Parisuhde-palsta

[Herää ammattiylpeys ja kuole]

Vähän saman tyylistä tilannetta joskus onnistuneesti purettu silleesä että keskustelulla eka selville se tasamäärä massia mikä kummallakin on varaa ja halua pistää sapuskaa ja sit se kätsynä joka kuukausi johonki kukkaroon, mikä aina kauppaan mukaan. Eka sit sieltä massit loppuun, ja sitte ku se loppuu ni se kummalla on enempi rahaa hoitaa sit loppukuun.
Tällä saanu helpotettua epätasaista kulujen jakautumista siten että se ei oo ns koko ajan päällä se rahahomman kelailu vaan ainoastaan sillon ku rahat sieltä kukkarosta loppu ja ylipäänsä selkeyttänyt omia kuvioita. Tässä pennini.

[Iisalmelainen joogayrittäjä]

Helpottais kanssa tietää, että millaista ruokaa sitten syötte. Tai siis, että onko niitä ruokailuun liittyviä kuluja mahdollisuus pienentää. Jos sun kumppani on pidempiä aikoja kerralla siellä, niin voihan sitä tehdä pienen laskelman ja katsoa, että monellako eurolla kumppani osallistuisi yhteisiin kuluihin. Yhtenä vaihtoehtona näen myös sen, että syötte juurikin eri ruokia, vaikka se typerältä tuntuisikin.

Ollaan molemmat tällä hetkellä tiukasti vegaaneja ja tietty semmoset vegaaniset erikoistuotteet aiheuttaa lisäkustannuksia. Joo oon varma että kuluja vois karsia sillai, ettei esimerkiks söis jotain muu-tuotteita, tai vaikka leipää ollenkaan, tai jos söis leipää, ni ei laittais päälle kun jotain levitettä eikä vuustoo tai jotain muuta kamaa. Me molemmat myös urheillaan aika paljon ja sit tietty on se jatkuva miettiminen siitä mistä siihen ruokaan sais tarpeeks proteiinia ja oon tosi laiska miettimään semmosia halpoja ja helppoja lähteitä (esim kuivatut herneet/pavut jne.), ni sit tulee tehtyä aika paljon vaikka tofusta ruokaa. Soija ois halpaa, mutta elimistö ei oikein kestä sitäkään kauheen hyvin.

Ja ollaan me sillai jaettu tietenkin ruokakuluja, mut se että pyydään ruokaostoksista rahaa, on kans sit vähän semmosta ja tommosta, kun toisella rahat on sit ainakin viimestään kuun puolivälissä aika finaalissa ja joudun kuitenkin maksamaan kaiken loppukuusta ja toinen ei pysty ostamaan sit mitään semmosia itelleen välttämättömiä asioita. Tässä on tietty myös ongelmana se, että musta on kurjaa sit se että toinen ei saa semmosta mun mielestä tarpeeks ravitsevaa ruokaa, vaikka hänelle pelkkä puurodietti onkin ok.

[Iisalmelainen joogayrittäjä]

Vähän saman tyylistä tilannetta joskus onnistuneesti purettu silleesä että keskustelulla eka selville se tasamäärä massia mikä kummallakin on varaa ja halua pistää sapuskaa ja sit se kätsynä joka kuukausi johonki kukkaroon, mikä aina kauppaan mukaan. Eka sit sieltä massit loppuun, ja sitte ku se loppuu ni se kummalla on enempi rahaa hoitaa sit loppukuun.
Tällä saanu helpotettua epätasaista kulujen jakautumista siten että se ei oo ns koko ajan päällä se rahahomman kelailu vaan ainoastaan sillon ku rahat sieltä kukkarosta loppu ja ylipäänsä selkeyttänyt omia kuvioita. Tässä pennini.

Jotain tämmöstä järjestelyä vois kyllä ehdottaa, josko se ainakin vähän veis pois sitä jatkuvaa rahasta stressaamista. Kiitos siis

[Hans Normaali]

Kauan odotettu yhteinen lomaviikko sai uuden käänteen kun Iso-K saapui taloon. Rouva tossa sairastaa, itse en ainakaan vielä. Huomenna piti lähteä hotellilomalle ja mustaan pispalaan loppuviikoksi naatiskelemaan, mutta hotelli peruttiin ja kesän ainoa lomaviikko menee nyt sitten kotona käkkiessä. Harmittaa aika paljon.

