Bunkkeri Records & Rämekuukkeli julkaisevat huhtikuussa uuden Lähdön Aika LP:n. yksi biisi nyt kuunneltavissa bandcampissä ja youtubessa:
https://www.facebook.com/bunkkerirecords/
https://www.facebook.com/R%C3%A4mekuukk ... -262733457…/
Lähdön Aika: Alku LP/CD
Moderator: Bulizky
Lähdön Aika: Alku LP/CD
Last edited by aksu on 03 May 2019, 12:25, edited 1 time in total.
Re: Lähdön Aika: Alku LP
Julkaisupäivä on 17.5. Tulee myös pieni erä CD:nä. jotain ennakkotilaushässäkkää tulossa, ilmotellaan ku tiedetään.
Re: Lähdön Aika: Alku LP
Levyn voi nyt ennakkotilata Bunkkerilta (LP+paita+kassi) tai bändiltä (LP+CD+paita+kassi).
https://www.facebook.com/lahdonaika/
https://www.facebook.com/bunkkerirecords/
https://www.facebook.com/lahdonaika/
https://www.facebook.com/bunkkerirecords/
-
Tony de Wonderful
- 1k
- Posts: 1271
- Joined: 08 Oct 2005, 14:22
- Location: Tre
Re: Lähdön Aika: Alku LP
Rämekuukkeliltakin voi varata LP:n tohon ennakkohintaan (13€).aksu wrote: ↑03 May 2019, 12:24Levyn voi nyt ennakkotilata Bunkkerilta (LP+paita+kassi) tai bändiltä (LP+CD+paita+kassi).
https://www.facebook.com/lahdonaika/
https://www.facebook.com/bunkkerirecords/
Re: Lähdön Aika: Alku LP/CD
levy ennakkokuuntelussa infernon siivuilla perjantaihin asti https://www.inferno.fi/uutiset/ennakkok ... xRIhPOZTYM
-
Tony de Wonderful
- 1k
- Posts: 1271
- Joined: 08 Oct 2005, 14:22
- Location: Tre
Re: Lähdön Aika: Alku LP/CD
Levy on nyt virallisestikin ilmestynyt ja saatavilla sekä bändiltä että julkaisijoilta. Vähitellen myös muualta.
-
Tony de Wonderful
- 1k
- Posts: 1271
- Joined: 08 Oct 2005, 14:22
- Location: Tre
Re: Lähdön Aika: Alku LP/CD
Metalliluolan arvio:
http://metalliluola.fi/lahdon-aika-alku ... zV2zo4L5bY
Kotimaisen sludge /doom -metalin maailmassa vuodesta 2003 vaikuttanut Lähdön Aika ei ole pitänyt turhaa kiirettä uutta musiikkia julkaistessaan. ”Alku” on yhtyeen kolmas albumi ja uusia biisejä on veistelty kaikessa rauhassa vuosina 2015-2017.
Kyseessä ei ole helppo levy. Sen sisältämät kuusi biisiä haastavat kuulijansa niin massiivisen musiikin, kuin myös epätoivoa, pessimismiä ja mm. Sentencedin tunnetuksi tekemien ”ei tämä tästä”-tyyppisten sanoitustensa puolesta. Tämä matka on raskas, vaativa sekä valoton vaellus tunneliin, jonka päässä ei näy valoa.
Synkkyyttä kohti lähdetään tarpomaan ”Huomisen toivo”-raidan avatessa pelin. Musiikki on raskasta ja rouhivaa sopivan äänimaailman tuodessa lisää pimeyttä sävellysten ylle. Vokalisti Markon käheää ja tiukkaa käskytystä muistuttava ulosanti tuo äänen synkille lyriikoille.
Albumin materiaali on pitkän ja syväluotaavan analyysin perusteella kaksijakoista. Ensimmäiset kolme biisiä löytävät maaliinsa selkeimmin ja sävellykset ovat kaikin puolin onnistuneita. Levyn päättävä ”Rauha”/”Pelko”/”Ainoa tie”- kolmikko ei ole huono, mutta alkupäähän ladatut syvyyspommit yksinkertaisesti jättävät viimeisimpänä mainitut selkeästi varjoonsa.
”Alku” on hyvää jatkumoa genressä pitkään vaikuttaneen yhtyeen tuotantoon ja tyylisuunnan ystävät saavat levystä varmasti enemmän irti. Lähdön Aika on saanut kasaan albumin, joka on parhaimmillaan mitä sopivinta taustamusiikkia viimeiselle matkalle jonka päässä odottavat tyhjyys, kadotus sekä unohdus.
