Punk in Finland

Siunaamaton luonne wrote:Siivoamisesta ja raha-asioista riiteleminen tuntuu kyllä aina yhtä vammaselta ja turhalta, mutta ei ne myöskään merkityksettömiä asioita ole.

Juu ja siis meillä ei ole kyse mistään pikkusotkusta, vaan ihan jatkuvasta kaaoksesta, johon en koe pystyväni vaikuttamaan yhtään mitenkään. Raha-asioista en viitti edes aloittaa t. nimim. Lapsilisät tuli tiistaina, rouva käy kahvilassa, keskiviikkona tili tyhjä

Anistraight wrote:Kai näillä kaiken muiden hoidettaviksi jättävillä viheliäisillä otuksilla on perusteluna "mä vaan on tämmönen".

Tutun kuuloista on tämä

BOX IS STUTID wrote:jos muuttaa yhteen sian kanssa, ei sovi valittaa kun aamulla viereen ei kömmikään corgi.

Rouvan sikamaisuus ei ollut ihan koko laajuudessaan tiedossani yhteenmuutosta päätettäessä, vaikka tietty aavistus asiasta olikin.

Siinä meni retkeilyhousut wrote:Ymmärrän toki jos jotakuta turhauttaa semmonen jatkuva sotku ja varsinkin jos sama sotku palaa taas entiselleen heti kun on saanut siivottua, mutta jos se paljon haittaa, niin kyllähän siitä voi tosiaan aina keskustella ja sopia toisen kanssa. Parempia tuloksia varmaan saadaan, jos tämä rakentava keskustelu on käyty kutsumatta sitä kumppania oma-aloitteettomaksi välinpitämättömäksi laiskaksi sottapyttysiaksi.
Aina voi ja pitää pystyä joustamaan asioista ihan molemmin puolin.
Tosin jos asiasta on moneen kertaan yrittänyt keskustella esittäen toivomuksen kumppanin osallistumisesta kotitöihin eikä se siltikään muuta tapojaan, voi se ehkä tuntua toisesta vähän joltain kunnioituksen puutteelta ja tunteiden huomioimattomuudelta ja nuo asiat eivät varsinaisesti minkään kovin terveluontoisen suhteen pohja ole.

Voin kertoa, että asiasta on "muutamia" kertoja meillä keskusteltu ja erilaisia sopimuksiakin on tehty. Ikävillä kutsumanimillä en ole rouvaa nimitellyt tai edes pahemmin häntä suoranaisesti laiskaksi/oma-aloitteettomaksi moittinut, vaan pyrkinyt kyllä ihan asiallisesti hommista keskustelemaan.

Hommahan on niin, että rouva on itse todella vahvasti sitä mieltä, että kotitöistä sovitaan aina, että kuka tekee ja mitä tekee. Sitä toi aina hokee, että "pitää sopia asioista". Tässä vaiheessa homma menee vähän monimutkaisemmaksi sitten:

- Jos sovimme esim. että mä imuroin, teen koiran pitkän lenkin ja ripustan pyykit ennen duuniin lähtöä ja hän sitten tiskaa ja käyttää koiran kusella siinä päivän aikana kotosalla ollessaan, niin on todennäköisempää, että hommia ei ole tehty joko ollenkaan tai niistä on tehty vain osa (esim. tiskattu vain lautaset ja haarukat ja jätetty muu tiskaamatta), kuin että ne olisi tehty. Syy tähän on yleensä se, että "ei hän vielä ole ehtinyt niitä tehdä", vaikka aikaa on ollut semmoiset 6-8 tuntia

- Jos emme sovi asioista mitenkään, mutta teen ennen duuniin lähtöä esim. koiran pitkän lenkin, ripustan pyykit ja imuroin, mutta jätän tiskit tiskaamatta ja oletan, että hän itse hoksaisi käyttää koiran päivän aikana ulkona kuseksimassa paikallisiin puskiin, niin rouva ei tiskaa eikä käytä koiraa ulkona. Perustelu tekemättä jättämiselle on aina se, että "ei me oltu sovittu, että kuka tiskaa" ja "no en mä tota koiraa vielä ole käyttänyt, mutta kyllä mä tossa kohta meinasin"

- Jos emme sovi asioista mitenkään, mutta teen ennen duuniin lähtemistä ihan perkele kaiken ja vielä sieltä palatessani nappaan ensimmäiseksi koiran ovelta ja käännyn takaisin pihalle lenkittämään hauvelin ja käväisen matkalla vielä kaupassakin, niin saan kuulla rouvalta sitten jäkätystä, että "kyllä hänkin ois voinut tiskata/imuroida/pyykätä/ulkoiluttaa koiran/käydä kaupassa etc. ja hänelle ei nyt sitten jäänyt mitään tekemistä". Jos teen sen virheen (yleensä teen), että huomautan, että eipä tuo asioista sopiminen kyllä yleensä ole hänelle oikeastaan mitään merkinnyt, kun sovittu ei ole hänen osaltaan oikeastaan koskaan pitänyt, niin rouva loukkaantuu ja sitten soditaan

Toisin sanoen sopiminen menee meillä sillain, että jos ei sovita mitään, niin mitään ei tapahdu ja vaikka sovitaankin, niin siltikään ei voi tietää tapahtuuko mitään. Tähän vielä yhdistetään rouvan äärimmäisen kova loukkaantumisherkkyys about kaikesta asiallisestakin kritiikistä, niin aika hienoja tilanteita saa kokea ihan päivittäin.

