SUURI From Software-keskustelu

[________________]

Tuli seurattua Quixarcade nimisen pienemmän striimaajan Sekiro-urakka. Kuoli noin 1400 kertaa, mutta sai pelattua läpi.

Itekin varmaan kuolen vähintään noin monta kertaa, mutta se ei ole minua aiemminkaan tässä elämässä pysäyttänyt!

Se on oikein.

Kertoo vain, että läpi kyllä pusketaan, jos tahtoa on.

Tässä pelissähän on muuten tavallaan vaikeusasteet:

Easy: Pelin pelaat normaalisti läpi
Normal: Demon Bell
Hard: Ei Kuron Charmia (avautuu ekan läpipeluun jälkeen ja tällä minä pelaan nyt)
Tuskaa täynnä oleva tie: Ei Kuron Charmia ja Demon Bell yhdistetty (koitan pystyä tähän seuraavaksi)

Noni joo ei vittu morjesta.

[Johtoporras]

Mutta tosissaan sanottuna Sekiro on kyllä vaikea peli. Tosin tietysti sekin muuttuu helpommaksi, kun tunteja taakse tulee treenaten, mutta yllätti vaikeus jopa.

[This is fantastic I'm in heaven]

DS2 taas taputeltu lyhyen kaavan kautta, nyt vois aloittaa ykkösen, koska kaipaan Anor Londoon.

[perseen perseen perse]

Eilen keikalta kotiin tultua ei jaksanut edes harkita Sekiron tahkoamista. Pistin sit DS3 tulille, pyromancerilla mennään.

[Herra Aasi]

Mutta tosissaan sanottuna Sekiro on kyllä vaikea peli. Tosin tietysti sekin muuttuu helpommaksi, kun tunteja taakse tulee treenaten, mutta yllätti vaikeus jopa.

virkistävintähän tässä on se, että ei tämä tunnu niin vaikealta vaikka turpaan tulee. Eli kerrankin peli, jossa vaikeus ei tule siitä että pelin systeemi olisi niin vammainen tai paska, että se sotisi koko ajan itseä vastaan, vaan just se että kun treenailee menemään niin se deflectikin alkaa olla aika selkäytimessä. Ja itselle etenkin Vagrant Storyn ja Tenchujen ystävänä tää tuntuu aivan täydelliseltä peliltä!

[Johtoporras]

Mutta tosissaan sanottuna Sekiro on kyllä vaikea peli. Tosin tietysti sekin muuttuu helpommaksi, kun tunteja taakse tulee treenaten, mutta yllätti vaikeus jopa.

virkistävintähän tässä on se, että ei tämä tunnu niin vaikealta vaikka turpaan tulee. Eli kerrankin peli, jossa vaikeus ei tule siitä että pelin systeemi olisi niin vammainen tai paska, että se sotisi koko ajan itseä vastaan, vaan just se että kun treenailee menemään niin se deflectikin alkaa olla aika selkäytimessä. Ja itselle etenkin Vagrant Storyn ja Tenchujen ystävänä tää tuntuu aivan täydelliseltä peliltä!

Juuri noin. Jotenkin se on niin huikea tunne, kun alkaa muistamaan, miten vastata vihollisten liikkeisiin ja taistelun saa rullaamaan. Miekkojen isku yhteen on niin siistiä vain. Erilaiset counterit ja skillien hyödyntäminen. Tykkään älyttömästi siitä, kun heität shurikenin niin voit miekalla perään tehdä nopean syöksyn.

[lahjaton retku]

Kohta DS1 pelattu läpi, jonka jälkeen lähtisi DS2

Sekiro lähti tänään tilaukseen. RIP vapaa-aika

[lahjaton retku]

Kohta DS1 pelattu läpi, jonka jälkeen lähtisi DS2

Sekiro lähti tänään tilaukseen. RIP vapaa-aika

Tänään meni ds1 läpi, suurin osa pomoista ykkösellä läpi vaikka viime läpipeluusta on vuosia.

Nyt rojekti jatkuu Ds2:sotfs-versiolla.

[Johtoporras]

Reissussa Sekiroa ikävä.

Mutta Surgea pelattu kaverin kanssa pari päivää. Laitan mietteitä, kun sivuttu sitä.

En ole robottien tai sellaisen teknisen tieteellisen sanaston ystävä, mutta kun katsoo läpi henkilökohtaisten mieltymysten niin Surge on mainio peli.

Taistelu on ihan menevää ja eri raajoihin kohdistuvat kuoliniskut tarkoittavat erilaisten upgrademateriaalien saamista. Craftaus on toimivaksi tehty ja samoin hahmonkehitys muutenkin lisättävine implantteineen.

Alueet ovat isoja ja kompleksisia. Välillä kuumottaa, kun miettii, missä seuraava oikoreitti - niillä on merkitystä!

Oikein hyvä peli tämä.

[government denies knowledge]

Spoiler:

Owl (Father)

antaa kuonoon niin hemmetisti NG+ssa. Ekalla kerralla meni ohi koko faitti.

[Lana Ctrl-Alt-Del Rey]

Nyt kun kaikki Sekirosta kohkaa niin voinkin tulla kertomaan että kerkesin viimenkin alottaan DS3:n. Ja tässähän on aika tiheeseen noita bonfireita ainakin alkupuolella. Ei tuu semmosta saavutusfiilistä uuden bonfiren löytymisestä. Mitään todellista haarautumistakaan en oo vielä nähnyt.

[Johtoporras]

Nyt kun kaikki Sekirosta kohkaa niin voinkin tulla kertomaan että kerkesin viimenkin alottaan DS3:n. Ja tässähän on aika tiheeseen noita bonfireita ainakin alkupuolella. Ei tuu semmosta saavutusfiilistä uuden bonfiren löytymisestä. Mitään todellista haarautumistakaan en oo vielä nähnyt.

Tuo on totta, että sellainen saavutusfiilis on hävinnyt, kun nuotioita on paljon eikä oikoreititkään aina elämää pelastavia ole. Sekirossa on ihan sama juttu, mutta muista asioista toki voi sen saman tunteen saada. Kaipaan itse silti sitä, kun oikoreitin tai uuden nuotion löyti Ds1:ssä niin se fiilis oli huikea.

Surgessa tuli samaa fiilistä oikoreittien suhteen.

[Hellton Råtbutcher]

Pitäisköhän tuo Surge sitten testata kun Origin Akkeptista löytys? Paljon menee suunnilleen läpäsyyn? Jos ei ole liian pitkä vois kiinnostus ehkä riittääkin.

E: Lord of the Fallenia en kovin kauaa jaksanu, mutta se johtu varmaan enemmän xbox onen köpösestä ruudunpäivityksestä.

[Johtoporras]

Pitäisköhän tuo Surge sitten testata kun Origin Akkeptista löytys? Paljon menee suunnilleen läpäsyyn? Jos ei ole liian pitkä vois kiinnostus ehkä riittääkin.

E: Lord of the Fallenia en kovin kauaa jaksanu, mutta se johtu varmaan enemmän xbox onen köpösestä ruudunpäivityksestä.

Kaverin kanssa pelailtiin se parissa päivässä eli noin 20 tuntia meni.

[Johtoporras]

Minä ostin Surgeen lisärit ja alotin alusta. Jotenkin tämä nyt iski. Taistelu hauskaa ja farmata rojua kiinnostaa.