Punk in Finland

Elikkäs nyt meinas niinsanotusti mennä hermo yöllä, kun elämäni herätyskello pyrki puol viisi saatana SUMMERILLA sisään. Nousin sitten ja kävin avaamaan oven ja menin takas sänkyyn. Sitten tietysti kaikki valot päälle ja mietin että saatana noi valot vois sammua ihan just. Joku kymmenen minuuttia kuulu kolinaa ja törmäilyä ja sitten hiljaisuus ja valot tietenkin edelleen päällä. Nousin uudestaan ja siellä se sammuneena istuma-asennossa sohvalla. Koitin sit saada vähän hereille ja samalla kysellä varmuuden vuoks onko avaimet tallella, kun naapuri just muutama päivä sitten sano, että oli laittanut ton avaimet meiän postiluukusta sisään kun oli roikkunu lukossa oven ulkopuolella. No tää kysely tuotti niin paljon tulosta, että eka yrittämällä sain vastaukseks "mitä?" ja toisella "moi". Kaivelin sitten itte siinä aikani niitä avaimia ja löyty ne onneks sentään. Kävin vetään hermoröökin ja palattuani sain jotenkin rvan siirtymään isommalle sohvalle makuulleen. Justiinsa sain painettua pääni takas tyynyyn niin alko kuulumaan aivan HEL VE TIL LI NEN kuorsaus. Siis aivan käsittämätön huuto. Tunnin verran koitin siinä saada unen päästä kiinni kasaamalla pääni päälle peittoja ja tyynyjä niin paljon kun löyty, mutta rohina kuulu siitäkin läpi silleen normaalin kuorsaamisen volyymilla. Piti sit taas nousta ja käydä kattoon mikä siellä nyt sitten on ongelmana ja joku sohvan selkänojatyynyhän sinne oli pistetty jollakin ihan sairaalla tavalla kurkun alle ja kun poistin sen niin äänen taso laski huomattavasti. Päätin sitten laittaa samalla hänet vähän eri tavalla huonoon asentoon, silleen ettei välttämättä nukahtais ihan saman tien ja kerkeisin saada vähän etumatkaa nukahtamiseen. Nukahdinkin sitten siihen asti, kun herätyskello soi. Sillä hetkellä oli ihanan hiljasta ja aattelin et aaah saan tästä torkuttaa vielä sen parikyt minsaa rauhassa. Hymy huulessa laitoin pään takas tyynyyn, mutta noin 30 sekuntia myöhemmin muija pölähtää huoneeseen, laittaa valot päälle, sit kattoo ihmeissään ympärilleen, sanoo "hups" ja katoaa takas pois. Valot tietysti jää päälle. Päätän että en jaksa enää kyllä nousta niitä sammuttamaankaan ja koitan valot päällä vähän aikaa köllötellä mut eihän siitä tuu vittuakaan et ihan sama lähtee vaikka töihin saatana. No aamukuselle sitten tietty ekana. Tällä välillä tietenkin muija on kerennyt mennä jostain syystä pimeään vessaan nojailemaan lavuaarin eteen enkä mahdu kuselle. Lisää röökiä keuhkoon ja sit häädän muijan pois vessasta, otan kamani ja lähden 10 minuuttia etuajassa bussipysäkille seisomaan.

voi pörkele no jos rva on normaali ihminen, niin kyllä se tänään varmasti pahoillaan on omasta käytöksestään (jos jotain edes muistaa).
meillä parhaimpia sammumispaikkoja on ollut: eteinen, siis sellain että äiä on vaan jääny röhnöttämään kaikkien kenkien päälle (ite olin vielä lähdössä töihin siitä parin tunnin päästä ja oli työn takana saada 85 kg siirrettyä omien kenkien päältä), wc-pönttö etten ole myöskään itse päässyt käyttämään vessaa kun vasta joskus klo 12.
noh, onneksi tällaisia tapahtuu nykyään ehkä 1 krt vuodessa, kun alkujaan joka viikonloppuna oli jos jonkinmoinen kännishow.

