N: Moderni orjuus Suomessa

[helsingitär1]

Toinen tutkija kertoi, että poliisi kyllä auttaa, jos on kyse ”oikeista orjista”

Koska Suomessa on ollut "oikeita orjia"? Eli poliisi ei auta piste.

[Balam-Acab]

rikoslaissa orjuuttaminen mainitaan rikoksena ihmisyyttä vastaan, jonka voi tehdä vain osana siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä. jos poliisin käyttämä termi "oikea orja" viittaa tähän, niin siellähän ollaan oltu oikein hauskalla päällä

[Hyödytön idiootti]

Työryhmä ehdottaa rangaistusmaksua ulkomaisen työvoiman hyväksikäytöstä – nyt viranomaiset saavat vain ohjeistaa ja työnantaja kerää hyödyt
https://yle.fi/uutiset/3-11502293

[ei toimi suomessa]

Sivuaa aihetta? Vai onko tää työvoiman vapaata liikkumista?

https://yle.fi/uutiset/3-11507456

Ryhmä intialaisia marjanpoimijoita matkusti halki Suomen ja altisti muita koronalle – yrittäjä väittää, ettei tiennyt ryhmän saapumisesta etukäteen

Yhdellä marjanpoimijoista on todettu koronavirustartunta. Kolmen muun tulokset ovat negatiivisia.
marjanpoiminta23.8.2020 klo 17.54

Suomeen saapui reilu viikko sitten marjanpoimijoita Portugalista, joista yhdellä todettiin koronavirustartunta. Marjayrittäjän mukaan hän ei tiedä, kuka poimijat välitti hänen tilalleen. Sami Takkinen / Yle


Yle kertoi lauantaina, että neljän hengen aasialaisryhmä saapui runsas viikko sitten Suomeen Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta he siirtyivät Pohjois-Suomeen eri junilla.

Lauantaina yhdellä ryhmän henkilöistä oli todettu koronavirustartunta, joten matkalla on tapahtunut useita altistumisia.

Ylen tietojen mukaan ryhmän ihmiset ovat intialaistaustaisia ja saapuivat Suomeen lentäen Portugalista Hollannin kautta. He matkustivat junilla Helsinki-Vantaalta Lapissa sijaitsevalle marjatilalle ja ovat poimineet marjoja saapumisensa jälkeen myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.

STT kertoi tänään sunnuntaina, että Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkärin Markku Broaksen mukaan altistuneiden kokonaismäärä Kolariin saapumisen jälkeen olisi alle kymmenen henkilöä.

– Altistuneiden joukossa on sairastuneen kanssa matkustanut seurue sekä hänen kanssaan Kolariin saapumisen jälkeen lähikontaktissa olleita, Broas sanoo.

Muista junamatkalla altistuneista ei kuitenkaan ole tietoa. Broaksen mukaan neljän hengen ryhmässä vain yhdellä on edelleen todettu koronatartunta. Kolme altistunutta on testattu, ja heidän tuloksensa olivat negatiivisia.

Yle tavoitti tänään sunnuntaina yrittäjän, jonka tilalle marjanpoimijat matkustivat. Hän kertoo oman näkemyksensä tapahtumista nimettömänä.
Yrittäjä kertoo, ettei tiennyt ryhmän tulosta etukäteen

Yrittäjän mukaan ryhmän altistuneet jäsenet ovat majoituksessa hänen metsämökissään. Heillä on auto, ja he ovat voineet itse käydä hoitamassa asioitaan esimerkiksi kaupassa varovaisuutta noudattaen.

Ylen saamien tietojen mukaan poimijat tulivat Portugalista, mutta Hollannin kautta.

Yrittäjä kertoo olevansa tietoinen, että riskimaista tulevien ihmisten suositellaan viettävän kaksi viikkoa karanteenissa Suomeen tultuaan. Portugali on yksi näistä riskimaista.

Kuitenkin ryhmä matkusti junilla Suomen läpi Helsinki-Vantaalta pohjoiseen.

Onko tähän tullut mitään ohjeita sisäministeriöstä tai muualta, miten näiden kanssa menetellään?

– Ohje on se, että kaikki ulkomailta arveluttavista maista tulevat pitäisi kuljettaa niin, että ei ole vaaraa altistaa muita siinä kahden viikon karanteeniaikana, yrittäjä vastaa.

Minkä takia nyt tätä ohjetta ei noudatettu?

– Sitäpä minä en tiedä.

Kenen pitäisi se kuljetus järjestää?

– Tietysti sen, joka on järjestänyt heille sen matkan.

Kuka se on?

– Näillä on usein käytössä kotimaassaan tai jossakin heidän kieliään puhuvassa maassa semmoinen välittäjä, joka perii heiltä rahan ja hoitaa lentoliput ja muut, ja hoitaa heidät sitten perille, minne heidän pitäisi mennä.

Yrittäjän mukaan hän ei tiedä, kuka poimijat välitti hänen tilalleen. Hän ei myöskään myönnä tehneensä kirjallista sopimusta välittäjän tai poimijoidenkaan kanssa.

Yrittäjän mukaan hän on suullisesti sopinut poimijoiden kanssa, että nämä maksavat 50 euroa vuokraa henkilöä kohden viikossa siitä, että saavat asua hänen mökissään. He saavat vapaasti poimia luonnonmarjoja hänen metsästään ja myydä niitä joko yrittäjälle itselleen tai kenelle muulle tahansa haluavat.

Jos sinulla on siellä jotakin ryhmämajoitustiloja, niin voiko sinne kuka vaan tupsahtaa milloin vaan?

– Ei. Tietysti minä vahdin sen, ketä minä päästän omiin tiloihini.

Eikö sinulla ollut etukäteen tietoa, että näitä intialaistaustaisia poimijoita on tulossa sinun tilallesi asumaan?

– Ei. Vasta sitten, kun heitä oltiin jo tuomassa.

Missä vaiheessa sinä sait sen tiedon?

– Siinä vaiheessa, kun yksi tuntematon henkilö, tai siis toisen firman henkilö oli heitä viemässä tuonne, soitti minulle, että saako minun tyhjään mökkiini heitä viedä.

Mutta he eivät sitten järjestäneet kyytiä vaan nämä ihmiset tulivat itse junalla?

– Heidän kyytejään ei ilmeisesti järjestetty perille asti.

Miten he tulivat sieltä sen loppupään viimeiseltä juna-asemalta sinun tilallesi?

– Siinä oli eri firman henkilö, joka sen kuljetuksen suoritti, niin minä en tarkasti osaa sanoa, että miten he tulivat. Autojahan Suomessa paljon käytetään.

Yrittäjän mukaan hän ei ole nähnyt poimijoiden passeja. Nimet ja henkilötunnukset hänellä on kuitenkin tiedossaan. Ne hän kertoo saaneensa vasta sitten, kun ryhmä saapui hänen mökkiinsä. Nimien perusteella yrittäjä pitää mahdollisena, että poimijat ovat intialaisia.
Toimialajärjestö toivoo, että tapaus tutkitaan tarkkaan

Arktiset Aromit ry on luonnontuotealan valtakunnallinen toimialajärjestö. Järjestön toiminnanjohtaja ihmettelee välittäjän käytöstä.

– En tunne tapausta tarkemmin, mutta tämä ei kuulosta hyvältä. Vaikka lähtömaassa on oltava apujoukkoja, järjestömme yrittäjät käyttävät luotettavia koordinaattoreita. Bisnekseen saattaa kuitenkin pyrkiä toimijoita, jotka eivät hoida asioita asiallisesti. On todella ikävää, jos niin pääsee tapahtumaan, sanoo toiminnanjohtaja Birgitta Partanen.

Birgitta Partanen kertoo, että koronavirustilanteen tuomiin riskeihin on suhtauduttu pääsääntöisesti alalla vakavasti.

– Valmistauduimme jo koko kevään todella huolella siihen, että ulkopuoliset kontaktit saadaan minimoitua. Käsitykseni on, jäsenyrityksemme ovat onnistuneet hyvin. Poimijat on testattu ennen Suomeen tuloa.

Partanen muistuttaa, että kyseessä ovat nimenomaan Suomeen kutsutut marjanpoimijat. Jos poimijoita tulee muuta kautta, asiat mutkistuvat.

– Niin kutsuttuja villejä poimijoita, jotka ovat tulleet esimerkiksi turistiviisumilla, on huomattavasti vaikeampi valvoa ja hallita.

Hänen mukaansa silloin esimerkiksi koronasuositusten noudattaminen ei aina toteudu.

– Jos Suomeen halutaan ulkomaalaisia toimijoita, sen on oltava hyvin järjestettyä ja niin aukotonta, ettei näin pääsisi tapahtumaan.

Partanen on huolissaan siitä, että yksittäiset negatiiviset tapaukset leimaavat koko alan.

– Siksi toivon, että tämä tapaus tutkitaan tarkkaan.

Marjatilayrittäjä itse on hämmentynyt koko alan tilanteesta, jossa koronapandemia on jarruttanut työvoiman saamista tiloille.

– Mahtaa marjat jäädä Suomessa tänä vuonna poimimatta, ei ole jugurtissa mustikoita.

[Maidanin Veteraanien Veljesliitto]

– Mahtaa marjat jäädä Suomessa tänä vuonna poimimatta, ei ole jugurtissa mustikoita.

Juuh, se että Suomessa ois marjojen myynti kiellettyä seuraavat kymmenen vuotta että ehditään penkoa kepulaisten ihmiskauppa- ja muut työvoiman hyväksikäyttörikokset ois kyllä ihan jees

[Hyödytön idiootti]

HS selvitti, miten poliisi tutkii ihmiskauppaa suomessa, ja tulokset ovat hälyttäviä.
https://dynamic.hs.fi/a/2021/Tutkintalopetettu/
€€€€

Esimerkiksi eräs siivousyritystä koskeva rikosepäily päätettiin jättää Helsingissä tutkimatta, koska syyttäjä oli aiemmin jättänyt syytteet nostamatta koskien samaa yritystä. Aiemmassa tapauksessa oli ollut peräti kahdeksan epäillyn rikoksen uhria.

”Pikemminkin ajattelisin, että jos samasta firmasta tulee uusia rikosilmoituksia, asiaa lähdettäisiin oikeasti selvittämään”

Useampi poliisi on kertonut HS:lle, että joillain laitoksilla pyritään päättämään ihmiskauppatapaukset mahdollisimman nopeasti ilman selvitystä, koska ne ovat vaivalloisia, niitä ei ymmärretä tai ne eivät kiinnosta. Poliisit eivät halua puhua asiasta nimellään asian arkaluonteisuuden takia.

”On täysin epäasiallista, että ensin ollaan pitkään tekemättä mitään, ja sitten lopetetaan tutkinta sillä perusteella, että ei ole saatu näyttöä.”

”Ihmiskauppa on yksi pahimpia henkilöön kohdistuvia rikoksia, se kohdistuu niin selkeästi ihmisen vapauteen. Meidän rikosoikeudellisessa järjestelmässämme täytyy olla joku merkitys sillä, että tällaiseen puututaan.”

Puuttuuko poliisi tehokkaasti myös rikoksiin, jotka eivät kosketa juurikaan valtaväestöä?

Olipahan juttu saatana.

