Punk in Finland

Illinois governor pardons 11,000 for low-level marijuana convictions

Democrat JB Pritzker says pardons represent first wave of thousands expected under state’s new marijuana legalization law

Perheenisä Kim Holvialan sivustolla liikkui vuosia huumeita – Hovioikeus linjaa, mikä Holvialan vastuu huumekauppaan oli

Syyttäjä vaatii hovioikeutta korottamaan käräjäoikeuden langettamaa liki 3,5 vuoden tuomiota selvästi.

Helsingin hovioikeus alkaa maanantaina pohtia, mikä on ylläpitäjän vastuu, kun nettisivustolla käydään kauppaa laittomilla aineilla. Jutussa on kyse salatun Tor-verkon alasajetusta merkittävästä huumeiden myyntifoorumista Sipulikanavasta. Tor-verkko, johon ei pääse tavallisella nettiselaimella, salaa käyttäjänsä sijainnin ja henkilöllisyyden.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi sivustoa ylläpitäneen tietotekniikka-alan ammattilaisen Kim Holvialan kolmen vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen viime vuoden helmikuussa. Sen mukaan Sipulikanava mahdollisti helpon keinon myydä ja hankkia huumeita täysin anonyymisti ja foorumilla oli merkittävä vaikutus huumausaineiden leviämiseen Suomessa.

Holviala tuomittiin käräjillä 7 avunannosta törkeään ja 11 avunannosta perusmuotoiseen huumausainerikokseen. Hän kiistää syytteet.

”Pelkästään se seikka, että pääteon tekijän huumausaineiden myyntiin liittyviä kontakti-ilmoituksia on ollut Sipulikanavan tori-osiossa, ei tee Holvialasta avunantajaa päätekoon nähden”, Holvialan valituksessa sanotaan.

Holviala myöntää tienneensä huumeiden myyjien ja ostajien ilmoituksista ja myöntää myös, ettei ole poistanut huumekauppaan liittyviä ilmoituksia.

Holvialan mukaan huumekaupan yksityiskohdista eli myytävästä aineesta, määrästä, hinnasta ja kaupan ajankohdasta on kuitenkin sovittu muualla kuin Sipulikanavalla, jossa huumeiden myyjät ovat pitäneet myynti-ilmoituksia. Hän viittaa korkeimman oikeuden useisiin päätöksiin, joiden mukaan toisen rikolliseen menettelyyn sallivasti suhtautuminen tai pelkkä passiivinen seuraaminen ei pääsääntöisesti riitä avunantorikoksesta tuomitsemiseen.

”Käräjäoikeus on virheellisesti katsonut Holvialan syyllistyneen avunantoon. Kaikkien tekojen osalta on todettavissa, ettei Holviala ole tahallisesti konkreettisilla toimilla edesauttanut päätekoa”, hänen valituksessaan sanotaan.

Jutussa Holviala valotti verkossa käytävää huumekauppaa sekä kertoi, miten hänen lähipiirinsä on suhtautunut Sipulikanavan pyörittämiseen.

Holvialalla on kaksi poikaa. He ovat jo nuoria aikuisia. Holviala kertoi heinäkuussa HS:lle, että pojat suhtautuivat isän toimintaan ”kädenlämpöisesti”.

”Jos olisin itse myynyt, se olisi tietysti ollut eri asia. Tuttavista ehkä kaksi tai kolme ihmistä tuli päin naamaa sanomaan, ettei hyväksy sitä, mitä olen tehnyt.”

Myöskään erikoissyyttäjä Anna-Riikka Ruuth ei allekirjoita käräjätuomion oikeellisuutta, vaikka onkin täysin eri linjoilla syytetyn kanssa. Hän vaatii hovioikeutta lukemaan Holvialan syyksi avunantojen sijaan törkeän huumausainerikoksen, joka sisältäisi muun muassa yli seitsemän kiloa amfetamiinia tai metamfetamiinia, noin 2 800 ekstaasitablettia ja isoja määriä Subutexia ja muita huumeita. Jos vaatimus menisi läpi, oikeuskäytännön mukaan luvassa olisi ainemäärien perusteella pitkä tuomio.

