MURDER HOLLOW – THE ADEPT kasetti

[Tony de Wonderful]

MURDER HOLLOW – THE ADEPT
(Rämekuukkeli)

1. The Lover 10:36
2. The Alchemist 8:05
3. The Adept 8:22

Tampereen raskaan undergroundmusiikin skene tuottaa koko ajan lisää ansiokkaita yhtyeitä ja mielenkiintoisia äänitteitä. Murder Hollow on yksi kaupungin kasvateista ja on julkaisu julkaisulta lisännyt kierroksia saavuttaen yhä enemmän omaa ääntään ja omaperäisyyttä. The Adept esittelee yhtyeen, joka yhdistää luontevalla ja tarttuvalla tavalla sekä doomin että death metalin parhaita puolia (tai ainakin rujoimpia). Kaikki kolme kappaletta antavat omalla tavallaan erilaisia säväyksiä ja jättävät jälkeensä janon kuulla lisää. Biisit kulkevat eteenpäin alati kiihkeinä ja vuolaina röyhkeän laulusuorituksen tehdessä kokonaisuudesta entistäkin täyteläisemmän. Kuolleita hetkiä ei kasetille mahdu.
Nauhoitus, miksaus ja masterointi Arttu Sarvanne, Studio Watercastle 2017.
Painos 100 kpl.
Hinta 5 euroa.

https://murderhollow.bandcamp.com/
http://ramekuukkeli.nettisivu.org/

[Tony de Wonderful]

Jakelua: Sammakka-Pop, Laukontorin antikva, Äx...
https://www.levykauppax.fi/artist/murde ... pt/#572352

[Tony de Wonderful]

Imperiumissa http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=18766
Viitisen vuotta toimineesta Murder Hollow'sta kuultiin viimeksi vuonna 2015 debyyttilevy Titanin muodossa, mutta nyt tamperelaiset ovat palanneet murhapaikalle. The Adept sisältää kolme mittavaa veisua, jotka jatkavat bändin valitsemalla hitaan doom/sludge/death-mouruamisen tiellä.

Murder Hollow osaa käyttää hyvin tempojen ja intensiteetin eri tasoja. Kappaleet kääntyilevät tapailevista basso/rumpu-hetkistä tanakkaan jynkytykseen ja joskus jopa repivään paukutukseenkin asti, ja vaikka biiseissä onkin mukana tällaista vaihtelevuutta, löytyy tilaa myös vanhan liiton paikallaanpolkemiselle. Kappaleiden nimistä ja pahaenteisestä introsta huolimatta The Adept ei ole mikään täydellisen harras ja vakavamielinen doom-levytys, vaan bändin repivästä soitosta löytyy myös rutkasti ysärin mieleen tuovaa groovea ja rähjäävyyttä.

Vaikka yhtye saakin ruuminosaset hyvin paikoilleen tässä omassa Frankensteinin hirviössään, jättää The Adept kuitenkin kuulijan korviin laimean maun. Yhtyeen riffeissä ole tarpeeksi omaperäisyyttä, ja hitaasti rakennetut paisuttelutkin eivät nouse tarpeeksi korkealle. Esimerkiksi The Alchemistin loppujauhanta alkaa jo mukavasti möyhiä aivoja, mutta ei kuitenkaan räjäytä pankkia. Parhaaksi kappaleeksi triosta nostaisinkin itse nimibiisin, jonka viipyilevä aloitus johdattaa tyylikkäästi rouheammille poluille ja lopulta iskevän lopetusriffin pariin. Tässä kohdin tosin jo toivoisi, että laulaja Heikki osaisi varioida räksytystään hieman enemmän.