Mutta noin muuten kyllä ihan laadukas rouva on kyseessä ja tykkään tyypistä kyllä

hevi on osa suomea wrote: Voin kertoa, että asiasta on "muutamia" kertoja meillä keskusteltu ja erilaisia sopimuksiakin on tehty. Ikävillä kutsumanimillä en ole rouvaa nimitellyt tai edes pahemmin häntä suoranaisesti laiskaksi/oma-aloitteettomaksi moittinut, vaan pyrkinyt kyllä ihan asiallisesti hommista keskustelemaan.

Hommahan on niin, että rouva on itse todella vahvasti sitä mieltä, että kotitöistä sovitaan aina, että kuka tekee ja mitä tekee. Sitä toi aina hokee, että "pitää sopia asioista". Tässä vaiheessa homma menee vähän monimutkaisemmaksi sitten:

- Jos sovimme esim. että mä imuroin, teen koiran pitkän lenkin ja ripustan pyykit ennen duuniin lähtöä ja hän sitten tiskaa ja käyttää koiran kusella siinä päivän aikana kotosalla ollessaan, niin on todennäköisempää, että hommia ei ole tehty joko ollenkaan tai niistä on tehty vain osa (esim. tiskattu vain lautaset ja haarukat ja jätetty muu tiskaamatta), kuin että ne olisi tehty. Syy tähän on yleensä se, että "ei hän vielä ole ehtinyt niitä tehdä", vaikka aikaa on ollut semmoiset 6-8 tuntia

- Jos emme sovi asioista mitenkään, mutta teen ennen duuniin lähtöä esim. koiran pitkän lenkin, ripustan pyykit ja imuroin, mutta jätän tiskit tiskaamatta ja oletan, että hän itse hoksaisi käyttää koiran päivän aikana ulkona kuseksimassa paikallisiin puskiin, niin rouva ei tiskaa eikä käytä koiraa ulkona. Perustelu tekemättä jättämiselle on aina se, että "ei me oltu sovittu, että kuka tiskaa" ja "no en mä tota koiraa vielä ole käyttänyt, mutta kyllä mä tossa kohta meinasin"

- Jos emme sovi asioista mitenkään, mutta teen ennen duuniin lähtemistä ihan perkele kaiken ja vielä sieltä palatessani nappaan ensimmäiseksi koiran ovelta ja käännyn takaisin pihalle lenkittämään hauvelin ja käväisen matkalla vielä kaupassakin, niin saan kuulla rouvalta sitten jäkätystä, että "kyllä hänkin ois voinut tiskata/imuroida/pyykätä/ulkoiluttaa koiran/käydä kaupassa etc. ja hänelle ei nyt sitten jäänyt mitään tekemistä". Jos teen sen virheen (yleensä teen), että huomautan, että eipä tuo asioista sopiminen kyllä yleensä ole hänelle oikeastaan mitään merkinnyt, kun sovittu ei ole hänen osaltaan oikeastaan koskaan pitänyt, niin rouva loukkaantuu ja sitten soditaan

Toisin sanoen sopiminen menee meillä sillain, että jos ei sovita mitään, niin mitään ei tapahdu ja vaikka sovitaankin, niin siltikään ei voi tietää tapahtuuko mitään. Tähän vielä yhdistetään rouvan äärimmäisen kova loukkaantumisherkkyys about kaikesta asiallisestakin kritiikistä, niin aika hienoja tilanteita saa kokea ihan päivittäin.

Mutta noin muuten kyllä ihan laadukas rouva on kyseessä ja tykkään tyypistä kyllä

Kuulostaa oikeasti ihan helvetin raskaalta Itse en varmaan jaksaisi tuollaista, vaikka vähän tulee fiilis että tuossa on jotain masennusta tai muuta "oikeaa" ongelmaa taustalla.

Itse en saa laittaa FF-julisteita seinälle. Mutta sitten tulevaisuudessa kun on iso omakotitalo niin teen jonnekin vintille oman hillisluolan jonka seinät päällystän FF-julisteilla.

