Parisuhde-palsta

[Pikku Hässäkkä]

Täälläkin ois hääpäivä. 5 vuotta naimisissa, parisuhteessa 11 tai 12 vuotta. Helpottuu yhteiselo vuosi vuodelta

[sivunumero]

Oma parisuhde voi jotenkin epämääräisesti. Ei mee huonosti mutta ei nyt mee hyvinkään.
Pääasialinen syy on varmaan siinä, että mun kumppanilla on terveydellisiä haasteita, joiden takia on pitkäaikaisesti saikulla eikä tienaa oikein mitään. Jaksaa tehdä kotitöitä vähän vaihtelevasti. Tiedän mistä on kyse ja järjellä ymmärrän et paska tilanne hällä. Mä yritän sietää tilannetta, keskittyy siihen että tekee koko ajan parhaansa. Ei oo kuitenkaan toipunut odotusten mukaisesti ja nyt alkaa vähitellen näyttää melko toivottomalta. Ei meistä taida kumpikaan enää uskoa, että toipuis työ- tai opiskelukykyiseksi. Mun omakaan jaksaminen ei oo myöskään kovin hääviä, parempi toki kun pystyn käymään töissä mut sen päälle en jaksais paljoakaan. Mun on puolestaan pakko tehdä töitä taloudellisista syistä, en halua myydä taloa ja muuttaa ellei oo äärimmäinen pakko. Töistä kun tulee väsyneenä ja tääl on sit samat tiskit lavuaarissa ku lähtiessä eikä oo muistanu/jaksanut tehdä safkaa ni vituttaa. Ei tunnu reilulta ja ollaan näistä keskusteltu. Kumppani on mun kanssa täysin samaa mieltä eli hänenkin mielestään hänen pitäisi osallistua kotitöihin, mut mikään ei muutu. Tai muuttuu aina pariksi päiväksi mut sen jälkeen palataan aikaisempaan menoon. Ihan hirveitä raivareita ei tosin aiheesta voi vetää kun kokee valmiiksi olevansa täyspaska.

Tietyt parisuhteen ydinhommelit sit toisaalta pelaa. Ymmärtää mua ja mun kummallisuuksia paremmin kuin kukaan mun elämässä tähän asti ja tämä myös toisin päin. Meillä on älyttömän hyvää seksiä vuodesta toiseen (yllättävää kun on mun kumppaniksi harvinaisen vanilja ja myös aika konservatiivinen mitä tulee sänkyleikkeihin ylipäätään).
Toisaalta suhtautuu mun lapsiin mun mielestä ehkä vähän liian etäisesti, mut kuitenkin asiallisesti eli on oikeudenmukainen, ei nimittele tai dissaa. Hyväksyy sen, että kersojen tarpeet, menot jne menee meidän aikuisten juttujen edelle. Eli ei nyt oo siinäkään ihan hirveästi huomauttamista.

Silloin kun itse voin paremmin ei niin hirveesti haittaa vaikka kotitöiden osuus on epäsuhtainen mut tälleen kun oma vointi on menossa alaspäin alkaa miettiä et kuinka kauanko tätä jaksaa ja pitääkö jaksaa. En mä kyl haluaisi erotakaan. Paras varmaan ois et molemmat voitaisiin hyvin, mut semmoista ihmettä ei oo näköpiirissä. Tilannetta ei varmaan auta yhtään, että meillä on muita haasteita eli esim mun lapsella on vaikea perussairaus eikä meillä oo juurikaa näitä kuuluisia turvaverkkoja.

