Pitäisikö turkistarhaus kieltää Suomessa?

[19055]

Eikös tälläinen eläinrääkkäysbisnes ole monessa Euroopan maassa jo kielletty?

[P O L L Y]

Mitäs tälle kuljetukselle nyt kuuluu?

Eilenhän noi aamupäivällä aloittivat lastauksen ja jossain uutisessa muistaakseni mainittiin että la ip lento Heso-Vantaalta.

En jaksa kaivaa lähteitä sorey

[sössön sössön]

Kettukuljetuksenlastauksenestäjät

on tarhureita jotka ei ite saanu myytyä kettujaan Kiinaan

vittu miten oksettavaa että turkistarhaajat sössöttää jostain eläinten hyvinvoinnista kuljetuksissa

[zutonFever]

Mitäs tälle kuljetukselle nyt kuuluu?

Eilenhän noi aamupäivällä aloittivat lastauksen ja jossain uutisessa muistaakseni mainittiin että la ip lento Heso-Vantaalta.

En jaksa kaivaa lähteitä sorey

Jotenkin ne keputerroristit sai blokattua kuljetukset, ja rekat lähti tyhjinä tarhalta. Maaseudun tulevaisuuden facessa kovaa tykittelyä aiheesta useamman ketjun voimin.

Otsikko MT:stä, uutinen maksumuurin takana:

Kettujen kuljetukset Kiinaan toistaiseksi peruttu – rehuvalmistaja lopettaa rehun toimittamisen kiinalaiselle kettutarhalle

https://m.facebook.com/MaaseudunTulevai ... rce=result

[P O L L Y]

^ Oho no pärskuta!
Mulla oli sitten vanhoja uutisia, sori siitä!

[P O L L Y]

Aajuu viimeksi kun eilen päivällä katoin niin lastasivat noita kettuja mutta ne on sitten näköjään purettu:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-200000637 ... 4eeed8a506

[zutonFever]

Maaseudun tulevaisuuden pikkasen värittyneen oloinen tulkinta Jari Lepän (Kesk, Kus, Pask) töräyttelystä Pohjanmaalla:

Keskusta esittää turkistarhauskeskittymän vahvistamista – Jari Leppä puolueensa työllistämistoimista: ”Totta kai turkistalous on meidän papereissamme mukana"

Hallituspuolueet etsivät keinoja nostaa Suomen työllisyysaste 75 prosenttiin. Keskusta esittää yhtenä keinona turkistarhauksen vahvistamista.

Turkistarhaus on Suomessa keskittynyt Pohjanmaan maakuntiin.

”Tämän ja muiden alueellisten elinkeinoklusterien vahvistaminen on yksi keino nostaa työllisyysastetta”, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.).

Sanna Marinin (sd.) johtaman hallituksen tavoite on saada Suomen työllisyysasteeksi 75 prosenttia. Syksyn budjettiriiheen mennessä uusia työpaikkoja pitäisi syntyä 30 000.

”Tavoite on erittäin kova. Tarvitaan kaikkien alojen työllistämistoimet, jotta siihen voidaan päästä”, ministeri Leppä arvioi perjantaina Kauhavalla.

Hänen mukaansa ”kaikki alkutuotannon alat ovat vuorenvarmasti mukana keskustan listalla”.

”Totta kai turkistalous on meidän papereissamme mukana. Samoin siellä on tällaisten alueellisten klusterien vahvistaminen”, Leppä sanoo Pohjanmaan turkistarhauskeskittymään viitaten.

Marinin hallituksessa keskustan kumppaneina ovat esimerkiksi vihreät ja vasemmistoliitto. Miten hallituskumppanit ovat suhtautuneet keskustan esitykseen turkiselinkeinon vahvistamisesta?

”Sitä pitää kysyä heiltä itseltään”, ministeri vastasi MT:n kysymykseen.


"On hölynpölyä, että turkistarhaus olisi auringonlaskun ala. Ei tarhaus lopu", sanoo Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton Fifurin toiminnanjohtaja Marja Tiura.

Ministerin kantaa Pohjanmaan turkiskeskittymän vahvistamiseen kysyi Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton Fifurin toiminnanjohtaja Marja Tiura.

”Onko hallitus työllistämistoimia pohtiessaan miettinyt näitä alueellisia klustereita, jotka voivat työllistää. Niissä on vielä paljon potentiaalia. Miten esimerkiksi Pohjanmaan turkistalouteen voisi saada lisää potkua”, Tiura kysyi Lepältä.

Tiura muistutti, että turkistarhaus työllistää suoraan noin 5 000 ihmistä. Työllistävä vaikutus on huomattavasti suurempi, kun mukaan otetaan välilliset työpaikat.

Turkisten huutokauppatoiminta keskittyy Tiuran mukaan jatkossa Suomeen ja Tanskaan.