Miika Manninen
7+/10
http://metalliluola.fi/lahdon-aika-alku ... zV2zo4L5bY
Kotimaisen sludge /doom -metalin maailmassa vuodesta 2003 vaikuttanut Lähdön Aika ei ole pitänyt turhaa kiirettä uutta musiikkia julkaistessaan. ”Alku” on yhtyeen kolmas albumi ja uusia biisejä on veistelty kaikessa rauhassa vuosina 2015-2017.
Kyseessä ei ole helppo levy. Sen sisältämät kuusi biisiä haastavat kuulijansa niin massiivisen musiikin, kuin myös epätoivoa, pessimismiä ja mm. Sentencedin tunnetuksi tekemien ”ei tämä tästä”-tyyppisten sanoitustensa puolesta. Tämä matka on raskas, vaativa sekä valoton vaellus tunneliin, jonka päässä ei näy valoa.
Synkkyyttä kohti lähdetään tarpomaan ”Huomisen toivo”-raidan avatessa pelin. Musiikki on raskasta ja rouhivaa sopivan äänimaailman tuodessa lisää pimeyttä sävellysten ylle. Vokalisti Markon käheää ja tiukkaa käskytystä muistuttava ulosanti tuo äänen synkille lyriikoille.
Albumin materiaali on pitkän ja syväluotaavan analyysin perusteella kaksijakoista. Ensimmäiset kolme biisiä löytävät maaliinsa selkeimmin ja sävellykset ovat kaikin puolin onnistuneita. Levyn päättävä ”Rauha”/”Pelko”/”Ainoa tie”- kolmikko ei ole huono, mutta alkupäähän ladatut syvyyspommit yksinkertaisesti jättävät viimeisimpänä mainitut selkeästi varjoonsa.
”Alku” on hyvää jatkumoa genressä pitkään vaikuttaneen yhtyeen tuotantoon ja tyylisuunnan ystävät saavat levystä varmasti enemmän irti. Lähdön Aika on saanut kasaan albumin, joka on parhaimmillaan mitä sopivinta taustamusiikkia viimeiselle matkalle jonka päässä odottavat tyhjyys, kadotus sekä unohdus.
Miika Manninen
7+/10
-
Tony de Wonderful
- 1k
- Posts: 1271
- Joined: 08 Oct 2005, 14:22
- Location: Tre
Re: Lähdön Aika: Alku LP/CD
Jakelijoita jo ainakin Sammakka-Pop, Swamp, Laukontorin antikva ja pitäa olla pian Äxässa sekä Mögähead-distrossa.
Re: Lähdön Aika: Alku LP/CD
Miasman arvio
Arvosana: 8/10
Julkaisija: Bunkkeri Records / Rämekuukkeli-levyt
Alussa oli kansikuva. Tai siis on. Hemmetin hieno aamu- tai iltaruskon värjäämä järvimaisema ei yritä mitään ylimääräistä eikä alleviivaa. Siinä ei ole mitään rankkaa. Tai ehkä rankkaa on juuri hiljaisuus, odotus, epätietoisuus siitä mitä pinnan alla piilee. Toisaalta ei ole kiire mihinkään. Tässä tilassa on aikaa ajatella ja upota – omiin ajatuksiin tai veteen.
No, sitten musiikkiin. Lähdön ajan kolmas albumi tiivistää edelleen sitä yksinkertaista, karun raskasta murjontaa, jota yhtye on aikaisemmillakin julkaisuillaan tarjoillut. Biisit etenevät hitaasti tai keskitempoisesti, maltillisesti käyntiin lähtien kuin lyijyllä lastattu höyryveturi, joka pikkuhiljaa rullaa raiteillaan aution maiseman halki.
Levy kuulostaa murean rosoiselta ja raskauden keskellä on myös ilmaa hengitettäväksi. Rummut on nauhoitettu eri studiossa kuin muut soittimet. En tiedä, johtuuko siitä, mutta erityisen jykevästi ja herkullisesti jytisee nimenomaan rumpuosasto. Vokalisti kuulostaa siltä, että häntä olisi juuri lyöty nyrkillä mahaan ja hän sen jälkeen puhkuisi tuskan ja tyrmistyksen vallassa. Ihan sympaattinen tyyli kyllä, mutta pidemmän päälle tasainen toteava karjunta alkaa luoda musiikkiin tietynlaista tasapaksuuden häivähdystä. Toisaalta b-puolen aloittavassa Rauha-biisissä, joka muuten on melko hellällä otteella suriseva hidastelu, huutoilmaisu vaikuttaa hieman pakotetulta.