”Ottaen huomioon, miten tori on keskittynyt lähes puhtaasti huumausaineita koskeviin ilmoituksiin vuonna 2017, ei ole perusteltua ajatella”, että muutos huumekaupankäynnin alustaksi olisi tapahtunut yhtäkkisesti.

Ruuthin mukaan Holviala loi Sipulikanavan kaupankäyntiosio torin pelkästään huumekauppaa varten.

”Myynti-ilmoituksiin on kirjattu myytävät huumausaineet, myynnissä olevien huumausaine-erien suuruus, huumausaineiden hinta, Wickr-pikaviestisovelIukseen liittyvä käyttäjätunnus sekä mahdollinen kuva huumausaineesta tai -aineista. Kaupan ehdot ovat useimmiten olleet siten näkyvissä jo myynti-ilmoituksessa. Holviala on siten olennaisella ja konkreettisella tavalla yhdistänyt huumausaineiden myyjiä ja ostajia ja myötävaikuttanut toisten henkilöiden välisiin huumausainekauppoihin”, syyttäjä katsoo.

46-vuotias Holviala luonnehtii itseään sananvapausaktivistiksi, anonymiteetin puolustajaksi ja huumesodan vastustajaksi. Hän on myös ollut piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokkaana, mutta ei tullut vaaleissa valituksi. Yksi hänen vaaliteemoistaan oli päihdepolitiikan järkeistäminen hyväksyvämmäksi. Holviala vaatii hovioikeutta kumoamaan käräjäoikeuden tuomion tai ainakin muuttamaan rangaistuksen ehdolliseksi vankeudeksi.

”Holviala ei ole saanut toiminnastaan taloudellista hyötyä, eikä ole tavoitellut sitä. Hän on edistänyt rikoksen selvittämistä. Teon motiivina on ollut anonyymin keskustelupalstan ylläpitäminen”, valituksessa perustellaan.

Tor-verkon laajamittainen huumekauppa puhutti myös vuoden 2019 lopussa, kun verkon huumekaupan keskuksesta paljastui tuhansien suomalaisten myyjien ja ostajien nimet. Nuorimmat Silkkitie-nimisen kauppapaikan käyttäjät olivat 15-vuotiaita ja vanhimmat yli 80-vuotiaita.

Former Philippines police chief and drug war enforcer to be charged with corruption

Justice department says 13 other police officers will also be charged with corruption and drug offences

The former chief police enforcer of Philippine president Rodrigo Duterte’s deadly war on drugs will be charged with corruption for allegedly protecting officers linked to the narcotics trade, the justice department has announced.

Oscar Albayalde resigned in October after serving as the Philippines’ police chief for more than a year, having presided over an anti-narcotics crackdown that left thousands of drug suspects dead.

The episode that led to his sudden fall from grace cast an unwelcome light on a drug war that is popular with Filipinos but has faced international criticism over allegations that police were summarily executing suspects.

The justice department said prosecutors found “probable cause” to charge Albayalde for not punishing officers accused of failing to account for 163kg of drugs and about US$517,000 seized from a drug raid.

A justice department statement said 13 other police officers would be charged with drug offences, corruption and taking bribes for their role in the operation in Pampanga province, north of Manila.

Albayalde has repeatedly denied having protected the officers or profiting from the seized drugs. In a statement he welcomed the case as an opportunity to clear his name: “Finally, I will have my day in court.”

The charge levelled against him carries a penalty of up to 10 years in prison.

The raid took place in November 2013 when Albayalde was Pampanga’s police chief.

Allegations of police graft and abuse are not rare in the Philippines. Duterte twice ordered police to stop the anti-narcotics campaign because of allegations of corruption and murder by officers.

In January police said they had killed 5,552 suspects in anti-drug operations since Duterte came to office in June 2016.

Human rights groups allege the real number is four times higher and say the killings are a crime against humanity. Prosecutors at the international criminal court have launched a preliminary probe of the campaign and the United Nations’ top rights body voted in favour of an in-depth review.

