Punk in Finland

Germany fears huge losses in massive tax scandal


It is reckoned to be the biggest tax scandal in German post-war history.

An international group of bankers, lawyers and stockbrokers - reportedly with links to the City of London - appears to have fiddled the tax system, employing practices which were at best unethical, at worst illegal.

Ultimately they may have deprived the state of nearly €32bn (£28bn; $36bn). As the German broadcaster ARD wryly noted, that would have paid for repairs to a lot of schools and bridges.

The newspaper Die Zeit adds that the sum would more than cover the cost of the refugee influx for a year.
Prosecutors have been investigating for some time. And gradually it is emerging that large-scale tax avoidance was taking place right under the noses of the authorities.

And that - in some cases - they turned a blind eye to practices employed, not just by individuals out to make a fortune, but by some of the country's biggest banks and respected businesses.

Creative accounting

We may never really know the full extent of those practices; largely because they involved fiendishly complex transactions, which German media broadly divide into two kinds.

In the first type, German banks and stockbrokers bought and sold shares for foreign investors in a way which allowed them to claim a tax refund for which they were not eligible. Many question the legality of the practice.

In the second (a more complicated variation), investors and banks bought and sold shares just before and just after dividends were paid. With a bit of imaginative paperwork, and by exploiting a procedure which allows more than one person or institution to simultaneously own a share, they were able to claim numerous tax refunds. The practice was outlawed in 2012.

Whistleblowers

German prosecutors are investigating a number of banks - among them institutions which were bailed out by the state - and individuals.
But in the meantime, a group of German journalists has been researching too, working alongside an expert from the University of Mannheim.

Their investigations, broadcast on Thursday night, reveal that, despite a warning from State Commissioner August Schäfer in 1992 and the testimony of five whistleblowers, the practices continued and were widespread.

They involved 40 German banks and scores of other financial institutions around the world.

And, as those German reporters reveal, in the end it wasn't a national authority, a finance minister or the justice system who finally exposed the practice.

It was a young administrative assistant in Germany's central tax office, who noticed that she was receiving claims for huge tax rebates from a single US pension fund.

Anna Schablonski (a pseudonym) dug further and, despite threats, began to uncover other cases. She is modest about her role - even though 30 colleagues are now dedicated to trying to recover some of the money, and prosecutors are building their cases against some of those involved.

She does not want to be cast as a hero, she says. She was just doing her job.

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005250258.html

Tallinnassa alkaa suuri korruptio-oikeudenkäynti hyllytettyä kaupunginjohtajaa vastaan – millaista vehkeilyä on harrastettu komean julkisivun takana?

Antoiko rakennuttaja 200 000 euroa piilopuoluetukea keskustapuolueelle? Tallinnassa alkaa suuri korruptio-oikeudenkäynti entistä keskustajohtajaa ja virasta hyllytettyä kaupunginjohtajaa Edgar Savisaarta vastaan.

TAAS uusi monttu. Tallinnaan laivalla saapuvan matkustajan eteen avautuu vauhdilla uudistuva kaupunki. Montun paikalle kohoaa pian Porto Franco -ostoskeskus, jonka läpi voi kulkea satamasta kohti vanhaakaupunkia.

Näkymän vanhaankaupunkiin peittävä keskus ärsytti monia jo suunnitteluvaiheessa. HS raportoi siitä toissa keväänä.

Enää näkymän katoamisesta ei voi arvostella Porto Francoa. Muiden rakennuttajien asuin- ja toimistotalot ovat valmistuneet ennen ostoskeskusta ja peittävät näkymää jo nyt.

Ostoskeskuksen rakennuttamisen aloittanutta yrittäjää varjostaa korruptiosyyte. Hän on neljän muun johtavan kiinteistönkehitys- ja rakennusalan yrittäjän kanssa syytettynä Harjun käräjäoikeudessa maanantaina alkavassa suuressa korruptio-oikeudenkäynnissä.

Pääsyytetty on virasta pidätetty kaupunginjohtaja ja entinen keskustapuolueen puheenjohtaja Edgar Savisaar. Häntä syytetään lahjonnan vastaanottamisesta, rahanpesusta, kaupungin rahan käyttämisestä vaalimainontaan ja kielletyn puo­luerahoituksen vastaanottamisesta.

Lisäksi syytettyinä ovat kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kaupunginhallituksen neuvonantaja ja Tallinnaa absoluuttisella enemmistöllä hallitseva Viron keskustapuolue, josta on syytteiden noston jälkeen tullut myös pääministerin puolue.

OIKEUDESSA selviää, minkälaista vehkeilyä on harrastettu kaupungin uuden komean julkisivun takana.