”Turkistalous on syytä tuntea, sitä kannattaa tukea ja sen merkitys pitää tiedostaa."

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/tal ... PYPWrheYXM

[De Gröna]

Leppä sanoi myös että kaikki kivet käännetään tarhaajien ahdingon helpottamiseksi. Tämä osoittaa että hallituksessa ei ole sovittu asiasta mitään ja Leppä saa huseerata rakkaamansa eläinrääkkäyksen parissa miten huvittaa. Vihreiden ja vassareiden siunauksella.

[horus]

Leppä sanoi myös että kaikki kivet käännetään tarhaajien ahdingon helpottamiseksi. Tämä osoittaa että hallituksessa ei ole sovittu asiasta mitään ja Leppä saa huseerata rakkaamansa eläinrääkkäyksen parissa miten huvittaa. Vihreiden ja vassareiden siunauksella.

En kyllä sanos että asialla on jonkun siunaus, ellei siittä ole kerta sovittu mitään. Eri juttu jos olis sovittu että turkishommelit ok ja tarhausta edistetään.

[De Gröna]

Leppä sanoi myös että kaikki kivet käännetään tarhaajien ahdingon helpottamiseksi. Tämä osoittaa että hallituksessa ei ole sovittu asiasta mitään ja Leppä saa huseerata rakkaamansa eläinrääkkäyksen parissa miten huvittaa. Vihreiden ja vassareiden siunauksella.

En kyllä sanos että asialla on jonkun siunaus, ellei siittä ole kerta sovittu mitään. Eri juttu jos olis sovittu että turkishommelit ok ja tarhausta edistetään.

Pientä porvoota koska sovittu ollaan. Yksityiskohdista toki ei ja nyt ministeri tekee annetulla valtakirjallaan mitä tahtoo eli kääntää kivet ja kannot tarhaajien puolesta.

Kepun kynnyskysymys oli siis:

Maatalouden kannattavuutta on parannettava. Maa- ja metsätaloutta ei saa kuormittaa uusilla kustannuksilla.

[zutonFever]

Siis tottakai Leppä tossa sanoi tarhaajille just mitä tarhaajat halusivat kuulla, ja Maaseudun Ankea Tulevaisuus puolueettomana mediana vielä teki siitä fantsun jutun. Kauhavan meininkiä.

[Pasi Fist]

Osa 1.
Linkin takana lisää kuvia:
https://dynamic.hs.fi/a/2020/kiinaketut/#kirjaudu

Taistelu ketusta

Kiinalaisyrittäjä halusi tarhata sinikettuja Kokkolassa ja viedä pörheimmät yksilöt elävinä Kiinaan. Se ei sopinut suomalaistarhaajille.

Kettuja oli turkistarhalla jäljellä nelisenkymmentä eikä niistä enää tiennyt, olivatko ne elossa. Osa hengitti, mutta liikkua ne eivät jaksaneet.

Selvää oli, että eläinten ruokkiminen oli lopetettu viikkoja sitten.

Poliisi tutkii törkeää eläinsuojelurikosta Kokkolassa, luki tiedotteessa, joka lähetettiin medialle pääsiäisen jälkeen tiistaina.

Loppuviikosta viimeisetkin ketut Kokkolan Vitsarissa lopetettiin.

Näytti siltä, että aivan kaikki turkisyrittäjä Pan Jianpingin suunnitelmassa oli mennyt pieleen. Suomeen saapuneen kiinalaistarhaajan suunnitelmasta pohjalaiset turkistarhaajat eivät olleet alkujaankaan pitäneet.

Tilanne alkoi kärjistyä kolme kuukautta sitten.


Kiinalainen turkisyrittäjä Pan Jianping (oik.) ja hänen avustajansa Zheng Huin kuvattiin Kokkolan Vitsarissa 17. tammikuuta.

Vitsari on kylä kolmisen kilometriä Kokkolan keskustasta pohjoiseen päin. Peltojen, harvakseltaan ripoteltujen talojen ja teollisuushallien ruuduttama keskipohjalainen maalaistaajama, josta kiihdytetään ohi matkalla Ouluun.

Kyltit ovat suomeksi ja ruotsiksi. Vitsari, Vittsar.

Turkistarhoja on näillä seuduilla paljon.

Tarhat ovat matalia, eikä niitä huomaa kaukaa. Pitkulaisia rakennuksia, joissa tarhaeläimiä pidetään, kutsutaan varjotaloiksi. Turkistarhan varjotaloissa voi elää tuhansia ja tuhansia eläimiä.

Yhdelle Vitsarin tiloista, varjotalojen rykelmään, näkee Shell-huoltoaseman parkkipaikalta.

Huoltamolta näkyvä tarha on se, jonka kiinalainen Pan Jianping osti neljä vuotta sitten eläkkeelle jääneeltä turkistarhaajalta.