No eipä toi nyt viikonloppuna olis niin justiinsa, mutta musta tälleen arkena vois pikkasen smoothimmin hoitaa ton kotiutumisen ja olemisen. Ohan se varmasti pahoillaan, mutta eipä se paljoo lohduta, varsinkaan kun se piti tänään hoitaa kauppa- ja ruokahommat ja oon aivan vitun saletti, että nyt mää joudun nekin hoitaan näillä 3-4 tunnin unillani, kun se makaa darraansa pois

tästä tulikin mieleen että, miten teillä hoidetaan kotityöt?
itellä taas palaa kohta pinna, kun 90 % kotityöt/kaupassakäynnit on meikän vastuulla, toki kaupassa käynnin hoidan mielelläni, koska äiä on vielä opiskelija ja viimeeksi kaupassakäynti meni niin että se soittaa raivona minulle että "MISSÄ VITUSSA TÄÄLLÄ ON NIITÄ HELVETIN PAPUJA?!"
mutta siis pääosin minä tiskaan, pyykkaan, imuroin, siivoan jne... ja olen jo kokeillut oikeastaan kaikkea, oon sanonu nätisti, järkevästi, olen pyrkinyt tekemään jonkunlaisen vuorojärjestelmän esim. tiskaukseen, oon jättänyt kylmästi vaan kotitöitä tekemättä (sitä en kyllä tosin itsekkään kauaa jaksanut katella), nalkuttanu jne....
mikään ei ainakaan tähän mennessä ole oikeammin tuottanut tulosta.
tämmönen kotitöiden jättäminen ämmälle olis ihan fine, jos esim. itse nautiskelisin marttineja keskellä päivää ja äiä tois rahat kotiin.

Yks kaveri ei anna äijällensä piparia jos ei luuta heilu lainkaan.

Voimia päivään Spiidröy!

Itsestä tulee kyllä ehkä maailman karmein raivotar jos joku sekoilullaan herättää yöunilta kun on aikainen herätys, yleensä kun en saa enää unta jos herätetään.
Edellisessä parisuhteessa lemppari oli kun mies tuli kotiin pari tuntia ennen mun herätystä niin että eka mekasti ovella joku 10min kun ei avain tuntunut menevän lukkoon, sit ölisi ja rämpytteli valoja ja lopulta kusi komeessa kaaressa keittiön nurkkaan.
Olin niin saatanan käärmeissäni että jätin sen kusineen siihen ja painelin töihin rauhottumaan joskus aamukuudelta.

Nykyisen kännimenoon en oo vielä ehtiny ärsyyntymään, vaikkakin sen tavaroita etitään aina jälkikäteen ympäri kyliä.

äKDKUYEB PIKKUHOUSUNS wrote:Yks kaveri ei anna äijällensä piparia jos ei luuta heilu lainkaan.

meillä tommonen järjestely varmaan tarkottais sitä että rip vaan sexlife kokonaan

Kaupassa käydään yhessä. Ruoanlaitto on lähes täysin naisen vastuulla, se tajuaa asiasta jotain. Itse taistelen arjessa kaaosta vastaan keittiössä ja muuallakin, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, tiskaan sen mitä ei mahdu tai kuulu tiskikoneeseen, kannan roskia, pahveja ja lehtiä ulos, koetan muutenkin pitää pöytätasoja vapaana. Josku tuo kumppani sit kokee, että on silti liian sotkuista ja tekee jotain suurempia siivousmanöövereita, jolloin itse ilmoitan, että osallistun lopuksi imuroimalla. Pyykkäämistä en pidä kovin suurena kotityönä. Lisäksi ajan autoa, minkä lasken jonkinlaiseksi osallistumiseksi arkemme sujumiseen.

Mä oon joskus jakanut kotityöt mielivaltaisesti puoliksi, kun meni hermot kans vähän samaan hommaan. Lopulta sujuikin sit ok. Eli pistin miehen vastuulle aina tiskaamisen (hehheh vihaan tiskaamista edelleen mut sillon oli kynsiharrastus niin kynnet meni pilalle siitä), kylppärin siivoomisen ja pääasiassa roskien vienti, koska se poltti röökiä niin oli helppo kiikutella niitä nyssyköitä.
Itse sitten imuroin, vaihdoin lakanat, huolehdin yleisestä järjestyksestä esim. keittiön muusta siisteydestä, kun eihän se tajunnut tiskaamisen lisäksi muuten mitään tasoja pyyhkiä. Pyykkiä taidettiin pestä aikalailla kumpikin.

Ei noi tietenkään aina menneet ihan noin ja riippui tosiaan kumpi oli enemmän kotona jne, mutta oli ihan ok tommoset omat päävastuualueet.