[Sergio Pissahätä]

Sangen ankaria vaikeuksia vaikuttaa olevan myös näytön hankkimisessa ja oman toimialueen hahmottamisessa, kuten tämä alla oleva hesarin juttu kertoo. Ulkomaalaistaustaisiin työntekijöihin kohdistuva hyväksikäyttö nyt vaan on vähän parempaa hyväksikäyttöä eikä sitä pidä liikaa härkkimän:

1/6
Äitiä ja tytärtä pidettiin nälässä ja pakotettiin työhön.

Avioliittoon pakotettua naista pahoinpideltiin ja raiskattiin.

Rakennusmies teki töitä palkatta ja nukkui kylmässä asuntovaunussa.

Poliisi jätti tapaukset tutkimatta tai lopetti tutkinnan pintapuolisen selvittelyn jälkeen.

HS selvitti, miten poliisi tutkii ihmiskauppaa. Kuinka moni jää ilman oikeutta?

TUTKINTA LOPETETTU

Muutama vuosi sitten Mali tapasi kotimaassaan Thaimaassa suomalaisen miehen, joka pyysi Malia ja tämän tytärtä muuttamaan luokseen Suomeen.

Mali sanoo ajatelleensa, että he viettäisivät tavallista perhe-elämää. Hän kertoo suostuneensa muuttoon sillä ehdolla, että alle kymmenvuotias tyttö pääsisi Suomessa kouluun.

Kun Mali ja hänen tyttärensä muuttivat pohjoiseen Suomeen miehen luokse, tämä teki heti selväksi, etteivät he saisi syödä miehen kanssa samaa ruokaa tai käyttää samaa vessaa.

Miehellä oli useita eri alan yrityksiä, kuten kauppa ja hotelli. Jo parin päivän jälkeen hän käski Malin töihin: siivoamaan, hyllyttämään, hinnoittelemaan ja kantamaan tuotteita.

Malin työpäivä alkoi kuudelta aamulla ja loppui seitsemältä illalla. Jo ensimmäisten päivien jälkeen mies käski hänet usein vielä illalla takaisin töihin. Vapaapäiviä ei ollut. Mies ei antanut Malille edes taskurahaa.

Mali sanoo, että myös lapsen piti nousta varhain aamulla töihin. Puolenpäivän aikaan lapsi sai levätä hetken ja käyttää puhelinta. Sitten töitä piti jatkaa iltaan saakka.

Malin mukaan mies sanoi, että tytön pitää tehdä ainakin vuoden ajan töitä, ennen kuin hän voi päästä kouluun.

Mies antoi Malille ja lapselle luvan syödä kerran päivässä, illalla, kun työt oli tehty. Mali sanoo, että he olivat joka päivä nälkäisiä.

Parin viikon jälkeen Mali ymmärsi, ettei kyseessä ollut romanttinen parisuhde, vaan mies oli tuonut hänet Suomeen vain tekemään palkatta töitä yritystensä eteen.

Mali ei osannut kieltä, ei tuntenut Suomesta ketään ja oli varaton. Mutta hän tunsi thaimaalaisia, jotka puolestaan tunsivat Suomessa asuvia ihmisiä. He lähettivät bussiliput ja vähän rahaa.

Pako alkoi puolenpäivän maissa, kun mies ei ollut paikalla. Mukaan otettiin vain vaatteita.

Ensimmäisen yön Mali ja hänen tyttärensä viettivät hotellissa. Seuraavana päivänä he nousivat bussiin, joka kuljetti heidät satojen kilometrien päähän. Siellä asui henkilö, joka oli luvannut auttaa.

Mali pääsi Maahanmuuttoviraston yhteydessä toimivaan Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Auttamisjärjestelmän päätöksessä todetaan seuraavasti.

Sinulla ei ole ollut käytössäsi omaa rahaa, minkä vuoksi olet ollut riippuvaisessa asemassa suhteessa mieheesi, mitä hän on käyttänyt hyväkseen pitäessään sinua vallassaan ja saattaessaan sinut pakkotyöhön viittaaviin olosuhteisiin. Lisäksi hän on uhannut sinua maasta poistamisella ja jopa tappamisella sen jälkeen, kun olet paennut hänen luotaan.

Itä-Suomen poliisille tehtiin rikosilmoitus ihmiskaupasta.

Poliisi ei kuitenkaan kuullut Malia, hänen tytärtään, ainuttakaan todistajaa tai miestä. Poliisi ei vaikuta tehneen juuri mitään muutakaan selvitystä tapahtumista.

Tästä huolimatta poliisi päätti, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Tutkinta lopetettiin.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä teki rikosilmoituksen thaimaalaisen Malin ja hänen tyttärensä tapauksesta. Poliisi ei kuullut ketään eikä vaikuta tehneen juuri mitään muutakaan selvitystä, mutta päätti silti, että ei ole syytä epäillä rikosta.

Helsingin Sanomat on nyt useiden vuosien ajan selvittänyt ihmiskauppaa ja sen kaltaista hyväksikäyttöä Suomessa.

Tähän juttuun on haastateltu yli kymmentä henkilöä, jotka ovat kertoneet poliisille hyväksikäytöstä. Kyse on ollut työvoiman riistosta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pakkoavioliitoista. Haastateltavien kertomuksia on vahvistettu viranomaisten asiakirjoista ja muusta lähdeaineistosta.

HS on myös käynyt läpi lähes sata poliisin päätöstä tapauksissa, joissa on tuotu esille viitteitä ihmiskaupasta tai vastaavasta hyväksikäytöstä. Tapaukset sijoittuvat ympäri Suomea eri poliisilaitoksille.

Selvityksen perusteella tapauksia ei usein oteta tutkintaan lainkaan, tai sitten ne tutkitaan puutteellisesti, minkä jälkeen tutkinta päätetään. Osaa tutkinnoista ei teknisesti päätetä, mutta niiden annetaan seisoa vuosia. Tämän jälkeen näytön hankkiminen voi olla haasteellista, jos ei mahdotonta.

Tässä jutussa ei oteta kantaa siihen, ovatko kuvatut tapahtumat rikoksia. Rikosoikeudellisen vastuun arviointi on viranomaisten tehtävä ja viime kädessä asiasta päättää tuomioistuin.

Kyse on siitä, selvittääkö poliisi asian lain vaatimalla tavalla.

Poliisi perusteli päätöstä esimerkiksi sillä, että Mali oli hakenut Schengen-viisumia aiemmin.

Malin asianajaja kanteli poliisin ratkaisusta.

Kantelussa todetaan, että vain tutkimalla asia voidaan selvittää, onko rikos tapahtunut vai ei. Kantelussa kiinnitetään huomiota poliisin perusteluiden puutteellisuuteen.

Poliisi perusteli ratkaisua esimerkiksi sillä, että Mali oli joitain vuosia aiemmin pyrkinyt saamaan viisumin Schengen-alueelle siinä onnistumatta. Poliisin mielestä tämä söi hänen väitteidensä uskottavuutta.

Poliisi perusteli päätöstään etenkin sillä, että Mali ja tytär olivat olleet miehen luona vain pari viikkoa.

Sillä, minkä aikaa kantelija on [miehen] luona ollut, ei voi olla merkitystä sen kannalta, tuleeko esitutkinta suorittaa sen selvittämiseksi, onko kyse rikoksesta eli kuinka [mies] on asiassa toiminut, kantelussa todetaan.

HS on nähnyt Malin ja tämän ystävän thainkielistä viestinvaihtoa. Viesteissä Mali suunnittelee pakoa miehen luota. Viesteissä viitataan siihen, että mies piti Malia ja tämän tytärtä nälässä, kielsi sosiaalisen median käytön, vaati työntekoa vastineeksi ruoasta, ei maksanut työstä mitään, uhkasi väkivallalla ja oleskeluluvan peruuttamisella eikä päästänyt lasta kouluun.

Saat apua, ei tarvitse pelätä, Malin kaveri rohkaisee häntä yhdessä viestissä.

Kunhan vain pääset ensin pois asunnosta.

Älä huoli tavaroista.

Jos et pääse pois, niin sen jälkeen on tosi vaikeaa.

Se varmasti laittaa lukkojen taakse.

Poliisikaan ei voi auttaa.

HS on nähnyt myös miehen Malille lähettämän sähköpostin, josta voi päätellä, että myös lapsi joutui tekemään miehelle töitä.

Mali otti poliisin päätöksen raskaasti.

”Se ei tuntunut oikeudenmukaiselta. Olisivat edes kysyneet, mitä olin kokenut. Vaikka eivät uskoisi minua, olisivat edes kysyneet.”

Haastattelu Malin asunnolla keskeytyy hetkeksi, kun ovi käy.

Tytär on tullut koulusta.

TURUN POLIISIASEMA, 2019. Ulkomaalainen mies saapui poliisiasemalle tulkin kanssa. Hän halusi jättää rikosilmoituksen. Mies kertoi, että on tehnyt paikallisessa ravintolassa puolen vuoden ajan joka päivä kaksitoistatuntisia vuoroja saadakseen oleskeluluvan. Korvausta oli maksettu vain pieniä summia. Mies sanoi, että muilla työntekijöillä oli sama tilanne. Kun mies lopulta oli vaatinut palkkaansa, työnantaja ilmoitti, ettei tunne häntä.

Tapauksen asiakirjojen perusteella asiassa ei tapahtunut mitään kahdeksaan kuukauteen. Sitten poliisi linjasi, että kyseessä on työntekijän ja työnantajan välinen sopimusriita, jonka ratkaiseminen ei kuulu poliisin toimialueeseen, eikä poliisilla ole toimivaltaa asiassa. Ei syytä epäillä rikosta, esitutkintaa ei toimiteta. Tutkinta päätettiin.

ESPOON POLIISIASEMA, 2019. Ulkomaalaisen miehen lakimies ilmoitti poliisille, että mies oli työskennellyt ravintolassa ilman vapaapäiviä tai taukoja ja lähes 700 tuntia ilman korvausta.

Turvapaikanhakijana maahan tullut mies pyysi palkkaa useasti, mutta työnantaja kieltäytyi maksamasta ja kielsi ottamasta enää yhteyttä. Työnantaja tiesi kokin olevan oleskeluluvan tarpeessa.

Työsuojeluviranomainen katsoi poliisille antamassaan lausunnossa, että kyse voi olla ihmiskaupasta. Se listasi lähes neljäkymmentä asiaa, joita poliisin tulisi selvittää. Tapauksen asiakirjojen perusteella poliisi ei selvittänyt näitä asioita. Sen sijaan se katsoi, että kyseessä on käsillä olevat seikat huomioiden yksityisoikeudellinen palkkariita-asia. Lisäksi poliisi totesi, että palkaton ajanjakso oli verrattain lyhyt ja kokonaisuutena arvostellen tapausta on pidettävä melko vähäisenä.

Työnantajaa tai epäillyn rikoksin uhria ei koskaan kuultu. Uhrin lakimies kertoo olevansa siinä käsityksessä, ettei mahdollista rikosta selvitetty juuri mitenkään. Tutkinta lopetettiin.

[Sergio Pissahätä]

2/6

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander tuijottaa keskittyneenä valkokankaalle.

”Kyllä nämä pistävät ihmetyttämään”, hän sanoo.