Antoiko Porto Francon rakennuttamisen aloittanut yrittäjä 200 000 euroa piilopuoluetukea Tallinnan kaupunkia hallitsevalle keskustapuolueelle? Lehdistölle vuotaneiden tutkintapöytäkirjojen mukaan hän olisi vastineeksi saanut suotuisana vaihtokauppana arvotontteja Kadriorgin puistokaupunginosasta Tallinnasta.

Vai kuluiko raha ostoskeskushankkeen markkinointiin messuilla ja esittelyaineistoihin, kuten epäilty on sanonut Viron lehdistölle vuodettujen kuulustelupöytäkirjojen mukaan?

Vastauksia odotetaan oikeudelta.

VIRON keskustapuoluetta lähes koko itsenäisyyden ajan johtanutta Savisaarta on vuosien mittaan keitetty niin monessa liemessä, että hänen tukijoidensa silmissä syytteet ovat sulautuneet osaksi suurmiehen selviytymistaistelua. Vastustajien mielestä hän taitaa olla syyllinen joka tapauksessa.

Savisaar nimittää oikeudenkäyntiä poliittiseksi ajojahdiksi. Hän on myös vedonnut heikkoon terveyteensä välttääkseen oikeuden. Toissa keväänä Savisaar oli pitkään kriittisessä tilassa bakteeritulehduksen seurauksena, ja häneltä amputoitiin oikea jalka.

Mutta edes heikko terveydentila ei säästänyt Savisaarta oikeudelta. Istunnot pidetään lyhyissä jaksoissa lääkärin ollessa läsnä.

Tällä kertaa samassa sopassa Savisaaren kanssa likaantuu viiden kiinteistönkehitys- ja rakennusyrittäjän maine.

RAKENTAMINEN jatkuu satamasta rannikkoa pitkin Kadriorgin ja Kalamajan suunnassa.

Korkean tiilipiipun alla on suosittu kulttuuri- ja konferenssikeskus, Kultuurikatel eli Kulttuurikattila. Entisen lämpö­voimalan ruoste, putket ja tikkaat luovat tunnelmaa. Onnistunut remontti ei säästänyt rakennusta korruptioepäilyiltä.

Saiko rakennusyritys Kulttuurikattilan hankkeen maksamalla 50 000 euroa käteistä kaupunginjohtaja Edgar Savisaarelle ennen vuoden 2015 parlamenttivaaleja? Vai syrjäyttikö yritys reilulla pelillä kilpailijansa?

Oikeuden pöytäkirjat ovat vuotaneet Viron lehdistölle. Virallisesti syytteiden konkreettinen sisältö julkaistaan vasta oikeudessa.

KAIKKI kaupunkiin kohdistuvat epäilyt eivät liity rakentamiseen ja tontteihin, eivätkä edes Savisaareen.

Jätehuollosta vastannut apulaiskaupunginjohtaja joutui eroamaan toukokuun lopulla. Syyttäjänvirasto ja suojelupoliisi epäilevät häntä kaupungin jätehuollon suhmuroinnista lähipiirinsä yritykselle.

”Viroa luonnehtii tyytyväinen uneliaisuus. Oikeudenkäynti toimii herätyskellona ja pakottaa tarkastamaan normaaliksi muuttuneita toimintamalleja”, sanoo Aive Pevkur korruptionvastaisen järjestön Transparency Internationalin Viron-osastolta.

Pevkurin mukaan korruptio­tapauksia on paljastunut myös Tartosta ja Kohtla-Järveltä.

Viron ulkomaan tiedustelu Tea­beamet nimesi korruption oleelliseksi turvallisuusuhaksi tämänvuotisessa raportissaan.

Viro on Transparency Internationalin vertailussa huomattavasti vähemmän korruptoitunut kuin muut Baltian maat mutta kaukana Pohjoismaista. Suomi on sijaluvultaan 3., Viro on 22., Latvia 44. ja Liettua 38.

Tästä on kyse

Monenlaisia korruptioepäilyjä

- Tallinnaa rakennetaan vauhdilla. Rakennuslupiin ja -kilpailuihin liittyy monenlaisia korruptioepäilyjä.

- Alttiutta korruptioon lisää se, ettei valta ole vaihtunut. Kaupunkia on johtanut joulukuusta 2001 keskustapuolue lukuun ottamatta yhtä vuotta.

- Korruptiota puretaan maanantaina alkavassa oikeudenkäynnissä, jossa pääsyytetty on kaupunginjohtajan virasta pidätetty Edgar Savisaar, 67.

