https://www.hs.fi/talous/art-2000006526882.html
”Tarvitsemme asiassa apua” – HS selvitti, miten Sampo ja Nordea vetosivat suoraan valvovaan viranomaiseen, kun pankin muutto Suomeen paljasti ison ongelman
Helsingin Sanomien haltuunsa saamat sähköpostit osoittavat, että Suomen suurimmat finanssiyhtiöt eivät apua tarvitessaan epäröi ottaa yhteyttä suoraan pankkivalvojan ylimpään johtoon. Näin kävi viime vuonna.
Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh vetosi Finanssivalvonnan johtajaan Anneli Tuomiseen useilla sähköposteilla 2019, kun Nordean muutto Suomeen oli tuonut mukanaan yllättävän ongelman Sammolle.
Finanssiyhtiöt Sampo ja Nordea olivat yllättävän ongelman edessä vuosi sitten maaliskuussa. Pörssiyhtiöiden johtajat olivat unohtaneet selvittää, miten Nordean muutto Ruotsista Suomeen vaikuttaa Sampoon.
Alkuvuonna 2019 yhtiöille selvisi, että muutto heikentää Nordean ja sen suurimman omistajan Sammon vakavaraisuutta. Vakavaraisuus puolestaan vaikuttaa Sammon kykyyn maksaa voittoja omistajilleen.
Selvittääkseen ongelman konsernijohtajat Kari Stadigh ja Casper von Koskull aloittivat suoran vaikuttamisen, joka kohdistui Suomen Finanssivalvonnan (Fiva) johtokuntaan asti. Sampoa ja Nordeaa valvovan viranomaisen johdolta Stadigh pyysi suoraan ”luovaa ratkaisua”, kertovat HS:n näkemät sähköpostit.
Vain Fiva saattoi päättää helpotuksista yhtiöiden vakavaraisuuteen ja turvata Sammon osakkeenomistajien aseman. Vetoomusten jälkeen ”luova ratkaisu” löytyi, ja Sammon vakavaraisuus parani.
HS on selvittänyt vuoden takaisia tapahtumia viranomaisille osoitetuilla tietopyynnöillä. Niiden kautta HS sai Fivalta käyttöönsä sähköpostitse käytyä kirjeenvaihtoa, joissa pankit ja niitä valvoa viranomainen tietoa vaihtoivat. Nämä sähköpostit ovat julkisia asiakirjoja.
Poikkeuksellinen kirjeenvaihto avaa näkymän siihen, kuinka liikemaailman ja valvovien viranomaisten vuorovaikutus Suomessa toimii. Tapahtumasarja vaikutti siihen, mikä mahdollisuus Sammolla ja Nordealla on kehittää liiketoimintaansa valvojan päätöksen jälkeen.
Laajemmin kirjeenvaihto näyttää, kuinka keskeistä korkean tason henkilökohtainen yhteydenpito viranomaisvalvojan ja valvottavien välillä Suomessa voi olla.
Tapahtumat saivat alkunsa viime maaliskuun alussa.
Finanssivalvonnan johtajan Anneli Tuomisen sähköpostikansioon saapui viesti iltapäivällä tiistaina 5. maaliskuuta 2019. Lähettäjä oli Suomen finanssimaailman mahtimies, Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh.
Sammon konsernijohtaja 2009-2019 Kari Stadigh.
Stadigh oli tavannut vakuutusyhtiöitä ja pankkeja valvovan Fivan ylimmän johtajan samana aamuna. Stadigh pyysi Fivan apua ja totesi yllättävän tilanteen saattavan johtaa koko Suomen kannalta huonoihin ratkaisuihin.
”Anneli, kiitos aikaisesta tapaamisesta. Alla on käsityksemme OSII [lisäpääomavaatimus] osuudesta. Tarvitsemme asiassa apua, jotta emme ole sääntelyn osalta väliinputoaja ja sen seurauksena joudu tekemään päätöksiä, joita ei kansainvälisillä sijoitusmarkkinoille ymmärrettäisi, ja sinänsä lisäisivät epävarmuutta Suomen roolista finanssimarkkinoilla”, Stadigh aloitti viestinsä.
Stadighin viesti on muodoltaan työelämässä varsin tavanomainen. Sen kohde on kuitenkin poikkeuksellinen: valvottavan pörssiyhtiön konsernijohtaja ohitti muun virkakoneiston ja otti yhteyttä suoraan Fivan ylimpään johtajaan.
Tämä ei ole tavallista. HS:n tietojen mukaan vastaavat yhteydenotot Fivan ylimpään johtoon ovat harvinaisia.
Vaikuttamisen kohteena Finanssivalvonnan johtaja oli täysin oikea, sillä päällikkövirastossa Anneli Tuomisella on viimeinen sana melkein kaikesta.
Finanssivalvonnan johtaja Anneli Tuominen.
Stadighin ja Tuomisen keskustelun aihe oli tekninen, mutta sillä oli suurta taloudellista merkitystä.