Melander on tullut Sanomataloon tutustumaan HS:n aineistoon, jossa on jo mainitut tapaukset sekä monia muita, kuten tällaisia:


HELSINKI, 2018. Tutkintapyynnön mukaan ulkomaalainen mies oli tehnyt ravintolassa yhdeksän kuukautta töitä palkatta saadakseen oleskeluluvan. Mies teki töitä aamusta iltaan ja nukkui ravintolassa. Tutkintapyynnössä nimettiin myös todistaja, joka oli itsekin samassa tilanteessa.

Tutkinnassa ei tapahtunut mitään yhdeksään kuukauteen. Sitten poliisi soitti uhrin lakimiehelle. Kävi ilmi, että uhri halusi perua vaatimuksensa. Poliisi kirjasi, että mies kertoi saaneensa nyt kaikki palkkansa.

Lakimiehen mukaan hän ei puhunut palkoista mitään, mies vain halusi perua vaateensa.

Saadun selvityksen perusteella asiassa on ollut kyse riita-asiasta, joka on sovittu, poliisi totesi. Tutkinta päätettiin.


ESPOO, 2019. Rikosilmoituksen mukaan kokki oli joutunut tekemään töitä ilman palkkaa. Kun hän pyysi rahaa, työnantaja ilmoitti, ettei maksa mitään. Työnantaja kertoi myös varmistavansa, ettei yksikään vastaava ravintola anna miehelle työtä, jos hän vielä pyytäisi palkkaa.

Kokki ei osannut kieltä eikä tiennyt oikeuksistaan juuri mitään. Työsuojeluviranomaisen mukaan tapauksessa saattoi olla työrikoksen piirteitä. Sen mukaan poliisin tulisi kuulla ainakin epäillyn rikoksen uhria, tekijää ja tarvittaessa todistajia sekä selvittää muitakin asioita.

Parin kuukauden kuluttua poliisi totesi, ettei esitutkintaa ole syytä aloittaa. Poliisin mukaan se, mitä on tai ei ole sovittu on sopimusoikeudellinen riita-asia, ei rikosasia.

Poliisi vaikuttaa selvittäneen käytännössä vain sen, että yritys, jossa mies työskenteli, ei ollut maksanut hänen tililleen mitään. Tämä mainittiin tutkinnan päättämistä koskevassa päätöksessä, vaikka se pikemminkin tukee kokin kertomusta. Poliisi ei kuullut asiassa ketään.

Sakari Melander pitää hyvin erikoisena, että tutkintoja päätetään kuulematta edes epäillyn rikoksen uhria. Tällöin on hänen mielestään perusteltua kysyä, voiko tutkinnan päättäminen perustua riittävään selvitykseen.

”Ihmiskauppa ja sen lähirikokset ovat siinä määrin vakavia, että niihin liittyy korostunut selvittämisintressi.”

Melander toteaa, että jos työnantaja on käyttänyt hyväksi työntekijän haavoittuvaa asemaa ja jättänyt palkan maksamatta, on käsillä rikos, ei siviiliriita. Haavoittuva asema voi tarkoittaa esimerkiksi tarvetta saada oleskelulupa.

Laki antaa poliisille harkintavaltaa siinä, milloin esitutkintakynnys ylittyy. Rikosepäilylle pitää olla asianmukaiset ja konkreettiset perusteet. Pelkkä väite ei riitä.

Melanderin mukaan pelkkä väite tarkoittaa suurin piirtein ilmoitusta, että ”minut pahoinpideltiin jossain viime lauantaina”. HS:n tutkimissa tapauksissa ilmoittajat ovat kertoneet melko tarkasti olosuhteistaan ja nimenneet esimerkiksi työnantajan ja työpaikan.

”Silloin ei oikein voi olla sitä mieltä, että nyt on pelkkä väite rikoksesta. Esitutkintakynnys on tarkoituksella matala ja on poliisin tehtävä hankkia näyttö siitä, onko rikos tapahtunut”, Melander sanoo.

”Jos on väitteitä vakavista henkilöön kohdistuvista rikoksista, kuten ihmiskaupasta, pitäisi olla aika vaikea perustella sitä, että tutkinta tapetaan heti alkuunsa. Ajatus ei saisi millään tapaa olla se, että tätä ei nyt kannata lähteä tutkimaan. Uhreilla ei ole myöskään välttämättä mitään todellisia edellytyksiä lähteä perimään saataviaan itse oikeusteitse.”

Melander näkee ongelmia monissa tämän jutun tapauksissa.


Esimerkiksi eräs siivousyritystä koskeva rikosepäily päätettiin jättää Helsingissä tutkimatta, koska syyttäjä oli aiemmin jättänyt syytteet nostamatta koskien samaa yritystä. Aiemmassa tapauksessa oli ollut peräti kahdeksan epäillyn rikoksen uhria.

”Pikemminkin ajattelisin, että jos samasta firmasta tulee uusia rikosilmoituksia, asiaa lähdettäisiin oikeasti selvittämään”, Melander sanoo.


Erään espoolaisen parturikampaamon työntekijä oli rikosilmoituksen mukaan paperiton, teki kaksitoistatuntisia työpäiviä joka päivä puolentoista vuoden ajan ja sai palkkaa alle 400 euroa kuussa. Haettuaan apua hänet otettiin Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Poliisi katsoi, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta. Yksi peruste oli se, että työstä on sovittu yhteistuumin ja molemmat osapuolet ovat omasta tahdostaan sekä tietoisina sitoutuneet työehtoihin. Poliisin mukaan työn luonne, työajat ja työolot ovat olleet työntekijän tiedossa, ennen kuin hän on ryhtynyt työhön.

Melander sanoo, että jos työntekijä tekee sopimuksen, jossa hän sitoutuu laittomiin työoloihin, suostumus on mitätön.

Tutkinnan päättämistä perusteltiin myös sillä, että parturikampaamo tekee ainakin paperilla niin heikkoa tulosta. Poliisin mukaan työnantaja on todennut, että sopimus voidaan tehdä, mutta yritys ei pysty maksamaan sopimuksen mukaista palkkaa.

”Rikoksen tapahtumisen kannalta ei millään voida antaa merkitystä sille, että yrityksen liikevaihto on niin vähäistä, ettei se voi maksaa edes minimipalkkaa”, Melander sanoo.

”Tällöinhän kriisitilanteessa olevat yritykset voisivat aina käyttää hyväkseen vaikka ulkomaalaistaustaisia henkilöitä.”

Tutkinnan lopettamista perusteltiin myös sillä, että uhri oli päättänyt allekirjoittaa työsopimuksen ja oli omalta osaltaan myös hyötynyt työsopimuksesta hakiessaan oleskelulupaa Suomessa.

Oleskeluluvan riippuvuutta työstä ei voi käyttää perusteluna sille, että asiassa ei ole esiintynyt hyväksikäyttöä, Melander sanoo. Päinvastoin, riippuvuus työstä nimenomaan tekee työntekijästä haavoittuvan.

Melanderin mielestä HS:n selvityksessä käsitellyt tapaukset osoittavat selvästi, että poliisissa on pohdittava, miten ihmiskauppaa ja muuta riistoa saadaan tutkittua paremmin.

”Näistä tapauksista syntyy sellainen laaja kuva, että viranomaiset eivät tunnista mitä ihmiskauppa on.”

Päätös piti tehdä nopeasti. Mies ei olisi poissa pitkään.

Soitto turvakotiin. Pihaan kaartava taksi. Amina lähti pakoon varattomana, eikä hän tiennyt suomalaisesta yhteiskunnasta juuri mitään.

Amina oli pakotettu avioliittoon kotimaassaan. Amina sanoo, että häneltä ei kysytty mielipidettä eikä hänen perheensä antanut mahdollisuutta kieltäytyä.

Pariskunta muutti Suomeen. Täällä mies käyttäytyi kontrolloivasti ja väkivaltaisesti. Hän kielsi Aminaa puhumasta kellekään ja rajoitti tämän liikkumista. Aminan sosiaalituet mies otti itselleen.

Mies hakkasi ja raiskasi Aminaa. Kun Amina meni ruhjeiden vuoksi lääkäriin, mies seurasi vastaanotolle. Amina oli päivät kotona tekemässä kotitöitä. Jos hän pyysi miestä tekemään jotain, mies löi häntä.

”Hän sanoi, että on maksanut perheelleni avioliitosta, joten nyt olen hänen orjansa”, Amina sanoo.

Päästyään pakoon Amina otettiin Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Päätöksessä todetaan näin.

Miehesi on kontrolloinut tekemisiäsi ja pitänyt sinua määräysvallassaan uhkailulla ja väkivallalla. Esityksen mukaan sinut on Suomessa saatettu ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin, kun olet joutunut elämään hyväksikäytön ja väkivallan uhrina ja sinut on lisäksi saatettu seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Poliisille tehtiin tutkintapyyntö törkeästä ihmiskaupasta ja raiskauksesta. Tutkintapyynnössä kuvattiin olosuhteita, joissa Amina oli joutunut elämään.

Tutkinnanjohtaja tulkitsi olosuhteita seuraavasti: Kyseessä on aviopari ja tutkintapyynnössä on esitetty myös elementtejä, jotka liittyvät pikemminkin avioparin erimielisyyksiin ja yksityisoikeudellisiin riita-asioihin.

Väitettä ei perustella tai avata enempää. Ihmiskauppaa ei koskaan tutkittu, eikä Aminaa kuultu siihen liittyen. Koska poliisi päätti, ettei se tutki ihmiskauppaa, se myös kielsi Aminan asianajajaa esittämästä kuulusteluissa ihmiskauppaa koskevia kysymyksiä. Ne olisivat voineet avata tilannetta viranomaisille.

”Luulin, että poliisi olisi tutkinut sitä, miten hän yritti orjuuttaa minua. Mutta he eivät olleet kiinnostuneita siitä”, Amina sanoo.

Aminan mukaan kuulustelija keskeytti hänet toistuvasti ja tivasi häneltä tarkkoja vastauksia. Jos Amina ei muistanut jotain, kuulustelija menetti hermonsa.

”Minua alkoi itkettää, koska hän sai minut pelkäämään. Hän käyttäytyi niin kuin haluaisi rangaista minua jostain.”

Myös Aminan tukihenkilö ja asianajaja kokevat, että kuulustelija käyttäytyi töykeästi.

Lopetettuaan ihmiskauppatutkinnan poliisi tutki pahoinpitelyä ja raiskausta. Raiskaustutkinta kaatui näytön puutteeseen.

Amina puhuu lämpimästi avusta, jonka sai turvakodin työntekijöiltä.

Aminan entinen mies käyttäytyi uhkaavasti ja seurasi häntä. Auttamisjärjestelmä pyysi poliisia tekemään selvityksen Aminaan kohdistuvasta turvauhasta, jotta se voisi paremmin huolehtia hänen turvallisuudestaan.

Pyytämänne turvauhkaselvitystä voi pyytää suojelupoliisilta, paikallispoliisi ei tee turvauhkaselvityksiä, poliisi vastasi.

Suojelupoliisi on kansallista turvallisuutta turvaava viranomainen. Se ei tee turvauhkaselvityksiä lähisuhdeväkivaltaan liittyen. Niitä tekee paikallispoliisi.

Poliisilta pyydettiin turvalaitetta, jolla Amina saisi tarvittaessa nopeammin apua. Poliisi kehotti Aminaa soittamaan hätänumeroon, jos tulee tarve.

Amina puhuu lämpimästi avusta, jonka sai turvakodin työntekijöiltä.