Tax evaders exposed: why the super-rich are even richer than we thought

Analysis of a massive trove of data – much of it leaked from tax havens – suggests that inequality levels across the world should be revised upwards dramatically

he statistics on inequality – those used, for instance, in Thomas Piketty’s bestseller, Capital in the Twenty-First Century – only include the income and wealth the taxman sees. So how high is inequality when also accounting for what he doesn’t see? Recent leaks from tax havens suggest the gap between the rich and the rest is even wider than we think.

Tax records are invaluable for the study of economic inequality. They contain detailed information about the income (and, in some countries, wealth) of taxpayers. Much of this information comes directly from employers and banks, and is therefore reliable. And because tax records exist as far back as the early 20th century, they can be used to shed light on the long-term evolution of inequality.

The graphs published on the World Wealth and Income Database, for example, show just how powerfully this information can inform the public debate. The top 1% income share is now closely scrutinised by journalists and policymakers in the US, where the rise of inequality has been particularly extreme; it even gave the Occupy movement its motto: “We are the 99%.”

But for all their merits, tax data raise an obvious issue: by their very nature, they entirely miss tax evasion. Is this a serious problem? That depends: if tax evasion is equally prevalent among rich and poor, measured inequality will be unaffected. But if the rich dodge taxes more than others, tax records will underestimate inequality.

Before now, there hadn’t been any attempts to address the measurement of global tax evasion systematically. The reason is simple: the lack of comprehensive information about who skirts taxes. The key data source used in rich countries to study tax evasion is random tax audits – but these audits do not capture tax evasion by the very wealthy, because few of them are audited, and because random audits fail to detect sophisticated forms of evasion involving shell companies and hidden accounts.

In our recent study, however, we exploited a massive trove of data leaked from HSBC Switzerland, the so-called HSBC files, to fill this gap. In 2007 a systems engineer, Hervé Falciani, extracted the internal records of HSBC Private Bank, the Swiss subsidiary of HSBC. In 2008, Falciani turned the data over to the French government, who shared it with foreign tax administrations. The documents leaked by Falciani included the complete internal records of more than 30,000 clients of this Swiss bank in 2006-07.

At the time of the leak, HSBC Switzerland was a major actor in the offshore wealth management industry. It managed US$118.4bn – about 4% of all the foreign wealth managed by Swiss banks. This is a unique source of information through which to study tax evasion, because the leak can be seen as a random event, and it comes from a large (and, the available evidence suggests, representative) offshore bank.

We also made use of the Panama Papers, which last year revealed the identity of the shareholders of shell companies created by the Panamanian firm Mossack Fonseca. Just as with HSBC, this leak is valuable as it can be seen as a random event and involves a prominent provider of offshore financial services. The Panama Papers, however, have one drawback: they do not allow us to estimate how much tax was evaded (if any) by the owners of the Mossack Fonseca shell companies. It is not illegal per se to own shell corporations in Panama or elsewhere.

We combined random audits with these new sources of information to shed light on who really evades taxes in Denmark, Norway and Sweden – and the results are striking.

The higher one moves up the wealth distribution, the higher the probability of hiding assets. Scandinavian households in the top 0.01% of the wealth pyramid – the ultra-rich, who own more than $40m in net wealth each – are 250 times more likely than average to hide assets. Furthermore, the ultra-rich HSBC customers had considerably more wealth in their accounts than other customers – so although they were very few in number, they owned around half of all the wealth hidden at HSBC.

This pattern is not specific to HSBC or the Panama Papers. Over the last few years, thousands of Norwegians and Swedes have voluntarily declared previously hidden assets under a tax amnesty. Here again, the super-rich are found to own half of the total amount of offshore wealth.

So what are the consequences for inequality? At the very top of the pyramid, it is much greater than previously estimated. In Norway, where the available wealth data is particularly detailed, the super-wealthy appear to be 30% wealthier than previously thought, when all the wealth hidden in tax havens is taken into account. The share of wealth owned by the top 0.1% increases from 8% to 10%.

Since Scandinavians generally pay their taxes and hide little wealth in total, our results are likely to be even stronger in Great Britain and elsewhere. A more accurate measurement of tax evasion would likely increase inequality levels even more than in Scandinavia.

These results underscore a basic truth: in a world where wealth is globalised and where a big industry has specialised in helping the ultra-rich avoid and sometimes evade their taxes, our ability to track great fortunes – and to tax them appropriately – faces considerable challenges.

But does this mean nothing can be done? Not at all.

It is possible to collect much better information on wealth and its distribution. Progress has already started in this area, as a number of tax havens have agreed to automatically exchange bank information with foreign countries’ tax authorities – a major evolution since the time of the HSBC leak.

