Ilon Lapset - s/t kasetti

[jouluhomonorsukuningas-babar]

Sludgea Tampereelta on homman nimi. Biisit paiskottiin nauhalle viime syksynä ja nyt on kasettipainos puristettu ulos Rämekuukkelin avustuksella (Suo-37).



5 euroa/pala, jälleenmyyjille halvemmalla.

Yv tai [email protected]

[tzar poke]

Viimeistään ens maanantaina saatavilla G.O.D.distrosta

[ironcorpse]

myös Iron Corpselta ensi viikolla

[tzar poke]

Tätä ryönää saa nyt G.O.D.distrosta
5 €/kassu

[Tony de Wonderful]

Jakelijoita siis tällä hetkellä Gate of Deliria, Iron Corpse ja Laukontorin antikvakin myy.

[Tony de Wonderful]

Myös Mögähead myy.

[Topi Lommi]

Lahdessa diilaa Kohina Records

[Tony de Wonderful]

Ansaittua suitsutusta desibeli.netissä
http://www.desibeli.net/juttu/3392

Ilon Lapset: Ilon Lapset
Rämekuukkeli

Ilon Lapset ei ole iällä pilattu, sillä kaikki alkoi tämän otsikon alla vuonna 2020. Ryhmän itsensä mukaan nimetty esikois-EP niputtaa seitsemän sludgecore-siivua, joiden yhteenlaskettu paino upottaisi Ever Given -konttilaivan Suezin pohjaan pysyvästi.

Tuskaisat ja ahdistuneet kipaleet seuraavat toinen toistaan, musiikin ollessa todella, todella, todella synkkää ja raskasta. Tietysti tässä on vaarana jo se, että heiluri painuu liian pitkälle toiseen suuntaan, mutta ne pienen pienet hengähdyshetket takaavat sen, ettei upotus ole liian nopeaa. Suomeksi vaikerretut ja huudetut lyriikat menevät pitkälti ohi, mutta muoto ja volakka kyllä välittävät tunteet ongelmitta. Esimerkiksi Minä pelkään ui niin syvällä, ettei sinne saakka voi mikään valo tuikkia – paitsi ihan hiukan.

Suurin ihme on kuitenkin se, että kahta poikkeusta lukuun ottamatta, kaikki raidat alittavat kolmen minuutin mitan. Tämä lienee myös se tärkein tekijä siinä, että EP maistuu useammankin kierroksen jälkeen vielä mieluisalle. Sludgecoreisella tavalla siis.

Mika Roth

[Tony de Wonderful]

Imperiumissakin kuunneltu:
https://www.impe.fi/reviews/1/21943

Kun saate sanoo että levyn sisältö on "tympeää sludgecorea" ja "surutonta sanomaa vesikauhuisen majavan raivolla", niin jää kysymys minkälainen eläin on vesikauhuinen majava. Kannattaa joka tapauksessa ehkä ihan varmuuden vuoksi välttää erämaiden kosteikkoja.

Tamperelainen Ilon Lapset ja sen ensimmäinen vesikauhuinen tympeys, Ilon lapset on enimmäkseen laahaavasti tai keskitempoisesti etenevää primitiivistä jurnutusta. Pääosassa on rouhiva riffimatto, takova komppi ja vesikauhuisen (?) vittuuntuneesti ilmaistu lasten ilo...ton sanoma.

Kun kappaleiden keskimitta on alle kolme minuuttia, niihin ei liikaa lietettä saa mahtumaan. Kuitenkin, näinkin kapeassa ilmaisukeinojen karsinassa mustanpuhuva Ilon lapset saa musiikkiinsa myös harmaan sävyjä. Sivujuonne Minä pelkään polkaisee isommille kierroksille ja Rikki revitty puolestaan etenee painostavan odottavana, purkautuen tasaisin väliajoin rähinäksi. Muutoin kappaleet ovat suurimmaksi osaksi kuin umpikujaan ajautuneita hetkellisiä trippejä.

Alussa mainitun majavan henkistä tilaa en lähde tässä arvailemaan, mutta Ilon lasten itsensä korvien väli on sen verran jumissa, että 20-minuuttinen tätä möykkää on riittävästi. Jatkoa ajatellen sisältö olisi kaivannut enemmänkin edellämainitun biisikaksikon kaltaisia irtiottoja tai muita mausteita. Vaikka kapean tunnelin päässä ei nyt vielä valoa näykään, Ilon Lasten tuskainen sludgeilu on vähintään hyvää keskitasoa.
7-

[Myrrys]

voisko joku möisiä tämmönen, kiinnostas.

[jouluhomonorsukuningas-babar]

voisko joku möisiä tämmönen, kiinnostas.

Jepulis

[Myrrys]

voisko joku möisiä tämmönen, kiinnostas.

Jepulis

tänään tupsahti, hyvää mögää!

[ironcorpse]

Iron Corpselta löytyy taas tätä hyllystä.

[kusimutakylpy]

Helvetin hyvä julkaisu tämä