Kappaleita on yhteensä kuusi, kolme per levyn puolisko. Jokainen seisoo omilla jaloillaan eikä ole vain suoraa jatketta edelliselle. Ehkä parhaiten bändin visiot pääsevät esille dynaamisella aloitusraidalla Huomisen toivo, hiipivässä Matkalla-biisissä sekä tarttuvasti potkivassa kappaleessa Pelko. Lyriikatkin ovat tyylikkään yksinkertaisia ja samalla tasokkaampia kuin ennalta arvattavin doom-sludgen itseinho tai kiukuttelu. Lähdön ajalla on kyky tehdä tasaisen varmaa, särmikästä ja kärsimyksentäyteistä julistusta. Paikoitellen yhtye väläyttää merkkejä jostain syvemmästä ja alkuvoimaisemmasta, pinnanalaisista virroista.
Seppo Rautio
Arvosana: 8/10
Julkaisija: Bunkkeri Records / Rämekuukkeli-levyt
Alussa oli kansikuva. Tai siis on. Hemmetin hieno aamu- tai iltaruskon värjäämä järvimaisema ei yritä mitään ylimääräistä eikä alleviivaa. Siinä ei ole mitään rankkaa. Tai ehkä rankkaa on juuri hiljaisuus, odotus, epätietoisuus siitä mitä pinnan alla piilee. Toisaalta ei ole kiire mihinkään. Tässä tilassa on aikaa ajatella ja upota – omiin ajatuksiin tai veteen.
No, sitten musiikkiin. Lähdön ajan kolmas albumi tiivistää edelleen sitä yksinkertaista, karun raskasta murjontaa, jota yhtye on aikaisemmillakin julkaisuillaan tarjoillut. Biisit etenevät hitaasti tai keskitempoisesti, maltillisesti käyntiin lähtien kuin lyijyllä lastattu höyryveturi, joka pikkuhiljaa rullaa raiteillaan aution maiseman halki.
Levy kuulostaa murean rosoiselta ja raskauden keskellä on myös ilmaa hengitettäväksi. Rummut on nauhoitettu eri studiossa kuin muut soittimet. En tiedä, johtuuko siitä, mutta erityisen jykevästi ja herkullisesti jytisee nimenomaan rumpuosasto. Vokalisti kuulostaa siltä, että häntä olisi juuri lyöty nyrkillä mahaan ja hän sen jälkeen puhkuisi tuskan ja tyrmistyksen vallassa. Ihan sympaattinen tyyli kyllä, mutta pidemmän päälle tasainen toteava karjunta alkaa luoda musiikkiin tietynlaista tasapaksuuden häivähdystä. Toisaalta b-puolen aloittavassa Rauha-biisissä, joka muuten on melko hellällä otteella suriseva hidastelu, huutoilmaisu vaikuttaa hieman pakotetulta.
Kappaleita on yhteensä kuusi, kolme per levyn puolisko. Jokainen seisoo omilla jaloillaan eikä ole vain suoraa jatketta edelliselle. Ehkä parhaiten bändin visiot pääsevät esille dynaamisella aloitusraidalla Huomisen toivo, hiipivässä Matkalla-biisissä sekä tarttuvasti potkivassa kappaleessa Pelko. Lyriikatkin ovat tyylikkään yksinkertaisia ja samalla tasokkaampia kuin ennalta arvattavin doom-sludgen itseinho tai kiukuttelu. Lähdön ajalla on kyky tehdä tasaisen varmaa, särmikästä ja kärsimyksentäyteistä julistusta. Paikoitellen yhtye väläyttää merkkejä jostain syvemmästä ja alkuvoimaisemmasta, pinnanalaisista virroista.
Seppo Rautio
Re: Lähdön Aika: Alku LP/CD
Löytyy nyt G.O.D.distrosta 
-
Tony de Wonderful
- 1k
- Posts: 1271
- Joined: 08 Oct 2005, 14:22
- Location: Tre
Re: Lähdön Aika: Alku LP/CD
http://www.thisnoiseisours.com/2019/07/ ... ZsWfD_B2Fg
Goddamn! The last couple of weeks have been pretty frustrating as I've not been able to get into a proper writing flow. Changes will be made soon to allow me to focus on it more regularly, I promise. This review is one I've had in the works for a couple of weeks and features Finnish hardcore/doom/sludge/crust/all-the-genres band Lähdön Aika.The last review I wrote featuring this band was about their 2014 split with Frogskin, so it's been a little while. They self-released their latest record on CD and digitally, while Bunkkeri Records and Ramekuukkeli-Levyt released it on vinyl. Thanks go to Tuukka for sending me a CD copy.
