Hei,
Laittelin Artsy Recordsin tähänastisen tuotannon bandcampiin "maksa jos huvittaa"-meiningillä! Jos kokeellisempi pilpatus kiinnostaa niin ei muuta kuin latailemaan!
https://artsyrecords.bandcamp.com/
Seuraavana ilmestymässä, kun korona suo, LICHEN GUMBO: ALTERED VILLAGE LP (Olli Aarnin ja Ville Oinosen rokkiturautus)
t: Artsy
ARTSY RECORDS & DISTRO (AVARUS, MEMORY DREAMS yms)
Moderator: Bulizky
-
mentalalaska
- Posts: 714
- Joined: 15 Jul 2013, 18:40
ARTSY RECORDS & DISTRO (AVARUS, MEMORY DREAMS yms)
Last edited by mentalalaska on 01 Mar 2024, 19:32, edited 15 times in total.
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
ei oo kyllä mitään turautusta tuo orkka!mentalalaska wrote: ↑11 Apr 2020, 16:22Seuraavana ilmestymässä, kun korona suo, LICHEN GUMBO: ALTERED VILLAGE LP (Olli Aarnin ja Ville Oinosen rokkiturautus)
t: Artsy
-
mentalalaska
- Posts: 714
- Joined: 15 Jul 2013, 18:40
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
Hei! Avarus: Lepakkomiehessä-cd (ART-6) saapui juuri painosta! 10e hintaa kädestä käteen tai 12e postitse.
Tuolta teaseria:
Tilaukset / tukkuhommat:
Artsyrecords at gmail
Tuolta teaseria:
Tilaukset / tukkuhommat:
Artsyrecords at gmail
-
mentalalaska
- Posts: 714
- Joined: 15 Jul 2013, 18:40
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
Jou, tästä vielä koko pötkö!
-
mentalalaska
- Posts: 714
- Joined: 15 Jul 2013, 18:40
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
Kulttuuritoimitus arvioi!
***************************************
Hölskyy ja läikkyy – Avaruksen kokeellinen oluttranssipsykedelia jumittaa yllättävän lämpimästi
Onko psykedeliafolkin konkarin livevedossa imua vai jääkö trippi pulputtavaksi taustatapetiksi? Avain lienee sulkea silmät ja hypätä kyytiin, Ilkka Valpasvuo kirjoittaa.
****************
”Mitä sä kuuntelet”, kysyi viisivuotias lapseni, kun soitin Avaruksen vuoden 2017 Helsingin Lepakkomiehen soitannoista julkaistua reilun puolen tunnin liveäänitettä. ”Tämmöistä pörinämusiikkia”, vastasin.
Ja sellaistahan se ensi vuonna 20-vuotisjuhliaan viettävän tamperelaisen psykedeliafolkyhtyeen musiikki on, tavallaan. Tässäkin tallenteessa jumittavasti pakkopaidassaan keinuvan pohjakaavan päällä kuullaan niin naputtelua, koputtelua, turauttelua kuin pöräyttelyäkin, aina tarpeen ja tunteen mukaan.
Avain lienee sulkea silmät ja hypätä kyytiin. Avaruksen tapauksessa trippailu on siinä mielessä suhteellisen turvallista ja kivutonta, että ”musiikissa” on ainakin tällä äänitteellä mukana eräänlainen lämmin puuteripeitto; se ei sukella kaikkein uhkaavimpiin tai traagisimpiin maisemiin vaan pitää touhun sekoilustaan huolimatta aika kepeänä. Jotenkin siitä pystyy myös niin sanotusta tosissaan tehdystä tripistä huolimatta aistimaan lämminhenkistä virnuilua ja yhdessä tehtäviä kainalopieruja.
Vaikka Lepakkomiehen nauhoituskin päättyy hälytysautomaiseen sireeniin, soi sekin kuulijaystävällisesti hiukan kauempaa eikä piinaavasti yöunilta herättäen.