But this policy faces an obvious issue: what are the incentives for offshore bankers to provide truthful information? After all, these are the same people who for decades have been hiding their clients behind shell companies, and sometimes even smuggling diamonds in toothpaste tubes or handing out bank statements concealed in sports magazines – all of this in violation of the law and the banks’ stated policies. Yet it still should be possible to secure their cooperation, if they face stiff enough sanctions for non-compliance.

More broadly, the key to successfully fighting tax evasion is to change the incentives for the providers of wealth concealment services. Over the last few years, a number of banks have pleaded guilty in the US to criminal conspiracies to defraud the Internal Revenue Service – yet they were able to keep their banking licences, and the fines they had to pay paled in comparison to their profits. A more ambitious approach would put criminal organisations out of business. If tax evasion ceases to pay, it will disappear.

Annette Alstadsæter is a professor at the Norwegian University of Life Science, Niels Johannesen is an associate professor at the University of Copenhagen, and Gabriel Zucman is an assistant professor at the University of California, Berkeley. The full research paper can be accessed here.

Read more of the Guardian’s new Inequality Project here. To get in touch, email [email protected]

Pankkijätti Barclaysin finanssikriisin aikaiset johtajat saivat syytteet petoksesta – epäillään miljardisopimusten suhmuroinnista Qatarin kanssa

Kukaan brittipankkien ylimmästä johdosta ei ole aiemmin joutunut vastaamaan rikossyytteisiin finanssikriisin jälkipyykkiin liittyen.

BRITTILÄISEN pankkijätin Barclaysin entinen toimitusjohtaja ja kolme muuta johtajaa saivat tiistaina petossyytteet.

Kyseessä on ensimmäinen kerta Britanniassa, kun rahoitusalan ylintä johtoa on syytettynä rikollisesta toiminnasta finanssikriisiin liittyen. Petosepäilyt liittyvät pankin tekemiin miljardien puntien sopimuksiin arabivaltio Qatarin kanssa.

Petoksiin ja korruptioon erikoistunut Britannian viranomainen SFO (Serious Fraud Office) tiedotti syytteistä tiistaina. Syytteen sai myös koko Barclays-pankki. SFO aloitti rikostutkinnan Barclaysin toimista vuonna 2012.

Pankkia ja sen johtoa epäillään petoksesta, väärän tiedon antamisesta ja laittomasta rahallisesta avunannosta.

BARCLAYS ajautui vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin finanssikriisin 2007–2008 aikana, mutta toisin kuin kaksi muuta brittipankkia – Lloyds ja Royal Bank of Scotland – Barclays sinnitteli eteenpäin ilman valtion pelastuspakettia.

Britannian valtio omisti enimmillään reilut 40 prosenttia Lloydista ja lähes 80 prosenttia RBS:stä. Tämän kohtalon Barclays halusi välttää.

Financial Times -lehden mukaan qatarilaiset sijoittajat lapioivat Barclaysiin vuonna 2008 kesä–lokakuussa 6,1 miljardia puntaa, mikä oli silloisella kurssilla noin 7,6 miljardia euroa. Uutistoimisto Bloombergin mukaan Barclays keräsi Qatarista kaikkiaan 12 miljardin punnan edestä pääomaa.

Tässä ei vielä sinänsä ollut mitään ongelmaa, mutta myöhemmin saman vuoden marraskuussa Barclays ilmoitti myöntävänsä Qatarin valtiolle kolmen miljardin dollarin eli suunnilleen 3,8 miljardin euron lainan.

Tämä rahanvaihto herätti viranomaisten kiinnostuksen. Epäilynä on, että Barclays houkutteli erinäisten hämärien rahoitusjärjestelyjen kautta Qatarin tukemaan pankkia. Syyttäjät pitävät myös Barclaysin Qatarille maksamia ”neuvonantajamaksuja” laittomina.

BARCLAYSIN neljä entistä johtajaa, mukaan lukien toimitusjohtajana toiminut John Varley, joutuvat oikeuden eteen Lontoossa heinäkuun 3. päivä.

BBC:n mukaan Varleyn saamat syytteet ovat suuri yllätys, sillä häntä pidettiin varovaisena ja rauhallisena pankkiirina, joka yritti jarrutella Barclaysin investointipankkitoimintaa pyörittäneen Bob Diamondin ylilyöntejä.

Diamondista tuli myöhemmin Varleyn seuraaja koko pankkikonsernin johdossa, mutta hän erosi vuonna 2012, kun Barclaysia ja muita pankkeja tutkittiin libor-viitekorkojen manipuloinnista.