Although the drug war is overwhelmingly backed by Filipinos, critics say it targets the poor and leaves the rich and powerful untouched while reinforcing a culture of impunity.

Los Angeles to dismiss 66,000 marijuana convictions

Prosecutors working with not-for-profit tech group to use algorithms to find eligible cases in decades-old court documents

Los Angeles moved this week to dismiss nearly 66,000 marijuana convictions, years after the state voted to legalize the drug.

The county is working with a not-for-profit technology organization, Code for America, to use algorithms to identify eligible cases within decades-old court documents.

“The dismissal of tens of thousands of old cannabis-related convictions in Los Angeles county will bring much-needed relief to communities of color that disproportionately suffered the unjust consequences of our nation’s drug laws,” said Jackie Lacey, the LA district attorney, in a statement on Thursday.

Prosecutors this week asked a superior court judge to dismiss 62,000 felony cannabis convictions for cases that date back to 1961. The district attorney’s office also sought the dismissal of approximately 4,000 misdemeanor cannabis possession cases.

Of those getting relief under the plan, approximately 32% are African American, 20% are white, 45% are Latino, and 3% are other or unknown, officials said.

California voters approved eliminating some pot-related crimes and wiping out past criminal convictions or reducing felonies to misdemeanors when they legalized marijuana in 2016.

But there was no easy way to identify an estimated 200,000 cases statewide. Convicts had to file petitions on their own to get their records changed or hire lawyers for help with the process.

Code for America has offered its Clear My Record technology free to all 58 state district attorneys.

With the latest action, Code for America will have helped dismiss more than 85,000 marijuana convictions in five counties including LA, San Francisco, Sacramento, San Joaquin and Contra Costa, officials said.

“This is a clear demonstration that automatic record clearance is possible at scale and can help to right the wrongs of the failed war on drugs,” said Evonne Silva, Code for America’s senior program director of criminal justice, in a statement.

The computer program not only identifies eligible cases, but automatically fills out forms to file with the courts. It can analyze conviction eligibility for about 10,000 people a minute, instead of requiring county employees to dig through individual records.

District attorneys have until July to decide whether to dismiss sentences or fight reducing the convictions.

Prosecutors in Baltimore, Seattle, Chicago and other cities have said they also would clear eligible marijuana convictions.

Opioid vending machine opens in Vancouver

MySafe scheme for addicts aims to help reduce overdose deaths in Canadian city


Don Durban, a social worker, described the opioid vending machine as a ‘godsend’.

A vending machine for powerful opioids has opened in Canada as part of a project to help fight the Canadian city’s overdose crisis.

The MySafe project, which resembles a cash machine, gives addicts access to a prescribed amount of medical quality hydromorphone, a drug about twice as powerful as heroin.

Dr Mark Tyndall, a professor of epidemiology at the University of British Columbia, came up with the project as part of an attempt to reduce the number of overdose deaths in the city, which reached 395 last year.

“I think ethically we need to offer people a safer source,” he said. “So basically the idea is that instead of buying unknown fentanyl from an alley, we can get people pharmaceutical-grade drugs.”

Don Durban, a social worker from Vancouver, is one of 14 opioid addicts using the MySafe vending machine. After being prescribed opioid-based painkillers in the early 2000s, the father of two developed an addiction and now feels unable to cope without a daily dose of hydromorphone.

Unlike most addicts, Durban, 66, does not have to break the law by sourcing his fix through drug dealers. Instead he is prescribed Dilaudid – the brand name for hydromorphone – and, for the past couple of weeks, has been able to collect his pills from a vending machine near his home in Eastside, a rundown neighbourhood with a large homeless community.

“This is a godsend,” he told the Guardian during one of his visits to the machine. After verifying his identity with a biometric fingerprint scan, the machine dispensed Durban with three pills for each of his four daily visits, in line with his prescription.

“It means I don’t have to go and buy iffy dope,” he said. “I have a clean supply. I don’t have to deal with other people so much. You’re treated like an adult, not some kind of demonic dope fiend. We’re just people with mental health issues.”

