Punk in Finland

minerva wrote:

Bruce naisena wrote:kumppani ole terapeutti.

Tää on kyllä tärkee huomio. Muutenki kompotikomps vaan bruce naisena tyypin kommentille.

komp. omat rajat pitää voida asettaa, vaikka tuntuiskin siltä, että toinen ei vaan selviä ilman kumppania.

hevi on osa suomea wrote: MLL:n lastenhoitopalveluita ollaan joskus käytetty, mut taloutemme holtittoman rahankäytön ansiosta edes semmoisiin ei yleensä ole vaan varaa.

perheterapiasta kun mainitsit tuolla aiemmin, ni tuli mieleen, että onks niillä siellä tiedossa, että annetut ohjeet ja neuvot ei vaan skulaa ja tilanne on toistuvasti sama? paikallisen ensi- ja turvakodin palveluita mäkin suosittelisin, vaikka tietty sitä saattaa olla aika korkea kynnys hakeutua semmosten piiriin. noi on kuitenkin tarkoitettu tosi monenlaisille perheille ja monenlaisiin tilanteisiin, ja varmasti neuvovat eteenpäin jos katsovat että joku muu taho mätsäis paremmin teidän tarpeisiin. joka tapauksessa, aina voi soittaa ja kysyä vaikka nimettömänä, ei se velvoita mihkään.

Hevi on osa Suomea: Komppailen kans monia ketkä on jo sanoneet että apua pitää hakea entistä sitkeämmin. Vaikka tuntuu että kyllähän täs jotenkin pärjäillään, niin lapsen tulevaisuuden takia tarvitsette apua. Jos et tiedä miten lähteä tossa asiassa taas liikkeelle, niin sinne perheneuvolaan tms. tulostat vaikka nää sun postaukset luettavaksi.

Kieppi wrote:Hevi on osa Suomea: Komppailen kans monia ketkä on jo sanoneet että apua pitää hakea entistä sitkeämmin. Vaikka tuntuu että kyllähän täs jotenkin pärjäillään, niin lapsen tulevaisuuden takia tarvitsette apua. Jos et tiedä miten lähteä tossa asiassa taas liikkeelle, niin sinne perheneuvolaan tms. tulostat vaikka nää sun postaukset luettavaksi.

tai sitten tulostat myös rouvallekkin luettavaksi, oman käytöksen tajuaa ehkä silloin parhaiten kun sen lukee nenän edestä.

seksinoita wrote:perheterapiasta kun mainitsit tuolla aiemmin, ni tuli mieleen, että onks niillä siellä tiedossa, että annetut ohjeet ja neuvot ei vaan skulaa ja tilanne on toistuvasti sama? paikallisen ensi- ja turvakodin palveluita mäkin suosittelisin.

Juu ensi- ja turvakodin palveuita rouva on entisessä elämässään käyttänytkin. Kävi silloin vissiin yksinhuoltajan arki sekä vanhempien kuolemat yms. liian raskaiksi ja siellä se jonkun tovin sitten vietti asustamassa ja tukea saamassa. Kakaralla oli myös tukihenkilö niiden kautta, joka nyt kuitenkin jäi hiljattain pois, kun kokivat ettei tuelle enää kuulemma ole tarvetta lapsen kohdalla.

Ei ole tiedossa millään instanssilla toi asia, kun ei ole säännöllisesti perheenä missään käyty. Kertaluontoisia visiittejä on muutama tehty, mutta eipä sieltä mitään meidän kohdalla kauhean toimivia keinoja ole löytynyt. Lähinnä ovat ehdottaneet ihan semmosia perushommia, kuten että kotitöistä vois tehdä jonkun lukujärjestyksen ja sen mukaan mennä tai että kuukauden alussa vois tehdä jonkun budjetin ja sen mukaan mennä, mutta rouva ei oo kovin hyvä pysymään missään suunnitelmissa ja se on siinä sitten.

Nokian johto wrote:tai sitten tulostat myös rouvallekkin luettavaksi, oman käytöksen tajuaa ehkä silloin parhaiten kun sen lukee nenän edestä.

Tällä hetkellä meininki on onneksi ihan ok. Tunnelma ei ole mitenkään kamala tai hirveä. Tekis mieli ehdottaa jotain leffan kattomista tai jotain rouvalle ja siinä sitten yrittää lähentyä yms. taas tossa, mutten tiiä mitä se semmosesta tykkäis, kun taitaa vieläkin olla sitä mieltä että mä olin se eilisillan rosvo ja syyllinen kaikkeen kun suututin sen, joten ehkä ootan huomiseen tän ehdotuksen kanssa.

hevi on osa suomea wrote:Tällä hetkellä meininki on onneksi ihan ok. Tunnelma ei ole mitenkään kamala tai hirveä. Tekis mieli ehdottaa jotain leffan kattomista tai jotain rouvalle ja siinä sitten yrittää lähentyä yms. taas tossa, mutten tiiä mitä se semmosesta tykkäis, kun taitaa vieläkin olla sitä mieltä että mä olin se eilisillan rosvo ja syyllinen kaikkeen kun suututin sen, joten ehkä ootan huomiseen tän ehdotuksen kanssa.

