Piffin lokakuun kauhuleffamaratooni

[Suomen Sylvester Stallone]

1. Psycho 5/5
2. His house 3/5
3. Hannibal 3/5
4. Blood Red Sky 2,5/5
5. Cannibal Apocalypse 4/5
6. Vivarium 3,5/5
7. The Descent 4/5
8. No One Gets Out Alive 2,5/5
9. Metsäleiri. 2,5/5
10. Nightmare On Elm Street 3,5/5
11. Nightmare On Elm Street 2 2,5/5
12. Body Cam 2/5
13. Resident Evil 3/5
14. Halloween Kills 3/5

15. Zombieland

4/5

[promoottori naurahtaa]

Maniac Cop

En ollut aikoihin tätä nähnyt ja muistikuvani olivat, että ei ole kovin kaksinen. Muistikuvat pitivät kyllä hyvin paikkaansa, vaikka tekijäkaarti oli ihan huippuluokkaa. Larry Cohenin kässäri, William Lustigin ohjaus, rooleissa ties ketä. Muistikuvien mukaan kakkonen olisikin sitten mestariteos. Kolmosta en ole nähnyt.

Demons

Lamberto Bavan megapläjäys se vaan paranee joka katsomiskerralla, älyttömyyksiä piisaa joka hetki. Eihän tämä edelleenkään ole mikään viiden tähden klassikko. Eihän Lamberto ole kaksinen ohjaaja, mutta ei myöskään tarpeeksi kaistapää, että sen voisi antaa anteeksi.

The Car

Tässäpä elokuva, jonka näkemistä olen "odottanut" siitä lähtien kuin luin Musta peili kirjan ensimmäistä kertaa.
Tämähän oli tavallaan Tappajahai remake, mutta jokainen tajua, että tuollainen demonin riivaama auto on paljon pöllömpi pelottelija kuin joku hai. Olisi sinänsä nasta tehdä analyysi kohtausten yhtäläisyyksistä Jawsin kanssa. Ei tämä missään tapauksessa huono ollut, mutta kauhuelokuvana tuomittu epäonnistumaan.

Blind Beast

Tässäpä elokuva makuuni. Silloin kun katsoin tämän ensimmäisen kerran ajattelin, että tämä pitäisi nähdä valkokankaalta ja eilen toiveeni sitten toteutui. Onhan tuo pahoinvoinnin spiraali elokuvan läpi melkoisen jymyä matskua. Ei varmasti jokaiseen makuun, mutta itse en voi kuin hattua nostaa.

The Children

Tässäpä muva yllätys "Who could kill a Childin?" -hengessä. Suhteellisen karmiva ja välillä aika tuhtiakin gorea sisältävä teos. Ohjaajalta olin aiemmin nähnyt melko huonon WAZin, mutta tämä oli selkeästi parempi.


Below

Tällainen oli mennyt ihan ohi tutkan, vaikka mukana seminimekäs kaarti ja wikipedian mukana budjettikin on ollut 40Mdollaria (tuntuu kyllä ihan uskomattmalta, jos tosiaan on ollut noin kallis). Kauhua sukellusveneessä, mikä voisi mennä pienee. No vähän liikaa höpsöä menoa, mutta todella hyvät näyttelijät ja korkeat tuotantoarvot tekevät katsomisesta helppoa. Ihmetyttää myös tuo 900kdollarin box office floppaus, mikäli wikiin on luottaminen.

Vacancy

Tässäpä vasta positiivinen yllätys. Ajattelin, että tämä olisi joku Hostel rip off, mutta kaikkea muuta. Ihan uskomattoman hyvin leikattu elokuva, siis aivan uskomattoman (leikkaus: Armen Minasian). Kun aloin ihmettelemään elokuvan hyvyyttä, himasin, että sama ohjaaja on tehnyt mainiot Kontroll ja Armored elokuvat (ja heikomman Predatorsin). Toki tässäskin kauhuelokuvassa on epäloogisuuksia, mutta kokonaisuus on silti poikkeuksellisen hyvä.

My Soul to Take

Ei se Wes Cravenkaan läheskään aina onnistu, todisteenä tämä miehen käsikirjoittama ja ohjaama kauhuelokuva, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Paljon on elementtejä Screamista ja Nightmare on Elm Streeistä, jopa niin paljon, että vähän ärsytti.