Vancouver already has several schemes in place to accommodate for its large community of drug addicts. A pioneer of so-called harm reduction techniques, Vancouver was the first North American city to introduce a supervised injection site – where users can administer drugs in front of medical professionals – in 2003, and there are now several in the area. There are also programmes allowing users to access prescribed Dilaudid or pharmaceutical heroin.

Tyndall believes his scheme, which he hopes to roll out in other cities, will help addicts by giving them more autonomy – allowing them to pick up supplies at their convenience without having to visit pharmacies at specific times.

However, the MySafe project and Vancouver’s other harm-reduction techniques are not universally popular.

Dr Mark Ujjainwalla, an addictions doctor who runs Recovery Ottawa in eastern Canada, says users of illegal drugs need treatment for their conditions rather than easier access to substances. He argues such schemes are in effect ushering users towards death, rather than treating curable conditions.

“If you were a patient addicted to fentanyl [and you came to me], I would say: ‘OK, I will put you in a treatment centre for one to three months, get you off the fentanyl, get you stable, get your life back together and then you’ll be fine.’ Why would I want to give you free heroin and tell you to go to a trailer and inject?

“I’ve got people here who have changed their lives. They were in jail, prostituting, and they came to my clinic, we put them on methadone, they got their lives back, they’re working again. Isn’t that a better story?”

Ujjainwalla also fears drugs distributed from machines such as MySafe could end up on the black market.

Dr Ricky Bluthenthal, a professor of preventive medicine at the University of Southern California, disagrees. “It’s always better for someone to use licitly produced, safe medication rather than illicitly produced or illicitly distributed substance, which often have contaminants and other things that are unhealthy for people,” he said.

Durban also believes the machine will help him back to good health. “My long-term aim is to get off of [these drugs],” he said. “What I’ll do is try to get down to a minimal dose and then if it starts acting up again, I’ll see Mark and ask him to bring it up again.”

streaker wrote: ↑

21 Feb 2020, 16:14

Eveliina on aika dille

Käyttäjien auttaja

Ensihoitaja Jani Keto auttaa Tanskan huumeiden käyttäjiä piikittämään turvallisesti ja ihmettelee, miksi Suomessa ei tehdä samaa.


Ystävän tragedia kirkasti Jani Kedolle sen, että hän haluaa tehdä työtä ”laitapuolen kulkijoiden parissa”. Nyt hän työskentelee Kööpenhaminassa.

”Olen Lepakkomies ja haluan piikittää heroiinia”, sanoo asiakas astuessaan Skyeniin eli huumeiden käyttöhuoneeseen Kööpenhaminan Vesterbrossa.

Henkilökunta kirjaa tiedot ylös ja ohjaa miehen jonoon. Hetken odottelun jälkeen hän siirtyy huoneeseen, jossa hän saa puhtaan ruiskun ja astian. Henkilökunta auttaa tarvittaessa miestä löytämään tarkoitukseen sopivan suonen. Piikittämisen hän tekee kuitenkin itse.

Vajaan tunnin jälkeen Lepakkomies kerää kamppeensa ja poistuu kadulle hankkimaan lisää huumetta – tai sitten hän lähtee pienelle yöpalalle Miestenkodin kahvilaan.

Tämän kaltainen on tyypillinen käynti Kööpenhaminan Miestenkodin käyttöhuoneessa Skyenissä, kuvailee suomalainen 37-vuotias ensihoitaja Jani Keto puhelinhaastattelussa. Käyttöhuoneen nimi tarkoittaa pilveä.

Keto on työskennellyt Skyenissä vuodesta 2015.

Nykyisin Skyeniin tehdään noin 240 käyntiä vuorokaudessa. Asiakkaat ovat sekä miehiä että naisia, tosin suuri enemmistö on miehiä. Käyttäjiä tulee kaikkialta maailmasta.

”Varsinkin suomalaiset ovat olleet tosi ihmeissään”, Keto kertoo.

Ajatus käyttöhuoneesta tuntuu Suomessa vallankumoukselliselta. Nykyinen lakikaan ei sellaista salli.