Pan Jianpingin suunnitelma oli tiettävästi tällainen: Kerätä tarhalleen Suomesta oikein pörheitä siitoskettuja, valioyksilöitä. Lennättää ne sitten elävinä Kiinaan, panna ne siellä lisääntymään ja tuottaa näin aasialaisille laatunahkoja – suomalaista ”pohjoisen luksusta” mutta Suomea halvemmilla tuotantokustannuksilla.

Suomalaiset tarhaajat tekevät Kiinan kanssa kauppaa jatkuvasti, mutta koskaan aiemmin kiinalaiset eivät olleet tulleet tänne pyörittämään turkistiloja.

Pohjanmaan suomenkielisten kettutarhaajien Whatsapp-ryhmässä on 278 jäsentä, ja viestejä lähetetään tavallisena päivänä satakunta.

Tammikuussa viestiliikenne ryhmässä kiihtyi. Huhut kiinalaisomisteisen tarhan aikeista lennättää kettuja Kiinaan alkoivat yltyä. Kyyditettävänä oli tiettävästi 2 500 kettua – sen verran mahtuu yhdelle lennolle. Joku oli selvittänyt rahtikoneen lähtöajan Helsinki-Vantaalta.

Sitten Vitsarin Shellin parkkipaikalle ilmestyikin kolme liettualaista eläinkuljetusautoa, ja näytti selvältä, minne niiden oli määrä lähteä.

Tammikuun 16. päivänä suomalaistarhaajien viestiketjussa alettiin kutsua väkeä koolle. Vitsariin ajoi turkistarhaajia ympäri Pohjanmaata.

Myös turkistarhausta vastustavia aktivisteja saapui paikalle, he olivat poikkeuksellisesti tarhaajien kanssa samassa rintamassa. Elävien kettujen vienti oli estettävä!

Tuli lehtikuvaajia ja tv-uutisten kuvausryhmä.

Vitsarin Shell on auki 24 tuntia vuorokaudessa, ja nyt kahvia piti keittää läpi yön. Tarhaajat laativat tiedotteen:

Siitoseläimiä viemällä myydään useiden tarhaajasukupolvien sadan vuoden aikana tekemä jalostustyö yksittäisten turkiskasvattajien ja liikemiesten toimesta olosuhteisiin, joissa ei ole varmuutta eläinten hoidosta ja hyvinvoinnista.

Kuljetusautot seisoivat Shellin parkkipaikalla.


Turkistarhaaja Kennet Myllykoski tilallaan Kauhavalla.

Toisen mielenosoituspäivän iltana turkistarhaaja Kennet Myllykosken puhelin soi 80 kilometrin päässä Kokkolasta. Myllykoskikin oli käynyt aiemmin mielenosoituksessa mutta pannut jo maaten kotonaan Kauhavan Alahärmässä.

Soittajan asia oli kiireinen.

Eläintenkuljetusautot olivat päässeet sittenkin matkaan, soittaja kertoi. Nyt ne ajoivat Vitsarista Kasitietä etelään päin.

Myllykoski nousi vikkelästi sängystä ja hyppäsi autoon. 19 kilometriä ajettuaan hän sammutti moottorin levähdyspaikalla Alajepualla. Oli säkkipimeää, mutta lakeuksilla autojen valot näkyvät kaukaa. Hän odotti.

Mielessä jyskytti ajatus: letka täytyisi pysäyttää ennen kuin se veisi tuhannet häkkieläimet Helsinki-Vantaan lentokentälle.


Kettunaaraalla on häkissään luu virikkeeksi.

Kettuja on viety Suomesta elävänä ulkomaille aiemminkin. Suomalaiset ovat myyneet siitoskettuja Kiinaan ainakin 1990-luvulta lähtien. Viimeksi kettuja vietiin vuonna 2016, jolloin rahtilennolla Tanskan kautta Heilongjiangin maakuntaan pohjoiseen Kiinaan lensi 2 000 suomalaista sinikettua.

Tapauksesta löytyy maininta China Daily -uutissivustolta. Jutun mukaan 2 000 ketun arvo oli kymmenen miljoonaa yunia, siis noin 1,3 miljoonaa euroa. Yhden elävän ketun arvoksi tulee 650 euroa.

Vertailuksi:suomalainen tarhaaja sai viime vuonna yhdestä ketunnahasta keskimäärin 58 euroa.

Turkistarhaajat eivät ole väkeä, joka järjestää mielenosoituksia. Kokoontuminen keskipohjalaiselle huoltamolle kertoo, kuinka kiihdyksissä alan suomalaisyrittäjät olivat kiinalaisen tulokkaan toimista.

Mutta toinenkin kysymys kiihdytti paikallisia: Oliko omissa joukoissa pettureita? Ketkä olivat myyneet eläviä eläimiä kiinalaisomisteiselle tarhalle?