[olisinpa tohvelieläin]

Oma parisuhde voi jotenkin epämääräisesti. Ei mee huonosti mutta ei nyt mee hyvinkään.
Pääasialinen syy on varmaan siinä, että mun kumppanilla on terveydellisiä haasteita, joiden takia on pitkäaikaisesti saikulla eikä tienaa oikein mitään. Jaksaa tehdä kotitöitä vähän vaihtelevasti. Tiedän mistä on kyse ja järjellä ymmärrän et paska tilanne hällä. Mä yritän sietää tilannetta, keskittyy siihen että tekee koko ajan parhaansa. Ei oo kuitenkaan toipunut odotusten mukaisesti ja nyt alkaa vähitellen näyttää melko toivottomalta. Ei meistä taida kumpikaan enää uskoa, että toipuis työ- tai opiskelukykyiseksi. Mun omakaan jaksaminen ei oo myöskään kovin hääviä, parempi toki kun pystyn käymään töissä mut sen päälle en jaksais paljoakaan. Mun on puolestaan pakko tehdä töitä taloudellisista syistä, en halua myydä taloa ja muuttaa ellei oo äärimmäinen pakko. Töistä kun tulee väsyneenä ja tääl on sit samat tiskit lavuaarissa ku lähtiessä eikä oo muistanu/jaksanut tehdä safkaa ni vituttaa. Ei tunnu reilulta ja ollaan näistä keskusteltu. Kumppani on mun kanssa täysin samaa mieltä eli hänenkin mielestään hänen pitäisi osallistua kotitöihin, mut mikään ei muutu. Tai muuttuu aina pariksi päiväksi mut sen jälkeen palataan aikaisempaan menoon. Ihan hirveitä raivareita ei tosin aiheesta voi vetää kun kokee valmiiksi olevansa täyspaska.

Tietyt parisuhteen ydinhommelit sit toisaalta pelaa. Ymmärtää mua ja mun kummallisuuksia paremmin kuin kukaan mun elämässä tähän asti ja tämä myös toisin päin. Meillä on älyttömän hyvää seksiä vuodesta toiseen (yllättävää kun on mun kumppaniksi harvinaisen vanilja ja myös aika konservatiivinen mitä tulee sänkyleikkeihin ylipäätään).
Toisaalta suhtautuu mun lapsiin mun mielestä ehkä vähän liian etäisesti, mut kuitenkin asiallisesti eli on oikeudenmukainen, ei nimittele tai dissaa. Hyväksyy sen, että kersojen tarpeet, menot jne menee meidän aikuisten juttujen edelle. Eli ei nyt oo siinäkään ihan hirveästi huomauttamista.

Silloin kun itse voin paremmin ei niin hirveesti haittaa vaikka kotitöiden osuus on epäsuhtainen mut tälleen kun oma vointi on menossa alaspäin alkaa miettiä et kuinka kauanko tätä jaksaa ja pitääkö jaksaa. En mä kyl haluaisi erotakaan. Paras varmaan ois et molemmat voitaisiin hyvin, mut semmoista ihmettä ei oo näköpiirissä. Tilannetta ei varmaan auta yhtään, että meillä on muita haasteita eli esim mun lapsella on vaikea perussairaus eikä meillä oo juurikaa näitä kuuluisia turvaverkkoja.

Onko teidän mahdollista kysyä kotiapua kunnan tai kaupungin sosiaalitoimesta, henkilökohtaista-avustajaa? Oletan, et hänellä on hoitosuhde johonkin suuntaan, entä sulla? Se poistaisi painetta parisuhteen osalta kun ulkopuolinen kävisi siivoamassa tai laittaisi ruokaa, ja kun teidän molempien jaksaminen on rajallinen. Sulla on vaikeasti sairas lapsi ja jo sen perusteella pitäisi olla oikeutettu sosiaalihuolto lain nojalla lapsiperheille tarkoitettuun tukeen ja teidän turvaverkko on puutteellinen. Se, et mietit jo eroamista pitäis ottaa vakavasti.