Keto ei ymmärrä, miksi näin on. ”Tämähän on loistava idea!”

Suomessakin käyttöhuoneiden hyödyistä ja haitoista on kuitenkin puhuttu jo pitkään: puolustajien mielestä ne muun muassa parantaisivat käyttäjien terveyttä, kun infektiot vähenisivät puhtaiden tilojen ja välineiden ansiosta. Osa taas ajattelee, että päihteidenkäyttöä ei pidä tukea julkisin varoin ja epäilee, että huoneet olisivat askel kohti sallivampaa huumepolitiikkaa.


Miestenkodin käyttöhuoneen Skyenin piikittämispaikoissa on lukolliset roskikset.

Huumeidenkäytön ongelmat nousivat Helsingissä viimeksi esille pari viikkoa sitten, kun keskustakirjasto Oodin invavessassa tapahtui puukotus, jonka uskotaan liittyvän huumeisiin.

Oodin johtaja Annamari Soininvaara myönsi, että piikittämisestä on tullut kirjastossa arkipäiväinen ongelma. Hän ehdotti ratkaisuksi käyttöhuonetta. Helsingin kaupunginhallitus onkin päättänyt esittää valtioneuvostolle erillislakia, joka sallisi huumausaineiden käytön kaupungin tiloissa.

Tanskassa on käyttöhuoneita jo neljässä eri kaupungissa ja Kööpenhaminassa niitä on kaksi.

Kokemukset ovat hyviä. Miestenkodin tekemän selvityksen mukaan Kööpenhaminassa 80–90 prosenttia kadulla tapahtuvasta huumeidenkäytöstä on siirtynyt sisätiloihin. Huumeisiin liittyvän jätteen määrä kadulla on vähentynyt samassa suhteessa, 80–90 prosenttia.

”Minun on vaikea sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta koen, että se, mitä teemme täällä, toimii. Tätä ongelmaa ei voi ratkaista kieltämällä ja rankaisemalla. Täällä Tanskassa pyritään pikemminkin elämään sen kanssa ja tekemään siitä niin pieni kuin mahdollista”, Keto sanoo.

Myös monet käyttäjät ovat erittäin tyytyväisiä palveluun. HS pyysi tätä juttua varten Skyenissä asioivia huumeiden käyttäjiä kertomaan, mikä merkitys paikalla on heille. Viisi vastasi HS:n kysymyksiin kirjoittamalla paperille vastauksensa. Keto kertoo, että he vastasivat mielellään, sillä he haluavat auttaa suomalaisia käyttäjiä, jotta tännekin perustettaisiin käyttöhuone.


Käyttöhuoneen asiakkaat vastasivat HS:n kysymyksiin kirjoittamalla paperille.

"Siitä päivästä alkaen, kun paikka avattiin, olen kokenut oloni paljon turvallisemmaksi, koska minun on vedettävä housut alas, jotta voin pistää nivuseen."

Näin kirjoitti 47-vuotias mies, joka on riippuvainen metadonista ja heroiinista ja käyttää lähes päivittäin kokaiinia sekä lääkkeitä. Toinen käyttäjä kirjoitti:

"Olemme erittäin iloisia siitä (käyttöhuoneesta), sillä nyt meidän ei tarvitse istua rappukäytävissä tai kadulla, joilla ihmiset ja perheet liikkuvat. Meillä on lämmin ja turvallinen paikka, jossa on ammattiauttajia paikalla, jos ottaa vahingossa yliannoksen."

Kolmas vastaaja kertoi, että aiemmin käyttäjät oleskelivat paikoissa, joissa lapset ja perheet kulkivat päivittäin:

"Monta kertaa kanyylejä ja foliopapereita lojui joka paikassa. Ihmisiä kuoli yliannostukseen kadulla."

Neljäs toivoi huoneita Suomeen:

"Heidän (suomalaisten käyttäjien), pitäisi saada tällainen huone, koska se parantaa käyttäjien terveydentilaa ja on hyväksi myös ympäristölle."