Nainen sovittaa ylleen turkkia Suningissa, Kiinan Hebein maakunnassa joulukuussa 2017.

Suomalainen turkisala on täysin riippuvainen Kiinasta. Ilman Kiinaa sitä ei ehkä olisi enää olemassa.

Suomessa turkisvaate oli pitkään vauraudesta kertova statussymboli. Painava minkkipalttoo, joka kaivettiin komerosta erityistilanteessa tai ylelliseksi pakkasvaatteeksi.

Sitten tuli aika, kun turkiksia näki Helsingin kaduilla enää lähinnä turisteilla.

Länsimaissa sellaisessa on nykyisin vaikea käyskennellä joutumatta paheksutuksi.

Kiinassa on toisin. Siellä turkis edustaa yhä trendikästä luksusta.

Häkkikieltoja vaaditaan yhä enemmän muualla maailmassa, mutta Aasiassa turkiksille on yhä valtavat markkinat. Kiinaan viedään ylivoimainen valtaosa Suomessa kasvaneiden minkkien ja kettujen nahoista.

Alibaba-verkkokaupasta löytyy hakusanalla ”real fox fur” kymmeniätuhansia tuotteita tupsuista (DIY pom-poms!) vauvanpeittoihin, avaimenperiin ja erikoisen värisiin bomber-turkkeihin (Sexy fur coat!).

ACTAsia for animals -kansalaisjärjestön tutkimuksen mukaan Kiinassa tyypillisin ostaja on kolmikymppinen, joka shoppailee turkiksensa tavaratalosta. Pohjalaisketun loppusijoituspaikka onkin todennäköisimmin pekingiläisen milleniaalin hupunreunuksessa.

Alibabasta löytyy myös satoja tuotteita maininnalla ”real Finnish fur”.

Suomalaiset ketut ovat maailmankuuluja. Kansainvälisillä turkismarkkinoilla niitä kutsutaan nimellä blue fox tai arctic fox. Se on sama kuin naali.

Sinikettuja on jalostettu täällä liki sadan vuoden ajan. Pohjoiset olosuhteet – ilmasto, valo ja tarhaamistapa – tekevät karvasta erityisen. Siksi ketunnahat ovat tehneet kauppansa kiinalaisille ja muillekin.

Nyt Kiina on tarhaajien mielestä tullut liian lähelle.

Kennet Myllykosken turkistarhalle Etelä-Pohjanmaan Kauhavalla käännytään huomaamattomasta risteyksestä. Pian näkyy aita. Portti aukeaa kauko-ohjauksella.

Pihalla odottaa yrittäjä – ja hänen kaksituhatta kettuaan. Siihen nähden on merkillisen hiljaista.

On helmikuun 28. päivä. Hengitys höyryää auringossa, eikä koronavirus ole vielä sulkenut Suomea.

Myöhemmin keväällä naaraille syntyvät poikaset, ja silloin kettujen määrä nousee 12 000:een.

Myllykoski johdattaa vieraat kettutaloille. Kun menee lähemmäs, kuulee kynsien rapinan verkkolattiaa vasten.

Tsk tsk tsk, tarhaaja ääntelee ketuille. Hän kertoo lukeneensa jostain, että imemistä jäljittelevä ääni rauhoittaa kaikkia nisäkkäitä.

Myllykoski on Etelä-Pohjanmaan tarhaajajärjestön puheenjohtaja ja tarhaaja toisessa polvessa.

”Ajattelen, että olen näillä eläimillä töissä. Nämä maksavat minun palkkani.”

Lapsuudessaan hän kuljeskeli minkkitarhan häkkien alla ja poimi pudonneita poikasia routaisesta maasta. Ne virkosivat, kun niitä lämmitti nyrkissä, hän kertoo.

Silloin, 1980-luvulla, Etelä-Pohjanmaalla oli tarhoja vieri vieressä. Kerrotaan, että pankinjohtajilla ja lääkäreillä oli mersut – ja omat turkistarhat.

Tuolta lähestyy trukki, jota kuljettaa nuori ukrainalainen työntekijä. Nyt hän kaartaa varjotalojen väliin.

Varjotaloja on tällä tilalla 37. Kun sellaisen kävelee päästä päähän, tajuaa eläinten määrän. Häkki, häkki, loputtomasti häkkejä. Jos kävelisi kaikki tarhan talot läpi, tulisi kävelleeksi viisi kilometriä.

Osa Kennet Myllykosken siniketuista on valkoisia. Väri on saatu aikaan risteyttämällä.

Jos tarhaketun pennun isä tai emä on valkoinen, pentueesta keskimäärin puolet syntyy valkoisina.