Meillä on sellanen näkemysero kotitöissä, että nainen haluaa tehdä ne heti alta pois ja kaiken vielä kerrallaan, koska ne kai stressaa tai en tiiä. Ite oon sellanen "tehääs tosta toi pois ja sitten jotain mukavampaa tekemistä, siivotaan lisää myöhemmin". Elikkäs teen vähän kerrallaan, koska en nauti suursiivouksesta. Konflikteja tää systeemi ei aiheuta, mutta meneehän tossa vähän hommat ristiin välillä. Semmosta se on ja hyvin on luovittu eteenpäin.

reilis perkele wrote: "MISSÄ VITUSSA TÄÄLLÄ ON NIITÄ HELVETIN PAPUJA?!"

Naurahdin, koska tunnistin itseni tästä lauseesta Siis silloin joskus kun vielä oli parisuhteessa.

Polly wrote: Nykyisen kännimenoon en oo vielä ehtiny ärsyyntymään, vaikkakin sen tavaroita etitään aina jälkikäteen ympäri kyliä.

Ja pupuja öisin

Anis_ wrote:Kaupassa käydään yhessä. Ruoanlaitto on lähes täysin naisen vastuulla, se tajuaa asiasta jotain. Itse taistelen arjessa kaaosta vastaan keittiössä ja muuallakin, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, tiskaan sen mitä ei mahdu tai kuulu tiskikoneeseen, kannan roskia, pahveja ja lehtiä ulos, koetan muutenkin pitää pöytätasoja vapaana. Josku tuo kumppani sit kokee, että on silti liian sotkuista ja tekee jotain suurempia siivousmanöövereita, jolloin itse ilmoitan, että osallistun lopuksi imuroimalla. Pyykkäämistä en pidä kovin suurena kotityönä. Lisäksi ajan autoa, minkä lasken jonkinlaiseksi osallistumiseksi arkemme sujumiseen.

ootko mun miäs Paitti etten tiä missä meillä olis tiskikone

Meillä noi kotityöt aiheuttaa aina välillä riitoja, sillä mies pystyy elelemään tyytyväisenä huomattavasti sotkuisemmassa kämpässä kuin itse. Haluan, että kotona on kohtuullisen siistiä, joten tilanne on ajautunut siihen, että hoidan sitten usein kotityöt itsekseni. Toki tuo toinen auttaa monellakin tapaa, käydään yhdessä kaupassa, täyttää pesukonetta ja ulkoiluttaa koiraa ja auttelee ruuanlaitossa. Usein vaan koen, että jos pyydän auttamaan, niin leimataan kilariämmäksi, joka valittaa kaikesta. Viime viikolla äijä kyllä imuroi, kun pyysin kauniisti, mutta yleensä on vaan helpompi tehdä itse kuin nalkuttaa, josta tulee itsellekin paha mieli.

En tiedä tajuaako toinen, kuinka paljon mulla menee aikaa kodin kunnossapitoon. Käytän säännöllisin väliajoin vapaapäiväni siihen, että teen täällä suursiivouksen ja päivittäin pesen pyykkiä ja järkkäilen jotain. Muutaman kerran olen jättänyt joksikin aikaa hommat tekemättä, mutta sitten alkaa itseä ahdistaa elää paskan keskellä. Oh well, on tuo muuten ihana kumppani, mutta joskus oma-aloitteinen siivousapu olisi enemmän kuin huippua!

mä osaan kaikki aakkoset wrote:Meillä noi kotityöt aiheuttaa aina välillä riitoja, sillä mies pystyy elelemään tyytyväisenä huomattavasti sotkuisemmassa kämpässä kuin itse. Haluan, että kotona on kohtuullisen siistiä, joten tilanne on ajautunut siihen, että hoidan sitten usein kotityöt itsekseni. Toki tuo toinen auttaa monellakin tapaa, käydään yhdessä kaupassa, täyttää pesukonetta ja ulkoiluttaa koiraa ja auttelee ruuanlaitossa. Usein vaan koen, että jos pyydän auttamaan, niin leimataan kilariämmäksi, joka valittaa kaikesta. Viime viikolla äijä kyllä imuroi, kun pyysin kauniisti, mutta yleensä on vaan helpompi tehdä itse kuin nalkuttaa, josta tulee itsellekin paha mieli.

En tiedä tajuaako toinen, kuinka paljon mulla menee aikaa kodin kunnossapitoon. Käytän säännöllisin väliajoin vapaapäiväni siihen, että teen täällä suursiivouksen ja päivittäin pesen pyykkiä ja järkkäilen jotain. Muutaman kerran olen jättänyt joksikin aikaa hommat tekemättä, mutta sitten alkaa itseä ahdistaa elää paskan keskellä. Oh well, on tuo muuten ihana kumppani, mutta joskus oma-aloitteinen siivousapu olisi enemmän kuin huippua!

Kop!