Viidennen mukaan käyttöhuone pitäisi perustaa juuri käyttäjien hyvinvoinnin ja turvallisuuden vuoksi.

Käyttöhuoneiden haittapuolena on pidetty sitä, että ne tuovat alueelle meteliä ja levottomuutta.

”Käymme jatkuvasti keskustelua naapureiden kanssa siitä, miten voisimme vähentää mahdollista melua ja muita haittoja”, Keto huomauttaa.


Jani Keto on työskennellyt Kööpenhaminan Miestenkodissa vuodesta 2014.

Miestenkodin Skyen on Tanskan vanhin käyttöhuone.

Siellä on 9 paikkaa piikittäjille ja 8 polttajille. Aluksi Skyen oli auki vuorokauden ympäri, mutta se lopetti yöpäivystyksen vuonna 2016, kun Kööpenhaminaan perustettiin toinen, ympärivuorokautinen käyttöhuone.

Kun käyttäjä tulee käyttöhuoneeseen, hänen ikänsä, sukupuolensa ja nimensä kirjataan ylös – ainakin suurin piirtein. Nimeksi riittää lempinimi, vaikkapa Lepakkomies, jos käyttäjä niin haluaa.

Samalla luetellaan säännöt: Henkilökunnan ohjeita pitää noudattaa. Väkivalta, uhkaukset, aseet ja huumekauppa ovat kiellettyjä.

Käyttäjältä kysytään myös, mitä ainetta hän käyttää ja millä tavalla. Miestenkodin mukaan 70 prosenttia käynneistä liittyy kokaiiniin. Seuraavaksi yleisimpiä ovat heroiini ja lääkkeet, kuten metadoni, Ritalin ja bentsodiatsepiinit.

Kun tiedot on kirjattu ylös, käyttäjä asettuu jonoon odottamaan vuoroaan. Jonot ovat Kedon mukaan yleensä melko pitkiä. Jonottamisen aikana henkilökunnalla on tilaisuus jutella käyttäjien kanssa ja tutustua heihin.

Yliannostukset ovat Skyenissä yleisiä, vuodesta 2015 niitä on kirjattu tilastoihin yli 600. Voittona pidetään sitä, että kukaan ei ole kuollut.

Kedon mukaan yliannostuksia tapahtuu varsinkin viikonloppuisin ja silloin, kun kadulla liikkuu tavallista vahvempaa heroiinia.


Jani Keto näyttää vastalääkettä, jota annetaan käyttäjälle yliannostustilanteessa. Se voi pelastaa käyttäjän hengen.

Yliannostuksen voi havaita siitä, että käyttäjä alkaa sinertää ja hänen hengityksensä vaikeutuu.

”Silloin ventiloimme eli avaamme hengitystiet, annamme huumeen vasta-ainetta ja lisähappea.”

Yliannostustilanteessa paikalle kutsutaan aina ambulanssi.

”Yleensä käyttäjät eivät kuitenkaan halua lähteä sairaalaan. Jos näemme, että käyttäjä hengittää kunnolla eikä vaaraa ole, hän voi myös jäädä meille tarkkailtavaksi tunnin ajaksi”, Keto kertoo.

Yliannostuksen jälkeen käyttäjää neuvotaan pysyttelemään lähistöllä ja palaamaan, jos olo huononee.

”Sanomme myös, että samana päivänä ei kannatta ottaa enempää heroiinia, mutta kokaiinia voi ottaa”, Keto kertoo.


Skyenissä käyttäjät saavat puhtaat piikitysvälineet.

Miestenkoti tarjoaa kodittomille narkomaaneille käyttöhuoneen lisäksi muitakin palveluja, kuten yökahvilan, joogaa sekä jalkahoitajan, hammaslääkärin ja lääkärin vastaanoton.

Uusi palvelu on aineentunnistus, jossa käyttäjät voivat testauttaa, miten puhdasta heidän diileriltä ostamansa huume on.

”Jos aine on epäpuhdasta, se yleensä käytetään siitä huolimatta. Mutta seuraavalla kerralla käyttäjä ostaa huumeensa toiselta diileriltä”, Keto sanoo.