[Hra Mezola]

Nukuin myöhään ja keittiössä oli valmiina odottamassa sörsselit herkullisiin tortilloihin kun köpöttelin keittämään teetä

[Kieppi]

Oma parisuhde voi jotenkin epämääräisesti. Ei mee huonosti mutta ei nyt mee hyvinkään.
Pääasialinen syy on varmaan siinä, että mun kumppanilla on terveydellisiä haasteita, joiden takia on pitkäaikaisesti saikulla eikä tienaa oikein mitään. Jaksaa tehdä kotitöitä vähän vaihtelevasti. Tiedän mistä on kyse ja järjellä ymmärrän et paska tilanne hällä. Mä yritän sietää tilannetta, keskittyy siihen että tekee koko ajan parhaansa. Ei oo kuitenkaan toipunut odotusten mukaisesti ja nyt alkaa vähitellen näyttää melko toivottomalta. Ei meistä taida kumpikaan enää uskoa, että toipuis työ- tai opiskelukykyiseksi. Mun omakaan jaksaminen ei oo myöskään kovin hääviä, parempi toki kun pystyn käymään töissä mut sen päälle en jaksais paljoakaan. Mun on puolestaan pakko tehdä töitä taloudellisista syistä, en halua myydä taloa ja muuttaa ellei oo äärimmäinen pakko. Töistä kun tulee väsyneenä ja tääl on sit samat tiskit lavuaarissa ku lähtiessä eikä oo muistanu/jaksanut tehdä safkaa ni vituttaa. Ei tunnu reilulta ja ollaan näistä keskusteltu. Kumppani on mun kanssa täysin samaa mieltä eli hänenkin mielestään hänen pitäisi osallistua kotitöihin, mut mikään ei muutu. Tai muuttuu aina pariksi päiväksi mut sen jälkeen palataan aikaisempaan menoon. Ihan hirveitä raivareita ei tosin aiheesta voi vetää kun kokee valmiiksi olevansa täyspaska.

Tietyt parisuhteen ydinhommelit sit toisaalta pelaa. Ymmärtää mua ja mun kummallisuuksia paremmin kuin kukaan mun elämässä tähän asti ja tämä myös toisin päin. Meillä on älyttömän hyvää seksiä vuodesta toiseen (yllättävää kun on mun kumppaniksi harvinaisen vanilja ja myös aika konservatiivinen mitä tulee sänkyleikkeihin ylipäätään).
Toisaalta suhtautuu mun lapsiin mun mielestä ehkä vähän liian etäisesti, mut kuitenkin asiallisesti eli on oikeudenmukainen, ei nimittele tai dissaa. Hyväksyy sen, että kersojen tarpeet, menot jne menee meidän aikuisten juttujen edelle. Eli ei nyt oo siinäkään ihan hirveästi huomauttamista.

Silloin kun itse voin paremmin ei niin hirveesti haittaa vaikka kotitöiden osuus on epäsuhtainen mut tälleen kun oma vointi on menossa alaspäin alkaa miettiä et kuinka kauanko tätä jaksaa ja pitääkö jaksaa. En mä kyl haluaisi erotakaan. Paras varmaan ois et molemmat voitaisiin hyvin, mut semmoista ihmettä ei oo näköpiirissä. Tilannetta ei varmaan auta yhtään, että meillä on muita haasteita eli esim mun lapsella on vaikea perussairaus eikä meillä oo juurikaa näitä kuuluisia turvaverkkoja.

Onko teidän mahdollista kysyä kotiapua kunnan tai kaupungin sosiaalitoimesta, henkilökohtaista-avustajaa? Oletan, et hänellä on hoitosuhde johonkin suuntaan, entä sulla? Se poistaisi painetta parisuhteen osalta kun ulkopuolinen kävisi siivoamassa tai laittaisi ruokaa, ja kun teidän molempien jaksaminen on rajallinen. Sulla on vaikeasti sairas lapsi ja jo sen perusteella pitäisi olla oikeutettu sosiaalihuolto lain nojalla lapsiperheille tarkoitettuun tukeen ja teidän turvaverkko on puutteellinen. Se, et mietit jo eroamista pitäis ottaa vakavasti.

