Minkä kirjan luit viimeksi?

[Ananaskääpiö]

Yukio Mishima: Kultainen temppeli

Japanilainen versio ulkopuolisen lapsen ja nuoren kasvusta tai ainakin olosta. Menon ollessa rujoakin niin yleisvaikutelma kurottaa enemmän runollisuuden kuin rivouden suuntaan, filosofiset tykittelyt lienevät peruskauraa tämän tyypin kirjoissa. Koska kaikessa on kuitenkin kiinni lukijasta niin tokihan tuo Kioton Kultainen temppeli on tullut nähtyä.

[tsiiah]

Colson Whitehead : Maanalainen rautatie
Orjuudesta ja paosta. Tää kirjottaa sillain mukavasti, että näin hirveitä juttuja pystyy ylipäänsä lukemaan. Eli ei onneksi turhaan mässäile yksityiskohdilla.

[Teehetki]

Viimesimpinä
Olga Tokarczuk - Vaeltajat
Torgny Lindgren - Taiteilija Klingsor

Tykkäsin molemmista hemmetisti, mut toisaalta mulla on heikko kohta täysin älyttömään kirjallisuuteen jossa proosa on riittävän omalaatuista. Tokarczuk mukava uus tuttavuus, Lindgreniltä lukenu nyt kaks teosta, ja molemmat on ollut ihan silkkaa lukemisen riemua.

Jos Tokarczuk:sta diggailee, niin sillä on hieman perinteisempi (tai siis enemmän trillerin suuntaan ja muutenkin helpompi luettava) kuin: Drive Your Plow Over the Bones of the Dead. Tämä on myös käännetty suomeksi, mutta en nyt muista nimeä.

[tsiiah]

Viimesimpinä
Olga Tokarczuk - Vaeltajat
Torgny Lindgren - Taiteilija Klingsor

Tykkäsin molemmista hemmetisti, mut toisaalta mulla on heikko kohta täysin älyttömään kirjallisuuteen jossa proosa on riittävän omalaatuista. Tokarczuk mukava uus tuttavuus, Lindgreniltä lukenu nyt kaks teosta, ja molemmat on ollut ihan silkkaa lukemisen riemua.

Jos Tokarczuk:sta diggailee, niin sillä on hieman perinteisempi (tai siis enemmän trillerin suuntaan ja muutenkin helpompi luettava) kuin: Drive Your Plow Over the Bones of the Dead. Tämä on myös käännetty suomeksi, mutta en nyt muista nimeä.

Aja aurasi vainajain luitten yli. Trilleriä siitä ei kyllä saa millään.

[Astro]

Tommi Liimatta:Rollo.

[Astro]

Kazuo Ishiguro:Klara ja aurinko.

[Astro]

Boris Hurtta:Käärmeet ja tikapuut.

[Sun äitis]

Viimesimpinä
Olga Tokarczuk - Vaeltajat
Torgny Lindgren - Taiteilija Klingsor

Tykkäsin molemmista hemmetisti, mut toisaalta mulla on heikko kohta täysin älyttömään kirjallisuuteen jossa proosa on riittävän omalaatuista. Tokarczuk mukava uus tuttavuus, Lindgreniltä lukenu nyt kaks teosta, ja molemmat on ollut ihan silkkaa lukemisen riemua.

Jos Tokarczuk:sta diggailee, niin sillä on hieman perinteisempi (tai siis enemmän trillerin suuntaan ja muutenkin helpompi luettava) kuin: Drive Your Plow Over the Bones of the Dead. Tämä on myös käännetty suomeksi, mutta en nyt muista nimeä.

Aja aurasi vainajain luitten yli. Trilleriä siitä ei kyllä saa millään.

Tuntuu aina vähän hassulta hyllyttää toi dekkariosastolle mutta näin vaan mennään.

[Mr Darcy]

Irene Vallejo - Papyrus

[Astro]

Alfred Bester:Murskattu mies.

[esteri]

Dawnie Walton: The Final Revival of Opal & Nev

Kuvitteellisista haastatteluista koottu kirja kuvitteellisesta bändistä, joka teki pari levyä 70-luvulla ja on palaamassa yhteen pitkän tauon jälkeen. Pääasiallisena kertojana on kirjan "toimittaja" Sunny, jonka isä on soittanut bändin ensimmäisellä levyllä ja kuollut keikalla sattuneessa välikohtauksessa. Alkuun tuntui siltä kuin katsoisi musadokkaria ilman ääntä, mutta lopulta formaatti toimi kuitenkin yllättävän hyvin.

[Ananaskääpiö]

Laura Gustafsson: Korpisoturi

Äkkiseltään jopa varsin tyypillinen suomalainen nykyromaani, jossa on tavalla tai toisella erikoisia tyyppejä syrjäkylillä. Parasta on päähenkilö-survivalistin epämääräisyys sen suhteen, että onko kyseessä osaava tyyppi tai vai larppaava kyherö ja oikeastaan se, että onko tällaisella konseptilla mahdollisuuksia onnistua yhteiskunnan romahtaessa. Ekologiset teemat ovat mukavasti siellä täällä enimmäkseen alleviivaamattomina.

Valter Lang: Homo Fennicus - itämerensuomalaisten etnohistoria

Olen kohdannut aika paljon näppärästi popularisoituja tieteellisiä teoksia ihmislajin historiasta, mutta tämä ei ole sellainen. Kielitiedettä, dna:ta ja arkeologiaa yhdistelevä kirja on oikeasti aika raskasta luettavaa. Suurin syy itelle oli varmaan se, että Lang on itse arkeologi ja tämän vuoksi keskitytään jopa kohtuuttoman paljon erilaiseen keramiikkatyyleihin ja ruukunpaloihin.

[jaxen]

Marjatta Koivisto - Jääkaudet

2004 ilmestynyt tietokirja Suomen lähialueen jääkausista (näitähän useampi). Tylsää kuvitusta ja kuivahkoa geologista tekstiä, mutta varmaan hyvä tietokirja justiinsa jääkausista. Alussa selitetään teoriaa, miksi jääkausia ylipäätään syntyy maapallolle. Sitten siirrytään Pohjois-Eurooppaan ja Suomeen. Onhan tästä itselläkin täpliä joita en tiennyt (tai muistanut), kuten miten Salpausseliksi kutsutut kolme reunamuodostelmaa syntyi.

Oikeastaan mielenkiintoisinta settiä on lopun arvailut ja tutkimukset jääkannen vetäytymisen jälkeisestä lämpökaudesta, sen nykyistä muistuttavasta, mutta kuitenkin erilaisesta kasvillisuudesta ja se, kuinka nopeita muutamat totaalisen suuret muutokset ovat historiallisesti olleet

[Astro]

Rosella Postorino:Suden pöydässä.

[esteri]

Tuuve Aro: Kalasatama

Olihan tässä juttuja, joita tunnisti omasta elämästäkin ja muutaman kerran tuli hymähdeltyä, mutta kokonaisuutena vähän sekava ja epätasainen.