Miestenkoti pyrkii olemaan myös silta muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ensisijaisesti ohjata asiakkaita hoitoon.

”Autamme ihmisiä siinä tilanteessa, missä he ovat. Minulle on voitto, jos asiakkaamme selviää seuraavaan päivään”, Keto sanoo

Keto myöntää, että työ on henkisesti raskasta. ”Aina välillä joku hermostuu kunnolla ja uhkauksia satelee.”

Työntekijöille maksetaan myös vaarallisen työn lisää.


Käyttöhuoneen työntekijöille maksetaan vaarallisen työn lisää.

Pahin vaaratilanne on Kedon mukaan ollut se, kun käyttäjä räiskytti verta hänen kasvoilleen. Hän kertoo myös loukanneensa pari kertaa sormensa huumepiikkiin.

”Sellaisessa tilanteessa meiltä testataan C-hepatiitti ja hiv. Yhden kerran olen joutunut varmuuden vuoksi syömään hiv-lääkettä.”

Monet ihmettelevät, miten Miestenkodin henkilökunta selviää ilman vartijoita.

”Keskustelimme aiheesta juuri viime yönä työtoverini kanssa. Kyse on paljolti siitä, että panostamme paljon luottamuksen rakentamiseen käyttäjien kanssa. Kun meistä tulee läheisiä, pystymme ehkäisemään konflikteja ennalta ja ratkomaan asioita keskustelemalla”, Keto sanoo.

Poliisikin on lähellä, sillä poliisin toimipiste sijaitsee aivan Miestenkodin naapurissa. ”Poliisit käyvät täällä usein moikkaamassa ja katsomassa, että kaikki on hyvin”, Keto sanoo.

”Toisinaan, kun joku käyttäjä kuolee, poliisitkin osallistuvat hautajaisiin. Minusta on hienoa, että käyttäjille osoitetaan kunnioitusta”, Keto sanoo.

Keto ei ole koskaan itse kokeillut kovia huumeita. Parikymppisenä hän koki kuitenkin jotakin, mikä vaikutti koko loppuelämään: Hänen paras kaverinsa kuoli heroiinin yliannostukseen.

”Se oli täysvahinko. 2000-luvun alussa Pietarsaaressa liikkui kovia huumeita. Pojilla oli tylsää ja he halusivat kokeilla, miltä tuntuu vetää heroiinia ränniin (laskimosuoneen).”

Keto ei ollut itse paikalla. Mutta hän uskoo, että jos Suomen huumepolitiikka olisi ollut toisenlaista, paikalla olleet olisivat uskaltaneet soittaa ambulanssin. ”Kaverini olisi voinut pelastua”, Keto miettii.

Tapahtuneen jälkeen Kedolle kirkastui, että hän haluaa tehdä työtä ”laitapuolen kulkijoiden parissa”.

Hän opiskeli ensihoitajaksi Helsingissä ja alkoi jo opiskeluaikana työskennellä Vantaan vankimielisairaalassa. Myöhemmin hän muutti silloisen tyttöystävänsä mukana Ruotsiin ja sieltä Kööpenhaminaan, jossa tapasi nykyisen puolisonsa.

Nykyisin Keto asuu puolisoineen Bornholmin saarella, josta on kolmen tunnin laiva- ja bussimatka työpaikalle Kööpenhaminan Vesterbrohon.

Tällä hetkellä hän työskentelee Miestenkodissa öisin joka toinen viikonloppu. ”Tämä sopii elämäntilanteeseeni tosi hyvin, sillä meillä on neljän kuukauden ikäinen tytär. Voin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan”, Keto sanoo.

Kun vauva vähän kasvaa, Keto aikoo ottaa hänet mukaansa työpaikalle. ”Haluan, että tyttäreni tapaa ihmisiä, joiden kanssa työskentelen. Haluan hänen ymmärtävän, että myös sellaiset ihmiset ansaitsevat kunnioitusta, joilla ei aina mene niin hyvin.”