Niitä kutsutaan myös valkoketuiksi tai shadow-ketuiksi, ja ne ovat kaikkein arvokkaimpia kettuja. Valkeaa karvaa voi muokata vaikka raidalliseksi tai sähkönsiniseksi. Sellaisia näkyi alkuvuodesta mallien yllä Saga Fursin muotinäytöksessä Kiinassa. Saga on suomalainen turkistuotemerkki ja huutokauppayhtiö, jonka omistavat suomalaiset tarhaajat.

Sinikettua voisi kutsua naaliksikin, vulpes lagopus. Eläin on sama. Pohjoismaissa naali on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.

Naali elää tundralla ja syö pieniä jyrsijöitä. Tarhakettu syö rehua, jossa on muun muassa teurasjätettä eli osia kanoista, sioista ja naudoista sekä muista turkiseläimistä.

Kennet Myllykoski vie toiselle puolen tarhaa. Täällä ketut ovat uroksia.

”Niistä tulee rehulla tuollaisia”, Myllykoski sanoo.

Niistä tulee isoja.


Kauhavalaista sinikettua kiinnosti kamera.

Nimiä tarhaketuilla ei ole, mutta jokainen kettu on yksilöity. Numerorimpsu näkyy häkin yläpuolella. Osa eläimistä tulee nuuhkimaan vieraita verkon läpi, toisia ei näytä kiinnostavan. Jokaisella on häkissään luu virikkeeksi.

Arvokkaimmat siitosketut saavat elää jopa kahdeksan vuotta. Syy on se, että niiltä halutaan mahdollisimman paljon poikasia.

Kuka täällä on se kaikkein arvokkain?

Myllykosken täytyy mennä katsomaan tietokoneelta tarhan päärakennuksesta. Ohjelma ruudulla näyttää monimutkaiselta. Jokaisesta ketusta saa esiin syntymäpäivän, jälkeläisten lukumäärän ja muuta tietoa.

Valioyksilö löytyy: uros numero 871 374. Jungarin kettuja, Myllykoski kertoo. Se on ”Suomen paras” tarha naapuripitäjässä, ja sieltä tämä kettu on ostettu pentuna. Toukokuussa kettu täyttää kaksi vuotta.

Voiko sen nähdä? Siniharmaa pulska uroskettu asuu talossa numero 30, häkissä numero 24.

Kuvaaja pyytää tarhaajaa ottamaan ketun syliin. Sylissä se näyttää koiralta, jonka käpälät viuhtovat ilmaa.

Kolema tulee tarhaketuille tavallisesti marras-joulukuussa. Silloin korkeaan teollisuushalliin perustetaan eräänlainen ruumishuone, jossa lopetetaan noin 300 kettua päivässä.

Ketun elämä loppuu näin: Lähelle häkkiä tuodaan laite, auton akun kokoinen. Ketun suuhun laitetaan rautatappi. Toinen tappi työnnetään peräaukkoon. Sähkövirta kulkee eläimen ruumiin läpi. Alle sekunnissa ketusta tulee turkis.

Heti lopetuksen jälkeen seuraa nahkominen. Operaatio, jossa turkki nyljetään. Tällä tarhalla sen tekee virolainen työntekijä.

Yhtenä vuonna nahkoja oli ammattitaidoton eikä saanut nahoista tasalaatuisia, Myllykoski kertoo. Hän laski hävinneensä satoja euroja päivässä.

”Se on kovaa hommaa. Sormet kipeytyvät, Buranaa menee.”

Puhdistetut ja kuivatut raakanahat hakee kuljetusauto.


Turkisnahka odottaa lähtöä huutokauppaan.

[Pasi Fist]

Osa 2.
https://dynamic.hs.fi/a/2020/kiinaketut/#kirjaudu

Vantaalla pidetään neljästi vuodessa Saga Fursin huutokauppa. Sinne saapuu kiinalaisten turkismuokkaamojen omistajia ja muita välikäsiä ostamaan suomalaisia turkisnahkoja. Tai siis saapuu, jos ei ole esimerkiksi pandemiaa.

Suomeen asti ostajat houkuttelee myytävien nahkojen laatu.

Myllykoski on koulutukseltaan ekonomi. Hän on laskenut, että jos elävien siitoskettujen lennätys Kiinaan jatkuisi viisi vuotta, peli suomalaistarhoilla olisi menetetty.

Silloin kiinalaisilla olisi tarpeeksi Suomesta tuotuja valioyksilöitä. Ne voisivat tehdä uusia valioyksilöitä, eivätkä kiinalaisten turkismuokkaamojen sisäänostajat enää tarvitsisi vantaalaisesta huutokaupasta ketunnahkoja.

On vaikea arvioida, onko laskutoimitus realistinen.









Kiina on jo nyt maailman suurin turkisten tuottaja. Sen tarhoilla työskenteli viime vuonna seitsemän miljoonaa ihmistä.