Avaruksen kokoonpano vaihtelee, kaikkiaan mukana on ollut 10–20 tekijää. Tällä äänitteellä kuullaan Roope Erosta, Jukka Räisästä, Tero Niskasta, Lars Mattilaa ja Arttu Partista. Käytössä olevista instrumenteista on suoraan paha sanoa mikä kolisee, napsuu tai pulppuaa milloinkin, mutta tripissä sekoitellaan yhtä lailla niin akustisia kuin sähköisiä instrumentteja. Eli ei pelkästään väännellä nuppeja, vaan myös orgaanisia lyömiä ynnä muita ääntä tuottavia esineitä on käytössä.
Lepakkomiehessä on junnattu tunnusomaisen pehmeästi. Musiikkimatka välttelee turhan teräviä kulmia ja pitää kiinni junnaavasta nytkeestään, vaikka ujellukset, vinkunat ja soraäänet ovatkin itsessään paikoin piinallisia. Hiki touhussa myös lentää, ja paketti hölkkää eteenpäin pehmeästä pumpulistaan huolimatta mukavan määrätietoisesti.
En ole koskaan osannut erottaa yhtä ainoaa Avaruksen biisiä toisesta, niin että voisin sanoa että ”tässä ne nyt soittavat tämän”. Joka tapauksessa olen ymmärtänyt, että keikoilla materiaali joka tapauksessa vedetään uusiksi.
Onko Lepakkomiehessä-äänite ohilipuvaa taustatapettia vai nappaako trippi sisäänsä, on vaikea kysymys. Toisaalta touhu kyllä jollain oudolla tasolla miellyttää jotain harvemmin käytettävää kuuloluuta, mutta se on samaan aikaan myös aika mössöä.
Kun varsinaiset kliimaksit tai joukosta muuten erottuvat hetket eivät ole niitä, joiden varaan voi laskea musiikin ”onnistumisen” määrittelemiseksi, täytyy kaivaa erilaisia kriteereitä. Hetkittäin niska nyökkää mukana, mutten osaa määritellä miksi. Paikoin taas alkaa hymyilyttää, mutta hymyn pohjimmainen aiheuttaja jää hiukan hämäräksi.
Jostain kumman syystä möykkä ei varsinaisesti ärsytä, vaikka uskon että ihan jokaisen kestokyky ei tällaista herutusta siedä. Tämän liveraidan mukaan suunnitellun elokuvan haluaisin silti ainakin itse nähdä!
***************************************
Hölskyy ja läikkyy – Avaruksen kokeellinen oluttranssipsykedelia jumittaa yllättävän lämpimästi
Onko psykedeliafolkin konkarin livevedossa imua vai jääkö trippi pulputtavaksi taustatapetiksi? Avain lienee sulkea silmät ja hypätä kyytiin, Ilkka Valpasvuo kirjoittaa.
****************
”Mitä sä kuuntelet”, kysyi viisivuotias lapseni, kun soitin Avaruksen vuoden 2017 Helsingin Lepakkomiehen soitannoista julkaistua reilun puolen tunnin liveäänitettä. ”Tämmöistä pörinämusiikkia”, vastasin.
Ja sellaistahan se ensi vuonna 20-vuotisjuhliaan viettävän tamperelaisen psykedeliafolkyhtyeen musiikki on, tavallaan. Tässäkin tallenteessa jumittavasti pakkopaidassaan keinuvan pohjakaavan päällä kuullaan niin naputtelua, koputtelua, turauttelua kuin pöräyttelyäkin, aina tarpeen ja tunteen mukaan.
Avain lienee sulkea silmät ja hypätä kyytiin. Avaruksen tapauksessa trippailu on siinä mielessä suhteellisen turvallista ja kivutonta, että ”musiikissa” on ainakin tällä äänitteellä mukana eräänlainen lämmin puuteripeitto; se ei sukella kaikkein uhkaavimpiin tai traagisimpiin maisemiin vaan pitää touhun sekoilustaan huolimatta aika kepeänä. Jotenkin siitä pystyy myös niin sanotusta tosissaan tehdystä tripistä huolimatta aistimaan lämminhenkistä virnuilua ja yhdessä tehtäviä kainalopieruja.
Vaikka Lepakkomiehen nauhoituskin päättyy hälytysautomaiseen sireeniin, soi sekin kuulijaystävällisesti hiukan kauempaa eikä piinaavasti yöunilta herättäen.