Jani Keto käyttöhuone Skyenin ovella Kööpenhaminassa.

Ian Hamilton: “They talk, we die”—the continuing paralysis of UK drug policy
February 28, 2020
https://blogs.bmj.com/bmj/2020/02/28/ia ... ug-policy/

The latest report into drug use in the UK is another reminder of why drug policy should be based on evidence rather than ideology, says Ian Hamilton

Compare, for a moment, the political reaction to the coronavirus outbreak we’re witnessing with that of drug related deaths. The former sees considerable planning and every effort put into minimising the risk of contagion. The latter, also a pressing public health issue, receives minimal attention and no discernible effort from politicians, despite the record numbers of drug related deaths being documented, which rose to 4359 in England and Wales and 1187 in Scotland in 2018.

The parliaments of Holyrood and Westminster agree that the issue is a priority, but that seems to be all they can agree on. Typifying the worst aspect of politics, the Scottish and UK governments have managed to turn their response to drug related deaths into undignified posturing. Rather than working together, they held separate summits on the subject in the same venue one day after the other. Exemplifying the friction between the two governments, the Scottish government has blamed the Home Office for obstructing its plan to introduce a drug consumption facility in Glasgow.

Dame Carol Black, who was appointed by the Home Office last year to review the UK’s drug policy, has presented her findings at the second of these drug policy summits held in Glasgow. Unfortunately, before she had even got to her feet, a Home Office minister had already rejected the idea of drug consumption rooms, describing them as a “distraction.” Despite the UK government’s reluctance to even pilot a drug consumption facility, there is evidence to support their role in reducing drug related harm, including mortality.

There is nothing novel in Dame Black’s report, but that doesn’t mean it doesn’t have something important to say. The problem is that it’s the latest in a line of other reports on drug related harms, which have been commissioned and received by the government in recent years. The consistent theme of these reports is that the government should adopt evidence based, rather than ideological based, policies. In spite of these calls, our drug policy continues to be in a state of paralysis.

The government is wedded to an ideology that frames drug use as both a criminal and health matter. Dame Black’s report delivers a damning assessment of the government’s attempt to disrupt the supply side of the drugs market, even suggesting that additional funding for enforcement agencies is unlikely to have an impact. Dame Black joins the chorus of organisations calling for investment in specialist drug treatment, but wisely points out that this won’t achieve immediate treatment capacity as it will take time to recruit and train the additional staff required.

One of the casualties of cuts to addiction treatment budgets has been addiction psychiatry, a specialty that has all but disappeared as providers compete with each other to provide “best value” tenders for services. It is difficult to imagine that we would allow any other area of healthcare to languish in this way, a clear signal of the lack of value we place on people who develop problems with drugs.

Michael Marmot’s recent report into health equity in England found clear links between poverty and falling life expectancy. Mirroring this finding, Dame Black’s report draws attention to the inequity of treatment provision for drug addiction and how this contributes to higher drug related mortality in our most deprived communities.

Given these links between poverty and mortality, it seems obvious that it’s not drug markets that need disrupting, but the ongoing blight of inequality. The need for treatment could be reduced if more effort and resources were invested in prevention. There is an economic as well as altruistic case that can be made for this approach. Dame Black estimates that the cost to society of illegal drugs is £20 billion per year, while £600 million is spent on treatment and prevention.

It really doesn’t matter which way you look at the causes or consequences of drug related deaths, something needs to change if we are to reduce the rising number of fatalities. We have the evidence, but as one banner stated outside the summit: “they talk, we die.” It is sobering to think that for every day we talk rather than act, 15 more people will die needlessly.

Ian Hamilton is an academic at the University of York with an interest in addiction and mental health. He previously worked as a mental health nurse with people who had combined mental health and substance use problems. Twitter: @ian_hamilton_

Competing interests: I am affiliated with Alcohol Research UK

Hyödytön idiootti wrote: ↑

21 Feb 2020, 16:10

Demarit ei ole kyllästyny huumesodan tuloksiin. Ja tuollainen tyyppi on sitten demareiden ääniharava ja tulevaisuuden toivo, surullista.