”He eivät koskaan saaneet minua tuntemaan itseäni vähempiarvoiseksi. Se toi itseluottamusta. Uskalsin hakea avioeroa, vaikka tiesin, että oleskelulupani päättyy siihen.”

Amina yritti saada oleskeluluvan työskentelemällä siivoojana. Yritys ei kuitenkaan palkannut häntä vaan piti häntä freelancer-sopimuksella. Lopulta Aminan pahoinpitelystä saamat selkäkivut äityivät pahoiksi. Kun Amina joutui pitämään taukoa työstä, yritys päätti hänen sopimuksensa.

Kotimaahansa Amina ei uskalla palata. Hän pelkää miestään ja perhettään. Aminan perhe syyttää häntä erosta ja on hylännyt hänet.

Silti hän ei kadu lähtöään.

”Kun tulin Suomeen, en tiennyt että naisilla on täällä yhtäläiset oikeudet. Ja mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää, vaikka olisi eronnut”, Amina sanoo.

Amina sanoo tietävänsä, että silti moni elää täällä samassa tilanteessa kuin hän aiemmin.

”Haluaisin että he, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä olin, ymmärtävät voivansa saada apua. Toivon, että jos tyttäreni joutuu joskus vastaavaan tilanteeseen, hän olisi tarpeeksi rohkea lähtemään.”

Amina on kuullut, että hänen entinen puolisonsa olisi tuonut Suomeen itselleen uuden vaimon.

[Sergio Pissahätä]

3/6

Pitkään ajateltiin, että Suomessa ei esiinny ihmiskauppaa. Että Suomi on korkeintaan kauttakulkumaa. Rikosnimikettä ei edes löytynyt Suomen rikoslaista.

Tähän toi muutoksen Yhdysvallat. Maan ulkoministeriö julkaisee säännöllisesti vaikutusvaltaisen ihmiskaupparaportin. 2000-luvun alussa se asetti Suomen raportissaan häpeälistalle passiivisuudesta ihmiskaupan torjumisessa. Kansainvälinen paine kasvoi. Sen seurauksena Suomikin alkoi toimia.

Rikosnimike tuli lakiin vuonna 2004, mutta se ei juuri vaikuttanut. Viisi vuotta myöhemmin oli annettu vain yksi lopullinen langettava tuomio.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa selvitettiin, eikö Suomessa ole ihmiskauppaa vai eikö sitä vain tunnisteta. Selvityksen lopputulos oli, että tapauksia ei tutkittu, syytetty tai tuomittu ihmiskauppana, vaikka niissä oli selviä ihmiskaupan piirteitä. Tämä kerrottiin eduskunnalle vuonna 2010.

Niihin aikoihin asianajaja Emilia Kaikkonen oli aloittamassa uraansa.

Kaikkosen ei pitänyt päätyä töihin ihmiskaupan pariin. Graduseminaarissa vieruskaveri nappasi aiheen nenän edestä. Terrorismirikosten sijaan hän päätyi kirjoittamaan ulkomaisen työvoiman hyväksikäytöstä.

Kaikkonen toimi uhrien avustajana, kun savonlinnalaista kiinalaisravintolaa koskeva tapaus oli siirtymässä oikeuteen. Se oli yksi Suomen ensimmäisiä ihmiskaupparikostutkintoja. Sittemmin Kaikkonen on ollut mukana melkein kaikissa merkittävissä tapauksissa vietnamilaisesta kynsistudiosta ja romanialaisesta paritusliigasta thaimaalaisiin marjanpoimijoihin sekä lahkojuttuihin.

Hänellä on ollut satoja asiakkaita. Kaikkonen toimii myös Asianajajaliiton rikosoikeuden asiantuntijaryhmässä, jossa hän on edustanut liittoa ihmiskauppaa koskevissa asioissa.

”Pitkään tuntui aivan mahdottomalta saada mitään edes tutkintaan”, Kaikkonen sanoo toimistossaan Helsingissä.

Nykyään hyväksikäyttöä tunnistetaan enemmän. Tilanne on silti edelleen huono. Kaikkonen hoitaa paljon muitakin rikosasioita. Hän näkee, miten niitä tutkitaan.

”Hyväksikäyttörikoksissa vaikuttaa olevan todella paljon sitä, että juttu jää alkumetreille. Usein näitä juttuja ei vain tutkita.”

Kaikkosen mielestä tutkinnanjohtajat ja syyttäjät ottavat usein ikään kuin tuomarin roolia. Hän tarkoittaa tällä sitä, että näyttö on rikosasioissa harvoin ristiriidatonta. Kun muiden rikosten kohdalla ristiriitainen näyttö viedään tuomareiden arvioitavaksi, ihmiskaupassa tutkinta usein päätetään tai syytteet jätetään nostamatta.

Kaikkosen arvion mukaan viranomaiset eivät aina ymmärrä, mitä ihmiskauppa tarkoittaa. Se herättää mielikuvia orjakaupasta, vaikka todellisuudessa kyse on paljon hienovaraisemmasta kontrollista. Ihmiskaupan piirteitä voi olla myös lähisuhteessa. Tätäkin poliisin tuntuu olevan vaikea tunnistaa.

”On paljon sellaisia juttuja, joissa on perheen sisäistä, ihmiskauppaan viittaavaa toimintaa. Todella usein tätä ei tunnisteta tai sitten ihmiskauppatutkinta lopetetaan lähes automaattisesti”, Kaikkonen sanoo.

Kyse ei ole pelkästään siitä, että tekijä joutuu vastuuseen. Se, mitä rikosta tutkitaan, voi vaikuttaa esimerkiksi uhrin oikeuteen saada korvauksia, oleskelulupa tai maksuton avustaja.

Ihmiskaupassa on usein kyse jatkuvasta hyväksikäytöstä, toisin kuin esimerkiksi pahoinpitelyssä tai raiskauksessa, joille usein on määriteltävissä tarkempi tekoaika ja -paikka.

Jatkuvista olosuhteista voisi löytyä enemmän näyttöä. On kuitenkin tyypillistä, että ihmiskauppaan viittaavat lähisuhdeväkivaltatapaukset pilkotaan osiin, joista kukin tutkitaan erikseen.

”Yksittäiset pahoinpitelyt, laittomat uhkaukset tai raiskaukset saattavat edetä, mutta laajempaa hyväksikäyttöä ei tunnisteta”, Kaikkonen sanoo.

Jos uhri on ollut eristettynä muusta yhteiskunnasta eikä pääse esimerkiksi ajoissa lääkäriin, tutkinnat voivat kaatua näytön puutteeseen. Vaikka ne eivät kaatuisi, rangaistus on usein vähäinen suhteessa hyväksikäytön vakavuuteen.

Julkisuuteen nousi äskettäin tätä koskeva esimerkki.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö armahti miestään itsepuolustuksena puukottaneen naisen. Ilta-Sanomille antamansa haastattelun perusteella nainen oli pakkoavioliiton ja vuosia kestäneen hyväksikäytön uhri. Viranomaiset eivät kuitenkaan tunnistaneet naisen asemaa ihmiskaupan uhrina.

Mies tuomittiin lopulta vain kolmesta pahoinpitelystä sekä laittomasta uhkauksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Nainen taas olisi joutunut vankilaan ilman armahdusta.

Poliisi ei aina kirjaa tapauksista edes rikosilmoitusta.

Kehnoissa tutkinnoissa on kyse myös valinnoista. Suomessa on ollut esimerkkejä erinomaisista ihmiskauppatutkinnoista, silloin kun asian eteen on haluttu nähdä vaivaa, asianajaja Emilia Kaikkonen sanoo.

Tilanne tunnistetaan myös poliisissa. Useampi poliisi on kertonut HS:lle, että joillain laitoksilla pyritään päättämään ihmiskauppatapaukset mahdollisimman nopeasti ilman selvitystä, koska ne ovat vaivalloisia, niitä ei ymmärretä tai ne eivät kiinnosta. Poliisit eivät halua puhua asiasta nimellään asian arkaluonteisuuden takia.

Lue tästä kuvauksia muista tapauksista, joiden tutkinta on päätetty

Pizzeriatyöntekijä

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä oli tehnyt poliisille rikosilmoituksen.

Sen mukaan turvapaikanhakija oli tehnyt yhdeksän kuukauden ajan töitä pizzeriassa. Työpäivien kesto oli arkisin neljätoista tuntia ja viikonloppuisin kahdeksantoista tuntia. Palkkaa oli maksettu 50 euroa päivässä. Työnantaja oli sanonut, että jos ehdot eivät kelpaa, mies ei saa työsopimusta eikä täten oleskelulupaa.

Poliisi käynnisti esitutkinnan kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Miehen puhelimesta löytyi kuvia, joissa hän teki ravintolassa pizzaa ja vietti aikaa ravintolan luona. Miehen ja työnantajan välillä oli tiivistä yhteydenpitoa, työnantaja esimerkiksi pyysi uhria tulemaan ravintolaan tiettynä kellonaikana.

Miehen suomalainen puoliso kertoi kuulusteluissa, että mies työskenteli liian paljon ja oli väsynyt ja stressaantunut. Puolison mukaan työpäivien pituus vaihteli 12–17 tunnin välillä.

Ravintolan omistajalla oli toisenlainen kertomus. Mies ei ollut koskaan ollutkaan pizzeriassa töissä. Itse asiassa pizzeriassa ei ylipäänsä ollut työntekijöitä, koska kaikki olivat työharjoittelussa.

Kuva miehestä tekemässä pizzaa kertoi työnantajan mukaan vain siitä, että hän halusi nähdä miehen kyvyt. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen eikä palkannut miestä. Mies oli kyllä aina välillä auttanut pizzeriassa, mutta vain, koska se ”kuului kulttuuriin”, työnantaja kertoi.

Työnantajalla oli oma teoriansa siitä, miksi mies oli poliisiin yhteydessä. Uskon, että hän on suunnitellut tämän asian, että tekee rikosilmoituksen, jotta voi jäädä Suomeen rikosilmoituksen varjolla.

Poliisi pyysi lausuntoa työsuojeluviranomaiselta. Se katsoi lausunnossaan, että mies oli tehnyt ainakin jonkin verran työtä ravintolassa. Työsuojeluviranomaisen mielestä esitutkinnassa oli tullut esiin seikkoja, jotka viittaavat kiskonnantapaiseen työsyrjintään. Rikoksesta voi saada kaksi vuotta vankeutta.

Tapauksessa oli kyse sen selvittämisestä, oliko mies ollut todella töissä ravintolassa vai ei. Hyväksikäyttötapauksissa on tyypillistä, että työntekijöiden lausunnot ovat ristiriitaisia. Työntekijä, jonka oma oleskelulupa on riippuvainen työstä, saattaa valehdella työnantajan puolesta. Työsuojeluviranomainen esittikin, että poliisi pyrkisi tutkimaan asiaa vielä. Esimerkiksi kuulemaan ravintolan asiakkaita ja muita työntekijöitä siitä, ovatko he nähneet rikosilmoituksen tehnyttä miestä.

Työsuojeluviranomainen neuvoi poliisia myös selvittämään ravintolan aukioloaikoja, sen toimintaan vaadittavaa työpanosta ja sitä, että jos mies ei todella ollut siellä töissä, miten ravintolan pyörittäminen on ollut käytännössä mahdollista.