Avaruksen kokoonpano vaihtelee, kaikkiaan mukana on ollut 10–20 tekijää. Tällä äänitteellä kuullaan Roope Erosta, Jukka Räisästä, Tero Niskasta, Lars Mattilaa ja Arttu Partista. Käytössä olevista instrumenteista on suoraan paha sanoa mikä kolisee, napsuu tai pulppuaa milloinkin, mutta tripissä sekoitellaan yhtä lailla niin akustisia kuin sähköisiä instrumentteja. Eli ei pelkästään väännellä nuppeja, vaan myös orgaanisia lyömiä ynnä muita ääntä tuottavia esineitä on käytössä.
Lepakkomiehessä on junnattu tunnusomaisen pehmeästi. Musiikkimatka välttelee turhan teräviä kulmia ja pitää kiinni junnaavasta nytkeestään, vaikka ujellukset, vinkunat ja soraäänet ovatkin itsessään paikoin piinallisia. Hiki touhussa myös lentää, ja paketti hölkkää eteenpäin pehmeästä pumpulistaan huolimatta mukavan määrätietoisesti.
En ole koskaan osannut erottaa yhtä ainoaa Avaruksen biisiä toisesta, niin että voisin sanoa että ”tässä ne nyt soittavat tämän”. Joka tapauksessa olen ymmärtänyt, että keikoilla materiaali joka tapauksessa vedetään uusiksi.
Onko Lepakkomiehessä-äänite ohilipuvaa taustatapettia vai nappaako trippi sisäänsä, on vaikea kysymys. Toisaalta touhu kyllä jollain oudolla tasolla miellyttää jotain harvemmin käytettävää kuuloluuta, mutta se on samaan aikaan myös aika mössöä.
Kun varsinaiset kliimaksit tai joukosta muuten erottuvat hetket eivät ole niitä, joiden varaan voi laskea musiikin ”onnistumisen” määrittelemiseksi, täytyy kaivaa erilaisia kriteereitä. Hetkittäin niska nyökkää mukana, mutten osaa määritellä miksi. Paikoin taas alkaa hymyilyttää, mutta hymyn pohjimmainen aiheuttaja jää hiukan hämäräksi.
Jostain kumman syystä möykkä ei varsinaisesti ärsytä, vaikka uskon että ihan jokaisen kestokyky ei tällaista herutusta siedä. Tämän liveraidan mukaan suunnitellun elokuvan haluaisin silti ainakin itse nähdä!
-
mentalalaska
- Posts: 714
- Joined: 15 Jul 2013, 18:40
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
Desibeli.netissä perusteellinen arvio Lepakkomiehessästä!
*********
Avarus on pitkän linjan noise-folk bändi Tampereelta, jonka tuotoksilla on taipumusta jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Ryhmä oli aktiivinen julkaisurintamalla etenkin uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun pitkäsoittoja pistettiin pihalle parhaina vuosina peräti kaksin kappalein. 10-luvulla kiivas tahti on asettunut ja ymmärtääkseni vuoden 2016 Metsässä-albumin jälkeen on julkaistu vain yksi pitkäsoitto, aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Tornissa.
Vuonna 2017 Lepakkomiehessä taltioitu keikka koostuu yhdestä teoksesta. Kyseinen teos on kestoltaan reilusti päälle puolen tunnin mittainen, joten kokemus on ainakin poikkeuksellinen. Mistään tavallisista normeista, kaavoista ja rakenteista on turha puhua, sillä Avarus ei välitä populaarikulttuurin säännöistä, vaan tekee omia linjojaan. Niinpä sen luoma musiikki, tai äänitaide, eivät vertaudu oikein mihinkään tunnettuun.
Mitä sitten jää käteen satunnaiselle arvioijasedälle? Hmm, kokeillaan mielikuvia ja ajatusten virtaa.
Elektronisten kaikuäänien, veikeiden vinkausten ja piristävien pulpahdusten takana on aina jonkinlainen rytmi. Siitä on hyvä tarttua kiinni ja kuvitella olevansa vaikkapa jossain aasialaisen miljoonakaupungin ikuisessa ruuhkassa. Ehkäpä istun jonkin sortin riksan penkillä ja eri äänet sekoittuvat toisiinsa. Tuolla kulman takana voisi olla jokin temppeli, jonka äänet sulautuvat torin arkiseen hälyyn ja kenties johonkin siellä tapahtuvaan performanssiin, minkä lisäksi suurkaupungin teolliset rakenteet ja järjestelmät tuovat keitokseen oman osansa.
