Mitä unta näit viimeksi?

[RIP Harris Wittels]

1000 LGBT-joululaulua.

Nikkivaraus & hyvä ketju. Kunpa muistaisin uneni paremmin. Välitön hengenlähtö ja slapstick-yhdistelmä itellä standardilaji.

[Modesty Blaise]

Mun painajaiset on aina sosiaalisia ja todentuntuisia. Pahimpia on yleensä sellaiset unet, joissa mulle rakkaat ja tärkeät ihmiset joko yksin tai porukassa on mulle ihan hirveitä. Näistä jää yleensä koko seuraavaksi päiväksi tosi paska fiilis ja silloin välttelen myös lähteväni ihmisten ilmoille.

Näen myös tämmöisiä aika paljon mutta kausittain. Se pahoinvoiva maan matosen olotila herätessä ja koko seuraavan päivän ajan on ruhtinaallinen.

Ja näin. Päivän alustava suunnitelma oli käydä kantiksessa näkemässä frendejä mutta heti, kun töistä pääsin alkoi vaan ahdistaa ja tuntua vitun pahalta kaikki. Menin sitten kaupasta suoraan kotiin.

[RIP Harris Wittels]

Jotain patologista sössötystä liittyen teksasilaiseen ex-naisystävään, hävettävän rehellistä tilitystä jollekin tyystin ventovieraalle. En muista taaskaan detaljeja, mutta se tutuhko naamapalmu-fiilis herätessä on aina yhtä mukava.

Nuorena näin oikeita (hirviö/murha/iiiikkk)painajaisia, nykyversio lienee tää “arkinen real life-sekoilu” + epäsosiaalinen ahistus.

[Sergio Pissahätä]

Hain jonkun maakuntayliopiston arvostettuun musiikkitieteen ja äänitaiteen yhdistettyyn maisteriohjelmaan, jota tutut olivat käyneet. Mulla oli hirveitä vaikeuksia saada ennakkotehtävät tehtyä ja palautettua ajoissa Lapin paskojen bussiyhteyksien takia. Ennakkotehtävät olivat oikeastaan todella erikoinen koe, jossa oli mm. kysymys "Miksi koskelot hyökkäsivät hurjasti paskoen Kolumbuksen laivojen kimppuun?", nimeä entinen turha julkkis -tehtäviä ja värityskuva. Lisäksi piti laatia konkreettinen suunnitelma erääseen roskilla täyttyneeseen jokeen kadonneiden vainajien löytämiseksi. Oli myös joku äänitehtävä, jonka tein rikkinäisellä interfacella, joten se rätisi ihan vitusti ja äänityksissä oli varmaan sekunnin viiveet. En keskittynyt siihen, vaan tein koetta pari päivää ihan paiseissa ja hain tietoa mm. Kolumbuksen ajan laivoista ja 2000-luvun alun turhista julkkiksista.

Lopulta lähdin äänityöskentelykamat ja talviretkeilykamppeet rinkassa yliopistoon palauttamaan henkilökohtaisesti koulutusohjelman professorille vajaaksi jäänyttä ennakkotehtävänippuani. Hän kutsui minut toimistoonsa haastatteluun ja nauroi, kun kuuli, miten tosissaan olin yrittänyt tehtäviä ratkoa. Jammailimme jotain äänitaidehäröilyä iltamyöhään ja hän juorusi opiskelijoistaan, joista huomattava osa oli todella hyvännäköisiä nuoria naisia, joilla ei ollut mitään äänialan taustaa. Muistin miespuolisten kavereiden pahat puheet koulutusohjelmasta tässä vaiheessa. Professori oli about 45-vuotias entisen kauniin pojan näköinen, hieman keskivartalolihava mies. Ihastuin häneen tietysti välittömästi, vaikka tiesin, ettei kannattaisi.

