ARTSY RECORDS & DISTRO (AVARUS, MEMORY DREAMS yms)

[mentalalaska]

Hei! Artsy Records don't stop!

RENE KITA: RHEINGOLD (ART-16)

Ilahduttava tulkinta Wagnerin Rheingoldista, esitettynä ihmisäänellä ja vinkupossuilla.
Digi ulkona nyt ja fyysinen kasetti ennakkotilattavissa, ilmestyy parin viikon sisään!

https://artsyrecords.bandcamp.com/

[mentalalaska]

Hei! Desibeli.netin syyskuun kasettikoosteessa arvioituna pari Artsy-nauhaa, molempia vielä jäljellä jonkin verran!

************************
RAUHAN ORKESTERI: TAMPERE BIENNALE 2018

Rauhan Orkesteri on levännyt suhteellisen rikkoutumattomassa rauhassa viime vuodet, vaikka rajoja koettelevan free jazz -ryhmän musiikille voisi olla näinä erityisinä aikoina tilausta. Yhtye kuitenkin aktivoitui hetkeksi Tampere Biennale 2018 -tapahtumassa, joka järjestettiin siis keväällä 2018. Tällä tallenteella on kaksi hieman päälle 13 minuuttista siivua noilta päiviltä.

Simppelisti kahteen osaan jaettu teos on kaiketi yhtä ja samaa esitystä/työtä. Näin Part 1 ja Part 2 ovat vain julkaisuteknisistä syistä syntyneitä nimikkeitä. Rumpali Jaakko Tolvi ja basisti Tero Kemppainen luovat rikkaan eläväiset pohjat, jossa ei tarvitse kuitenkaan olla alati äänessä. Puhaltimista ja erilaisista perkussioista vastaavat Ville Jolanki ja Antti Tolvi sitten ripottelevat omia ääniään, jälkimmäisen vastatessa myös satunnaisista konehuoneen tuotoksista.

Entä mitä tämä kaikki oikein on? Uuuh, vaikea kysymys. Äänitaidetta, avantgardistista seikkailua, joka toisella puoliskollaan äityy hetkeksi hullun tohtorin tiedelaboratorion elektroniikkaleikiksi. Modernia jazziakin seassa kaiketi on, mutta kun ns. perinteisiä muotoja, tuttuja kaavoja ja oikeastaan minkäänlaisia kiintopisteitä on nihkeästi tarjolla, voi kuulija vain heittäytyä äänten vietäväksi. Tästä joko pitää tai sitten ei, mutta ainakin Tampere Biennale 2018 herättää taatusti tuntoja.

Enkä tyrmäisi kummaa kummajaista kättelyssä, sillä mielikuvitukselliselle räiskynnälle kannattaa antaa toinenkin mahdollisuus, ja vaikka kolmas, koska huomasin äänten vaikuttavan kovin eri tavoin jopa peräkkäisinä päivinä.

*************************

SEMMOSTA: THE ZEALOTS

Semmosta on monista muista tutun kokeellisen äänitaiteen moniottelijan, multitaitajan ja mestaritekijän yksi ilmentymä. Nimen takaa löytyy siis Lauri Väinölä, jonka muita tekemisiä olen ihaillut/kummastellut Desibeli.netin sivuilla jo useaan otteeseen. Tarina ei kerro onko Väinölä kenties kisaillut Uuden musiikin kilpailussa mihin The Zealotsin ainoan raidan nimi voisi viitata, mutta yli puolen tunnin mittainen UMK2021 on kyllä jotain muuta kuin formaattiradioille kelpaavaa valmistahnaa.

Niin, ääniä. Erilaisia ja eri tavoin kohoilevia sekä laskevia, jotka herättävät hyvinkin erilaisia tuntemuksia ja mielleyhtymiä aina tilanteesta ja kuunteluhetkestä riippuen. Säriseviä, siriseviä, naksuvia, vinkuvia ja pöriseviä ääniä, joiden merkityksen kuulija itse saa kuvitella, kuten koko tarinankin niiden ympärille. Säksätystä, kolinaa, piipitystä, pulputusta ja sihahtelua, joka kutsuu mukaansa leikkimään, täyttämään suuria kankaita aina vain erilaisemmilla kuvioilla, tarinoilla ja juonilla.