Kymmenen päivää myöhemmin poliisi esitti tutkinnan rajoittamista. Poliisin mukaan objektiivisiksi katsottavia seikkoja siitä, että työsuhde olisi ollut olemassa, ei ole esitutkinnassa tullut ilmi ja on erittäin epätodennäköistä että esitutkintaa jatkamallakaan tällaista selvitystä olisi saatavissa.

Myöskään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi esitutkinnan suorittamista, poliisi jatkoi.

Poliisi ei selvittänyt työsuojeluviranomaisen esittämiä seikkoja.

Poliisi ei myöskään hankkinut esimerkiksi miehen puhelimen paikkatietoja, joista olisi voinut päätellä, miten paljon aikaa hän vietti pizzeriassa.

Mies oli pyytänyt poliisia tarkistamaan valvontakamerakuvat. Pizzeria sijaitsi vilkkaassa ostoskeskuksessa kymmenien liikkeiden lähellä. Kuvia ei tarkistettu.

Syyttäjä hyväksyi poliisin esityksen. Tutkinta päätettiin.



Paperiton varastotyöläinen

Ulkomaalaista miestä kuulusteltiin uhrin asemassa epäiltyyn ihmiskauppaan. Miehellä ei ollut oleskelulupaa, eikä hän osannut suomea. Mies kertoi aloittaneensa työt varastolla, koska työnantaja oli luvannut maksaa palkkaa ja auttaa saamaan oleskeluluvan.

Työ oli vaatteiden ja kenkien lajittelua. Sitä kesti noin yhdeksän tuntia päivässä, kolmesta viiteen päivään viikossa. Mies nukkui työnantajan luona, josta hänet kuljetettiin päivittäin varastolle. Ruoaksi mies sai vain leipää ja kahvia.

Mies oli töissä parin kuukauden ajan, kunnes lopetti, koska ei saanut palkkaa. Koko ajalta miehelle maksettiin vain kaksikymmentä euroa. Mies nimesi kuulustelussa työnantajan ja kertoi voivansa näyttää, missä varasto sijaitsee.

Kuulustelu oli nopeasti ohi. Miehellä ei ollut lakimiestä.

Viisi päivää myöhemmin poliisi teki ratkaisun. Perustelut ovat muutaman virkkeen mittaiset. Poliisi toteaa, että mies on hakeutunut itse töihin, jotta voisi saada työsopimuksen ja sen perusteella oleskeluluvan. Poliisin mukaan vaikka miehellä on kertomansa mukaan palkkasaatavia työnantajalta, jota hän ei ole pystynyt yksilöimään, ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistö ei täyty.

Poliisin mukaan minkään muunkaan rikoksen tunnusmerkistö ei täyty. Ratkaisua ei perusteltu enempää. Tutkinta päätettiin.



Thaimaalainen maatilantyöntekijä

Rikosilmoituksen mukaan thaimaalainen nainen oli työskennellyt suomalaisella syrjäisellä maatilalla. Nainen oli kuullut työpaikasta ystävältään ja tullut Suomeen töihin, koska hän oli velkaantunut ja perhe oli taloudellisesti vaikeuksissa.

Työnantaja oli tietoinen siitä, miten tärkeä työ oli naiselle.

Nainen oli työskennellyt syrjäisellä maatilalla useamman vuoden. Häneltä oli kuitenkin jäänyt usein palkkaa saamatta, joten lopulta hän päätti lopettaa. Nainen oli lähes kielitaidoton, mutta thaimaalaisen tuttavan avulla hän pääsi avun piiriin.

Nainen kertoi poliisille, että työnantaja ei ollut maksanut hänelle palkkaa lainkaan kymmenen kuukauden ajalta, eikä hänellä ollut monen vuoden aikana kuin yksi loma. Lomarahaa naiselle ei maksettu. Naisen mukaan hänen oli vaikea pysyä perillä paljonko hänelle kuuluisi palkkaa, koska työnantaja ei antanut palkkalaskelmia.

Naisen mukaan hän koki puuttuvien palkkojen vaatimisen ahdistavana, koska työnantaja reagoi tähän vihaisesti. Nainen kertoi, että vaikka hän pyysi puuttuvia palkkojaan, työnantaja ei suostunut niitä maksamaan. Lopulta työnantaja ei enää vastannut naisen yhteydenottoihin.

Nainen oli otettu ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Poliisi käynnisti tutkinnan ihmiskaupasta. Kuulustelukertomuksen perusteella työnantajalta ei kysytty mitään maksamattomista palkoista.

Tutkinnanjohtaja esitti esitutkinnan rajoittamista. Tutkinnanjohtajan mukaan palkka on pääsääntöisesti maksettu. Jos palkkaa on saamatta, niin on mahdollista vaatia palkkaa epäillyltä muita oikeusturvakeinoja käyttämällä. Syyttäjä siunasi ratkaisun. Tutkinta päätettiin.

Poliisi siis katsoi, että kyseessä oli siviilioikeudellinen palkkariita. Vaikka tapaus ei olisi täyttänyt ihmiskaupan tunnusmerkistöä, poliisi ei ottanut kantaa myöskään mihinkään lievempään työrikokseen.

[Sergio Pissahätä]

4/6

Thaimaalainen torikojumyyjä

Nainen oli tavannut suomalaisen miehen Thaimaassa. Mies oli antanut naiselle lainan, jonka avulla Thaimaaseen jäänyt perhe kykeni pyörittämään perheyritystä. Nainen kertoi, että hän koki olevansa miehelle kiitollisuudenvelassa.

Pian nainen muutti miehen luokse Suomeen. Nainen meni heti töihin miehen osakeyhtiön omistamaan torikojuun. Nainen heräsi joka aamu viideltä ja teki töitä kolmetoista tuntia. Mies oli paikalla vain hetken.

Mies maksoi naiselle palkkaa noin 50 euroa päivässä. Nainen työskenteli tällä tavoin noin kahdeksan vuoden ajan. Sen jälkeen torikojun myynti laski niin, että nainen työskenteli kojulla joka päivä ilman mitään palkkaa. Nainen teki palkatonta työtä kahden vuoden ajan.

Mies ei koskaan merkinnyt naiselle mitään virallista asemaa miehen omistamaan osakeyhtiöön.

Kotona mies vaati naista tekemään kotityöt, pesemään hänet, ja tuomaan ruokaa sänkyyn. Naisen tuttavat kertoivat ajattelevansa, että nainen on käytännössä miehen palvelija.

Nainen sanoo, ettei hän uskaltanut sanoa mitään, koska koki olevansa kiitollisuudenvelassa miehen vuosia sitten antaman taloudellisen tuen vuoksi. Lisäksi, jos nainen yritti puhua asemastaan, mies uhkasi häntä aggressiivisesti avioerolla ja sillä, että hän menettäisi kaiken toimeentulonsa ja naisen lapset menettäisivät Thaimassa pyörittämänsä yrityksen. Nainen kertoi kuulleensa, että mies oli kerskunut rikastuneensa entisestään sen jälkeen, kun nainen oli tullut hänen yritykseensä töihin.

Mies ei antanut naisen tavata ketään ilman hänen läsnäoloaan. Mies kielsi naista menemästä esimerkiksi ystävänsä juhliin. Kun nainen yritti osallistua suomenkielen kurssille, mies pakotti hänet lopettamaan opiskelun. Nainen sanoo pelänneensä, että mies tappaisi hänet. Mies kävi kerran naiseen käsiksi kuristamalla, ja hänellä oli käsiase kotona.

Nainen otettiin ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Hän kertoi tajunneensa, että miehen tarkoitus oli alusta saakka vain käyttää häntä hyväkseen ilmaisena työvoimana torikahviossa sekä orjana kotonaan.

Poliisi katsoi, että perheyrityksessä työskentely ilman palkkaa on yleistä. Siitä huolimatta, että kyseessä oli osakeyhtiö, jossa naisella ei ollut mitään virallista asemaa. Poliisi totesi myös että kulttuurin mukaista kiitollisuudenvelkaa ei voi arvioida lain tarkoittamaksi toisen riippuvaisen aseman hyväksikäyttämiseksi ja miehen uhkailuja ei voi arvioida lain tarkoittamaksi painostukseksi.

Poliisi katsoi, ettei minkään rikoksen tunnusmerkistö täyty. Tutkinta päätettiin.

Ravintolatyöntekijä

Rikosilmoituksen mukaan mies kertoi tehneensä ravintolassa töitä yli 300 tuntia ilman palkkaa saadakseen oleskeluluvan. Työnantaja oli kertonut miehelle, että yrityksen taloudellinen tilanne on niin huono, ettei hänelle voitu maksaa palkkaa.

Työnantaja väitti, että mies oli ollut yrityksen toinen omistaja eikä työntekijä. Ammattiliitto Pam selvitti, että tämä ei pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen työnantaja väitti, että rikosilmoituksen tehnyt mies ei ollut työskennellyt ravintolassa ollenkaan.

Rikosilmoituksessa nimetään myös kaksi todistajaa.

Poliisi totesi, että asiassa on erimielisyys siitä, onko miehen ja työnantajan välillä ollut sopimus yhtiökumppanuudesta vai työsuhteesta. Kyse on siviilioikeudellisesta riita-asiasta, jonka selvittäminen ei kuulu poliisille, päätöksessä todettiin.

Tutkinta päätettiin.



Palvelusväki huvilassa

Poliisi sai vihjeen, että ulkomaalaisen liikemiehen ja tämän suomalaisen vaimon kartanossa työskentelevä palvelusväki työskenteli laittomissa oloissa. Poliisin puhuttelussa työntekijät kertoivat, että heillä ei ollut omaa passia tai lentolippuja hallussaan. Heidän tuli olla työnantajan käytettävissä vuorokauden ympäri. Talosta ei saanut poistua lainkaan. He eivät saaneet palkkaa Suomessa, eikä heillä ollut rahaa.

Osa puhuttelussa olleista asianomistajista kuvasi työtään orjatyöksi, poliisin asiakirjassa kuvataan.

Poliisi käynnisti ihmiskauppatutkinnan rikostutkinnan. Sen jälkeen työntekijät lähetettiin takaisin taloon.

Heti seuraavana päivänä yksi työntekijöistä lähetettiin takaisin Lähi-itään. Rikoksesta epäilty liikemies ja tämän poika poistuivat myös maasta. Viikkoa myöhemmin poliisi järjesti kuulustelun. Työntekijöiden kertomus oli muuttunut täysin. Poliisi kuulusteli myös suomalaisen naisen ja tämän tyttären, jotka kertoivat ristiriitaisesti palvelusväen työoloista.

Kolmea epäillyn ihmiskaupparikoksen uhria ei ehditty kuulemaan. Kuulustelua seuraavana päivänä koko perhe, mukaan lukien palvelusväki, poistui maasta.

Poliisi lopetti tutkinnan.



Rakennusmies

Ulkomaalainen rakennusmies kertoi rikosilmoituksessa, että hänet oli pyydetty Suomeen töihin rakennustyömaalle.

Mies työskenteli kahdessa eri yrityksessä yhteensä noin puolitoista kuukautta. Mies lopetti työt, koska ei saanut palkkaa. Kun hän pyysi korvausta työstä, hänelle kerrottiin, ettei hän saa senttiäkään.