Oot varmaan miettinyt näitä ihan tarpeeksi, mutta sanon silti...Minusta kotona pitäisi pystyä olemaan kaikkien rennosti, ajattelematta voiko tuollaista normaalia asiaa kysyä vaiko eikö ja mitä siitä mahdollisesti seuraa. Jatkuva varpaillaan olo syö ihmistä niin paljon, että ennemmin tai myöhemmin tulee ikävän isoja ongelmia

täällä on kyllä aina mahtavia vinkkejä, eli:
jätä se vitun sika


mielestäni on hienoa että hevi on osa suomea jaksaa kaikesta paskaisuudesta huolimatta yrittää
toivottavasti saatte asiat järjestettyä

Munkin mielestä on hienoa, että jaksetaan olla tukena ja hakea apua. Se vaan tuntuu epäreilulta, että parisuhteen toisen osapuolen arki on täynnä varpaillaan olemista ja jopa pelkäämistä. Ja yhteistaloudessa jos toinen joutuu jatkuvasti kärsimään toisen holtittomuudesta, onko se reilua? Toivon kovasti, että saatte jostain apua arjen pyörittämiseen ja rouvan olisi varmasti hyvä päästä mt-palveluiden piiriin. Olen silti mieltä, että kaikkea ei tarvitse sietää ja ei kenenkään tarvitse uhtata omaa elämää ja itseään toisen takia.

Nokian johto wrote:täällä on kyllä aina mahtavia vinkkejä, eli:
jätä se vitun sika

Ei tuo mikään paskin neuvo ole, mutta ihmiset tekee itse päätöksenä. Väkivallan uhkaa parisuhteessa ei ole mikään pakko tai mun mielestä edes suotavaa sietää.

Anistraight wrote:

Nokian johto wrote:täällä on kyllä aina mahtavia vinkkejä, eli:
jätä se vitun sika

Ei tuo mikään paskin neuvo ole, mutta ihmiset tekee itse päätöksenä. Väkivallan uhkaa parisuhteessa ei ole mikään pakko tai mun mielestä edes suotavaa sietää.

no ei tietenkään, mutta ennekuin aloittaa sen laukkujen pakkaamisen niin ehkä olisi hyvä edes yrittää selvittää mistä moinen käytös johtuu ja voisiko sitä käytöstä mahdollisuuksien mukaan muuttaa, jos siis tykkää toisesta tarpeeksi paljon että on valmis näkemään vaivaa.
ja harvat meistä nyt kuitenkaan täysin selviä kuin vesi päästään on.

Ohan noilla kaiketi asioita hyvin tiedossa ja tiedostettu (en nyt sillee haluaisi juuri heidän parisuhdettaan ruotia, mutta kun se nyt ihan vapaaehtoisesti esillä on), mutta mitä mahiksia asioihin on vaikuttaa ja millä hinnalla.

Yleisellä tasolla niin aika nopeastikin sitä voi hämärtyä rajat rakkauden, huolen ja velvollisuudentunteen välillä ja lopputuloksena ole kun enemmän pahoinvoivia ihmisiä. Apua ei kuitenkaan kannata jättää antamatta, mutta en oikein tiedä onko tosiaan parisuhde se tervein/turvallisin muoto.

Anistraight wrote:Yleisellä tasolla niin aika nopeastikin sitä voi hämärtyä rajat rakkauden, huolen ja velvollisuudentunteen välillä ja lopputuloksena ole kun enemmän pahoinvoivia ihmisiä. Apua ei kuitenkaan kannata jättää antamatta, mutta en oikein tiedä onko tosiaan parisuhde se tervein/turvallisin muoto.

Näin.

en ole täällä tuomaroimassa

Tuli huono fiilis luettuani Hevi on osa Suomea -tyypin stoorin. Itse kun oon ollut perhetukikeskuksessa töissä, niin tässä tapauksessa suosittelisin hätäkeskukseen soittamista ja poliisit hakee rauhoittumaan - aina muuten kannattaa olla päättäväinen, "täällä kotona ei pysty olemaan". Koska on alaikäisiä lapsia, niin siitä menee ilmoitus sosiaalipuolelle ja pitäisi mennä seurantaan. Ongelma on, että Hevi ei ilmeisesti ole lapsen huoltaja, mutta toki aikuisen vastuu on viedä lapsi tilanteesta pois eli esim. juuri turvakotiin.
Sen tarkemmin tapausta en tunne, mutta kuulostaa siltä, että tilapäinen huostaanotto ei olisi kovin kaukana. Sekoilu, jos menee pahaksi, niin toki oman fyysisen koskemattomuuden turvaaminen tärkeää, vaikka seuraukset voisi olla ikävät.