Toisinaan jokin ääni asettuu muiden eteen ja koemme jotain sooloilun tapaista, mutta poikkeuksetta nämä hetket vääntyvät ja muuntuvat joksikin muuksi. Aivan kuin ääniaallot sinkoilisivat kuvitteellisessa peilitalossa, joka pystyisi muokkaamaan myös niitä.
Yksi asia kiinnittää huomioni kerran toisensa jälkeen: mikään tällä levyllä ei vaikuta negatiiviselta, pimeydestä syntyneeltä ja aggressiiviselta. En väitä että kaiken taustalla hymyilisi Buddha, mutta passiivinen lämpö korostaa aasialaista vaikutelmaa, jota poukkoilevat melodiankaltaiset alleviivaavat. Nämä positiiviset vibat saavat myös pohtimaan 70-luvun alun krautrokkareita, jotka etsivät rohkeasti uusia avaruuksia ja tiloja.
Voisin vallan helposti kuvitella osan tästä levystä nuoren Kraftwerkin käsiin, kun parin ensimmäisen albumin jälkeen Florian Schneider ja Ralf Hütter olivat vielä kaukana autobahneistaan. Mm. teoksen puolivälillä kuultavan osuuden asenteesta ja touhusta nousee puolestaan mieleen myös Moebius & Plank -duo, joka oli niin ikään pistämässä rajoja pirstaleiksi elektronisen ja orgaanisen väliltä.
Entä riittääkö kaikki tämä intensiivinen kolina, pulputus, vingunta ja pörinä sitten täyttämään albumin onnistuneesti? Omasta mielestäni kyllä, mutta ymmärrän myös niitä, joiden mielestä tämä on vain sietämätöntä melua. Korostan kuitenkin vielä lopuksi sitä, että Avarus osaa sijoittaa itsensä noisen melodiselle puolelle, mistä on helppo löytää analogista lämpöä kohinan keskeltä.
Mika Roth
*********
Avarus on pitkän linjan noise-folk bändi Tampereelta, jonka tuotoksilla on taipumusta jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Ryhmä oli aktiivinen julkaisurintamalla etenkin uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun pitkäsoittoja pistettiin pihalle parhaina vuosina peräti kaksin kappalein. 10-luvulla kiivas tahti on asettunut ja ymmärtääkseni vuoden 2016 Metsässä-albumin jälkeen on julkaistu vain yksi pitkäsoitto, aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Tornissa.
Vuonna 2017 Lepakkomiehessä taltioitu keikka koostuu yhdestä teoksesta. Kyseinen teos on kestoltaan reilusti päälle puolen tunnin mittainen, joten kokemus on ainakin poikkeuksellinen. Mistään tavallisista normeista, kaavoista ja rakenteista on turha puhua, sillä Avarus ei välitä populaarikulttuurin säännöistä, vaan tekee omia linjojaan. Niinpä sen luoma musiikki, tai äänitaide, eivät vertaudu oikein mihinkään tunnettuun.
Mitä sitten jää käteen satunnaiselle arvioijasedälle? Hmm, kokeillaan mielikuvia ja ajatusten virtaa.
Elektronisten kaikuäänien, veikeiden vinkausten ja piristävien pulpahdusten takana on aina jonkinlainen rytmi. Siitä on hyvä tarttua kiinni ja kuvitella olevansa vaikkapa jossain aasialaisen miljoonakaupungin ikuisessa ruuhkassa. Ehkäpä istun jonkin sortin riksan penkillä ja eri äänet sekoittuvat toisiinsa. Tuolla kulman takana voisi olla jokin temppeli, jonka äänet sulautuvat torin arkiseen hälyyn ja kenties johonkin siellä tapahtuvaan performanssiin, minkä lisäksi suurkaupungin teolliset rakenteet ja järjestelmät tuovat keitokseen oman osansa.