Poliisi käynnisti esitutkinnan kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Tutkinnassa ei tapahtunut viiteen kuukauteen mitään. Sitten poliisi totesi, että miehen ilmoituksesta ei ilmene seikkoja, joiden perusteella asiassa olisi syytä epäillä edellä mainittua tai mitään muutakaan rikosta. Kyse on maksamattomista palkoista, joten kyseessä on riita-asia.



Paperiton ravintolatyöntekijä

Rikosilmoituksen mukaan ulkomaalainen mies oli työskennellyt noin vuoden ajan kaupassa ja ravintolassa joka päivä. Mies oli tehnyt kymmentuntisia päiviä ja saanut palkkaa noin 200 euroa kuussa. Mies sai myös syödä ravintolassa. Mies oli paperiton.

Poliisi käynnisti esitutkinnan kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Mies käännytettiin kuukautta myöhemmin Italiaan.

Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukaan henkilöä ei saa käännyttää Suomesta ennen kuin on varmistettu, että hän ei ole ihmiskaupan uhri.



Autoliikkeen työntekijät

Työsuojeluviranomaisen tekemän esitutkintailmoituksen mukaan autoliikkeen toiminnassa oli syytä epäillä työsyrjintää. Viranomaisen mukaan yritys oli maksanut työntekijöilleen huomattavan alhaista palkkaa, ei ollut maksanut heille iltalisiä tai sunnuntaikorvauksia.

Poliisi avasi esitutkinnan työsyrjinnästä. Kuulusteltuaan työntekijöitä ja rikoksesta epäiltyä poliisi esitti esitutkinnan rajoittamista. Tutkinnanjohtajan mukaan yritys oli korjannut palkat työehtosopimuksen mukaisiksi kuukausia sen jälkeen, kun työsuojeluviranomainen teki ilmoituksen poliisille.

Tutkinnanjohtaja totesi, että kaikki yrityksen työntekijät ovat venäläisiä, joten kansalaisuuden perusteella ollutta syrjintää ei ole ollut havaittavissa.

Lainsäädännön esitöiden mukaan syrjinnän vertailukohtana voidaan käyttää samoissa tehtävissä toimiva toisen työnantajan työntekijöitä, joita kohdellaan lainmukaisesti ja tasapuolisesti. Sillä, että kaikki autoliikkeen työntekijät ovat samaa kansalaisuutta, ei siis ole merkitystä.



Rakennusmies

Ulkomaalainen rakennusmies ilmoittaa poliisille, että hän on työskennellyt kahden kuukauden ajan kaksitoistatuntia päivässä saamatta palkkaa. Poliisi avasi esitutkinnan kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Kolmeen kuukauteen tutkinnassa ei tapahtunut mitään. Sitten poliisi ilmoitti, että käytettävissä olevan aineiston perusteella kyse on siviilioikeudellisesta työnantajan välisestä riita-asiasta eikä rikoksesta.

Poliisin mukaan työntekijä on ollut vapaa lopettamaan itselleen epäedullisen työsuhteen koska tahansa ja halutessaan vaihtaa työnantajaa tai poistua maasta.

Tutkinta päätettiin.

*

HS haastatteli myös noin kymmentä lakimiestä eri puolilta Suomea. Useimmilla oli vastaava kokemus siitä, miten ihmiskauppaa ja sen lähirikoksia tutkitaan. Kaksi asianajajaa kertoi olevansa niin turhautuneita, että ovat päättäneet lopettaa.

Turhautuneita ollaan myös ihmiskaupan uhreja auttavassa järjestössä.

”Moni asiakas on kokenut, että poliisi odottaa heidän toimittavan kaiken näytön viranomaisille jo rikosilmoitusvaiheessa. Vaikka näytön hankkiminen on poliisin tehtävä”, sanoo Rikosuhripäivystyksen erityisasiantuntija Pia Marttila.

Hänen mukaansa poliisi ei aina kirjaa tapauksista edes rikosilmoituksia. Vaikka poliisille on lähetetty perusteltuja tutkintapyyntöjä ja jopa tietoa näytöstä sekä todistajista, asia on kirjattu vain niin sanottuna sekalaisilmoituksena.

Sekalaisilmoituksesta seuraava esiselvitys on paljon helpompi päättää kuin rikosilmoituksen johdosta avattu esitutkinta. Se voi myös vaikuttaa rikoksesta ilmoittaneen mahdollisuuteen käyttää lakimiestä.

Marttilan mukaan ongelmat ihmiskaupparikosten tutkinnassa on osittain tunnistettu. Uusi valtakunnallinen ihmiskaupparyhmä on aloittanut alkuvuodesta. Se tosin tutkii vain osan tapauksista. Valtaosa tutkinnoista tapahtuu jatkossakin paikallispoliisissa.

Ryhmän perustamisen yhteydessä puhuttiin paljon rikollisuuden paljastamisen tärkeydestä. Siis siitä, että poliisi kaivaa omalla työllään esille hyväksikäyttöä. Marttila sanoo, että vaikka paljastava työ on tärkeää, siltä lähtee pohja, jos jo tehtyjä rikosilmoituksia ei kunnolla tutkita. Nyt ne uhrit, jotka ovat ilmoittaneet rikoksesta jo vuosia sitten, odottavat yhä asiansa etenemistä.

”Toisaalta sekään ei ole hyvä tilanne, että uudet tapaukset päätyvät tutkintajonon hännille. Olisi tärkeää, että tämä jono saataisiin purettua.”

[Sergio Pissahätä]

5/6

Marttila kuulee usein väitteitä, että uhrit tuntevat suomalaisen järjestelmän ja tekevät perättömiä ilmoituksia saadakseen jäädä Suomeen. Tätä on vaikea ymmärtää, hän sanoo. Päinvastoin, hyväksikäyttörikoksesta ilmoittaminen aiheuttaa ilmoittajalle usein ongelmia oleskeluluvissa.

Monelle hyväksikäytöstä kertominen on johtanut vuosia kestävään ahdistukseen ja pelkoon maasta poistamisesta sekä pahimmillaan väkivallasta. Se on myös saattanut tuhota toimeentulon ja johtaa siihen, että oma yhteisö sulkee ulos.

Moni Rikosuhripäivystyksen asiakas takertuu hyväksikäyttäjän tarjoamaan työpaikkaan viimeisenä oljenkortena. Osa ymmärtää tulleensa huijatuksi vasta, kun luvattua työsopimusta ja oleskelulupaa ei tulekaan.

Asianajaja Emilia Kaikkosen mielestä yksi syy tutkintojen heikkouteen liittyy siihen, että Suomessa ihmiskaupan uhrit ovat pääosin ulkomaalaisia.

”Osittain tätä tilannetta selittää tietty asenteellisuus. Tietyt ennakkoluulot paistavat läpi.”

Kaikkosen mukaan viranomaisilla saattaa olla voimakkaita ennakkokäsityksiä siitä, että uhri kertoo hyväksikäytöstä vain välttääkseen maasta poistamisen.

Tämä saattaa näkyä esimerkiksi niin, että epäillyn rikoksen uhria kuulustellaan kuin epäiltyä. Uhrilta tivataan oleskeluluvan perusteita ja kysytään, miksei hän ole valmis lähtemään takaisin kotimaahansa. Useita seikkoja, jotka taas olisivat olennaisia rikoksen selvittämisen kannalta, ei kysytä.

Asenteellisuus näkyy harvinaisen selkeästi Viktor Podolianchukin tapauksessa. Ukrainalainen kattomies lähes poistettiin maasta sen jälkeen, kun työnantaja oli syyttänyt häntä varkaudesta.

Ukrainalaisen väitteitä häneen kohdistuneesta hyväksikäytöstä poliisi oli sen sijaan haluton tutkimaan.


Ukrainalainen kattomies Viktor Podolianchuk tuli Suomeen töihin vuonna 2016. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä teki hänen työoloistaan ja -ehdoistaan rikosilmoituksen, mutta poliisi oli haluton tutkimaan tapausta.

Viktor Podolianchuk oli vuosien varrella käynyt Suomessa töissä useaan otteeseen. Vuonna 2016 töitä löytyi salolaisesta rakennusalan yrityksestä. Yrityksellä oli työmaita oli ympäri Suomea.

Alussa Podolianchuk sai palkkaa normaalisti. Sitten tapahtui hänen mukaansa seuraavaa.

Kun työviisumi umpeutui, työpäivät pitenivät merkittävästi ja palkanmaksu loppui.

Työnantaja lupasi maksaa palkat, kun oleskelulupa on kunnossa. Kun Podolianchuk valitti tilanteestaan, työnantaja uhkasi järjestää hänet pois maasta.

Kun rahaa ei ollut vuokraan, Podolianchuk nukkui vanhassa asuntovaunussa, joka seisoi rakennusyrityksen varastoalueella. Katossa oli reikä, ja sateella vesi tuli sisään. Wc:tä tai suihkua ei ollut. Lämmitin reistaili ja pahimpina pakkasöinä Podolianchuk kertoo valvoneensa öitä, koska oli niin kylmissään.

Kun rahat loppuivat eikä Podolianchukilla ollut varaa vuokraan, hän asui Suomessa asuntovaunussa. Asuntovaunu oli huonossa kunnossa. Pakkasöinä Podolianchuk valvoi kylmissään. Viktor Podolianchuk kertoo olevansa pettynyt siihen, ettei poliisi tutkinut hänen väitteitään hyväksikäytöstä.

Podolianchuk teki noin neljä kuukautta töitä palkatta. Kun oleskeluluvan saaminen oli käsillä, rakennusyrittäjä tiedusteli, paljonko yritys oli hänelle velkaa. Ainakin 14 000 euroa, Podolianchuk vastasi.

Noin viikkoa myöhemmin, kun Podolianchuk oli töissä Bilteman katolla Espoossa, poliisit tulivat paikalle.

Hän istui tutkintavankeudessa kolme viikkoa. Yrittäjä oli kertonut poliisille, että Podolianchuk ja toinen ulkomaalainen työntekijä olivat varastaneet metallilistoja työmaalta. Podolianchukin mukaan hän oli vienyt listat yhtiön varastoalueelle ohjeiden mukaisesti. Hän piirsi poliisille kuvan alueesta ja siitä, miltä listat näyttävät. Podolianchuk pyysi poliisia menemään itse paikalle tarkistamaan. Poliisi kieltäytyi.

Samalla kun varkaustutkinta eteni, Podolianchuk yritti saada puuttuvat palkkansa. Koska palkkoja ei maksettu, hän päätti tehdä rikosilmoituksen. Podolianchuk otettiin Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakkaaksi. Auttamisjärjestelmä teki Lounais-Suomen poliisilaitokselle tutkintapyynnön ihmiskaupasta.

Poliisille toimitetut tilitiedot osoittavat, että tilille ei maksettu usean kuukauden ajalta mitään. Podolianchukilla oli yrityksen tuntikirjanpitoa, joka osoitti hänen työskennelleen täysiä ja usein pitkiä päiviä. Hänellä oli todisteena viestinvaihtoa yrittäjän kanssa. Hänellä oli useita todistajia.

HS on tavoittanut heistä yhden, virolaisen Rolf Räisin. Räis auttoi Podolianchukia selviämään lainaamalla tälle rahaa ruokaan ja talvivaatteisiin. Räis vahvistaa Podolianchukin kertoman työolosuhteista. Hänellä on itselläänkin ollut ongelmia yrityksen kanssa. Vuonna 2018 oikeus tuomitsi rakennusyrityksen maksamaan Räisille yli 50 000 euroa palkkoja sekä korvausta laittomasta lomautuksesta ja työsuhteen päättämisestä.