It’s suddenly become hot as hell here and while I should be outside with a cold beer, I’m barricading myself inside as I finally have the chance to sit and listen to this beast. Lähdön Aika really hits the spot and the opening song on “Alku”, Huomisen Toivo rages with a mix of atmospheric crust, hardcore and supreme Scandinavian doom. The native lyrics and the barked vocals are set against spacey and bass-laden instrumentation that is off-kilter but also a lot of fun. Acoustic guitar opens Matkalla with a subtle poignancy before the tower of riffs kick in. The verses are stripped down with the vocals sounding more like a battle cry. That’s okay though as they work perfectly in a song that thrives on repeating passages and droning textures.
These are most definitely tracks for music fans that don’t just get their satisfaction from instant gratification and Kuka Sina Olet is the second longest at just over eight-minutes. It’s hypnotising with a tempo that seems to get faster, though this may be an illusion to these ears. Either way, it’s heavy, claustrophobic and extremely rhythmic, though I wouldn’t suggest rocking any young child to sleep while listening to this! It’s in the instrumental passages that Lähdön Aika truly comes to life and Rauha is a great example of this. Again, it’s subtly stripped down yet it retains the band’s signature heaviness and poise. The recording/production/mastering also helps in that department as it allows the music to sound clear, while not losing it’s extreme impact.
Pelko appears without so much as a breath and the layered doom that Lähdön Aika is so good at really sounds as if it’s been perfected here. They’ve really hit their stride on this one and while it’s not super abrasive or slow, it doesn’t matter one jot. Musically this is spot on. Album closer Ainoa Tie is positively short compared to those that came before it and it’s (relative) urgency is the perfect way to close out “Alku”. The metallic guitar work and prominent drumming is right up there, as it has been throughout while the vocals sound like a call-to-arms but not in a cliche way. This is a great record. The way that the extremity of it is tempered by the melodic layers and the consistent tempos make it a really enjoyable and engaging listen. Get at it!
Goddamn! The last couple of weeks have been pretty frustrating as I've not been able to get into a proper writing flow. Changes will be made soon to allow me to focus on it more regularly, I promise. This review is one I've had in the works for a couple of weeks and features Finnish hardcore/doom/sludge/crust/all-the-genres band Lähdön Aika.The last review I wrote featuring this band was about their 2014 split with Frogskin, so it's been a little while. They self-released their latest record on CD and digitally, while Bunkkeri Records and Ramekuukkeli-Levyt released it on vinyl. Thanks go to Tuukka for sending me a CD copy.
It’s suddenly become hot as hell here and while I should be outside with a cold beer, I’m barricading myself inside as I finally have the chance to sit and listen to this beast. Lähdön Aika really hits the spot and the opening song on “Alku”, Huomisen Toivo rages with a mix of atmospheric crust, hardcore and supreme Scandinavian doom. The native lyrics and the barked vocals are set against spacey and bass-laden instrumentation that is off-kilter but also a lot of fun. Acoustic guitar opens Matkalla with a subtle poignancy before the tower of riffs kick in. The verses are stripped down with the vocals sounding more like a battle cry. That’s okay though as they work perfectly in a song that thrives on repeating passages and droning textures.
These are most definitely tracks for music fans that don’t just get their satisfaction from instant gratification and Kuka Sina Olet is the second longest at just over eight-minutes. It’s hypnotising with a tempo that seems to get faster, though this may be an illusion to these ears. Either way, it’s heavy, claustrophobic and extremely rhythmic, though I wouldn’t suggest rocking any young child to sleep while listening to this! It’s in the instrumental passages that Lähdön Aika truly comes to life and Rauha is a great example of this. Again, it’s subtly stripped down yet it retains the band’s signature heaviness and poise. The recording/production/mastering also helps in that department as it allows the music to sound clear, while not losing it’s extreme impact.
Pelko appears without so much as a breath and the layered doom that Lähdön Aika is so good at really sounds as if it’s been perfected here. They’ve really hit their stride on this one and while it’s not super abrasive or slow, it doesn’t matter one jot. Musically this is spot on. Album closer Ainoa Tie is positively short compared to those that came before it and it’s (relative) urgency is the perfect way to close out “Alku”. The metallic guitar work and prominent drumming is right up there, as it has been throughout while the vocals sound like a call-to-arms but not in a cliche way. This is a great record. The way that the extremity of it is tempered by the melodic layers and the consistent tempos make it a really enjoyable and engaging listen. Get at it!