Kiinan tarhoista tulevat ensimmäisenä mieleen eläinsuojelujärjestöjen dokumentit eläinten julmasta kohtelusta ja kammottavista elinoloista ahtaissa häkeissä. Torit, joilla myydään eläimiä joka lähtöön.

ACTAsia for Animalsin raportin mukaan Kiinassa on paljon tarhoja, joiden olot eivät kestä päivänvaloa. Eläimiä nyljetään, kun ne vielä elävät. Ne saattavat virota nukutuksesta, kun nahka on jo poistettu. Melatoniinilla eläimet kasvatetaan mahdollisimman lihaviksi.

Toisaalta on myös moderneja, valvottuja turkistarhoja, jotka eivät näyttäisi poikkeavan suomalaisista.


Ketunnahkojen käsittelyä turkismarkkinoilla Chongfussa Zhejiangin maakunnassa joulukuussa 2017.

Suomessakin luonnosta on löytynyt tarhoilta karanneita ylipainoisia kettuja, vaikka lääkkeillä lihotus on kielletty. Turkistuottajien mukaan eläinten hyvinvointia seurataan muun muassa tarkkailemalla painoindeksiä ja huutokauppaan tulevien nahkojen kokoa.

Tuotannon läpinäkyvyyttä on tarkoitus tuoda niin sanotulla sertifiointijärjestelmällä, jonka EU on hyväksynyt. Sen nimi on Welfur. Myös kiinalaistarhat ovat viime vuosina alkaneet vastaavaa, omaa sertifikaattiaan.

Moni suomalaistarhaajista vastustaa aikeita sertifioinnin yhtenäistämistä. He pelkäävät, että se menettää arvonsa. On kiistanalaista, kuinka läpinäkyvää vaatimusten toteutuminen Kiinassa voi olla.

Taustalla on myös pelko kilpailuvaltin menettämisestä: suomalaista turkista markkinoidaan maailmalla ”eettisenä”.


Tässä on Kennet Myllykosken tarhan arvokkain kettu.

Haastattelupyynnöt Vitsarin kiinalaistarhaajalle Pan Jianpingille ja hänen yrityksensä JP Turkis oy:n hallituksen puheenjohtajalle eivät tuota tulosta. He eivät vastaa puheluihin eivätkä viesteihin. Siksi heitä ei ole haastateltu tähän juttuun.

Jianping on tiettävästi ensimmäinen ja ainoa kiinalaistarhaaja, joka on ostanut Suomesta turkistilan ja vuokrannut toisen. Vuokratila sijaitsee Uudessakaarlepyyssä, runsaan tunnin ajomatkan päässä Kokkolasta.


Kiinalaisyrittäjän vuokratila sijaitsee Uudenkaarlepyyn Munsalassa, noin 50 kilometriä Kokkolasta etelään. Tarhan sisäänkäynnillä ilmoitettiin helmikuussa kameravalvonnasta.

Tammikuussa Jianping antoi vielä haastattelun kokkolalaiselle Keskipohjanmaa-lehdelle. Hän kertoi sähköpostitse tulkin välityksellä lehdelle aikovansa ”Kiinan suurimmaksi sinikettujen jalostajaksi”.

Lehdessä julkaistiin myöhemmin myös Jianpingin mielipideteksti. Siinä hän kirjoitti vetoavasti:

Kiinalaisten ostajien mukanaolo Sagan huutokaupoissa on ymmärtääkseni ratkaisevan tärkeää. – Toivon todella, että suomalaiset turkistarhaajat ymmärtävät vapaan kaupan merkityksen ja sen tärkeyden suomalaiselle turkisalalle. – Toivotamme suomalaiset turkistarhaajat tervetulleiksi sijoittamaan Kiinaan ja hyötymään edullisesta tavasta ansaita rahaa. Ovi Kiinaan on aina avoinna.

Tullin tilastoista selviää, että turkiseläinkuljetuksia on tehty rahtilennoilla vuosien varrella lukuisia.

Elävien turkiseläinten myyminen vientiin voi houkuttaa, koska siten tarjolla on suurempia summia kuin nahkoista saisi tämänhetkisillä markkinahinnoilla.

Turkisalalla meni huonosti jo ennen koronapandemiaa. Nahoista on ollut ylitarjontaa. Hinnat ovat romahtaneet.

”Moni on alamaissa, ja tuolla on jono yrityksiä, jotka eivät saa nahkojaan myytyä”, kuvasi eräs tarhaaja tilannetta helmikuussa.



Eläinkaupassa ei ole mitään laitonta. Mutta elävien eläinten myyminen ulos maasta on syvästi paheksuttua.

On huoli eläinten kärsimyksestä. Viranomaisten vastuulla on valvoa eläinten kuntoa, ruokkimista ja juottamista matkan aikana. Silti matka on eläimille valtava rasitus, eikä ole tietoa, miten valvonta Kiinassa tapahtuu. Maassa ei tunneta yhtenäistä eläinsuojelulakia.