Barclaysia on syytetty myös esimerkiksi asuntolainajohdannaisten holtittomasta kaupasta ennen finanssikriisiä ja väärinkäytöksistä ilmoittaneen työntekijän kaltoin kohtelusta.

Italy to wind up two failing banks at potential cost of €17bn

Veneto Banca and Banca Popolare di Vicenza, blighted by bad loans and a mis-selling scandal, will open as usual on Monday, says finance minister

The Italian government is stepping in to wind up two failing lenders and prevent a bank run, at a total cost of up to €17bn (£15bn).

After an emergency cabinet meeting on Sunday, ministers agreed to a decree splitting Veneto Banca and Banca Popolare di Vicenza into ‘good’ and ‘bad’ banks, keeping branches open.

The ‘good’ assets are being acquired by Italy’s biggest retail bank, Intesa Sanpaolo, with the Italian government handing about €5bn to Intesa as part of the deal.

The lenders will then be liquidated, which leaves the state footing the bill for bad loans on both banks’ books, plus restructuring costs.

The Italian government would provide state guarantees worth up to €12bn to cover potential losses at the ‘bad’ bank, Pier Carlo Padoan, the finance minister, told reporters in Rome. That means the total cost could reach €17bn.

Padoan added that both banks would operate normally on Monday. The deal is meant to ward off the threat of a bank run, by reassuring nervous savers and deterring them from withdrawing their funds when branches reopen.

Paolo Gentiloni, Italy’s prime minister, insisted that the decree fully respected EU rules, even though taxpapers are no longer meant to stump the cost to rescue a failing bank.

The funds will come from a €20bn fund created last year to help struggling lenders, so will not affect Italy’s public borrowing, according to the government.

The deal appears to protect depositors and senior creditors of the two banks. But it is not clear how many jobs will be lost, or how many branches Intesa could decide to close.

On Friday, the European Central Bank ruled that the two lenders, based in the Veneto region of Italy, were “failing, or likely to fail”. That ended months of uncertainty, and failed attempts to raise fresh capital, and forced the Italian government to commence insolvency proceedings and wind them up.

The government had spent months trying to avoid liquidation, by using a mixture of state funds and private investment to recapitalise both lenders. But the plan failed to win support from investors, and the ECB ultimately concluded that time had run out to present “credible solutions” to keep the two lenders operating.

Veneto Banca and Banca Popolare di Vicenza are key players in the industrial heartland, in the north-east of Italy. As well as bad loans, they have also been dragged down by a mis-selling scandal. Shares in the two companies have slumped in value, hurting small shareholders across the region.

Italy’s government has been sparring with the ECB for months, over how to clean up its banking system. It is currently implementing a precautionary recapitalisation of the world’s oldest bank, Monte dei Paschi di Siena.

Why Heavy Metal Hat? wrote:Luin tällaisen kirjan kuin Aleksilta Nokalle, joka kertoo jonkin verran tuosta 80-luvun lopun ja ysärin pankkitoiminnasta Suomessa. Ihan mielenkiintoinen kirja: https://www.booky.fi/tuote/ojaharju_jor ... 9519807607

Jos joku on kiinnostunut, niin laita yyveellä osoite tai sovitaan geokätkökohde Käpylässä.

Jimi Heydrich wrote:Pääsisipä pankkiiriksi.

Pasi Fist wrote:

Jimi Heydrich wrote:Pääsisipä pankkiiriksi.

Tuolla sektorillahan on koko ajan rekryt menossa. Omatunto ja empatia kannattaa lempata ennen työhaastattelua johonkin uuniin.

Suomen pankkikriisi maksoi 50 miljardia markkaa. Suuri osa 1980- ja 90-luvun vaikuttajista on jäänyt eläkkeelle, osa jättäytynyt työelämästä muuten vaan ja osa työskentelee edelleen vaikutusvaltaisissa asemissa. Myös suuri osa oikeudenkäynneistä on päättynyt ja tuomiot luettu. Silti jälkipyykkiä pestään edelleen eivätkä kaikki henkilökohtaiset tragediat suinkaan ole ohi. Missä kriisin päähenkilöt ovat nyt?

Entinen kokoomusvaikuttaja sai viiden vuoden tuomion – Espooseen piti rakentaa luksustalo senioreille, liki 7 miljoonaa katosi taivaan tuuliin
Kaikki niin sanotun Kultalampi-jutun syytteet ja korvausvaatimukset olivat menneet nurin käräjäoikeudessa, mutta Helsingin hovioikeus oli maanantaina täysin eri linjoilla.
NIIN sanotussa Kultalampi-jutussa tapahtui täyskäännös hovioikeudessa. Kaikki syytteet ja korvausvaatimukset olivat menneet nurin käräjäoikeudessa, mutta Helsingin hovioikeus tuomitsi maanantaina asiaan liittyen useita pitkiä vankeusrangaistuksia.