Eihän tämä musiikkia ole sanan perinteisessä merkityksessä, mutta eipä Semmosta taida edes yrittää osua populaarikulttuurin kapitalistisiin suoniin, koska silloin koko projektin pointti ymmärtääkseni murenisi. Pikemminkin The Zealots on jossain normaalin ulkopuolella, katvealueella ja saavuttamattomissa, mutta samaan aikaan mitä helpoimmin paikannettavissa, löydettävissä ja ehkä ymmärrettävissäkin.

Ääniä on luotu oletettavasti enimmäkseen elektronisin laittein, enkä edes lähde arvailemaan kaikkia syntyhistorioita, mutta melun ja noisen rajoilla tässä iloisesti liikutaan. Tunnelma on silti halki kappaleen jotenkin positiivinen ja lämmin. Melua paremmista paikoista?

[Sun äitis]

Tekis melkein mieli laittaa sijainniksi toi ”melun ja noisen rajoilla”.

[mentalalaska]

RENE KITA: RHEINGOLD (ART-16) kassu nyt ulkona !!!!
6e kustantaa. Wagneria vinkuleluilla ja ihmisäänellä.

[mentalalaska]

Myös Wiressä noteerattu Rauhan Orkesterin kassu! Byron Coley kirjoittaa:

A Finnish free jazz quartet with strong roots throughout the country’s underground, Rauhan Orkesteri were last heard of around 2005, but they regrouped to play Tampere’s arts festival and sound as fine as ever. Quivery reeds, understated bass and lambent percussion, this time with some electronics added. They create a nice ruckus without blasting the place apart, with the synth adding a bit of a Snyder/McPhee vibe when needed. A fine release.

[mentalalaska]

EDIT

[mentalalaska]

Hei! Tukholmalaisen MÅLGRUPPin "Rotera"-seiska nyt ulkona, 8e kustantaa. Nauhojen muljutusta risopainetuilla kansilla!

Tulevat Artsyt:

ART-15 Bromp Treb: Bald Eagle Over Food City LP
ART-16 Rene Kita: Rheingold CS
ART-17 Hockey Night: Playing With Too Many Sticks DIGI
ART-18 Sirpa Jokinen CS
ART-19 Kobeuk: Highway Room CS
ART-20 Tomutonttu 7"
ART-21 Sara Milazzo CS
ART-22 Mik Quantius CS

[mentalalaska]

No niin, taas mennään eli BC Friday! Julkaisutahti keulii sen verran että tässä kohtaa pitää koittaa hieman varastontyhjennystä. Uutta Rotera-seiskaa lukuunottamatta fyysiset äänitteet puoleen hintaan pe klo 10 - la klo 10. Lisäksi kaikki digit maksa-jos-jaksat. Mikäli et halua käyttää Bandcampiä, voidaan ruuvata diilit myös IRL.

[mentalalaska]

ARTSY-PAKETTITARJOUS:

Målgrupp: Rotera 7" / Rene Kita: Rheingold CS / Rauhan Orkesteri: Tampere Biennale 2018 CS / Avarus: Lepakkomiehessä CD / Semmosta: The Zealots CS / Sirpa Jokinen: Windy Why CS

yht. 30e

[mentalalaska]

Jou, jatketaanpa monologia täällä....tällainen ilmestyi äsken!

SIRPA JOKINEN: Windy Why (ART-18)

Sirpa Jokinen on helsinkiläinen äänitaiteilija ja improvisoiva muusikko. Hän valmistui 1980-luvun lopussa taidemaalariksi Kuvataideakatemiasta ja jatkoi opintojaan 1990-luvun loppupuolella San Franciscossa, mutta vieraannuttuaan yltiökaupalliseksi kokemastaan kuvataiteen maailmasta alkoi työskennellä ympäristön äänien parissa.