[seksikeinutuoli]

Toi on kyllä hyvä järjestely ^^

Meillä puoliso tienaa paremmin kuin mitä tuun itse koskaan tienaamaan niin ollaan jaettu meidän taloustilin talletukset niin, että laitan X summan rahaa ja puoliso laittaa sitten saman summan kuin minä +150€. Hyvin on toiminut. Silloin ku tapailtiin ja kumppani vieraili mun luona niin välillä sai pihistellä omassa arkisyömisessä, että oli sitten varaa tarjota toiselle täyttävää ja hyvää vegeruokaa. Sillon en olis ikinä kehdannut pyytää, että toinen osallistuu ruokakuluihin.

[Hans Normaali]

Itse tienaan vähän paremmin (en silti ökynä) ku vaimo, ja eipä me oikein lasketa että paljonko kuluu ja kummalta ja mihinkin. Se maksaa kummalla sattuu olemaan. Tässä ku yhteistä asuntolainaa ja yrityslainaa maksellaan, niin tuntuisi jotenkin typerältä jakaa rahat omiin ja toisen rahoihin. Jos pitemmältä ajalta katsotaan, niin varmaan oon pistänyt omasta palkastani enemmän euroja kaikkiin yhteisiin menoreikiin/yritykseen/hankintoihin, ja toisinaan on puolin toisin eletty käytännössä toisen palkalla, ja on oltu jo niin pitkään kimpassa, että totaalinen yhteistalous tuntuu helpoimmalta ja järkevimmältä, ja myös oikeudenmukaisimmalta. Eri asia jos toinen vaan elelisi "yhteisillä rahoilla" tuomatta pottiin mitään, mutta laiskaksi en voi vaimoa sanoa ja sillä on ollut vähän enempi haasteita työpaikan löytymisen kanssa ja se on työskennellyt alalla missä palkat nyt vaan on surkeat. Asiasta puhuttiinkin hiljattain ja todettiin että ainakin meidän tapauksessa "erilliset taloudet" olisi jotenkin päätön ja myös hyvin epäkäytännöllinen ajatus. Ymmärrän kyllä että joissain muissa suhteissa tämmöiset voi ihan oikeutetusti nousta pintaan ja aiheuttaa skismaa, mutta me ollaan onneksi kumpikin aika suurpiirteisiä tässä asiassa.

[Herrasmies Asetus Tehtaalla]

Omat kahden sentin pohdintani pariskuntamme yhteisten juoksevien sekä kiinteiden kustannuksien kattamisen pohjalta. Tää saattaa hyvinkin olla avuksi tilanteessa jossa tuloeroja löytyy ja sellaisen tasapuolisen osallistumisen löytämistä kaivattaisiin. Ihmiset tienaa eri määriä ja raha on valitettavan tärkeää, niin on myös kyky ja usko siitä että pystyy osallistumaan talouden pyörittämiseen.

Me lähdettiin liikkeelle siitä että mitä meidän yhteinen talous kuluttaa eli asumisten kustannukset, safkat, vakuutukset you name it niin kauan kuin se on ns. yhteistä niin se laitetaan tälle listalle.

Henk. koht. vaateshoppailu, bussikortit, puhelinlaskut jne. asiat jotka ovat korostetun henkilökohtaisia jätetään ton ylemmän listan ulkopuolelle. Asiasta voi toki joustaa tilannekohtaisesti sitten maksuvaiheessa mutta tässä laskuvaiheessa on hyvä tehdä ero näiden kahden välille selkeyden tuomiseksi.

Lasketaan ylemmän listan pohjalta sellanen kulutus joka on realistinen per kuukausi, ehkä vähän yläkanttiin jopa mutta kuitenkin realistinen. Arviointia, pohdintaa, toteutuneita kustannuksia tämän luvun muodostamisen pohjaksi. Sanotaan tätä vaikka "kokonaiskulut" nimellä.

Sitten katotaan paljonko kummankin nettotulot on. Nettotuloista lasketaan tulojen suhde ja sitten tässä suhteessa (kuvitteellisesti vaikka 60/40 kuvitteellisessa tilanteessa jossa talouden kokonais-nettotulot olisivat 10000e ja toinen tässä kuvitteellisessa tilanteessa nettona tienaa 6000 ja toinen 4000e kuussa) ne "kokonaiskulut" sitten katetaan esimerkiksi yhteiselle käyttötilille, jolle molemmilla on pääsy sekä oikeus.

Jos toinen tienaa vaikka 5000e ja toinen 1000e ja kokonaiskulut ovat 1500e kuussa niin tulojen suhde lasketaan 5000/(5000+1000)=0.83 eli tuo 5000 kuussa tässä esimerkissä tienaava kattaisi 83% noista 1500e "kokonaiskulut" -summasta. 1500*0.83=1245e ja sille toiselle jää maksettavaksi 255e.