Ja suomalaisilla tarhaajilla on huoli alan elinvoimasta Suomessa.

Tästä on seurannut pohjalaistarhaajien keskinäistä kyräilyä ja lisätyrsky koko kuohuttavaan tilanteeseen:

Yhteistyöhön kiinalaisten kanssa eivät tarhaaja-aktiivien laskelmien mukaan ole lähteneet vain yhden tarhan myyjä ja yhden tarhan vuokraaja, vaan jotkut muutkin. Siitoskettujen kuljetukset ovat olleet niin isoja, että sellaisen kettumäärän kasvattaminen veisi vuosia, tarhaajat arvioivat.

”Riveissä on heikkoja, jotka on valmiit ottamaan nopean tilin”, kommentoi kokkolalainen tarhaaja Arto Isopahkala.

Isopahkala ei myisi kettujaan Kiinaan, ”vaikka konkurssi tulisi”.

Jos myynnistä jää kiinni, tarhaajilla on keskinäinen, järeä sanktionsa. Turkiseläinten kasvattajien liitto Fifur vie tarhalta sertifikaatin.

Ilman sertifikaattia rehukeittiöt lakkaavat toimittamasta tilalle rehua. Lisäksi sulkeutuvat ovet Saga Fursin turkishuutokauppaan, mikä taas tarkoittaa, että tarhaajan on käytännössä mahdoton saada nahkojaan kaupaksi.

Kettuja myyneiden tarhaajien kantaa asiaan on mahdoton kuulla, sillä he pysyttelevät piilossa ja hiljaa.

Tarhaajat ovat itse yrittäneet käräyttää keskuudestaan myyjiä, jotta eläinkauppa loppuisi.

”Ihte sitä valvontaa tehdään”, sanoo Isopahkala.

Alkukeväästä tarhaajat seurasivat autoliikennettä kiinalaisyrittäjän Kokkolan- ja Uudenkaarlepyyn-tilojen välillä.

Kuljetuksia jäljitettiin ja epäilyttävistä lastauksista naapuritarhoilla raportoitiin eteenpäin. Jos joltain tarhalta tuli oudon vähän nahkoja rehutoimituksiin nähden, joku tarhaajayhdistyksestä pirautti: mistähän on kyse?


Kennet Myllykosken mielestä on eläinten oikeuksien kannalta huono vaihtoehto antaa turkistarhauksen siirtyä Suomesta Kiinaan.

Yksi harvoista kiinalaisyhteistyöstä julkisesti puhuneista on evijärveläinen tarhaaja, joka on jäänyt jo eläkkeelle. Hän oli neljä vuotta sitten mukana hankkimassa kiinalaisille ostajille kettuja pohjalaistiloilta.

Keskipohjanmaan haastattelussa hän sanoi halunneensa auttaa vaikeuksiin joutunutta turkistilaa. Tapauksen jälkeen hän kertoi, että jopa hänen lapsensa saivat uhkailusoittoja.

Enää mies ei halua kommentoida asiaa julkisuudessa.

”Henkilökohtaisista syistä”, hän perustelee nyt puhelimitse ja painaa punaista luuria.





Salla Tuomivaara on yhteiskuntatieteiden tohtori ja Animalian entinen toiminnanjohtaja. Hän on kirjoittanut useita kirjoja turkistarhauksesta ja väitellyt eläinkäsitysten historiasta.

Tuomivaara on seurannut tiedotusvälineistä tarhaajien tämänkeväistä tilannetta. Hän pitää huolta kettukuljetuksista kaksinaismoralismina.

Suomi on itse opettanut Kiinan tarhaamaan eläimiä, hän sanoo. Täältä on viety pitkäjänteisesti vuosikymmenten ajan Kaukoitään osaamista, spermaa – ja eläimiäkin.

Suomalaisella turkisteollisuudella on Tuomivaaran mukaan ”ehdottomasti” ollut rooli Aasian markkinoiden paisumisessa.

Esimerkiksi vuonna 1992 tuore Miss Shanghai sai ylleen suomalaisen Saga-turkin. Näin kerrotaan eläinoikeusjärjestöjen raportissa Case Saga Furs.

”Nyt kun tarhaajien oma tilanne on epävarma ja Kiina on alkanut kilpailla laadulla suomalaisten kanssa, retoriikka on muuttunut. Vertailu Kiinaan on viimeinen keino, jolla tarhaus voidaan oikeuttaa”, Tuomivaara väittää.


Kiinalaisen pienturkistilan työntekijä heitti lopetetun supikoiran odottamaan nylkemistä Nanzhuangin kylässä Shandongin provinssissa joulukuussa 2015.

