Minkä kirjan luit viimeksi?

[Merabi]

Hei lukutoukat! Kommentteja Maailma käden ulottuvilla -teoksesta? "Maksaako" vaivan? VASTAA

[leipä]

Osamu Dazain "No Longer Human". Luin tän nyt toistamiseen, tällä kertaa enkkukäännöksenä, ja pidin jopa vähemmän kuin viimeksi. Tuntuu olevan yksi niistä klassikoista, joiden asemaan tuntuu vaikuttavan huomattavasti enemmän popkulttuurimainen tekijämyytti kuin teoksen kirjallinen taso. Yks mielenkiintoinen juttu on jo se, kuinka harvoin tää kirja sidotaan aikansa länsimaisiin kirjallisuustrendeihin, pääasiassa ranskalaiseen eksistentialismiin yms nuorten miesten edgyilyyn, joka paistaa teoksesta läpi. Tässä mielessä olikin mielenkiintoista lukea esipuhe, jossa mainitaan Dazain viehtymys ja likeisyys juuri länsimaiseen kirjallisuuteen. Tulipahan myös googletettua, että Japanissa todella oli tällainen hyvin pintapuolinen eksistentialismibuumi tokan maailmansodan jälkeen, jossa lähinnä keksittiin tämä kätevä "filosofinen" kuorrutus rankistelun päälle (Dazainkin teoksessa se "yhteiskunta on vain yksilö" -lässytys sai pyörittelemään silmiä; nykyään vastaavaa löytyy jokaisesta nihilistiteinien Ayn Rand -subredditistä). Eikä tästä hetkellisestä muotiaallosta sitten jäänytkään mitään ymmärrettävästi elämään, paitsi tämä. Dazain teos näyttäytyykin mulle lähinnä aikansa yhden hallitsevan kirjallisuusestetiikan piirimestaruustason suorituksena.

[Mr Darcy]

Pirunkehto - Suomalaisen black metallin tarina

[Hra Mezola]

J.K.Tamminen- Konkursseja ja muita konnuuksia
Nopeaa ja viihdyttävää luettavaa harmaan talouden saralta. Olispa saanut olla kärpäsenä katossa seuraamassa muutamaakin kuprua.

[Ananaskääpiö]

Jams S.A. Corey: Leviathan wakes & Caliban's War

Expanse-sarjan pari ensimmäistä osaa, joidenka tapahtumista oli osa itselle jo tv-sarjasta. Erittäin kovaa viihdettä ja itelle tällainen vastaa sitä mitä dekkarit varmaan jollekin kansanosalle eli kiinnostaa tarpeeksi se mitä tapahtuu seuraaavaksi, että kirjat tulee ahmittua. Kyllä tässä nyt tuli varsin kylläiseksi tämän saagan suhteen hetkeksi.

[mortal throne of pasanen]

Osamu Dazain "No Longer Human". Luin tän nyt toistamiseen, tällä kertaa enkkukäännöksenä, ja pidin jopa vähemmän kuin viimeksi. Tuntuu olevan yksi niistä klassikoista, joiden asemaan tuntuu vaikuttavan huomattavasti enemmän popkulttuurimainen tekijämyytti kuin teoksen kirjallinen taso. Yks mielenkiintoinen juttu on jo se, kuinka harvoin tää kirja sidotaan aikansa länsimaisiin kirjallisuustrendeihin, pääasiassa ranskalaiseen eksistentialismiin yms nuorten miesten edgyilyyn, joka paistaa teoksesta läpi. Tässä mielessä olikin mielenkiintoista lukea esipuhe, jossa mainitaan Dazain viehtymys ja likeisyys juuri länsimaiseen kirjallisuuteen. Tulipahan myös googletettua, että Japanissa todella oli tällainen hyvin pintapuolinen eksistentialismibuumi tokan maailmansodan jälkeen, jossa lähinnä keksittiin tämä kätevä "filosofinen" kuorrutus rankistelun päälle (Dazainkin teoksessa se "yhteiskunta on vain yksilö" -lässytys sai pyörittelemään silmiä; nykyään vastaavaa löytyy jokaisesta nihilistiteinien Ayn Rand -subredditistä). Eikä tästä hetkellisestä muotiaallosta sitten jäänytkään mitään ymmärrettävästi elämään, paitsi tämä. Dazain teos näyttäytyykin mulle lähinnä aikansa yhden hallitsevan kirjallisuusestetiikan piirimestaruustason suorituksena.

Luin muuten tän toissapäivänä Junji Iton kuvittamana. Koukutti heti alusta, yhellä rupeamalla meni loppuun ja sitten ei ollutkaan enää mitenkään kauhean hyvä mieli. Pidin silti

[Mayhem peruttu]

Henriikka Rönkkönen - Mielikuvituspoikaystävä
hyvin hauska. tykkään myös anne tanin lukijaäänestä, niin sulonen ja kiltti.

[Kansan syvät rivit]

A. C. Doyle: The Adventures of Sherlock Holmes

[tsiiah]

Heikki Kännö: Sömnö
Erikoinen oli, mutta hyvä.

[Avaruusmessias]

[pidetään symposium]

May Sarton - Journal of a Solitude

Bongasin tämmöisen Guardianin jutusta, jossa listattiin yksinäisyyttä käsitteleviä klassikkokirjoja. Runoilijan päiväkirja 70-luvun alusta. Asuu yksin huvilassa Connecticutissa, hoitaa kukkapenkkejä (naapurit auttaa) ja tapaa ystäväpiiriään jossa kaikilla on englantilaiset sukunimet. Selvästi seestyneen valveutunut muori mutta vähän kyllä etuoikeudet viuhuu rivien välissä. Mielenkiintoisinta oli seurata miten kirjoittaja joutuu kaartelemaan käsitellessään suhdettaan X:äksi kutsuttuun henkilöön, jonka sukupuolta ei kirjassa sivumennenkään mainita.

[aurajuusto bill]

Leaving Las Vegas. Tykkäsin kovasti!

[Sarjajankkaaja]

Stephen King - Ulkopuolinen

Mersumies trilogian jälkeen ajattelin että en lue näitä enää, mutta niin vain sorruin lukemaan. Ihan 3/5 jännäri. Välillä kirjoittaa kyllä uskomattoman kökköä dialogia. Juoni ja teemat ihan hyvät.

[Mayhem peruttu]

Antti Holma: Kauheimmat runot
Holman itsensä lukemana. Nauratti ääneen paikoittain.

Tää menee nyt jotenkin topikin aiheen kanssa ristiin?

Elän vuotta 2020, äänikirjat you know.

Antti Holman Järjestäjä tuli myös kuunneltua, pidän Holman kielenkäytöstä.

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Maria Roiha: Jussi Parviainen. Jumalan rakastaja.
Hemmetin hyvin kirjoitettu, avaa Parviaisen ajatusmaailmaa hyvin.