Molemmat osallistuvat maksukykynsä mukaan yhteisiin kustannuksiin.

Paljon lukuja mutta prosessi on lopultakin verrattain yksinkertainen ja jos tulot eivät kuukausittain juurikaan vaihtele niin samaa summaa voi käyttää joka kuukausi kun sen on kerran laskenut.

[Herrasmies Asetus Tehtaalla]

Itse en kannata parisuhteessa tilannetta jossa rahaa joudutaan toiselta pyytämään tai toinen sitä toiselle antaa. Tästä muodostuu valta-asetelma joka on parisuhteen kannalta erittäin huono juttu.

Tilanne jossa toinen kannattelee toista on molemmille osapuolille hankala, tältä pohjalta tuo tulojen suhteessa yhteiselle tilille yhteisten kulujen kattamiseksi kuukausittain laitettava raha häivyttää sitä tulojen epäsuhtaa joka voi olla hyvinkin raskas erityisesti sille jolla ne tulot ovat pienemmät ja jota "pitää" kannatella.

[Spiidröy]

Ei liity iisalmelaisen joogayrittäjän tekstiin, koska eri tilanne, tienataan aika pitkälti saman verran (vähän), mutta kerron nyt kuitenkin omat systeemit. Me ollaan käytetty oikeestaan alusta asti jotain tollasta Splitwise äppiä (not a sponsor), johon merkataan yhteiset menot, kaupat ja sellaset. Se vaan jakaa ne puoliks ja näyttää, että kuka on kellekin pystyssä minkä verran. Aattelin aluksi, että ois stressaava systeemi, mutta päinvastoin, ei oo tarvinnut käydä mitään rahakeskusteluja ollenkaan. Ei sitä tuu ees kovin tarkkaan tapitettua, joskus vaan sitten kun ite laahaan jonkun satasen perässä (jostain syystä aina näin päin, tai siis vihaan kyllä kaupassa käyntiä mutta se on toinen juttu) niin maksan sen pois ja nollataan laskuri. Suosittelen kokeileen jos on jotain napinaa yleensä siitä kumpi käyttää minkäkin verran yhteisiin menoihin.

[Herrasmies Asetus Tehtaalla]

Noh tästähän sitten seuraa se ongelma, että koska vietetään mun kotona lähinnä aikaa (koska eläimet ja mun duunit), niin luonnolisesti periaatteessa ruokin meidät molemmat, mikä tarkottaa sitä, että mulla on jatkuvasti rahat loppu koska se mun pieni palkka menee kahden ihmisen ja eläinten ruokiin. Toisella osapuolella ei oo mitään mahdollisuuksia oikein näissä kustannuksissa jeesailla koska sitä rahaa ei hänellä vaan ole.

Eli oi parisuhdetietäjät miten tästä eteenpäin ja oisko jotain hyvää ratkasuehdotusta tähän ongelmaan?

ehkä konkreettinen ratkaisuehdotus tähän tilanteeseen:

onko teidän mahdollista pienentää kumppanin kuluja jos hän muuttaisi sun luo? jäisikö hänelle(ja sitä kautta teille) tällä tavalla enemmän käyttistä?

[Hans Normaali]

Itse en kannata parisuhteessa tilannetta jossa rahaa joudutaan toiselta pyytämään tai toinen sitä toiselle antaa. Tästä muodostuu valta-asetelma joka on parisuhteen kannalta erittäin huono juttu.

Eihän tää mikään ideaali ole, mutta ongelmanhan tästä tekee se jos tää toimii vaan yhteen suuntaan.

[Sergio Pissahätä]

kommentoin iisalmelaiselle joogayrittäjälle vain sen verran, että ette ole ainoita köyhiä rakastavaisia, joilla on tuollaisia ongelmia (ollut), I feel you! Pidemmän päälle todella turhauttava tilanne. Itseäni on vastaavanlaisissa hommissa auttanut seuraavat asiat: a) vähemmän rahallisesti panostava ottaa enemmän vastuuta ruuanlaitosta ja kotitöistä tai b) työtön osapuoli yrittää hankkia työkkärirahojen päälle pikkuisen lisätienestiä keikkaluonteisilla hommilla. Ymmärrän, ettei moinen ole välttämättä mahdollista aina.

Ei ole lainkaan pikkumaista olla turhautunut taloudellisesta epäsuhdasta, töissäkäyminen on rankkaa ja erityisen raskasta, jos silloin pitää vielä murehtia rahahommista.