Vyyhden keskiössä on Kultalampi-niminen asunto-osakeyhtiö Espoon Leppävaarassa. Kultalammesta piti tulla korkeatasoinen senioritalo, mutta se ei koskaan toteutunut.

Poliisi tutki vuosia hankkeeseen liittyneitä talousrikosepäilyjä.

ASIA OLI syyttäjän ja eräiden asianomistajien valitusten vuoksi kuuden vastaajan osalta lähes koko laajuudessaan hovioikeuden käsiteltävänä.

Hovioikeus hyväksyi syyttäjän Harri Bergströmiä, Matti Hyvöstä, Ilkka J. Karia ja Petri Temisevää vastaan ajetut rangaistusvaatimukset kahdesta törkeästä kirjanpitorikoksesta ja kahdesta törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Bergström, Hyvönen ja Kari saivat hovioikeudessa tuomiot myös törkeästä velallisen petoksesta. Kari tuomittiin lisäksi törkeästä petoksesta.

PISIMMÄN vankeusrangaistuksen, viisi vuotta ehdotonta, sai kiinteistöyrittäjä ja entinen espoolainen kokoomusvaikuttaja Ilkka J. Kari. Hän on toiminut myös Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Hovioikeus katsoo, että Kultalampi-nimisestä asunto-osakeyhtiöstä ja sen rakennuttajayhtiö IdeaProsta siirrettiin miljoonia euroja rakennushankkeen ulkopuolelle. Osittain tämän seurauksena yhtiöt ajautuivat vaikeuksiin ja lopulta konkurssiin.

Palvelutalo oli silloisen Sampo Pankin rahoittama RS-kohde. Lyhenne ”RS” tulee sanoista ”rahalaitosten neuvottelukunnan suosittelema”.

HOVIOIKEUDEN TUOMION mukaan Kari ja muut tuomitut käyttivät määräysvaltaa molemmissa yhtiöissä. Karin, Bergströmin, Hyvösen ja Temisevän todettiin merkinneen keinotekoisella järjestelyllä vääriä tietoja IdeaPron ja asunto-osakeyhtiön kirjanpitoihin.

”Vastaajat olivat optiokaupan ja minuuttirahasiirtojen avulla luoneet IdeaPro Oy:n ja asunto-osakeyhtiön sekä vastaajien muiden yhtiöiden välille tekaistuja velkasuhteita, joiden perusteella vastaajat olivat siirtäneet varoja rakennushankkeen ulkopuolelle”, hovioikeus perustelee ratkaisuaan.

Toiminta johti yhtiöiden maksukyvyttömyyteen. IdeaPro asetettiin konkurssiin helmikuussa 2009, ja asunto-osakeyhtiö koki saman kohtalon kyseisen vuoden heinäkuussa.

Yhtiöistä oli 4.7.2006–3.12.2008 siirretty ilman hyväksyttävää syytä noin 6,6 miljoonaa euroa rakennushankkeen ulkopuolelle.

Rakennushankkeeseen tarkoitettuja rahoja käytettiin muun muassa epäonnistuneisiin sijoituksiin Yhdysvalloissa.

KARIN LISÄKSI myös muut tuomitut saivat hovioikeudesta pitkät vankeusrangaistukset: Hyvönen 4 vuotta ja 9 kuukautta, Temisevä 4 vuotta ja 7 kuukautta sekä Bergström 4 vuotta ja 2 kuukautta.

Miehet tuomittiin myös maksamaan miljoonien eurojen vahingonkorvaukset.

KAHDEN VASTAAJAN osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. He eivät siis saaneet rangaistusta tai vahingonkorvauksia kontolleen.

Tästä on kyse
Kultalampi-vyyhti

Länsi-Uudenmaan poliisi sai vuonna 2013 valmiiksi useita vuosia selvittelemänsä niin sanotun Kultalampi-jutun. Kyse on laajasta ja monimutkaisesta talousrikosvyyhdestä.

Vyyhdestä kertyi poliisin esitutkinta-aineistoa yli 10 000 sivua.

Vastaajat kiistivät oikeudessa syyllistyneensä mihinkään väitetyistä rikoksista.

Käräjäoikeus hylkäsi vuonna 2015 kaikki syytteet ja miljoonien eurojen korvausvaatimukset näytön puutteen vuoksi.