Ihmiskauppatutkinta siirrettiin Salon poliisiasemalle, koska yritys oli rekisteröity sinne. Tutkinnan eteneminen käy ilmi kirjauksista, jotka auttamisjärjestelmä on tehnyt Podolianchukin tapauksesta. Podolianchuk luovutti kirjaukset Helsingin Sanomille.

Maaliskuussa 2017 auttamisjärjestelmän ylitarkastaja Terhi Tafari tiedusteli Salon poliisilta, aloittaako se esitutkinnan. Alustavasti näyttää siltä, että tuo varkausväite pitää selvittää ensin, tutkinnanjohtaja vastasi. Kovin ovat erilaisia tarinoita samasta asiasta.

Podolianchukin asianajaja pyysi Salon poliisia kuulemaan todistajia pikaisesti, koska heidän olisi pian poistuttava maasta. Poliisi ei vastannut viesteihin. Ylitarkastaja Tafari sai tapausta selvittävän ylikonstaapelin kiinni. Tafari kirjasi keskustelustaan ylikonstaapelin kanssa seuraavaa:

Keskustelemme rikoksen tunnusmerkistöstä. Totean, että ainakin meidän näkökulmastamme vaikuttaisi siltä, että maksamattomat palkat, ihmisarvoa loukkaava majoitus, uhkailu ja passin vieminen viittaavat kiskonnantapaiseen työsyrjintään, törkeään kiskontaan tai jopa ihmiskauppaan.

[Ylikonstaapeli] kertoo tietävänsä kyllä, että asiassa on ollut ”se ja se uhri ja plaa plaa plaa, ikäviä oloja plaa plaa”.

Hän [ylikonstaapeli] kertoo, että hänellä on jo sen verran työkokemusta, ja että näin pienessä kylässä tunnetaan jo ihmisiä sen verran ja tunnetaan heidän toimintaansa… ja ukrainalaisilla on usein taipumus reagoida asioihin omalla tavallaan.

Tafari jatkaa keskustelua ylikonstaapelin kanssa ja kirjaa siitä: Palaan maksamattomiin palkkoihin. Niistä on kuitenkin hyvin selkeä näyttö. [Ylikonstaapeli] toteaa, että hän tietää niistä kyllä. Siinä on hänen mukaansa ollut kyse siitä, että Viktor voidaan tuomita niin suuriin vahingonkorvauksiin, että se ylittäisi kaikki hänen palkkatulonsa.

Kirjauksen mukaan ylikonstaapeli jatkoi toteamalla, että yrittäjä on jättänyt Viktor Podolianchukin palkat maksamatta siksi, että odottaa saavansa tältä mittavat vahingonkorvaukset.

Tafari vastaa: Totean, ettei suinkaan ole työnantajan oikeus näitä palkkoja pidättää, etenkään ennen kuin asiasta on annettu minkäänlaista tuomiota. [Ylikonstaapeli] toteaa, että ei, eihän se ole.

Poliisi ilmoitti Podolianchukille tämän jälkeen, että tutkintaa ei aloiteta. Myös yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto selvitti asiaa. Poliisi kertoi heillekin, ettei se aloita tutkintaa eikä aio kuulla todistajia. Podolianchukin asianajaja tiedusteli poliisilta, miksi ei.

”He toistivat, että tarinoilla on aina kaksi puolta, ja nyt on kuultu vain toinen. Kun sanoin, että esitutkinnan tehtävä lienee juuri tapahtumien objektiivinen tutkinta, mihin vain poliisi pystyy, he vastasivat väheksyvästi”, asianajaja kertoo.

Poliisi valmisteli jo Podolianchukin käännyttämistä. Asianajaja muistutti poliisia jälleen siitä, että todistajat ovat poistumassa maasta ja myös Podolianchuk saattaa joutua pois Suomesta.

”Poliisin suhtautumisesta asiaan voi päätellä, että näin he toivoivatkin tapahtuvan, jotta epämiellyttävän esitutkinnan toteuttaminen muodostuisi mahdottomaksi.”

Viktor Podolianchuk (kesk.) odotteli istunnon alkamista todistaja Rolf Räisin kanssa Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa Salossa. Vasemmalla Podolianchukin lakimies Tirnash Ramezan. Podolianchukia syytettiin laittomasta työnteosta.

Tapauksen tutkinnanjohtaja kertoo, että tutkinnasta tuli ”farssi”, kun sitä pompoteltiin poliisilta toiselle. Hän kehottaa kuitenkin kysymään yksityiskohdista tarkemmin tapausta tutkineelta ylikonstaapelilta.

Ylikonstaapeli puolestaan ohjaa kysymään tutkinnanjohtajalta. Hän myös toteaa, että hänen ”ei tarvitse vahvistaa tai kiistää” kommentteja, jotka hän on auttamisjärjestelmän kirjausten mukaan esittänyt.

Yrittäjä kiistää väitteet, että Viktor Podolianchukia olisi millään tapaa riistetty. Yrittäjän mukaan hän sopi, että Podolianchuk tekisi ”vähän töitä” odottaessaan työlupaa, eikä yrittäjä ollut sanojensa mukaan ymmärtänyt tällaisen olevan lainvastaista. Tehdyt työtunnit oli tarkoitus maksaa pois heti työluvan saavuttua. Yrittäjä kiistää uhkailleensa Podolianchukia tai ottaneensa tämän passin.

Toukokuussa 2017 Viktor Podolianchuk sai vuoden ehdollista vankeutta törkeästä varkaudesta. Hänet määrättiin maksamaan 38 000 euron vahingonkorvaukset yrittäjälle.

Ihmiskauppa-asia oli yhä vireillä. Podolianchukia kuulusteltiin loppuvuonna 2017. Häntä kuultiin kuitenkin lähinnä rikoksesta epäiltynä, koska hän oli työskennellyt ilman työviisumia. Varsinaista rikostutkintaa ihmiskaupasta ei poliisin asiakirjojen perusteella ollut edes käynnistetty. Podolianchuk kertoo, että poliisi ei kysynyt häneltä mitään, mikä liittyisi epäiltyyn ihmiskauppaan, vaan toisteli kysymystä siitä, oliko hänellä lupa tehdä töitä. Esitutkintapöytäkirjan sisältö tukee tätä kuvausta.

Tulkin aika loppui ja kuulustelu keskeytyi. Uutta ei järjestetty. Podolianchuk oli niin turhautunut, että antoi Suomen Kuvalehdelle haastattelun.

Yhtäkään Podolianchukin nimeämää todistajaa ei kuultu.

Hovioikeuden tuomio tuli kesällä 2018. Podolianchuk vapautettiin syytteistä. Varastetuiksi väitetyt listat olivat olleet koko ajan helposti nähtävillä yhtiön varastoalueella. Koska poliisi oli kieltäytynyt tarkistamasta asiaa, Podolianchukin työkaveri Rolf Räis oli mennyt itse alueelle ja kuvannut listat. Podolianchukin asianajaja kertoo saaneensa toistuvien vaatimusten jälkeen poliisin paikalle. Käräjäoikeuden tuomion jälkeen poliisi lopulta meni varastoalueelle ja dokumentoi listat.Hovioikeus myös kysyi ratkaisussaan, miksi oleskelulupaa odottava Podolianchuk ottaisi valtavan riskin varastamalla lähes arvotonta romumetallia.

Poliisin ratkaisu ihmiskauppatutkinnassa tuli yli kaksi vuotta rikosilmoituksen tekemisen jälkeen. Poliisin mukaan esitutkinnassa ei ollut saatu näyttöä siitä, että Podolianchuk olisi ollut sellaisessa riippuvaisessa tai alisteisessa asemassa yritykseen, että olisi syytä epäillä ihmiskaupparikosta.

Tutkinta päätettiin. Poliisin asiakirjojen ja tutkinnanjohtajan kommenttien perusteella yhtäkään Podolianchukin nimeämää todistajaa ei kuultu, eikä poliisi vaikuttanut selvittäneen väitettyä hyväksikäyttöä juuri lainkaan.

Podolianchuk teki uuden rikosilmoituksen. Poliisi ei aloittanut tutkintaa. Podolianchuk hankki uuden lakimiehen ja teki jälleen uuden rikosilmoituksen. Siinä nimettiin useita todistajia ja erilaista näyttöä. Tutkintapyyntö osoitettiin Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle siinä toivossa, ettei tapausta käsiteltäisi Salossa. Asia kuitenkin siirrettiin Saloon.

[Sergio Pissahätä]

6/6
Podolianchuk oli myös hakenut korvauksia siviilikanteella. Joulukuussa 2019 rakennusyritys tuomittiin maksamaan hänelle lähes 60 000 euroa palkkoja ja korvauksia muun muassa laittomasta työsopimuksen päättämisestä sekä syrjinnästä.

Yritys oli kuitenkin konkurssissa. Yrittäjä jatkoi liiketoimintaa toisen yrityksen kautta. Tuoreimman kaupparekisteristä löytyvän tilinpäätöksen mukaan se teki runsaan miljoonan euron liikevaihdolla lähes 350 000 euron liikevoiton.

Podolianchuk on saanut rahaa palkkaturvasta mutta ei vielä euroakaan konkurssipesästä.

Podolianchuk sanoo, ettei ole perännyt oikeuksiaan rahan takia. Hän vain haluaa, että häntä kohdellaan lain edessä kuten muitakin.

Podolianchuk tekee yhä töitä kattomiehenä ja suunnittelee tuovansa vaimonsa ja lapsensa Suomeen, jos saa pidemmän oleskeluluvan.

Nyt tapauksesta on jälleen avattu ihmiskauppatutkinta.

”Neljä vuotta! Neljä vuotta olen odottanut, että asiani tutkitaan. Olen varma, että he lopettavat tutkinnan taas.”

Viktor Podolianchuk sanoo, että hän haluaa vain tulla kohdelluksi lain edessä yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Podolianchukin useamman vuoden kestänyt tutkinta ei ole poikkeuksellinen. Se on pikemminkin normi. Erään nepalilaisen kokin ihmiskauppatutkinta seisoi Itä-Uudenmaan poliisissa kolme vuotta ilman, että sille tapahtui mitään. Bangladeshilaisten ravintolatyöntekijöiden ihmiskauppaa koskeva tutkinta kesti Oulussa neljä vuotta.

Useammassa tapauksessa tutkinta on seisonut niin pitkään, että syyteoikeus monista hyväksikäyttörikoksista on jo ehtinyt vanhentua.

Rikosuhripäivystyksen Pia Marttilan mukaan on epätavallista, että esitutkinta kestäisi alle pari vuotta. Ei ole tavatonta, että kestää yli vuoden, ennen kuin uhria on kertaakaan kuultu. HS:n tiedossa on useita tapauksia, joissa tutkintapyynnön tekemisestä on kulunut pari vuotta, eikä uhrin kuulemista ole vieläkään aloitettu.

”Erittäin moni asiakas on huolestunut siitä, että näyttöä ei ole pitkän ajan kuluttua enää saatavilla eikä todistajia tavoiteta. Sitten jos rikostutkinta lopulta kaatuu, se aiheuttaa ymmärrettävästi todella suurta epäoikeudenmukaisuuden tunnetta”, Marttila sanoo.

”Tuntuu, ettei aina ymmärretä, miten paljon ihmisillä on tässä kiinni. Miten isoja henkilökohtaisia riskejä he ottavat.”

Esitutkintalain mukaan rikokset on tutkittava ilman aiheetonta viivytystä. Professori Sakari Melander sanoo, että vuosien ajan seisovat tutkinnat vaikuttavat selvästi lainvastaisilta.

”On täysin epäasiallista, että ensin ollaan pitkään tekemättä mitään, ja sitten lopetetaan tutkinta sillä perusteella, että ei ole saatu näyttöä.”

Ihmiskauppatutkinnat saattavat seisoa vuosia pölyttymässä.

Ihmiskauppa ja sen lähirikokset ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia.

Se tarkoittaa, että kun rikosepäily on tullut viranomaisten tietoon, asia on tutkittava. Poliisilla on niin sanottu tutkintapakko. Tutkintaa ei voida lopettaa vain sillä perusteella, että uhri peruu puheensa.

Näin on monien rikosten kohdalla, mutta tutkinnan tarve korostuu vakavissa rikoksissa. Ajatus on, että ne loukkaavat muitakin kuin uhria itseään ja niiden tutkimiseksi on olemassa yhteiskunnallinen intressi. Tällä suojellaan lisäksi sitä, että uhria painostetaan vetämään vaateensa pois.

Poliisi on kuitenkin päättänyt vakavia rikostutkintoja, kun uhri on perunut puheensa. Siitäkin huolimatta, että uhrin painostamisesta on ollut selviä merkkejä. Seuraavat kaksi tapausta ovat tästä esimerkkejä.

Tutkintapyyntö Hämeen poliisille tuli Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä. Ulkomaalainen nainen oli kertonut, että hänen puolisonsa oli parittanut häntä pitkään ja toiminta oli jatkunut heidän saavuttuaan Suomeen. Naisen mukaan mies oli raiskannut ja pahoinpidellyt häntä toistuvasti sekä kohdistanut seksuaalista väkivaltaa myös naisen lasta kohtaan.

Poliisi avasi ihmiskauppatutkinnan. Kului pari viikkoa. Sinä aikana rikoksesta epäilty mies otti yhteyttä lakimieheen.

Pian poliisille lähetettiin sopimus. Siinä nainen perui puheensa. Sopimuksen mukaan nainen kertoi, että mitään rikosta ei ole tapahtunut ja hänen kertomuksensa esitutkinnassa ovat johtuneet hänen sairaudestaan. Nainen kertoi myös sairaudestaan johtuen pakottaneensa lapsensa valehtelemaan poliisille ja lastensuojelulle.

Poliisi päätti tapauksen tutkinnan. Poliisin mukaan se ei kuullut naista sopimuksen lähettämisen jälkeen, eikä miestä kuulusteltu missään vaiheessa. Mahdollisia todistajia, esimerkiksi naista turvakodissa auttaneita henkilöitä, ei kuultu. Mitään pakkokeinoja ei käytetty. Poliisin mukaan sitä, oliko naista painostettu perumaan väitteensä, ei varsinaisesti selvitetty.

Tapauksen tutkinnanjohtaja sanoo, että tutkinta lopetettiin, koska nainen perui puheensa. Tutkinnanjohtaja vertaa tilannetta siihen, että joku ilmoittaa ensin pyörävarkaudesta, mutta kertoo sitten, että pyörää ei varastettukaan.

Hämeen poliisi oli alunperin avannut naisen hyväksikäytöstä tutkinnan jo vuotta aiemmin. Naista ei kuitenkaan vuoden kuluessa kuultu, ja lopulta hän ilmoitti peruvansa vaateensa.

Tämän jälkeen nainen kertoi kertoi kokemastaan hyväksikäytöstä toiselle poliisilaitokselle. Kyseisellä poliisilaitoksella on nyt vireillä tutkinta, jossa miestä epäillään raiskauksesta ja laittomasta uhkauksesta. Lisäksi miestä epäillään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Vastaava ratkaisu tehtiin pakistanilaismiehen pakkotyötä koskevassa tapauksessa. Työnantajat siirtelivät miestä kahden eri ravintolan välillä Lappeenrannassa ja Kouvolassa. Mies teki kellon ympäri töitä mitättömällä palkalla sekä palkatta. Työnantajat uhkasivat, että jos ehdot eivät kelpaa, he pitävät huolen, että mies poistetaan maasta. Kun mies sairastui, hänet heitettiin pihalle.

Poliisi aloitti tutkinnan kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Kahden todistajan kertomukset tukivat kokin väitteitä. Pakistanilaismies kertoi poliisille, että työnantajat olivat painostaneet häntä ja uhkailleet hänen perhettään kotimaassa.

Sitten tutkinta vaikuttaa seisahtuneen.

Kuuden kuukauden päästä kokki tuli poliisiasemalle. Hänellä oli mukanaan sopimus, jonka hän oli tehnyt toisen työnantajan kanssa ammattiliitto Pamin avulla. Mies oli kertonut poliisille tehneensä ravintolassa lähes neljä kuukautta töitä palkatta. Sopimuksessa hän saisi 3000 euroa ja vetäisi pois kaikki vaateensa poliisissa.

Herää kysymys, miksi ammattiliitto Pam on mukana laatimassa tällaisia sopimuksia.

Sopimuksen myötä poliisi päätti tutkinnan kyseisestä työnantajasta.

Esitutkintapöytäkirjan perusteella poliisi kannusti kokkia tekemään sopimuksen myös toisen ravintolanomistajan kanssa.

Oli puhetta viimeisen kuulustelun jälkeen siitä, että tekisit sopimuksen [epäillyn] kanssa. Miten meni?

Kokki vastasi, että työnantaja ei tähän suostunut. Hän ei halua maksaa minulle mitään korvausta.

Pam oli laskenut, että tästä ravintolasta miehellä oli oikeasti palkkasaatavia yli 53 680 euroa. Pian myös tämä työnantaja lupasi maksaa kokille 3000 euroa sillä ehdolla, että hän peruu vaateensa poliisissa.

Vaikka epäilty rikos on virallisen syytteen alainen ja vakava, sopimus kelpasi poliisille. Se esitti tutkinnan lopettamista syyttäjälle sillä perusteella, että epäilty rikos on niin lievä. Syyttäjä siunasi ratkaisun. Tutkinta lopetettiin.

Asianajaja Emilia Kaikkonen sanoo, että jos poliisi epäilee virallisen syytteen alaisessa asiassa jo rikosta, ei tutkintaa voi lain mukaan päättää vain sillä perusteella, että uhri ilmoittaa peruvansa vaatimuksen.

Erilaiset sopimukset voivat vähentää myöhemmin maksettavia korvauksia. Itse rikostutkinnan jatkumisen kannalta niillä ei kuitenkaan tulisi olla merkitystä.

Myös professori Sakari Melander on samaa mieltä. Hän pitää pakistanilaiskokin tekemää ”sopimusta” niin räikeänä, että se jo itsessään puhuu hyväksikäytön puolesta.

Valtaosa hyväksikäytön uhreista ei uskalla puhua poliisille lainkaan. Ne, jotka puhuvat, voivat kohdata painostusta ja uhkailua, Kaikkonen sanoo.

”Olisi aina hyvä yrittää selvittää, miksi joku peruu puheensa. Tai miten joku saadaan tekemään sopimus, joka on itselle todella huono.”
oliisin ratkaisu on usein lopullinen.

Vain harvalla on mahdollisuus lähteä kantelemaan tai hakemaan oikeutta muilla keinoin.

Kanteluun voi liittyä taloudellinen riski. Moni ei myöskään halua käydä traumaattisia tapahtumia jälleen läpi. Esimerkiksi eräs haastateltava kuvaa, että rikostutkinnan aikana hän kärsi jatkuvista paniikkikohtauksista, ahdistuksesta, masennuksesta ja unettomuudesta. Hän ei halunnut kokea samaa uudestaan.

Moni häpeää ja voi tutkinnan kaatumisen aikaan todella huonosti, sanoo Rikosuhripäivystyksen Pia Marttila. Uhri saattaa miettiä, että olisi sittenkin pitänyt uskoa hyväksikäyttäjää, joka kertoi, ettei poliisille kannata ilmoittaa.

Monet eivät hae korjaavaa oikeutta jo sen takia, että ovat menettäneet uskonsa oikeusjärjestelmään.

Kaikki tämä korostaa poliisin toiminnan merkitystä. Sakari Melander on huolestunut siitä, että ihmiskaupan tutkinta voi olla Suomessa näin heikolla tolalla.

”Millaisen signaalin annamme rikosoikeudellisen järjestelmämme toiminnasta? Kyllä tämä on aikamoinen ongelma”, hän sanoo.

”Nyt pitää selvittää, mistä tämä johtuu, ja ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Tällaisissa tilanteissa rikosvastuun selvittämisen intressi perustelee myös aika vahvasti sitä, että asiat otetaan uudelleen tutkintaan.”

Emilia Kaikkosen mielestä nykytilanne lähettää tekijöille ja uhreille selvän viestin: hyväksikäyttöön ei puututa tehokkaasti ja avun hakeminen voi jopa pahentaa uhrin tilannetta.

Sana liikkuu. Kuinka moni seksuaalisesti hyväksikäytetty, työhön tai avioliittoon pakotettu tai muuten alistettu tyytyy kohtaloonsa?

Kaikkosen mielestä asia on tärkeä myös periaatteellisesti.

”Ihmiskauppa on yksi pahimpia henkilöön kohdistuvia rikoksia, se kohdistuu niin selkeästi ihmisen vapauteen. Meidän rikosoikeudellisessa järjestelmässämme täytyy olla joku merkitys sillä, että tällaiseen puututaan.”

Poliisi on oikeusvaltion ensimmäinen lenkki. Mitä jää, jos se pettää?

Suomalaiset luottavat poliisiin.

Täällä luotetaan järjestelmään. Siihen, että ainakin vakavia rikosepäilyjä tutkitaan, uhrit saavat oikeutta ja tekijät joutuvat vastuuseen. Suomalaiset uskovat, että poliisi tekee kaikkensa selvittääkseen sen tietoon tulevat rikokset. Poliisijohto vakuuttaa, että viranomaiset turvaavat kaikkien oikeudet.

Turvaavatko? Puuttuuko poliisi tehokkaasti myös rikoksiin, jotka eivät kosketa juurikaan valtaväestöä?

Vai perustuuko kansalaisten korkea luottamus siihen, että vain harvalla on käsitys vakavien rikosten tutkinnasta? Eli perustuuko luottamus mielikuviin siitä, että rikoksia tutkitaan aina hyvin?

Poliisi on paljon vartijana. Se tekee isoja ratkaisuja. Sellaisia, jotka voivat olla rikoksesta ilmoittaneen elämän tärkeimpiä.

Poliisi on ensimmäinen lenkki oikeusvaltion toiminnassa.

Mitä jää jäljelle, jos se pettää? ◼

Teksti: Paavo Teittinen

[Sergio Pissahätä]

modet siirtää moderni orjuus -topsuun nämä ->

tänk juu

[Erikoistutkija Hauberi]

Eiks tommonen näköjään jatkuva virkatehtävien laiminlyönti ole rangaistava hommeli

[Balam-Acab]

modet siirtää moderni orjuus -topsuun nämä ->

tänk juu

jees ja kiitos!