Tän suuntaista olin tulossa. Palveluseteliä tms.kehiin jos mahdollista, yhteys kuntaan. Lasten tapauksessa aika usein katsotaan mieluummin että annetaan apua ajoissa kuin liian myöhään. Avun sisältö vaihtelee, jos katsovat että siivousapu rajataan pois ja pääpaino on muilla kotitaloustöillä ja/tai lapsen kanssa olemisella että vanhemmat pääsee omille asioilleen ym. niin usein palveluntuottajalta voi vaikka ostaa sen siivouksen vielä erikseen. Siinä tapauksessa kantsii muistaa että siitä tulee iso siivu takas kotitalousvähennyksen muodossa. Mutta älä murehdi sitä ennakkoon sisältyykö siivousapu palveluun vai ei, tää vaihtelee tosi paljon tilanteen/kunnan mukaan.

[sivunumero]

Oma parisuhde voi jotenkin epämääräisesti. Ei mee huonosti mutta ei nyt mee hyvinkään.
Pääasialinen syy on varmaan siinä, että mun kumppanilla on terveydellisiä haasteita, joiden takia on pitkäaikaisesti saikulla eikä tienaa oikein mitään. Jaksaa tehdä kotitöitä vähän vaihtelevasti. Tiedän mistä on kyse ja järjellä ymmärrän et paska tilanne hällä. Mä yritän sietää tilannetta, keskittyy siihen että tekee koko ajan parhaansa. Ei oo kuitenkaan toipunut odotusten mukaisesti ja nyt alkaa vähitellen näyttää melko toivottomalta. Ei meistä taida kumpikaan enää uskoa, että toipuis työ- tai opiskelukykyiseksi. Mun omakaan jaksaminen ei oo myöskään kovin hääviä, parempi toki kun pystyn käymään töissä mut sen päälle en jaksais paljoakaan. Mun on puolestaan pakko tehdä töitä taloudellisista syistä, en halua myydä taloa ja muuttaa ellei oo äärimmäinen pakko. Töistä kun tulee väsyneenä ja tääl on sit samat tiskit lavuaarissa ku lähtiessä eikä oo muistanu/jaksanut tehdä safkaa ni vituttaa. Ei tunnu reilulta ja ollaan näistä keskusteltu. Kumppani on mun kanssa täysin samaa mieltä eli hänenkin mielestään hänen pitäisi osallistua kotitöihin, mut mikään ei muutu. Tai muuttuu aina pariksi päiväksi mut sen jälkeen palataan aikaisempaan menoon. Ihan hirveitä raivareita ei tosin aiheesta voi vetää kun kokee valmiiksi olevansa täyspaska.

Tietyt parisuhteen ydinhommelit sit toisaalta pelaa. Ymmärtää mua ja mun kummallisuuksia paremmin kuin kukaan mun elämässä tähän asti ja tämä myös toisin päin. Meillä on älyttömän hyvää seksiä vuodesta toiseen (yllättävää kun on mun kumppaniksi harvinaisen vanilja ja myös aika konservatiivinen mitä tulee sänkyleikkeihin ylipäätään).
Toisaalta suhtautuu mun lapsiin mun mielestä ehkä vähän liian etäisesti, mut kuitenkin asiallisesti eli on oikeudenmukainen, ei nimittele tai dissaa. Hyväksyy sen, että kersojen tarpeet, menot jne menee meidän aikuisten juttujen edelle. Eli ei nyt oo siinäkään ihan hirveästi huomauttamista.

Silloin kun itse voin paremmin ei niin hirveesti haittaa vaikka kotitöiden osuus on epäsuhtainen mut tälleen kun oma vointi on menossa alaspäin alkaa miettiä et kuinka kauanko tätä jaksaa ja pitääkö jaksaa. En mä kyl haluaisi erotakaan. Paras varmaan ois et molemmat voitaisiin hyvin, mut semmoista ihmettä ei oo näköpiirissä. Tilannetta ei varmaan auta yhtään, että meillä on muita haasteita eli esim mun lapsella on vaikea perussairaus eikä meillä oo juurikaa näitä kuuluisia turvaverkkoja.