Haastattelu loppui ja tunnustin proffalle, että minun pitäisi kai lähteä jonnekin yliopiston lähelle lumihankeen leiriytymään, sillä minulla ei ollut mitään yöpaikkaa. Hän käski minun yöpyä salaa yliopistolla ja välttää vartijoita. Menin toiselle puolen rakennusta ja löysin patjoja, joilla muiden koulutusohjelmien hakijat yöpyivät. Huomasin unohtaneeni makuupussin proffan huoneeseen. Siellä paloi vielä valo. Ryömin oven alla olevasta raosta suureen työhuoneeseen ja näin proffan hengailevan yksin alasti ja puuhailevan jotain äänijuttuja itsekseen. Nappasin huomaamattomasti makuupussini ja häivyin, vaikka olisinkin ehkä halunnut kokeilla, mitä tapahtuu, jos paljastuisin.

[RIP Harris Wittels]

“Miksi koskelot hyökkäsivät hurjasti paskoen Kolumbuksen laivojen kimppuun?"

Mahtavuus on mahtavaa / tähän kun sais vastauksen joskus

[la dolce fitta]

Olin duunikaverien kanssa jäätelöllä ja selitin heille kirjaa, jota luin juuri. Kirjan tarina sijoittui Ljubljanaan ja genre oli urbaani fantasia. Vielä herätessäni olin hetken aikaa vakuuttunut, että kirja on olemassa ja olen lukenut sen. Pitää varmaan kirjoittaa se itse.

[noosipoika]

Olin duunikaverien kanssa jäätelöllä ja selitin heille kirjaa, jota luin juuri. Kirjan tarina sijoittui Ljubljanaan ja genre oli urbaani fantasia. Vielä herätessäni olin hetken aikaa vakuuttunut, että kirja on olemassa ja olen lukenut sen. Pitää varmaan kirjoittaa se itse.

Kiinnostaisi lukea.

[Jimi Henriksson & The Funky Bunch]

“Miksi koskelot hyökkäsivät hurjasti paskoen Kolumbuksen laivojen kimppuun?"

Tossa pari tuntia sitten lapsuudenkaveri tuli kertomaan, että tuhlaan elämääni muiden pompoteltavana. Melko hämmentävän todentuntuinen meininki.

[manic pixie dream cunt]

En muista muuta kuin että uneen liittyi:

- Vladimir Putinin yllätysvierailu
- vessapaperin ostaminen
- runkkaaminen (joku muu, en minä)

[noosipoika]

Oli jotkut valtavat karaoke-/talentshow’n televisioitu finaali. Neljä esiintyjää, minä yksi näistä. Oma karaokeveto meni ihan hyvin, mutta mitä showta muilla olikaan. Jotain trapetsitaiteilijoita taustalla, toisella leijonia lavalla ja jotain jonglöörejä. Katoin muiden vetoja katsomon takaa ja just oli tuomarien setti alkamassa, kun heräsin.

[janoinen sankari]

Kävelin alasti prismassa ja ihmiset tuijottivat paheksuen

[Piss Pisstopherson]

Lentokoneelle piti jostain syystä päästä nopeasti, mutta eihän siitä mitään tullut. Passit sun muut hukassa.

[twang]

Joku tökki sormellaan kylkeen kun olin nukahtanut työpaikalla, mietin tuleekohan tästä jotain seurauksia ja sain vastattua herättäjille vain jotain epämääräistä ulinaa.

[PS]

Heräsin siihen kun joku sanoi "odd couple is your enemy"

[twang]

Faijan (k. 2015) kanssa ihmeteltiin meitsin kuplavolkkaria, joka oli kai pöllitty jossain vaiheessa, mutta olin löytänyt sen läheltä nykyosoitettani hiekkaparkkikselta. Rosmot olivat modanneet mm. ovea ja muutenkin auto muistutti enemmän Fiat Multipla'ta, ns. Gulf-värityksellä. SIsällä oli oksia ja sammalta.