2000-luvun lopulla Jokinen osallistui Derek Holzerin soitinrakennustyöpajaan, jonka
oppien avulla hän rakensi kymmenkunta matkalaukkuun sijoitettua yksinkertaista syntetisaattoria. Sittemmin Jokinen opiskeli vapaata improvisaatiota Laponia Improvisations -työpajoissa usean vuoden ajan sellisti Sergio Castrillónin johdolla ja alkoi samalla keikkailla soolona ja vaihtelevissa kokoonpanoissa.

Keikkailun myötä Sirpa päätyi vierailemaan Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian osastolla ja pääsi soittamaan syntetisaattoriorkesterii Synthestraan. Koska Jokisen omilla soittimilla ei pystynyt esittämään orkesterin soittamien teosten partituureja, hän osti Arturia Minibrute -syntetisaattorin, jolla soitetusta materiaalista Jokinen koosti tämän julkaisun.

[mentalalaska]

Hox, tiedoksenne: printtailin nyt sekä Roteraan että Sirpa Jokiseen latauskoodit mukaan eli ei jää soittimen puutteesta kiinni jos tuotteen haluat!
Jos ehdit jo hankkia jomman kumman ja koodia kaipaat niin ota yhteyttä!

Ihan lähiaikoina tulossa lisää herkkua:

ART-22 MIK QUANTIUS: USIC CS !!!!!

[mentalalaska]

Hei Bandcampin käyttäjät, laittelin alea Bandcamp Fridayn kunniaksi. Digit -50% ja fyysiset -25%.
Voimassa la 6.11. klo 09 asti! dig!

[mentalalaska]

Hoi, huudellaan tyhjiöön täällä taas!

Eilen ilmestyi diginä MIK QUANTIUS: USIC (ART-22)
Pikkasen hienoa vokaali/kiipparitoimintaa siinä niin

Kasetit preorderoitavissa!

[maata kairaavat lantakuoriaiset]

Tulin vaan sanomaan, että hyvää toimintaa tämä

[mentalalaska]

Desibeli.netin Mika Roth taisteli ja kertoo:

RENE KITA: RHEINGOLD

Musiikki on taidetta. Toisinaan tuo toteamus on huomattavasti paremmin perusteltua kuin joinain muina hetkinä. Rene Kita pistää kyllä termin ’taide’ koetukselle omalla Rheingold-kummajaisellaan, jonka kuuntelu-urakka oli urakka sanan varsinaisessa ja hikisemmässä merkityksessä.

Kaikki kasetilla kuultavat äänet on luotu kahdella tavalla: joko ihmisen keholla tai vinkuvilla leluilla. Siinä se, ei enempää, eikä vähempää. Olen jo pitkään epäillyt, että jossain on huippusalainen tutkimuslaitos, jossa eri alojen huipputieteentekijät kehittävät alati uusia, entistä ärsyttävämmillä äänillä varustettuja leluja. Rheingold on uusin todistuskappaleeni, jolla voin todistaa salaliittoteoriani oikeaksi. Vingahduksia, pulpahduksia, pörähdyksiä ja pärähdyksiä. Toki osa noista äänistä on saattanut tulla ihmiskehostakin, mutta silti – raivostuttavaa.

Mutta palataan takaisin äänitaiteen käsitteen pariin. Onko tämä siis taidetta, kun joku henkilö murisee, kirkuu, höpöttelee ja pärisee mikrofoniin? Onko se syvempää totuutta, kun ääniin liitetään lelujen puristelulla ja käsittelyllä aikaansaatuja ääniä? Mikä on kaiken tarkoitus? Taide on taidetta, eikä sen tarvitse selittää itseään. Niinpä julistan tämän arvion myös taiteeksi, räts, piip, viuh, kra-pow! Kuvittelen nyt itseni Batmanin jaksoon, jossa roistoja lyödään niin lujaa, että tekstit piirtyvät ruudulle. Seuraavaksi kuvittelen rikkovani em. leluja ja vingahtelen entistäkin kovemmin. Siitä saitte Wagnerit. Ympäristön lukuisista pyynnöistä ja aneluista huolimatta kuuntelin teoksen kolmeen kertaan, vaikka parisuhde ja pari muutakin suhdetta oli hetkittäin kovilla.

***************

Tätäkin on vielä saatavilla, otahan yhteyttä jos kiinnostuit!