Keskustelun ytimessä olivat makrovakauspuskurit, jotka ovat makrovakauspolitiikan työkaluja. Talouden arjen tasaisuutta tavoittelevalla makrovakauspolitiikalla yhteiskunta yrittää ehkäistä ennalta rahoituskriisejä, kuten vuoden 2007–2009 finanssikriisin kaltaisia tapahtumia – tai vaikkapa koronaviruspandemian aiheuttamaa kriisiä.
Yksi yhteiskunnan työkaluista on Stadighin mainitsema lyhenne O-SII. Se on Nordealle asetettu kahden prosentin lisäpääomavaatimus, koska pankki on rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävä luottolaitos. Toinen puskuri on järjestelmäriskien varalle määrätty puskuri, lyhenteeltään SRB. Kun se tuli voimaan heinäkuussa 2019, Nordean lisäpääomavaatimus nousi kolmeen prosenttiin.
Tämä tarkoittaa, että Nordealla on oltava kriisien varalta tallessa riittävästi varoja, jotta sen mahdolliset ongelmat eivät horjuttaisi koko järjestelmää.
Mutta miksi Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh oli maaliskuussa 2019 huolissaan toisen pörssiyhtiön Nordean vakavaraisuusvaatimuksista? Se käy ilmi Stadighin lähettämän sähköpostin loppupuolelta, jossa teemana on Nordean kotipaikan muutto Ruotsista Suomeen.
”Kun päätökset Nordean osalta tehtiin, ei muistettu ottaa huomioon seurannaisvaikutuksia Sammolle, sinänsä inhimillistä kun vastaavaa tilannetta ei EKP-ympäristössä liene toista. Tästä syystä asiassa on myös kansallinen ulottuvuus”, Stadigh kirjoitti.
EKP on lyhenne Euroopan keskuspankista.
Sammon konsernijohtaja siis myönsi Fivalle, että kummassakin pörssiyhtiössä oli jäänyt selvittämättä Nordean syksyllä 2018 tapahtuneen Suomeen muuton vaikutus finanssiyhtiö Sampoon. Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh oli itsekin Nordean hallituksen jäsen, kun lopulliset muuttopäätökset tehtiin Nordean ja Sammon puheenjohtajan Björn Wahlroosin johdolla 2017.
Nordea vaikutti Sammon vakavaraisuuteen sen vuoksi, että Sammon omistusosuus Nordeassa oli yli 20 prosenttia. Siksi Finanssivalvonta oli vuodesta 2010 lähtien katsonut, että Sampo-konserni on rahoitus- ja vakuutusryhmittymä, ja Nordea on Sammon osakkuusyhtiö.
Tämän vuoksi Sampo noudatti sekä vakuutusyhtiöitä että vakuutus- ja finanssiryhmittymiä koskevaa vakavaraisuussääntelyä, ja yhtiön pääomavaatimukset seurasivat Nordealle asetettuja vaatimuksia. Nordea ja Sampo olivat sidottu toisiinsa tavalla, jonka seuraukset yllättivät yhtiöt.
Mahdollisesti heikentyvä osingonmaksukyky oli myrkkyä Sammolle, jolla oli maine ruhtinaallisten ja takuuvarmojen osinkojen maksajana vuosi toisensa jälkeen.
Sammon konsernijohtaja ei saanut vastausta Finanssivalvonnan ylimmältä johtajalta. Stadigh lähestyi Tuomista uudelleen reilun viikon päästä torstaina 14. maaliskuuta 2019 iltapäivällä. Nyt hän pyysi Fivalta jo ”luovaa ratkaisua”.
”Anneli, Sammon hallituksen kokous on ensi viikolla 20.3. Olisiko mahdollista saada teiltä jokin luova ratkaisu Sammon pääomitusta koskevaan ongelmaan sitä ennen käymämme keskustelun pohjalta.”
Tuomisen vastaus oli viileä: sääntely näyttää yksiselitteiseltä. Tuomisen mukaan Sammon vakavaraisuuden heikkeneminen johtui muun muassa Euroopan keskuspankin epäluottamuksesta Nordean sisäisesti tekemiin vakavaraisuuslaskelmiin.
”Käytännössä tästä voi päätellä, että EKP ei siis ole pystynyt varmistumaan mallien sääntelynmukaisuudesta ja Nordean aikaisemman vakavaraisuustason oikeellisuuteen liittyy siis epävarmuuksia”, Tuominen vastasi vielä samana iltana.
Seuraavaksi Sammon Stadigh terävöitti viestiään: Stadighin mukaan nyt oli vielä mahdollista korjata koko Suomen menestystä uhkaava virhe. Sähköposti Fivalle lähti työpäivän jälkeen torstai-iltana 14. maaliskuuta 2019 kello 19:58.
”Anneli, kuten totesimme, Sammon riskit eivät muuton myötä kasvaneet, mutta pääomavaatimukset kasvoivat, koska Sammon kaltaista yritystä ei sääntely tunnista. Tämä epäkohta olisi yhdessä toimien havaittu aikoinaan, mutta näin ei tehty ja nyt tarvitaan jokin, vaikka väliaikainen ratkaisu, ettei jouduta Sammon ja Suomen kannalta epäedullisiin päätöksiin väliinputoajan roolissa.