Toisinaan jokin ääni asettuu muiden eteen ja koemme jotain sooloilun tapaista, mutta poikkeuksetta nämä hetket vääntyvät ja muuntuvat joksikin muuksi. Aivan kuin ääniaallot sinkoilisivat kuvitteellisessa peilitalossa, joka pystyisi muokkaamaan myös niitä.
Yksi asia kiinnittää huomioni kerran toisensa jälkeen: mikään tällä levyllä ei vaikuta negatiiviselta, pimeydestä syntyneeltä ja aggressiiviselta. En väitä että kaiken taustalla hymyilisi Buddha, mutta passiivinen lämpö korostaa aasialaista vaikutelmaa, jota poukkoilevat melodiankaltaiset alleviivaavat. Nämä positiiviset vibat saavat myös pohtimaan 70-luvun alun krautrokkareita, jotka etsivät rohkeasti uusia avaruuksia ja tiloja.
Voisin vallan helposti kuvitella osan tästä levystä nuoren Kraftwerkin käsiin, kun parin ensimmäisen albumin jälkeen Florian Schneider ja Ralf Hütter olivat vielä kaukana autobahneistaan. Mm. teoksen puolivälillä kuultavan osuuden asenteesta ja touhusta nousee puolestaan mieleen myös Moebius & Plank -duo, joka oli niin ikään pistämässä rajoja pirstaleiksi elektronisen ja orgaanisen väliltä.
Entä riittääkö kaikki tämä intensiivinen kolina, pulputus, vingunta ja pörinä sitten täyttämään albumin onnistuneesti? Omasta mielestäni kyllä, mutta ymmärrän myös niitä, joiden mielestä tämä on vain sietämätöntä melua. Korostan kuitenkin vielä lopuksi sitä, että Avarus osaa sijoittaa itsensä noisen melodiselle puolelle, mistä on helppo löytää analogista lämpöä kohinan keskeltä.
Mika Roth
-
mentalalaska
- Posts: 714
- Joined: 15 Jul 2013, 18:40
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
Uusimmassa WIREssä arvio:
AVARUS: Lepakkomiehessä
(Artsy CD/DL)
Finnish improv group Avarus are an ambiguous bunch. While they've been around since the early 2000's, they never had a fixed line-up, let alone a fixed style. Instead, they acted as a loose community who came and went as they pleased. At various times they have featured, among others, members from freak and psych folk bands Kemialliset Ystävät and Anaksimandros, but never sounded quite like them. The collective's approach remains as disparate as their membership, a sense of uninhibited freedom being their only defining and stable characteristic.
This complete commitment to the free in free improv is similarly one of the rare serious things in a flurry of spontaneous composition and cheeky humour on their latest album Lepakkomiehessä, recorded live at Helsinki's Lepakkomies in 2017. Played by what appears to be a compact subgroup, the performance unfolds like a stream of consciousness rather than a journey with a set destination. A variety of sounds from unknown and unknowable sources - modulating frequencies, gurgles, sirens, sheets of metallic texture and untuned riffs - are collected into a sprawling, edgeless assemblage.
While this medley slowly rolls forward, they find and lose timid traces of motorik beats and hints of melody. It's as if someone made a mixtape of krautrock, minimalism, psychedelia and drone, then accidentally dropped it on the floor, while all the broken and jumbled sounds skittered into different directions to become something else. A smashed clock that goes boing. Winds and voices that sing in adulation among a sea of clicking, burbling and rustling.
Without concrete structure, the music lives in a perpetually risky state, unsure of its direction. Yet the intent of the group is always playful construction, not deconstruction. Here, they find a cool groove. There, a moving rhythm or a particularly pleasant guitar riff. But the pleasure is fleeting, as they shortly become bored with it and move on. Like a child solving a puzzle then immediately looking for something new and surprising, "RIght, that was good. What's next?"
AVARUS: Lepakkomiehessä
(Artsy CD/DL)
Finnish improv group Avarus are an ambiguous bunch. While they've been around since the early 2000's, they never had a fixed line-up, let alone a fixed style. Instead, they acted as a loose community who came and went as they pleased. At various times they have featured, among others, members from freak and psych folk bands Kemialliset Ystävät and Anaksimandros, but never sounded quite like them. The collective's approach remains as disparate as their membership, a sense of uninhibited freedom being their only defining and stable characteristic.