Eilen oli rouvan kanssa oikein hyvä keskustelu, jonka koen vieneen asioitamme ainakin nyt yhdellä osa-alueella aika tavalla eteenpäin. Ilmi tuli tiettyjä juttuja, joita rouva on pimittänyt multa, koska on pelännyt mun raivostuvan jos kertoo niistä. Siitä on sitten syntynyt tommonen ihme kehä, jossa rouva on kokenut toimintansa takia katumusta ja ahdistusta, mä epävarmuutta ja epätietoisuutta, koska oon kuitenkin kaiken aikaa nähnyt ettei kaikki tässä koko huusholliamme koskevassa asiassa täsmää, mutten oo tiennyt mistä se johtuu ja oon siksi kysellyt asiasta rouvalta ihan säännöllisin väliajoin, mikä taas on sitten ärsyttänyt katuvaista/ahdistunutta rouvaa, joka ei oo vaan voinut kertoa totuutta ja sitten rouva ei ole kestänyt enää ja tavarat on saaneet kyytiä raivokohtauksen vallassa.

Ihan vitun typerä juttu oikeestaan, jonka ois voinut ratkaista jo vuosia sitten, jos rouva ois vaan heti suoraan ollut avoin ja rehellinen Vielä niin pikku asiasta kyse, etten mä semmosesta nyt oikeasti edes suutu. Suorastaan kannustaisin ihmisiä toimimaan tollain välillä pikemminkin. Ihan hyvässä hengessä nyt sovittiin, että tota avoimuushommaa voisi nyt hieman kehittää tässä.

Hyvältä tuntuu tämä nyttensä, eli nyt ei sitten tartte enää ratkaista kuin kaikki loput ongelmat, niin onkin hyvin auvoisaa heti.

hevi on osa suomea wrote:Eilen oli rouvan kanssa oikein hyvä keskustelu, jonka koen vieneen asioitamme ainakin nyt yhdellä osa-alueella aika tavalla eteenpäin. Ilmi tuli tiettyjä juttuja, joita rouva on pimittänyt multa, koska on pelännyt mun raivostuvan jos kertoo niistä. Siitä on sitten syntynyt tommonen ihme kehä, jossa rouva on kokenut toimintansa takia katumusta ja ahdistusta, mä epävarmuutta ja epätietoisuutta, koska oon kuitenkin kaiken aikaa nähnyt ettei kaikki tässä koko huusholliamme koskevassa asiassa täsmää, mutten oo tiennyt mistä se johtuu ja oon siksi kysellyt asiasta rouvalta ihan säännöllisin väliajoin, mikä taas on sitten ärsyttänyt katuvaista/ahdistunutta rouvaa, joka ei oo vaan voinut kertoa totuutta ja sitten rouva ei ole kestänyt enää ja tavarat on saaneet kyytiä raivokohtauksen vallassa.

Ihan vitun typerä juttu oikeestaan, jonka ois voinut ratkaista jo vuosia sitten, jos rouva ois vaan heti suoraan ollut avoin ja rehellinen Vielä niin pikku asiasta kyse, etten mä semmosesta nyt oikeasti edes suutu. Suorastaan kannustaisin ihmisiä toimimaan tollain välillä pikemminkin. Ihan hyvässä hengessä nyt sovittiin, että tota avoimuushommaa voisi nyt hieman kehittää tässä.

Hyvältä tuntuu tämä nyttensä, eli nyt ei sitten tartte enää ratkaista kuin kaikki loput ongelmat, niin onkin hyvin auvoisaa heti.

Tuota, miten rouva suhtautuu ehdotuksiin mt:n piirin hakeutumisesta? Siis että ihan jos johonkin terapiaan pääsis tai jotain. Koska tuo kaikki kuulostaa paitsi jossain määrin tutulta niin myös siltä, että takana on asioita, jotka vaatis käsittelemistä ihan ammattilaisen avustuksella eivätkä myöskään välttämättä ratkea itsestään. Tietty jossain julkisella puolella terapiaan pääseminen on käsittääkseni tosi hankalaa.
Tsemppiä. Toivottavasti tunnistat ajoissa, jos itseltäsi loppuu jaksaminen, koska tuossa varmasti väijyy semmonen pahoinvoinnin kierre myös sun elämän taustalla, että kohta ei ole yhtään kenelläkään kivaa.