Ei pidä paikkaansa, vastaa kritiikkiin Kennet Myllykoski. Hänen mukaansa tarhaajien huoli eläinten hyvinvoinnista on vilpitön, vaikka päällimmäisenä painaakin murhe omasta elinkeinosta.

”Jos ajattelee eläinten hyvinvointia maailmassa summana, niin kyllä se vähenee, jos tarhaus siirtyy Kiinaan.”

Tammikuisena aamuyönä, Vitsarin Shellin mielenosoituksen jälkeen, Kennet Myllykoski käynnisti viimein autonsa Alajepuan levähdyspaikalla. Eläinkuljetusautot olivat jyristäneet hänen ohitseen. Hän kääntyi tielle ja kiihdytti perään.

Tunnin varjostamisen jälkeen Myllykoski soitti hätäkeskukseen. Jos kuorma-autojen kyydissä on eläimiä, ne tarvitsevat nyt lain mukaan vettä, hän selitti hätäkeskuspäivystäjälle.

Jalasjärven kohdalla, noin 200 kilometriä Vitsarista etelään, virkavalta pysäytti autot. Poliisien taskulamput välkähtelivät pimeällä tienpenkalla. Niiden avulla poliisit näkivät kontteihin.

Ne olivat tyhjiä.

Oli melkein aamu, kun Myllykoski kääntyi takaisin. Hän oli helpottunut. Pohjalaiset turkistarhaajat olivat sittenkin onnistuneet tavoitteessaan.

Mitä ketuille oikein oli tapahtunut?

Pan Jianpingin suunnitelma oli alkanut mennä pieleen jo Vitsarin Shellillä. Pohjalaistarhaajat olivat raportoineet viranomaisille esimerkiksi sikaruttovaarasta, koska joku oli huomannut autoissa pahnoja. Lopulta liettualaisten kuljetusautojen lähtölupa oli evätty kuljetussäännösten takia.

Ketut olivat yrittäjä Pan Jianpingin tarhalla.

Seuraavalla viikolla Pan Jianping kertoi Yle Österbottenille, ettei enää pysty ruokkimaan niitä. ”Kukaan ei halua myydä meille rehua”, hän sanoi. Myöhemmin useissa tiedotusvälineissä kerrottiin kiinalaisyrittäjän lopettaneen eläimet.


Turkistarhan ulkopuolelta Uudenkaarlepyyn Munsalasta löytyi maanantaina 13. huhtikuuta kuolleita kettuja. Kiinalaisyrittäjä Pan Jianping on vuokrannut tilan.

Niin ei ollut tapahtunut. Pääsiäisenä Kokkolan-tarhalla kävi tarkastajia ja poliiseja. Loput nälkiintyneet ketut lopetettiin. Joitain kettuja löytyi kuolleina. Tarhaa epäillään törkeästä eläinsuojelurikoksesta.

Myös Pan Jianpingin vuokratilan ympäristöstä Uudenkaarlepyyn Munsalassa löytyi tällä viikolla kuolleita ja maahan jäätyneitä kettuja. Miksi ne kuolivat, sitä ei tiedetä. Poliisi tutkii myös Munsalassa eläinsuojelurikosta. Taustalla on jo maaliskuussa tilalle tehty tarkastus, jossa eläinlääkäri havaitsi 25 häkissä useita kettuja.

Pohjanmaan poliisista kerrotaan, ettei kiinalaisomistajaa ole tavoitettu.

Ikävä loppu, sanoo Etelä-Pohjanmaan tarhaajajärjestön puheenjohtaja Kennet Myllykoski puhelimeen. Taustalta kuuluu kirkumista: naaraat ovat kiimassa.

Turkistarhaajien Whatsapp-ryhmässä puhutaan nyt toisesta uhasta. Se oli lähtenyt liikkeelle wuhanilaiselta eläintorilta, jolla myytiin muun muassa eläviä turkiseläimiä.

Tämän viikon perjantaina Facebookissa järjestettiin mielenosoitus. Sen kutsuivat koolle eläinoikeusjärjestöt Animalia, Finland Fur Animal Save ja Oikeutta eläimille. Niiden mielestä olisi aika lopettaa turkistarhaus Suomessa.

Koronakriisi pysäytti turkisalan, eivätkä ketunnahat liiku. Myös Saga Fursin huutokauppa pidettiin internetissä ensimmäistä kertaa koskaan. Se tuotti huonon tuloksen. Yhtiöstä kerrotaan, etteivät he vielä osaa arvioida pandemian vaikutusta Kiinan turkistuotantoon.

Kennet Myllykoski ei tiedä, mitä ajatella tulevaisuudestaan. Jos nyt katsoisi ensi talveen, hän sanoo.

[Kennedy Bakircioglu Kuutio]

RIP turkistarhaus, kaipaamaan jäävät:

-

[Pöydällä nakki ja pullo vodkaa]

RIP turkistarhaus, kaipaamaan jäävät:

-