Onko teidän mahdollista kysyä kotiapua kunnan tai kaupungin sosiaalitoimesta, henkilökohtaista-avustajaa? Oletan, et hänellä on hoitosuhde johonkin suuntaan, entä sulla? Se poistaisi painetta parisuhteen osalta kun ulkopuolinen kävisi siivoamassa tai laittaisi ruokaa, ja kun teidän molempien jaksaminen on rajallinen. Sulla on vaikeasti sairas lapsi ja jo sen perusteella pitäisi olla oikeutettu sosiaalihuolto lain nojalla lapsiperheille tarkoitettuun tukeen ja teidän turvaverkko on puutteellinen. Se, et mietit jo eroamista pitäis ottaa vakavasti.

Tän suuntaista olin tulossa. Palveluseteliä tms.kehiin jos mahdollista, yhteys kuntaan. Lasten tapauksessa aika usein katsotaan mieluummin että annetaan apua ajoissa kuin liian myöhään. Avun sisältö vaihtelee, jos katsovat että siivousapu rajataan pois ja pääpaino on muilla kotitaloustöillä ja/tai lapsen kanssa olemisella että vanhemmat pääsee omille asioilleen ym. niin usein palveluntuottajalta voi vaikka ostaa sen siivouksen vielä erikseen. Siinä tapauksessa kantsii muistaa että siitä tulee iso siivu takas kotitalousvähennyksen muodossa. Mutta älä murehdi sitä ennakkoon sisältyykö siivousapu palveluun vai ei, tää vaihtelee tosi paljon tilanteen/kunnan mukaan.

Kiitos Yesferatu ja Kieppi.
Itseasiassa auttoi jo tästä kirjoittaminen ja teidän kommenttien pohjalta kelailu. Tajusin, että kesä on aina hankalampi kun ei oo koulua yms, ei oo samaa selkeää rytmiä eikä kunnan tarjoamaa ilmaista lounasta (lapset ei aina arvosta kouluruokaa mut mä arvosta) eli helpottaa jonkun verran jo tämä et normaali arki on rupee rullaamaan. Yksi mitä voin tehdä on et vedän tässä omaa vaatimustasoa alaspäin. Ostan ruuaksi Lidlistä jotain halpaa shittiä esim. Laatu on mitä on eikä oo eettisesti kestävää jne, mut maha täyttyy. Ei tarvi kokata eikä tuu niin paljon tiskiäkään. Sitä voi sit laittaa ruokaa terveellisemmin ja eettisemmin kun jaksut on paremmat. Puhtaat vaatteet on jepa eli niistä ei nyt hirveesti voi tinkiä, mut ei puhtaita pyykkien viikkaaminen oo absoluuttisen välttämätöntä. Ikkunat voi jättää pesämättä ja voi koettaa sietää villakoiria vähän pidempään jne. Voisin myös koettaa sopia työnantajan kanssa et pitäisin vaik muutaman perjantain palkatonta. Kunnan kanssa palveluista mulla on ennestää kokemusta, oli musta vähän turhan byrokraattista saamienen eli vie sit itsessään paukkuja. Tossa on jo aika paljon mikä voisi vähän auttaa.
Tässä vois myös ehkä miettiä jonkun päälääkärin juttusilla käymistä. Vois varmistaa ettei oo masennus tms.

Parisuhteen kannalta vois olla hyvä saada sitä kuuluisaa kahdenkeskeistä aikaa. Varsinkin joku miniloma maisemanvaihtoineen voisi tehdä terää. Koronan takia Tallinnat ym helpot jää edelleen väliin, mut ehkä sitä vois koettaa kattoa hotelliyön jostain kaupungista. Tulis ehkä levättyäkin paremmin kuin himassa ja tehtyä yhdessä jotain kivaa.