[Iisalmelainen joogayrittäjä]

Noh tästähän sitten seuraa se ongelma, että koska vietetään mun kotona lähinnä aikaa (koska eläimet ja mun duunit), niin luonnolisesti periaatteessa ruokin meidät molemmat, mikä tarkottaa sitä, että mulla on jatkuvasti rahat loppu koska se mun pieni palkka menee kahden ihmisen ja eläinten ruokiin. Toisella osapuolella ei oo mitään mahdollisuuksia oikein näissä kustannuksissa jeesailla koska sitä rahaa ei hänellä vaan ole.

Eli oi parisuhdetietäjät miten tästä eteenpäin ja oisko jotain hyvää ratkasuehdotusta tähän ongelmaan?

ehkä konkreettinen ratkaisuehdotus tähän tilanteeseen:

onko teidän mahdollista pienentää kumppanin kuluja jos hän muuttaisi sun luo? jäisikö hänelle(ja sitä kautta teille) tällä tavalla enemmän käyttistä?

Me asutaan eri osotteissa. Ite asun pienessä omistusasunnossa (josta vielä vähän velkaa ja isot lainanlyhennykset) ja kumppani asuu vuokralla ja vietetään ehkä noin 80% ajasta mun luona, koska mulla tosiaan on noita huollettavia karvaisia tovereita myös asuntoa jakamassa. Meidän ei oo sinänsä järkee muuttaa ainakaan tähän mun asuntoon, koska toiselta lähtis tuet pois ja noh ei mahuta tänne kahestaan. Ainoo ratkasu ois siis etsiä yhteinen isompi koti ehkäpä vuokralle, mutta sitten taas minun tulot tekis sen toisen elämisen tukalaks, koska tarveharkintainen sosiaaliturva.

Mitä oon ite miettiny tätä tilannetta, niin ne ratkasut löytyy lähinnä siitä että eletään tätä toimimatonta taloudellista arkea kahdessa osotteessa, niin pitkään että joko minä pääsen uutta koulutustani vastaaviin asiantuntijatehtäviin ja paremmille palkoille, tai kumppani väittelee tohtoriks ja pääsee edes johonkin töihin, jolla voi omaa elämistään rahottaa.
TAI
tehdään eri ruuat ja koen sitten jatkuvaa huonoo omaatuntoo siitä että itse syön tulojeni mukaista ruokaa ja toinen ei sit syö tai syö puuroo/leipää

[Iisalmelainen joogayrittäjä]

kommentoin iisalmelaiselle joogayrittäjälle vain sen verran, että ette ole ainoita köyhiä rakastavaisia, joilla on tuollaisia ongelmia (ollut), I feel you! Pidemmän päälle todella turhauttava tilanne. Itseäni on vastaavanlaisissa hommissa auttanut seuraavat asiat: a) vähemmän rahallisesti panostava ottaa enemmän vastuuta ruuanlaitosta ja kotitöistä tai b) työtön osapuoli yrittää hankkia työkkärirahojen päälle pikkuisen lisätienestiä keikkaluonteisilla hommilla. Ymmärrän, ettei moinen ole välttämättä mahdollista aina.

Ei ole lainkaan pikkumaista olla turhautunut taloudellisesta epäsuhdasta, töissäkäyminen on rankkaa ja erityisen raskasta, jos silloin pitää vielä murehtia rahahommista.

Joo itelläni ehkä tässä vähän just painaa se, että aikasemmissa parisuhteissa taloudelliset vastuut on menny sillai, että oon tienannu vähän mutta edes jotain ja toinen ei oo sit välttämättä niin paljoo tai ollenkaan. Itse olen sitten maksanut yhteisiä menoja ja muita, kun entiset kumppanit ovat saattaneet käyttää omat käyttörahat itseensä. Tää on tietenkin aika epäoikeudenmukasta ja aiheuttaa kitkaa. Nyt huomaan että koen tän tilanteen vähän epäoikeudenmukaseks, vaikka toinen ei tietenkään tarkoituksella tätä tilannetta ole aiheuttanut. Stressaan ite ehkä enemmän sit rahasta, koska on ne eläimet ja niihin kuluva raha myös tms. ja kun on tota menneisyyden taakkaa rahahommien suhteen.

[Mayhem peruttu]

Näen rakastettuani vasta syyskuussa ja tuossa haaveillessani ja ikävöidessäni yksin töissä vahdissa laivan kannella pollarin päällä istuessani tuli ihan pieni itkukin, miten onnellinen oon sen tyypin kanssa. Rupes soimaan Elviksen herkimmät päässä ja jouduin kipittää putkien taakse piiloon kuivaamaan naamani, ennenku kollega tuli päästämään mut vahdista.