Helsingin hovioikeudessa tapahtui kuitenkin maanantaina täyskäännös, kun kuudesta vastaajasta neljä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin.

Tuomitut voivat yrittää hakea rangaistuksiinsa muutosta vielä korkeimmalta oikeudelta, mikäli se myöntää valitusluvan.

Italialainen roskapankki valtion talutusnuoraan

Italian valtio omistaa Monte Pachista jatkossa 70 prosenttia.

EU HYVÄKSYI tiistaina Italian valtion suunnitteleman 5,4 miljardin euron vastikkeellisen pelastuspaketin kriisipankki Monte dei Paschille. Rahoitusoperaation jälkeen Italian valtio omistaa pankista 70 prosenttia.

Monte Paschi ajautui hakemaan valtiolta apua pankin epäonnistuttua saamaan lisää pääomia sijoittajilta joulukuussa. Ennen tuen hyväksymistä pankin omistajien ja pienempien luotottajien täytyi suostua osallistumaan pelastustoimiin 4,3 miljardilla eurolla. Lisäksi pankki sitoutui tervehdyttämään rakenteitaan.

MONTE PACHIN eilen julkistama viisivuotinen suunnitelma on mittava.

Pankki aikoo irtisanoa 5 500 työntekijää, sulkea 600 konttoria ja järjestää roskalainojaan 28,6 miljardin euron edestä uudelleen vuoteen 2021 mennessä. Lisäksi se sitoutuu muuttamaan liiketoimintamalliaan pienasiakkaiden suuntaan.

Euroopassa uinuu yli tuhannen miljardin roskalainapommi – ”Tämä täytyy ratkaista”

Kun korot alkavat nousta, mitä tapahtuu Euroopan uinuvalle roskalainapommille?
Euroopan unionin komissio ja Ecofin-neuvosto valmistelevat suunnitelmia, joilla pitäisi ratkaista vuosia muhinut roskalainaongelma. Pankkien järjestämättömiin luottoihin liittyvistä valvontakäytännöistä keskustelivat valtiovarainministerit Ecofin-neuvostossa viimeksi maanantaina.

Eurooppalaispankeilla on noin 1 100 miljardin euron arvosta hoitamattomia lainoja. Summa on huima, sillä se vastaa noin kymmenesosaa koko euroalueen bruttokansantuotteesta. Rasite alkaa pikkuhiljaa käydä kestämättömäksi, kun korot alkavat nousta.

– Nämä ovat järjettömän isoja summia, kun joidenkin pankkien luotonannosta jopa 20–25 prosenttia on järjestämättömiä luottoja, Nordean maajohtaja Ari Kaperi sanoo.

Järjestämätön luotto, eli NPL-laina (non-performing loans) tarkoittaa, että asiakas ei ole maksanut lainasta korkoja tai lyhennyksiä kolmeen kuukauteen. Lainalle ei ole tehty mitään, ei myöskään realisoitu sen takana olevia vakuuksia.

Mitä enemmän järjestämättömiä luottoja, sitä vähemmän pankilla on pääomaa parempiin käyttökohteisiin eli esimerkiksi yrityksille investointeihin. Roskalainoja on erityisen paljon Kreikassa, Kyproksella, Italiassa, Espanjassa ja Irlannissa. Pohjoismaissa ne eivät ole ongelma.

Pankkien roskalainakanta on pitkään muhinut paise, joka vaikuttaa koko euroalueen kasvuun.

–Tämä on iso epävarmuustekijä, mutta en lähde mitään uhkakuvia maalailemaan, koska ongelmapankit ovat aika rajattuja ja niiden tilanne hyvin tiedostettu. Tämä on silti asia, joka täytyy ratkaista, se on kaikkien etu, Kaperi sanoo.

”Iso epävarmuus, mutta ei uhka”

Kaperin mukaan epävarmuutta synnyttää se, että kukaan ei tarkkaan tiedä, paljonko pankki kärsii lopulta luottotappioita, kun luotot joskus hoidetaan. Tai ovatko pankit panneet sivuun riittävästi luottotappiovarauksia. Lainojen vakuudet tosin kattavat riskiä, mutta niidenkin tuleva arvo on epävarma.


Tarvitaan myös sijoittajia, jotka näkevät lainoissa arvonnousun mahdollisuuden.
Korot selittävät ongelman pitkittymistä. Kun ne ovat olleet nollassa tai jopa miinuksella, pankki on voinut roikottaa roskalainoja taseessaan. Vaikka asiakas ei maksa korkoa, kustannus jää pankin tuloslaskelmassa silti melko pieneksi.