Yks toistuva riidanaihe meillä on tietotekniikka. Vaimo tekee paljon töitä kotonaa tietokoneella, ja hänellä on lähtökohtainen inho niitä kohtaan. Hän ei suostu opettelemaan tietokoneen käyttöä ja aika perustavanlaatuisia puutteita on taidoissa. Kuitenkin tämän tästä pitää joku liitetiedosto tms. lähettää mailina ja vastaavia perusjuttuja. Tällöin hän pyytää mua avuksi. Pelkkä avun pyyntökin on jo hänestä nöyryyttävää, joten mieli on aggressiivinen jo siinä vaiheessa. Kun yritän auttaa, hän suuttuu pienimmästäkin vastoinkäymisestä, ja minäkään en ole maailman rauhallisin tyyppi näissä tilanteissa. Joten ne menevät AINA HUUTAMISEKSI. Olen tarjoutunut opettamaan perusjuttuja, mutta hän vetoaa siihen "ettei muista niitä kumminkaan". Sitten surkuhupaisasti, kun jonkun perusjutun hoidan käden käänteessä, hän on kateellinen kuinka nopeasti hoidin asian No minkäs teet, jos olen jotain 30 vuotta ollut enemmän tai vähemmän tietokoneiden parissa tekemisissä?

Jos tilanne ois niinku on Hevi on osa suomella niin a) eroaisin tai b) tekisin jonku lukujärjestystyyppisen, jossa ois vuoroviikoin molempien työtehtävät ja joku kammottava ultimatum.
Itse en pysty elämään paskaläävässä. Sukat on kerättävä lattialta, keittiöntasot pestään joka päivä ja aina pietään yllä siisteyttä GAADDÄÄM

Bruce Hillis wrote:

varma kosto wrote:

Bruce Hillis wrote:Toi pisti taas Mambaa soimaan.

JSS.

Kuunteli vaan yhden biisin onneksi.

Kyllä nyt tuosta vastineeksi pitää laittaa Cephalotripsya soimaan

Ahdistaa kun toinen on liikaa poissa, en tykkää sen työstä, vie liikaa aikaa..

hevi on osa suomea, oisko teillä mahdollisuutta asua eri osotteissa? Toinen sais sitte asua läävässään rauhassa mutta ei tarvis aivan bänks laittaa.

Varo miehiä wrote:hevi on osa suomea, oisko teillä mahdollisuutta asua eri osotteissa? Toinen sais sitte asua läävässään rauhassa mutta ei tarvis aivan bänks laittaa.

Vai tulisko toinen kylään tullessaan sotkemaan sinnekin paikat?

Varo miehiä wrote:hevi on osa suomea, oisko teillä mahdollisuutta asua eri osotteissa? Toinen sais sitte asua läävässään rauhassa mutta ei tarvis aivan bänks laittaa.

Tos tais noilla olla jonkinlainen lapsilisäkulma?

Onneks ei oo siisteyden suhteen kauheita ongelmia. Siivotaan yleensä yhdessä ja kun toisella on pidempi päivä töissä/koulussa, niin toinen tekee vähän enemmän. Oon jopa melkein parantunut tavastani jättää parin päivän vaatekasa tuolille. Siitä kun tuo toinen aina mulle sanoo. Appivanhemmat just kävi täällä ja kehuivat, kun täällä aina käydessä tuoksuu puhtaat pyykit ja kaikki on paikoillaan Siisti koti, parempi mieli. Eikä mee yhteinen vapaa-aika selvittäessä kaaosta.

En voisi asua maailmanluokan sottapytyn kanssa, ahdistuisin niin sotkusta kuin siitäkin, että joutuisin ite olemaan se siivooja aina. Kun ei asuta yhdessä ei haittaa, jos siipan luona on vaatetta vähän siellä täällä ja tiskiä, kun ei semmonen haittaa kuin omassa kotona.

Nyt kun muutin tänään ja ahistaa tämä kaaos sekä kaupunki, toivoisin kahta kauheammin siippani olevan täällä eikä siellä hemmetin monen sadan kilometrin päässä!

Meillä on vakiintunut nyt aika hyvin siivous-bisnekset. Tiskaamisen hoidan käytännössä aina minä, mutta se ei haittaa koska tiskaaminen on ihan ok eikä mulla ole ongelmaa sen kanssa. Toisekseen olen työtön ja rouva töissä, joten mielestäni on ihan luonnollista että teen enempi kotitöitä. Suunnilleen kerran viikkoon siivotaan ja se on vakiintunut niin että rouva järjestelee ja minä imuroin. Imuroinnin suhteen meikällä sama juttu kun tiskaamisen kanssa, elikkäs ihan ok.
Näin tää homma on pyörinyt ihan ok eikä kämppä oo läävääntyny kovin pahasti. Tosin kumpaakaan meistä ei pieni sotku haittaa, ja jonkun kunnon vitun siivousnatsin kanssa en voisi elää varmaan päivääkään.

Lauantai-iltojemme huvi: äiä istuu tuossa sohvalla ja sanoo, että minun musiikkini kuulostaa Kotiteollisuudelta rankoilla sovituksilla ja blast beateilla. "Kuulen Hynysen nasaalin". Ja nauraa

rakkauden työ kalu wrote:Lauantai-iltojemme huvi: äiä istuu tuossa sohvalla ja sanoo, että minun musiikkini kuulostaa Kotiteollisuudelta rankoilla sovituksilla ja blast beateilla. "Kuulen Hynysen nasaalin". Ja nauraa

Mitä sää sit kuuntelee?