French Sex Murders

Dick Randallin tuottama giallo, eli odotukset olivat tietysti korkealla, mutta kyllä tämä melkoisen tylsä skeida oli. Ainoa "mielenkiintoinen" visio oli tässä, se että murhia tutkiva komissaario oli "Bogartin kaksoisolento", kledjutkin olivat kuin Casablancasta

[Folke Eriksson]

French Sex Murders

Dick Randallin tuottama giallo, eli odotukset olivat tietysti korkealla, mutta kyllä tämä melkoisen tylsä skeida oli. Ainoa "mielenkiintoinen" visio oli tässä, se että murhia tutkiva komissaario oli "Bogartin kaksoisolento", kledjutkin olivat kuin Casablancasta

Eikös tää oo se Bogart-kasvoinen mies -leffan pääosan esittäjä? Tostahan oli esitys WHS:ssä viime vuonna.

[promoottori naurahtaa]

French Sex Murders

Dick Randallin tuottama giallo, eli odotukset olivat tietysti korkealla, mutta kyllä tämä melkoisen tylsä skeida oli. Ainoa "mielenkiintoinen" visio oli tässä, se että murhia tutkiva komissaario oli "Bogartin kaksoisolento", kledjutkin olivat kuin Casablancasta

Eikös tää oo se Bogart-kasvoinen mies -leffan pääosan esittäjä? Tostahan oli esitys WHS:ssä viime vuonna.

Varmaan joo.

[Suomen Sylvester Stallone]

1. Psycho 5/5
2. His house 3/5
3. Hannibal 3/5
4. Blood Red Sky 2,5/5
5. Cannibal Apocalypse 4/5
6. Vivarium 3,5/5
7. The Descent 4/5
8. No One Gets Out Alive 2,5/5
9. Metsäleiri. 2,5/5
10. Nightmare On Elm Street 3,5/5
11. Nightmare On Elm Street 2 2,5/5
12. Body Cam 2/5
13. Resident Evil 3/5
14. Halloween Kills 3/5
15. Zombieland 4/5

16. Cube

Tuli tän leffan nimi vastaan jossain Squid Game topikissa niin aattelin pitkästä aikaa katsoa. Muuten oikein hyvä mutta muistin liian tarkasti tapahtumat. 4/5 kuitenkin.

[Fun Beerman]

5. Under the Shadow (2016)
Irakin moukaroimaan 80-luvun Tehraniin sijoittuu tämä brittituotanto. Pyörän uudelleenkeksimishommissa tietyllä tapaa jälleen puuhastellaan, mutta on ohjaaja Babak Anvarilla palikat varsin hyvin kasassa ja Narges Rashidi on pääroolissa aika virheetön. Epätyypillinen miljöö ja särmä äänimaailma tuovat kans lisäpotkua. Se kyllä vähän hymyilyttää, että

Spoiler:

djinneillä näkyy olevan lähes täsmälleen samat perseily/kiusauskonstit kuin länsimaisilla virkaveljillään Silmänurkassa suhahdellaan ja sängyssä tai sen alla mörköillään jne.

Kyllä tämä mieleen jäi. Paljon parempi kuin mega-käppä juliste antoi olettaa.

[Suomen Sylvester Stallone]

1. Psycho 5/5
2. His house 3/5
3. Hannibal 3/5
4. Blood Red Sky 2,5/5
5. Cannibal Apocalypse 4/5
6. Vivarium 3,5/5
7. The Descent 4/5
8. No One Gets Out Alive 2,5/5
9. Metsäleiri. 2,5/5
10. Nightmare On Elm Street 3,5/5
11. Nightmare On Elm Street 2 2,5/5
12. Body Cam 2/5
13. Resident Evil 3/5
14. Halloween Kills 3/5
15. Zombieland 4/5
16. Cube 4/5

17. V/H/S 2

Kokonaisuutena eka osa parempi mutta yksittäisistä tarinoista se japsikultti on tässä parasta. 3/5

[Jesse Python]

Tappajahai. Helvetisti parempi kuin muistin, ja muutama shokkiefekti oli oikeesti tehokas. Hämmästytti miten luonnollisen näköinen se hai oli. Tyttären kanssa katottiin ja se piti tätä enemmän toiminta- kuin kauhuleffana.

[Bebob Wino]

Tappajahai. Helvetisti parempi kuin muistin, ja muutama shokkiefekti oli oikeesti tehokas. Hämmästytti miten luonnollisen näköinen se hai oli. Tyttären kanssa katottiin ja se piti tätä enemmän toiminta- kuin kauhuleffana.

Juuri pohdittiin erään tutun kanssa mikä mahtaisi olla kauhuelokuva josta "kaikki" tykkäävät, enkä keksinyt Tappajahaita parempaa vastausta. Kaverin mielestä se olisi Manaaja joka minulta on jostain kumman syystä edelleen näkemättä.