Ystävällisin terveisin
KSt
Ps. kuten totesimme, Ranskassa tähän löytyisi varmasti ratkaisu, ei jäädä nyt heitä heikompaan asemaan....”
Finanssivalvonnan johtaja ei vastannut enää torstaina Sammon konsernijohtajan sähköpostiin, vaan palasi asiaan seuraavalla viikolla tiistaina 18. maaliskuuta: Sammon vakavaraisuuden pudotus johtuu suurelta osin siitä, että valvojan arvio Nordean vakavaraisuudesta on muuttunut.
Anneli Tuominen perusteli Kari Stadighille, että nyt Nordeaa kohdellaan samaan tapaan kuin muita pankkeja yleisesti Euroopassa.
”Näin valvojan näkökulmasta on varmasti myös Nordean edun mukaista, että sen riskejä ja vakavaraisuutta mitataan nyt yhdenmukaisesti muiden suurien eurooppalaispankkien kanssa”, Tuominen teroitti käytäntöä.
Myös Nordea itse oli korostanut toistuvasti sitä, kuinka muutto Euroopan pankkiunioniin ja sääntelyn piiriin tuo kilpailuedellytykset eurooppalaisten kilpailijoiden kanssa samalla tasolle.
Stadigh ei enää palannut sähköpostitse asiaan. Seuraavaksi yhteydessä Fivaan oli Nordea, kertovat HS:n näkemät sähköpostit.
Nyt postia sai Tuomisen esimies, Fivan johtokunnan puheenjohtaja ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen Marja Nykänen. Lähettäjä oli Nordean konsernijohtaja Casper von Koskull.
Von Koskull halusi tavata henkilökohtaisesti ja luottamuksellisesti Fivan johtokunnan.
Finanssivalvonnan johtokunnan puheenjohtaja Marja Nykänen.
Johtokunta on pankki- ja markkinavalvojan strategiasta päättävä elin – eräänlainen hallitus, joka asettaa tavoitteet valvonnalle, päättää toimintalinjoista sekä ohjaa ja valvoo niiden toteutumista ja noudattamista. Myös makrovakauspäätökset kuuluvat johtokunnalle, ja juuri niistä oli nyt kysymys.
”Varmastikin hyödyllisintä olisi käydä alustus ja keskustelu luottamuksellisesti vain Fivan johtokunnan sekä Annelin kesken, jotta pääsemme tapaamisessa mahdollisimman syvälle sisältökysymyksiin. Ottaen huomioon myös sen, kuinka tärkeitä ja akuutteja päätöksiä EKP:n ja Fivan puolella valmistellaan, niin olisimme hyvin tyytyväisiä, mikäli tapaaminen onnistuisi pian lähitulevaisuudessa”.
Pyyntö oli rohkea. Joskus valvottavat ovat pyrkineet suoraan Fivan johtajan puheille. Ehdotus ”luottamuksellisesta” keskustelusta Fivan johtokunnan kanssa oli sen sijaan HS:n tietojen mukaan täysin uutta.
Fivan johtokunnan puheenjohtaja Nykänen lupasi von Koskullille, että hän keskustelee vierailutoiveesta johtokunnan kanssa. Nykänen palasi asiaan reilun viikon päästä perjantaina 29. maaliskuuta.
Vastaus oli kielteinen: Nordean konsernijohtajalle ei järjestynyt luottamuksellista henkilökohtaista tapaamista Finanssivalvonnan johtokunnan kokoukseen. Sen sijaan Nykänen toivotti von Koskullin tervetulleeksi tapaamiseen hänen ja Finanssivalvonnan johtajan Anneli Tuomisen kanssa.
Tapaaminen toteutuikin huhtikuun lopulla – viisi päivää ennen varsinaista johtokunnan kokousta. Tuossa kokouksessa Finanssivalvonnan johtokunta sai kuulla, mikä olisi Sammon ”luova ratkaisu”.
Casper von Koskull
Anneli Tuominen kertoi Fivan johtokunnalle Sammon ehdotuksesta: Sammon laskennallinen vakavaraisuusasema paranisi, kun yhtiö antaisi omistajilleen osan vakavaraisuudestaan Nordean osakkeina. Suunnitelma kuulostaa nurinkuriselta, sillä osingonjako yleensä heikentää yhtiön vakavaraisuutta eikä päinvastoin.
Sammon suunnitelmassa olikin kyse puhtaasti juridiikasta. Jos Sampo pääsisi muodollisesti irti kytkennästään Nordeaan, paranisi Sammon laskennallinen vakavaraisuus ja samalla kyky maksaa osinkoja omistajilleen.
Tämän vuoksi Sampo halusi eroon emoyhtiön asemasta Sammon ja Nordean muodostamassa ryhmittymässä. Sammon emoyhtiön asema oli syntynyt vajaa kymmenen vuotta aiemmin joulukuussa 2010, kun Sammon omistusosuus Nordeasta nousi yli 20 prosentin.