[Kieppi]

Oma parisuhde voi jotenkin epämääräisesti. Ei mee huonosti mutta ei nyt mee hyvinkään.
Pääasialinen syy on varmaan siinä, että mun kumppanilla on terveydellisiä haasteita, joiden takia on pitkäaikaisesti saikulla eikä tienaa oikein mitään. Jaksaa tehdä kotitöitä vähän vaihtelevasti. Tiedän mistä on kyse ja järjellä ymmärrän et paska tilanne hällä. Mä yritän sietää tilannetta, keskittyy siihen että tekee koko ajan parhaansa. Ei oo kuitenkaan toipunut odotusten mukaisesti ja nyt alkaa vähitellen näyttää melko toivottomalta. Ei meistä taida kumpikaan enää uskoa, että toipuis työ- tai opiskelukykyiseksi. Mun omakaan jaksaminen ei oo myöskään kovin hääviä, parempi toki kun pystyn käymään töissä mut sen päälle en jaksais paljoakaan. Mun on puolestaan pakko tehdä töitä taloudellisista syistä, en halua myydä taloa ja muuttaa ellei oo äärimmäinen pakko. Töistä kun tulee väsyneenä ja tääl on sit samat tiskit lavuaarissa ku lähtiessä eikä oo muistanu/jaksanut tehdä safkaa ni vituttaa. Ei tunnu reilulta ja ollaan näistä keskusteltu. Kumppani on mun kanssa täysin samaa mieltä eli hänenkin mielestään hänen pitäisi osallistua kotitöihin, mut mikään ei muutu. Tai muuttuu aina pariksi päiväksi mut sen jälkeen palataan aikaisempaan menoon. Ihan hirveitä raivareita ei tosin aiheesta voi vetää kun kokee valmiiksi olevansa täyspaska.

Tietyt parisuhteen ydinhommelit sit toisaalta pelaa. Ymmärtää mua ja mun kummallisuuksia paremmin kuin kukaan mun elämässä tähän asti ja tämä myös toisin päin. Meillä on älyttömän hyvää seksiä vuodesta toiseen (yllättävää kun on mun kumppaniksi harvinaisen vanilja ja myös aika konservatiivinen mitä tulee sänkyleikkeihin ylipäätään).
Toisaalta suhtautuu mun lapsiin mun mielestä ehkä vähän liian etäisesti, mut kuitenkin asiallisesti eli on oikeudenmukainen, ei nimittele tai dissaa. Hyväksyy sen, että kersojen tarpeet, menot jne menee meidän aikuisten juttujen edelle. Eli ei nyt oo siinäkään ihan hirveästi huomauttamista.

Silloin kun itse voin paremmin ei niin hirveesti haittaa vaikka kotitöiden osuus on epäsuhtainen mut tälleen kun oma vointi on menossa alaspäin alkaa miettiä et kuinka kauanko tätä jaksaa ja pitääkö jaksaa. En mä kyl haluaisi erotakaan. Paras varmaan ois et molemmat voitaisiin hyvin, mut semmoista ihmettä ei oo näköpiirissä. Tilannetta ei varmaan auta yhtään, että meillä on muita haasteita eli esim mun lapsella on vaikea perussairaus eikä meillä oo juurikaa näitä kuuluisia turvaverkkoja.

Onko teidän mahdollista kysyä kotiapua kunnan tai kaupungin sosiaalitoimesta, henkilökohtaista-avustajaa? Oletan, et hänellä on hoitosuhde johonkin suuntaan, entä sulla? Se poistaisi painetta parisuhteen osalta kun ulkopuolinen kävisi siivoamassa tai laittaisi ruokaa, ja kun teidän molempien jaksaminen on rajallinen. Sulla on vaikeasti sairas lapsi ja jo sen perusteella pitäisi olla oikeutettu sosiaalihuolto lain nojalla lapsiperheille tarkoitettuun tukeen ja teidän turvaverkko on puutteellinen. Se, et mietit jo eroamista pitäis ottaa vakavasti.