[Jesse Python]

Tappajahai. Helvetisti parempi kuin muistin, ja muutama shokkiefekti oli oikeesti tehokas. Hämmästytti miten luonnollisen näköinen se hai oli. Tyttären kanssa katottiin ja se piti tätä enemmän toiminta- kuin kauhuleffana.

Juuri pohdittiin erään tutun kanssa mikä mahtaisi olla kauhuelokuva josta "kaikki" tykkäävät, enkä keksinyt Tappajahaita parempaa vastausta. Kaverin mielestä se olisi Manaaja joka minulta on jostain kumman syystä edelleen näkemättä.

Mä en tykännyt Manaajasta yhtään, oli kova maine kakarana sillä ja kun lopulta näin sen, oli hirveä pettymys. Koko sarjan paras leffa on Manaaja III, ja se on helvetin hyvä.

[Folke Eriksson]

4. The Corruption of Chris Miller (Juan Antonio Bardem, 1973)
Espanjalaisen elokuvan suuruuksiin kuuluvan Juan Antonio ”Javierin setä” Bardemin leffojahan näytettiin Kino Reginassakin vuosi sitten. Vähemmän tunnettu ohjaajan leffoista on tämä harvinainen giallo-henkinen murhamysteeri, jonka Vinegar Syndrome on julkaissut bluukkana. Miehensä hylkäämä nainen (Jean Seberg) asustaa tytärpuolensa kanssa kahdestaan maaseutukartanossa, kunnes salaperäinen ja salskea nuorukainen saapuu tarjoamaan auttavaa kättä. Samaan aikaan lähiseudulla alkaa murhahommat ja äiti- ja tytärpuolen patoutuneet traumat purkautuvat… Verkkaisesta tahdista ja vähän tavanomaisesta juonesta huolimatta jaksoi pitää otteessaan loppuun asti, eli ihan pätevä eurohorror-pätkä. Varsinkin kauniita scope-kuvia ja muuta visuaalista silmäkarkkia riittää.

[promoottori naurahtaa]

Tappajahai. Helvetisti parempi kuin muistin, ja muutama shokkiefekti oli oikeesti tehokas. Hämmästytti miten luonnollisen näköinen se hai oli. Tyttären kanssa katottiin ja se piti tätä enemmän toiminta- kuin kauhuleffana.

Juuri pohdittiin erään tutun kanssa mikä mahtaisi olla kauhuelokuva josta "kaikki" tykkäävät, enkä keksinyt Tappajahaita parempaa vastausta. Kaverin mielestä se olisi Manaaja joka minulta on jostain kumman syystä edelleen näkemättä.

Manaaja 3/5, Tappajahai 5/5

[promoottori naurahtaa]

French Sex Murders

Dick Randallin tuottama giallo, eli odotukset olivat tietysti korkealla, mutta kyllä tämä melkoisen tylsä skeida oli. Ainoa "mielenkiintoinen" visio oli tässä, se että murhia tutkiva komissaario oli "Bogartin kaksoisolento", kledjutkin olivat kuin Casablancasta

Eikös tää oo se Bogart-kasvoinen mies -leffan pääosan esittäjä? Tostahan oli esitys WHS:ssä viime vuonna.

Varmaan joo.

tällä mondo macabren julkaisulla oli muuten messissä Dick Randal "dokkari", joka ei ollut ihan surkea, mutta sai miettimään, että tämä äijä tarvitsi kunnon dokkarin/elämänkerran.

[Folke Eriksson]

5. Freddy’s Dead: The Final Nightmare (Rachel Talalay, 1991)
Tälle franchiselle en ole ikinä erityisemmin lämmennyt (toisin kuin esim. Friday the 13th -sarjalle) ja tämäkin taisi olla aiemmin näkemättä. Tässähän on enemmän huumoria kuin edellisissä osissa ja paikoitellen mennään lähes camp-osaston puolelle, jotkut kohtaukset tuo lähinnä mieleen jotkut Simpsonien Itchy & Scratchy -piirrettyjen gagit. No onhan tässä hetkensä, Alice Cooperin cameo nyt ainakin.

6. It’s Alive III: Island of the Alive (Larry Cohen, 1987)
Tämäkin on suht vakavahenkisiä edeltäjiään enempi kieli poskessa tehty. It’s Alive -trilogian päätösosa oli ilmeisesti tarkoitettu julkaistavaksi suoraan videolla, eikä tainnut päästä teatterilevitykseen muualla kuin Amerikassa, vaikka ihan toimiva ja viihdyttävä kauhukomedia onkin kyseessä.

