Rajaseudun bloggari tykkäsi. Aika pitkälti samoja ajatuksia olisi ollut.
Mika Byman & Kovat Otteet – Syvään etelään
Kymenlaakso sun laulusi soikoon. Ala-asteen musiikinopettaja pakotti meidät viattomat lapsukaiset opettelemaan ulkoa Kymenlaakson laulun, vaikka Parikkala on Etelä-Karjalassa. Ei ollut opettajakoulutus mallillaan 70-luvulla, perkele. Tai ehkä YYA-Suomessa oli liian riskialtista opettaa kakaroille revanssihenkistä Karjalaisten laulua.
Mika Byman & Kovat Otteet tulee Kymenlaaksosta. Anjalankoskelta, olisi ennen sanottu. Kovat Otteet on hieno nimi bändille, melkein yhtä hieno kuin Kevyet Mullat. Kun tutkin bändin uuden Syvään etelään -albumin kansitekstejä, nousi huulilleni hymy: levyllä on biisi nimeltään Tabac & tunteet. Nimi kertoo paljon. Se kertoo, että Kovat Otteet ei ole pikkupoikien bändi. Se kertoo, että bändi on maalta tai pikkukaupungista. Se kertoo, että bändi ei ratsasta trendien aallonharjalla, vaan kunnioittaa perusarvoja. Tabacilla on hien, bensiinin ja läävän haju aina peitetty. Kun levyllä vielä lauletaan Ladasta ja Tenho Saurénin kasetista, niin asia on selvä: maaseutumusiikkia.
Mika Byman on minulle ennestään tuttu Mylsä-levyltä, orkesterista en muista kuulleeni. Kovat Otteet toimii kantrin, kantrirokin, iskelmän ja southern rockin rajamaastossa. Mukana on myös ”krapulagospelia”, sanoo kitaristi (nimi muutettu). Olkoon Kovat Otteet suomi-iskelmällistä outlaw-kantria. Siihen määreeseen mahtuu paljon.
Kovat Otteet aiheutti siis positiivisia fiiliksiä jo ennen kuin panin levyn soimaan, mutta aloituskappaleen Bar roomin puolelle liian naturalistinen kertosäe häiritsi. Toki kantrissa saa ja pitää laulaa maanläheisistä asioista, mutta mieluummin hieman romanttisemmin. Tuon pikkuvian jälkeen en häiritseviä elementtejä albumilta löytänyt, vaan nautin sen nikottelematta.
Laulaja-lauluntekijä Byman maustaa tekstejään murteella, ja onnistuu tekemään sen kuulostamatta hölmöltä. ”Mie” tulee aidosti, teeskentelemättä. Hän laulaa myös viinanjuonnista. Onneksi, sillä välillä tuntuu siltä, että nykyajan muuntohuumepopparit vain joogaavat ja syövät herneitä. Kantrissa vielä pannaan elämä risaiseksi.
Albumilta löytyy reippaita kantrirokkeja (Bar roomin puolelle, nimibiisi, ja Cramps goes Johnny Cash -tyylinen Kivihauta odottaa), hempeä kantrilaulelma (Aina), kantri-iskelmää (hedonistis-hengellinen Aina jonkun valon nään ja lämmin herkistely Rajat) ja rankka rokki (Minuu kutsuu kuolema). Levyllä on myös kaksi bonusbiisiä (Tabac & tunteet ja Kantria ja kaljaa), ja hyvä että on. Ne sopivat kokonaisuuteen, ja ilman niitä albumi olisi nykymittapuun mukaan jäänyt hieman lyhyeksi.
Varsinaisen albumin päättää loppuaan kohti etelän meiningin mukaisesti kasvava byrds-psykedeelisellä kitarasoololla varustettu Latna moro. Se on levyn vaikuttavin esitys. En tiedä mitä Latna moro tarkoittaa, kuolemaa ilmeisesti, mutta hienolta se kuulostaa. Komea biisi, jossa yhdistyy Bymanin trubaduurimenneisyys kaikkiin niihin vaikutteisiin, joita Kovat Otteet luultavasti haluaa mukana olevan.
Syvään etelään on hyvä levy, ja Syvään etelään on sille hyvä nimi. Southern rock –diggarina olen miettinyt, että mistä Suomen ”syvä etelä” voisi löytyä. Nyt tuntuu ilmiselvältä, että tietysti Kymenlaaksosta. Kymenlaakso on muille suomalaisille vierasta, jopa hieman pelottavaa seutua. Siellä on olevinaan kaupunkeja, mutta eivät ne ihan oikeita kaupunkeja ole. Se on hämärää ei-kenenkään-maata pääkaupunkiseudun, Etelä-Karjalan, Venäjän ja Päijät-Hämeen välillä. En ole koskaan ymmärtänyt minkälainen voisi olla kymenlaaksolaisen kotiseutuidentiteetti, mutta Syvään etelään jonkin verran sitä valaisee.
https://rajatapauksia.wordpress.com/201 ... n-etelaan/