Tän suuntaista olin tulossa. Palveluseteliä tms.kehiin jos mahdollista, yhteys kuntaan. Lasten tapauksessa aika usein katsotaan mieluummin että annetaan apua ajoissa kuin liian myöhään. Avun sisältö vaihtelee, jos katsovat että siivousapu rajataan pois ja pääpaino on muilla kotitaloustöillä ja/tai lapsen kanssa olemisella että vanhemmat pääsee omille asioilleen ym. niin usein palveluntuottajalta voi vaikka ostaa sen siivouksen vielä erikseen. Siinä tapauksessa kantsii muistaa että siitä tulee iso siivu takas kotitalousvähennyksen muodossa. Mutta älä murehdi sitä ennakkoon sisältyykö siivousapu palveluun vai ei, tää vaihtelee tosi paljon tilanteen/kunnan mukaan.

Kiitos Yesferatu ja Kieppi.
Itseasiassa auttoi jo tästä kirjoittaminen ja teidän kommenttien pohjalta kelailu. Tajusin, että kesä on aina hankalampi kun ei oo koulua yms, ei oo samaa selkeää rytmiä eikä kunnan tarjoamaa ilmaista lounasta (lapset ei aina arvosta kouluruokaa mut mä arvosta) eli helpottaa jonkun verran jo tämä et normaali arki on rupee rullaamaan. Yksi mitä voin tehdä on et vedän tässä omaa vaatimustasoa alaspäin. Ostan ruuaksi Lidlistä jotain halpaa shittiä esim. Laatu on mitä on eikä oo eettisesti kestävää jne, mut maha täyttyy. Ei tarvi kokata eikä tuu niin paljon tiskiäkään. Sitä voi sit laittaa ruokaa terveellisemmin ja eettisemmin kun jaksut on paremmat. Puhtaat vaatteet on jepa eli niistä ei nyt hirveesti voi tinkiä, mut ei puhtaita pyykkien viikkaaminen oo absoluuttisen välttämätöntä. Ikkunat voi jättää pesämättä ja voi koettaa sietää villakoiria vähän pidempään jne. Voisin myös koettaa sopia työnantajan kanssa et pitäisin vaik muutaman perjantain palkatonta. Kunnan kanssa palveluista mulla on ennestää kokemusta, oli musta vähän turhan byrokraattista saamienen eli vie sit itsessään paukkuja. Tossa on jo aika paljon mikä voisi vähän auttaa.
Tässä vois myös ehkä miettiä jonkun päälääkärin juttusilla käymistä. Vois varmistaa ettei oo masennus tms.

Parisuhteen kannalta vois olla hyvä saada sitä kuuluisaa kahdenkeskeistä aikaa. Varsinkin joku miniloma maisemanvaihtoineen voisi tehdä terää. Koronan takia Tallinnat ym helpot jää edelleen väliin, mut ehkä sitä vois koettaa kattoa hotelliyön jostain kaupungista. Tulis ehkä levättyäkin paremmin kuin himassa ja tehtyä yhdessä jotain kivaa.

Hyvä jos auttoi selventämään ajatuksia. Jäi kirjoittamatta että kantsii tsekata vielä perhehoitoliiton sivut ja googlailla tukiperhetoiminta (esim. Pelastakaa lapset ry) joissain tapauksissa voi olla mahdollista saada perhehoitaja vierailemaan arjen tukena ja/tai lapsi voi saada vaikka tukiperheen jossa viettää silloin tällöin viikonloppuja tai lyhyitä lomia.

[An Poc Ar Buile]

Rakkaani kutsuu minua lempinimellä "pudding". Olen ihan lääpälläni.

