä ja saa namin jokaisesta silmiin katsomisesta. Meni aika kivasti ja tuntui todella hyödylliseltä tekniikalta.
Vika puolituntinen käytettiin semmosen tempun harjoitteluun, jossa koiran piti laittaa molemmat etutassut jakkaran päälle ja tuo meitin aussie sen hiffas oikeestaan ihan heti ja rupes siinä sit menee siihen jakkaralle ihan omatoimisesti. Opettaja sitten tuli sanomaan, että voin ruveta jalostamaan sitä temppua niin, että palkitsen koiran aina, kun se liikuttaa niitä maassa olevia takajalkojaan (koska koiran ilmeisesti on vaikeaa liikuttaa takajalkojaan niin, että etutassut pysyy paikoillaan ja jotenkin sen pitäisi parantaa sitä koiran kehonhallintaa tms).
Tulevan viikon kotiläksyiksi saatiin kontaktiharjoitusten siirtämistä haasteellisempiin ympäristöihin, esim. kaupan parkkipaikalle, urheilukentän varrelle, leikkipuiston viereen yms. Myös sitä takaperinkävelyä pitää harjoitella päivittäin niin sisällä kuin ulkonakin. Elikkäs älkää ihmetelkö jos ens viikolla näette Tampereella jonkun kylähullun kävelemässä takaperin koiran kanssa, se olen mää vaan.

Hyvältä kuulostaa! Tuo tuolitemppu laittaa koiran tajuamaan takapäänsä ja oppivan käyttämään sitä tietoisesti. Mikäli "targetti" on lattialla, siinä on helppo harjoitella myös oikeaoppista perusasentoa ja seuraamispaikkaa.

[Rakas vaimoni Heli]

Nartulla on juoksut ja voi helvetti kun sohvalla ja joka paikassa on jatkuvasti veritahroja vaikka sillä on housut jalassa. Pitää jotain kämäsempää peittoa keksiä jostain suojaksi.

[calico]

Olin nyhveropehmo ja puin Kerberoksen kun pohjoistuuli tuntui niin inhalta. Eipä tullut kenellekään kylmä parin tunnin remmiköpöilyssä.

[Hiking Pants]

Dodii, eilen oli hihnakoulun kolmas tunti. Kontaktiharjoitukset jatkuivat tällä kertaa niin, että opettaja aiheutti häiriötä taustalla ajelemalla rollaattorilla, potkimalla skeittilautaa ja pompottelemalla jalkapalloa. Muut eivät aiheuttaneet mun koiralle keskittymisongelmia paitsi jalkapallo.
Sit päästiin nyt ekaa kertaa harjoittelemaan sitä hihnassa kävelyä ihan silleen normaalisti ja koiran piti kulkea vierellä. Sekin meni tämän kanssa ihan hyvin, koska sisätiloissa ja muutenkin tommosissa häiriöttömissä ympäristöissä se kyl jo osaa sen. Välitunnilla se oli siinä koirakoulun pihallakin aika nätisti ekaa kertaa!
Lopuksi tehtiin luopumisharjoituksia elikkäs sitä, että pidetään nameja nyrkissä ja tarjotaan nyrkkiä koiralle ja kun koira lopettaa nyrkin nuolemisen ja jyrsimisen, palkitaan se namilla toisesta kädestä.
Sit ihan viimeisillä minuuteilla harjoiteltiin hyppyjä agilityesteistä ja tuli hirveä polte päästä treenailemaan sitä sitten kun tää kurssi loppuu...

Kysyin opettajalta, mitä pitäisi tehdä tilanteessa, jossa koira vetää hihnan kireeksi ja sit ite pysähtyy ja odottaa koiran ottavan kontaktin, sit palkitsee sen, jonka jälkeen koira ampaisee taas juoksuun ilman, että on ite ehtinyt ottaa vielä askeltakaan. Opettajan vastaus oli, että jätetään nameilla palkkaaminen noissa tilanteissa kokonaan pois ja palkitaan sitä namein vain silloin, kun se kävelee nätisti rinnalla. Vaikuttaa ihan järkeenkäypältä.
Enää kaks oppituntia jäljellä ja sitten pitäisi kai olla kädessä kaikki avaimet hyvän hihnakäytöksen opettamiseen ja ylläpitämiseen. Mutta kyllä tosta nyt jo huomaa, että on ihan eri koira ulkona ollessaan mitä oli vielä kuukausi sitten.

[Lörsson.]

Laitan nyt tämän rvan ottaman eilisen aamulenkkikuvan: