Helsingissä ilmestyvä hyvien ja siistien ihmisten julkaisu Image raportoi äskeisessä numerossaan Tampereen kulttuurielämästä.
Tuomio oli ankara: Tampere elää mennessä ja omahyväisessä latteudessa eli eppujen ja Juicen jälkeisessä tylsyydessä.
Noloa ja ikävää raportin kannalta oli, ettei siinä huomattu lainkaan Tampereen kulttuurielämän kymmentä tärkeintä ja parasta paikkaa, asiaa ja ihmistä.
Me kerromme ne nyt teille.
1. Lukulaari. Jos haluat syventyä kaikessa rauhassa kirjallisuuteen ja tehdä ihmeellisiä löytöjä elämäsi vahvistamiseksi, sinun on syytä välttää meluisaa Metsoa ja laskeuta sen sijaan Lukulaarin kellariin.
Täpötäyteen ahdetut hyllyt ja käytävät tarjoavat pökerryttävät määräät filosofiaa, runoutta, psykologiaa, taidetta, maantietoa, tähtitiedettä, hiljaisuutta.
Ei tällaista valikoimaa ja tuoksua ole missään muualla maailmassa, ainoastaan Puutarhakadun päässä Tampereella.
Ostaa ei tarvitse, mutta kannattaa. Harva kirja maksaa kymppiä enempää.
2. Tuomiokirkko . Harmaagraniittinen ja punatiilikattoinen pyhäkkö saattaa hyvinkin olla maailman ajatelluin ja mietteliäin kirkko.
Arkkitehti Lars Sonck piirsi ja taidemaalarit Hugo Simberg ja Magnus Enckell toteuttivat jotain sellaista, mikä lumoaa uudelleen ja uudelleen ja panee ajattelemaan elämää ja kuolemaa.
Kuoleman puutarha oli jotain niin yllättävää, järkyttävää ja epäsovinnaista, että tekee vieläkin sielulle hyvää. Vähän kuin Juha Hurmeen näytelmät.
Ja millaisia konsertteja olemmekaan siellä kuulleet syntisistä lauluista lähtien. Tänään ovat vuorossa joululaulut. Kai kirkko nekin sietää.
3. Kalevankangas. Tämän syvällisempää kulttuurikeskustelua tuskin käydään missään muualla: Väinö Linna ja Juice Leskinen viettävät hyvin ansaittua ikuisuuttaan melkein vieretysten komeiden kuusien alla seuranaan Veikko Sinisalo. Kalevankankaalla voi eläväkin ihminen pysähtyä dialogiin Eeva-Liisa Mannerin, Mirkka Rekolan, Lauri Viidan, Yrjö Jylhän ja monen muun runoilijan kanssa.
Ja jos väitellä haluaa, löytyy sieltä Aamulehden kulttuuritoimittaja Markku Huotarikin.
4. Niagara/PEK. Elokuvakerhojen parhaasta perinnöstä syntynyt Pirkanmaan Elokuvakeskus elää ja näkyy maailman kauneimmalla kaupunkipaikalla Tammerkosken partaalla.
Vuodesta 1982 PEK ja Niagara ovat tarjonneet tamperelaisille ensimmäisenä elokuvia, joita ei muualla ehkä edes nähdä – kuten Rax Rinnekankaan käsittämättömiä visioita kaikesta mahdottomasta.
Niagaran itseensä sulkeutuvassa salissa voi keskittyä asiaan, elokuvaan, siihen suurimpaan taiteeseen.
Esimerkiksi huomenna seniorikinossa saa ikäihminen nähdä kuudella eurolla sekä Ellen että Eput. Missä muualla?
5. Teatterikulma . On joten kuten järkyttävää, että Tampereelta pitää etsimällä etsiä edes yhtä kulttuurikuppilaa. Nokialta niitä löytyisi heti kaksi: Koskibaari ja Aino&Reino.
Teatterikahvila Kivi on aivan liiaksi herrasväen paikka, Telakalla taas syödään liikaa ja juodaan turhan paljon teetä, Tillikassa näkee joskus pirkkalaiskirjailijoita, mutta se ei vielä paljon auta.
Onneksi Teatterikulmassa vanhojen, kiehtovien valokuvien lomassa elää yhä jonkin sortin tumma kapinahenki. Siellä ei syödä sievästi vaan ryypätään ja jopa puhutaan rumasti jostain muustakin kuin lätkästä.
Ainakin siellä haukutaan teatterinjohtajia ja mediaa.
6. Niin&Näin -lehti . Euroopan parasta filosofista aikakauslehteä tehdään lähes talkoilla ja uskomattomalla intohimolla Tampereella Kaupinkujalla.
Niin&Näin on monella tavalla ällistyttävä ilmiö, jonka ei pitäisi järjellä tai rahalla mitattuna olla olemassa.
Onneksi on. Niin&Näin esittää kysymyksiä, joita kukaan muun ei jaksa tai osaa. Kuten uusimman numeron pääkirjoitus, joka pohtii minä-muodon käyttöä – maahanmuuttohakemuksissa.
”Kaunokirjallisuuteen rinnastettaessa Migrin päätösten sinä-kerronta luo vieraantunutta, synkän absurdia tunnelmaa.”
7. Teatteri Telakka. Joskus tuntuu siltä, että teatteri Telakka alkaa olla jo vähän liian omahyväinen ja arvattava ollakseen ”Telakka”, siis paikka jossa tehdään sitä mikä on hyvää ja tärkeää eikä sitä mistä maksetaan ja mitä odotetaan ja mitä saadaan helpolla.
Ihmeen hyvin Telakan porukat kuitenkin ovat kestäneet kehut ja suosion, siitä viimeisin todiste on Hullu. Telakalla saat sielullesi ilon, oivallat uutta, havahdut miettimään elämääsi ja saatat jopa tuntea äkillistä tarvetta tehdä jotain hyvää ja kaunista ilman että hyödyt siitä mitään.
8. Pertti Julkunen. Hän on tuttu näky teatterissa, kirjastoissa, tiedotustilaisuuksissa. Hän on ihminen, jollaista ei oikeastaan pitäisi enää olla olemassakaan.
Viisas, lukeva, kävelevä ja kaikesta kulttuurista kiinnostunut elävä mies.
Julkusen ansiosta Tampereen teatterien esityksistä luetaan kiittäviä arvioita myös pääkaupungissa – kas kun Julkunen kirjoittaa muun muassa Demokraattiin. Julkusen teksti on älykästä, sujuvaa, kohteliasta ja lämmintä mutta aina terävää, ei koskaan falskia. Takana on valtava yleissivistys ja uteliaisuus, tekisi mieli sanoa – tamperelaisuus.
Ne takaavat syvyyttä ja yllätyksiä juttuun kuin juttuun.
Julkunen taistelee raivokkaasti myös kirjastolaitoksen puolesta ja tekee kaikkensa, ettei Metsosta tule aikuisten Hoploppia.
9. Legioonateatteri. Tänne eivät pikkujouluporukat eksy, ikävä kyllä ani harvat muutkaan katsojat. Siitä huolimatta syrjäytyneitä nuoria maailman palauttava Legioonateatteri on ollut ajan hermolla paremmin kuin mikään muu tamperelainen instituutio jo parikymmentä vuotta.
Nekalassa rähjäisessä teollisuustalossa majaa pitävän teatterin taiteellista johtajaa Timo Seppälää ei ole kutsuttu linnaan eikä rasitettu Pirkanmaan taidepalkinnolla.
Syytä olisi. Tämän syksyn Legioonateatterissa on pohdittu, perkele, suomalaista rehellisyyttä. Se saattaa olla Tampereella parhaimmillaan.
10. Taidekaari ja Rulla. Taidekaari voi kuulostaa viralliselta ja etäiseltä, mutta on kaikkea muuta. Taidekaaren ansiosta tamperelaislapset ja -nuoret pääsevät vierailulle tamperelaisiin museoihin, teattereihin ja sirkukseen maksutta, osana koulupäivää.
Finlaysonissa sijaitseva Lastenkulttuurikeskus Rulla on sekin täysin ainutlaatuinen ilokeskus, jossa päiväkotilapset ja koululaiset vierailevat säännöllisesti. Tänä vuonna yli 20 000 lasta on käynyt hakemassa Rullasta ihmettä ja viisautta elämäänsä. Se ei ole vähän se.
http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/katso ... -24146657/
No ei, riippuu varmaan vähän mimmosta sarjakuvaa ettii. PKP eli Puolenkuun Pelit myy jotain sarjiksia, samoin Fantasiapelit, mutta en muista kuinka vahvasti siellä edustaa lähinnä manga ja valtavirtasarjikset. Sit antikvariaatti Makedonia (Verkatehtaankadulla) myy ja ostaa kans sarjiksia.