The Adept hurmaa sopivan omaperäisellä ja raskaanletkeällä otteellaan, mutta itse sisältö kumisee tällä kertaa liikaa tyhjyyttään. Uskoisin kuitenkin Murder Hollow'n jyräämisen lähtevän livenä kotikuuntelua kovemmin.
Antti Klemi (6 1/2)

[Tony de Wonderful]

This Noise is Ours
http://www.thisnoiseisours.com/2018/03/ ... adept.html

March has been a bit slower than I'd hoped up to this point, but I've been sent some cool new releases in tape form so I'm going to take the opportunity to write about them (and some other releases) over the next week, starting tonight with this new release from Finnish doom/death band Murder Hollow. "The Adept" is the Tampere quartet's third release since their formation in 2013. It feature three songs and released digitally by the band and on tape by Finnish label Ramekuukkeli-Levyt last month.

Finland and doom/death, two familiar bedfellows to this blog. Murder Hollow though is a new band to these ears and the sub-genre tag above isn’t necessarily as accurate as you;d think. EP opener The Lover starts with a drawn-out sampled noise intro that gives way to incredibly groovy bass and drum work. Both provide a funky tempo that carries on throughout the heavy verses, where the harsh vocals and driving guitars take centre stage. It’s really hard to describe adequately but imaging if (the instrumental section of) Rage Against The Machine suddenly decided to play doom metal and you’re about there.

The Alchemist takes things in a more traditional direction with some cracking riffs that conjure images of both Grand Magus and Reverend Bizarre jamming at the same time. It’s got that despondent yet catchy dynamic that stops the listener from switching off, while Heikki’s vocals are suitably deathly. Murder Hollow strikes me as a very adept (excuse the pun) band with excellent song-writing skill. They close out with the EP’s title-track and just like the previous two songs, they’ve managed to make it sound different. It’s got a stoner/psych feel to it and yet it still fits into the EP without any continuation worries. It’s a great song to end on and there’s no let up in musicality or momentum. This is definitely a release that’ll hit you from nowhere and grab you attention instantly. If you doom/death with a different then Murder Hollow is your band.

[Tony de Wonderful]

Teen Wolf diilaa myös.

[Tony de Wonderful]

http://www.miasma.fi/murder-hollow-the-adept-c-kasetti/

No minkäslaista murhaa täältä löytyy? Nauhalla on kolme kappaletta, joista kunkin pituus yltää kahdeksan – kymmenen minuutin tienoille. Tamperelainen Murder Hollow on aikaisemmin ehtinyt julkaista yhden demon ja kokopitkän levyn, ja tämä uusin ep päätyi kätösiini kasettimuodossa.

Musiikillinen tyyli on doomdeath, tai ehkäpä deah metaliin kastettu doom? Väliäkö tuolla, homma joka tapauksessa toimii. Ensimmäisen The Lover -kappaleen suorastaan hävyttömän mukaansatempaava bassokuvio saa niskan nykimään. Tai tanssijalan, tai jonkin muun kirotun ruumiinosan. Todella härskin kuuloisesti vuorotellaan bassottelun ja murjovan kitarariffin välillä. Myöhemmin biisi rauhoittuu usvaisemmaksi tunnelmoinniksi kerätäkseen taas voimia loppukuristukseen. Aivan mainio biisi, jossa yhdistyy tietyllä tapaa White Zombie, Autopsy ja Reverend Bizarre.

Kaksi muutakin biisiä liikkuu samoilla vesillä ja niilläkin on koukkuja siimojensa päissä. The Alchemist jurnuttaa kieron painostavasti ja The Adept tuo mukanaan haikeampia tuulahduksia ja tietynlaista surullisen doom metalin otetta, josta noustaan määrätietoisesti jauhavaan rokimpaan menoon. Tällä julkaisulla parasta onkin se, kuinka tyylikkäästi doom metalin tunteellisempi pää yhdistyy rujon death metalin mätänevään ruumiiseen. Sanoituksissa liikutaan yleisesti ottaen hämärissä okkultismin maailmoissa. Vokalistin örinä-ärjähtely vaihtelee tilanteen mukaan ja sisältää tarpeeksi maanisia sävyjä.
8/10
Seppo Rautio

[Tony de Wonderful]

TV #261