[Merabi]

1. The Evil Within

* Mielenterveyshäiriöinen nuori mies on kärsinyt painajaisista lapsuudesta saakka. Ilmeisesti kaikki johtaa kummitusjuna-ajeluun, ""the ride isn't over", jonka jälkeen Michael Berrymanin näyttelemä demoni Cadaver on alkanut ilmestymään kertojallemme. Ja sitten on peili. Ja sitten on sarjamurhaaja. Monella tavalla kiehtova teos! Tässä tapauksessa elokuvaa ja tekijää on ehkä hedelmätöntäkin erottaa ja taustalla on tumma, mutta kiehtova tarina Gettyn suvun eräästä vesasta. " very clearly the handiwork of a rank amateur under the influence of powerful narcotics".

2. Possessor

* Tämähän on paljon parempi kuin ohjaajan debyytti Antiviral. Tappaja kontrolloi, tai siis possessoi, toisten ihmisten mieliä ja ruumiita, mutta sekaisinhan siinä menee todellisuuden tasot. Tylyjä tappoja, rajuja visioita, vähän kuin 2020-luvun Scanners.

3. Messiah of Evil

* Nuori mimmi menee rantakaupunkiin tapaamaan taiteilija faijaansa, mutta ei ole isää mailla halmeilla. Mutta mestoilla on esimerkiksi albiino-äijä joka kysyy: "Do you like Wagner?". Seitkytluvun independenttiä jenkkikauhua, jossa voi nähdä samoja tyylillisiä seikkoja mitä monissa aikalaisissaan, sanoisinko tiettyä runollisuutta. Ja hei kauppakohtauksesta tulee mieleen Dawn of the Dead ja tämähän on tehty aiemmin. Olisi vahvistanut esimerkiksi American Horror Project 2 -boxsia.

4. The Lords of Salem

* No täyttä juhlaa ei ole Merabin lokakuun kauhuleffamaratoonikaan. Keski-ikäinen rocktsirbukka vetää radio-ohjelmaa ja sieltähän tulee saatanallinen levy postissa ja mitkäs onkaan neidin sukutaustat. Ehkä vähän yllättäen Velvet Underground soi isosti, elokuvan tasoon nähden siedettävää katsottavaa, maltillisesta kestosta ja varsin symppiksesta päähenkilöstä johtuen.

5. Blind Beast

* Itse en olisi edes tajunnut listata tähän topsuun. Ensimmäisen näkemisen yllätyskulmaa ei toiste ollut, vaan uusimisen suhteen paras hetki tarjoutui hyväkuntoiselta fillmiprintiltä. Hulluja nuo japanilaiset. Viime vuonna tuli katsottua ohjaajan tyystin toisenlaisia "Black"-sarjan elokuvia, mutta BB on toki ihan omanlaisensa peto.

6. Cthulhu Mansion

* Ah, J-P Simon. Nyt ollaan herran tuotannossa jo 1990-luvun puolella, mutta onneksi ajan pahimmat merkit eivät näy. Pahat nuoret ryöstävät ja tappavat huumekauppiaan huvipuistossa, pakomatka johtaa taikuri Chandun huvilalle ja hyvähän ei siitä heilu. Esmes Fredan Tragic Ceremonysta tuttu asetelma ja Lovecraftia lähinnä se että Cthulhu (!) nimistä kirjaa selaillaan. Noh, eihän tämä järin hyvä ole, mutta miehelle, joka on tehnyt Slugsin ja maailman parhaan Piecesin annettaan tämä toki anteeksi. Sitäpaitsi ihan katsottava hyvien eväiden kanssa.
[/quote]

7. The Perfume of the Lady in Black

* Naisen psyykkeen tutkijana on tullut katsottua näitä naisia hermoromahduksen partaalla elokuvia Cassaveteistä synkeämmän elokuvarihmaston tekijöiden tuotoksiin. Tämä Mimsy Farmerin pääsosittama leffahan oli pieni helmi, jonka olemassaolosta en edes tiennyt tai muistikuva oli jossain niiden miljardien tuhoutuneiden aivosolujen rihmastojen joukossa. Joo, on polanskimaista tunnelmaa, mutta ihan omanalaisensa outo viba on myös tavoitettu. Ja tietty autot, tapetit, miljööt, sekä jopa ihmiset on nastan näköisiä. Kemisti-Mimsy siis saa outoja visioita, vähän outojuippo on poikaystävä itemkin, sitten on africcalaisia juippoja ja naapurin vanhus toki henkii selittämätöntä uhkaa. Mieltä ylentävä loppu.