[sivunumero]

---

[qwertyuiopå]

Tulin rakastuneeksi kumppaniin näin 10 vuoden kimpassaolon jälkeen vallan tulisesti uudelleen

[An Poc Ar Buile]

kumppani täyttää tossa kohta 40, ollaan menossa melko prameaan kylpylähotelliin lillumaan viikonlopuksi

[armashenrik]

Muutettiin kumppanin kanssa yhteen. Ollaan kyllä punkattu ja elelty yhdessä kolmisen vuotta, mutta nyt virallisesti. Uuteen asuntoon muutto on aina riski itselle ja nyt olen tässä haistellu oloja ja määritelly sisäilman laatua. Näitä ei voi koskaan ennalta hoitaa tietenkään. Varsinkin kun muutto oli aivan eri kaupungista. Alkujännitystä siis. Toivottavasti kaikki on kondiksessa. Parisuhe ainakin omalta osalta on ihan jämptikunnossa, mutta pieniä kränöjä on ollu tästä muuttostressistä ja rahoista yms. Nyt sitten toivottavasti tutustutaan Turun päässä mukaviin ihmisiin, jotta pääsee juurtumaan ja täten voisi pitää vaikka illallisia ja herranmunjee kotibileitä ja öö kotieläimiä. jpejeå

[velli]

Muutettiin kumppanin kanssa yhteen. Ollaan kyllä punkattu ja elelty yhdessä kolmisen vuotta, mutta nyt virallisesti. Uuteen asuntoon muutto on aina riski itselle ja nyt olen tässä haistellu oloja ja määritelly sisäilman laatua. Näitä ei voi koskaan ennalta hoitaa tietenkään. Varsinkin kun muutto oli aivan eri kaupungista. Alkujännitystä siis. Toivottavasti kaikki on kondiksessa. Parisuhe ainakin omalta osalta on ihan jämptikunnossa, mutta pieniä kränöjä on ollu tästä muuttostressistä ja rahoista yms. Nyt sitten toivottavasti tutustutaan Turun päässä mukaviin ihmisiin, jotta pääsee juurtumaan ja täten voisi pitää vaikka illallisia ja herranmunjee kotibileitä ja öö kotieläimiä. jpejeå

kuulostaa hyvältä.

[velli]

en enää uskalla kirjoittaa tonne sinkkuelämä puolelle joten... ollaan nyt tollanen melkein kuukausi "oltu". romanttisinta mitä oon koskaan kokenut oli kun hän keitti mulle kahvia ja samalla kun siemailin sitä hän soitti Chopinia flyygelillään. ollaan sovittu että jarrua pidetään ja kummallakin omaa aikaa. ollaan juteltu kirjallisuudesta, antiikin mytologioista, filosofioista... nyt taisin vaan vähän päästää jarrua ja tulostin hänelle Nefertitin patsaan ja kun häneltä puuttui Tolstoi kokoelmastaan sota ja rauha niin ostin sen sekä venäläisen painoksen siitä vuodelta 1906.

mun bravuuri ja juokseva vitsi hänen luonaan on ollut että kadotan toisen sukan joten tein taulun mihin nastalla kiinnitetään sukka. huomenna meen tekemään hälle ruokaa ja vaan vietetään aikaa ilman mitään stressiä. mennään kun mun loma alkaa WAMiin kattomaan näyttelyä ja en tiiä ihan otetaan iisisti. kaikki tuntuu niin luonnolliselta että sitä itsekin haluaa että pidetään stressitesti ja ollaan koko viikonloppu yhdessä. sellaista.

[Leipäkissa]

Rakastan mun puolisoa niin paljon että pakahduttaa. Oikean ihmisen löydyttyä vierellä tää parisuhteilu on ollut tosi harmonista ja helppoa. Tasainen ja perus onnellinen arki mitä eletään yhdessä on ihanaa.