– 1990-luvun alussa korkotaso oli 10 prosenttia. Silloin pankeille oli elämän ja kuoleman kysymys, kuinka nopeasti nämä järjestämättömät luotot saatiin pois taseesta.

Uusia roskapankkeja Eurooppaan?

EU haluaa muun muassa kehittää lainojen jälkimarkkinoita eli niiden luottolaitosten toimintaa, jotka ostavat pankeilta roskalainoja. Nykyinen järjestelmä ei euroministereiden mielestä houkuttele pankkeja riittävästi hankkiutumaan eroon roskalainoista.

Viime vuonna roskalainoja myytiin eteenpäin vain 80 miljardilla eurolla. Italialaispankki Mediobanca kertoi tänään, että Ecofin saattaa selvitellä kansallisten roskapankkien perustamista lainoille, joita myytäisiin käypään markkina-arvoon.

– Toimivaa jälkimarkkinaa ei kyllä pysty muodostamaan millään hallinnollisella päätöksellä vaan tarvitaan myös sijoittajia, jotka näkevät lainoissa arvonnousun mahdollisuuden, Kaperi huomauttaa.

Suunnitelmissa Euroopan keskuspankki voisi jatkossa pyytää pankeilta lisäpääomia nykyisille hoitamattomille veloille, jos olemassa olevat puskurit eivät tunnu riittävän. Pankkeja saatetaan myös alkaa vaatia siirtämään sivuun lisäpääomaa uusille lainoille, jos NPL-lainojen osuus nousee liikaa.

– Yksi hankaluus selittää ongelman pitkittymistä. Näissä tietyissä maissa konkurssilainsäädännössä ja vakuuksien realisoinnin käytännöissä on paljon kehitettävää. Se olisi paljon tehokkaampaa kuin vaikkapa jokin iso roskapankki tai uudet varainhoitoyhtiöt, Kaperi sanoo.

Pankit eivät ole ihastu EU:n sääntelyn lisäämisestä, ja eurooppalainen finanssisalan etujärjestö Afme ehti jo torjua suunnitelmat. Pohjoismaisia pankkeja kuten Nordeaa, kiristykset tuskin koskisivat, sillä niillä on roskalainoja hyvin vähän, noin prosentin verran lainakannasta.

– Näissä mahdollisissa vaihtoehdoissa on vähän keppiä ja porkkanaa. Pankit joutuvat enemmän varaamaan pääoma riskeille ja se on niille suurempi rasite. Se antaa kovan kannustimen tehdä jotain, Nordean Kaperi sanoo.

Kauppalehti wrote:Lähteet: Deutsche Bank peruu pankkiirien bonuksia 40 miljoonalla eurolla

Saksalaispankin odotetaan ilmoittavan asiasta pian, Reutersin nimettömät lähteet kertovat.

Saksalainen pankkijätti Deutsche Bank pyytää kymmentä entistä johtajaansa ja nykyistä riskienhallintajohtajaa Stuart Lewisiä luopumaan aiemmin sovituista bonuksista. Entisten johtajien joukossa kerrotaan olevan myös pankin entinen toimitusjohtaja Josef Ackermann.

Takaisin kerättävien bonusten arvo on 40 miljoonaa euroa.

Tiedot perustuvat Reutersin nimettömiin lähteisiin. Lähteiden mukaan pankin odotetaan ilmoittavan asiasta virallisesti pian.

Saksalaispankki ilmoitti toukokuussa pidetyssä yhtiökokouksessa pohtivansa, millä tavoin pankin entisten johtajien tulisi ottaa henkilökohtaisesti vastuuta takavuosien rikkeistä.

Viime vuonna pankille asetetiin 3,1 miljardin dollarin sakot riskipitoisista asuntolainatuotteista, joita pankki myi kuluttajille Yhdysvalloissa vuosina 2005-2007.

Deutsche on lisäksi joutunut maksamaan yli puolen miljardin dollarin sanot New Yrokin pankkivalvojalle rahanpesun vuoksi. Pankki siirsi niin sanottujen peilikauppojen avulla 10 miljardia dollaria ulos Venäjältä vuosina 2011–15.

Deutsche Bank kertoi tiistaina toisen neljänneksen tuloksestaan. Deutschen nettotulos ylitti odotukset nousten 466 miljoonan euroon vuodentakaisesta 20 miljoonasta eurosta. Liikevaihto kuitenkin laski 10 prosenttia 6,6 miljardiin euroon. Pankki ennakoi liikevaihdon laskun jatkuvan edelleen, laskien aiempaa ohjeistustaan.

Deutschen osake oli noin kello 13.30 Suomen aikaa 3,2 prosentin laskussa Frankfurtin pörssissä.