This complete commitment to the free in free improv is similarly one of the rare serious things in a flurry of spontaneous composition and cheeky humour on their latest album Lepakkomiehessä, recorded live at Helsinki's Lepakkomies in 2017. Played by what appears to be a compact subgroup, the performance unfolds like a stream of consciousness rather than a journey with a set destination. A variety of sounds from unknown and unknowable sources - modulating frequencies, gurgles, sirens, sheets of metallic texture and untuned riffs - are collected into a sprawling, edgeless assemblage.
While this medley slowly rolls forward, they find and lose timid traces of motorik beats and hints of melody. It's as if someone made a mixtape of krautrock, minimalism, psychedelia and drone, then accidentally dropped it on the floor, while all the broken and jumbled sounds skittered into different directions to become something else. A smashed clock that goes boing. Winds and voices that sing in adulation among a sea of clicking, burbling and rustling.
Without concrete structure, the music lives in a perpetually risky state, unsure of its direction. Yet the intent of the group is always playful construction, not deconstruction. Here, they find a cool groove. There, a moving rhythm or a particularly pleasant guitar riff. But the pleasure is fleeting, as they shortly become bored with it and move on. Like a child solving a puzzle then immediately looking for something new and surprising, "RIght, that was good. What's next?"
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
Oli huikea lätty toi live @lepakkomies! 
l’art pour l’art Savantgarde
-
mentalalaska
- Posts: 714
- Joined: 15 Jul 2013, 18:40
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
HOX!!! Legendaarinen ULTRA ECZEMA-lafka noteerasi Litsarien ”Altered Village”-älppärin vuoden parhaimpien listassaan!
Tätä ja Avarus-ceedeetä hyvin vielä saatavilla, support the skene! Priva artsyrecords at gmail
Tätä ja Avarus-ceedeetä hyvin vielä saatavilla, support the skene! Priva artsyrecords at gmail
-
Lörsson.
- Matti Partanen
- Posts: 234789
- Joined: 16 Aug 2004, 15:15
- Location: Kaikkien yliopistojen vessat muutenkin
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
- I thought you fucked off.
- I did! But then I fucked back on again.
-
mentalalaska
- Posts: 714
- Joined: 15 Jul 2013, 18:40
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
Hei! Artsy Records rides again! Seitsemäs julkaisu, Hockey Night-bändin alunperin kasettina 2014 julkaistu "Substitution Infraction", ilmestyy nyt remasteroituna ja digitaalisessa muodossa. Kyseessä on keikkanauhoitus vuoden 2013 Kuudes Aisti-festareilta Siltasesta. Ilta oli ihana ja tunnelma kerrassaan hurmioitunut, onneksi tallentui!
-
Pornosta elannon saava(f)
- Matti Partanen
- Posts: 73366
- Joined: 01 Feb 2009, 12:48
-
mentalalaska
- Posts: 714
- Joined: 15 Jul 2013, 18:40
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
Arkistojen tonkiminen jatkuu, nyt julkaisuvuorossa vuonna 2005 nauhoitettua rajua Hetero Skeleton-tykittelyä! ASSCENSION julkaistiin kuumana cdr-vuonna 2006 ja nyt se on matrixissa bonusmateriaalilla varustettuna !!!
-
mentalalaska
- Posts: 714
- Joined: 15 Jul 2013, 18:40
Re: ARTSY RECORDS (Avarus, Arttu Partinen, Samuli Tanner)
Hei, tuonne on pläjähtänyt sitten viime kerran ainakin The Anaksimandros-uudelleenjulkaisu.
Kaikkee hauskaa tulossa ihan physical-julkaisuina keväällä.
ainakin:
SEMMOSTA: The Zealots CS
RAUHAN ORKESTERI CS
MÅLGRUPP 7"
ja pari muutakin varmistumassa ihan lähihetkinä
https://artsyrecords.bandcamp.com
Kaikkee hauskaa tulossa ihan physical-julkaisuina keväällä.
ainakin:
SEMMOSTA: The Zealots CS
RAUHAN ORKESTERI CS
MÅLGRUPP 7"
ja pari muutakin varmistumassa ihan lähihetkinä
https://artsyrecords.bandcamp.com