Minkä kirjan luit viimeksi?

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Ryan Gattis: Ei menetettävää. Hyvä kirja, pitäis vissiin lukea toi ikuisuuden hyllyssä maannut Vihan kadut myös.

[Hexa]

Mika Waltari: Yksinäisen miehen juna

[arpakynttilä]

J. M. Berger - Ekstremismi

[Olen Taru.]

Diane Setterfield - The Thirteenth Tale
En oikein tykännyt tästä, mutta jostain syystä piti kuunnella loppuun asti. En oikein ymmärtänyt kirjailijan kirjoituksia. Pidän enemmän noista Taylor Jenkins Reidin kirjoista, mitä tulee kertomuksiin fiktiivisten kuuluisuuksien elämäntarinoista tai kertomuksista.

[Kansan syvät rivit]

Oscar Wilde: The Picture of Dorian Gray. 17-vuotiaana luin ja tykkäsin, nyt toimi jopa vielä paremmin. En nyt tiedä onko 1800-luvun kirjojen lukeminen englanniksi hyvä idea. Kieli on mielenkiintoista mutta vähän vaikea välillä ymmärtää.

[tsiiah]

Margaret Atwood: Testamentit
Noh, tosi hyvä oli, mutta silti vähän sellanen hätäisesti kokoon kasattu fiilis jäi. Tai koko loppuosa oli melko suoraviivaista raporttia ja selostusta, että saatiin homma pakettiin.

[Ananaskääpiö]

J.G. Ballard: The Atrocity Exhibition

Yleensä horistessani Ballardin kirjoista snobbailen termilla "ballardiaaninen" ja kuinka siihen liittyvät elementit nousevat pintaan, mutta tässä novellikokoelmassa tai kokeellisessa romaanissa ollaan kyllä valmiiksi jo todella erikoisissa ja syvissä vesissä. En tiedä tykkäsinkö tai tajusinko, mutta teemat ovat autot, kuolema, kuolema autokolareissa sekä näiden ja erinäisten julkkisten kuten Kennedy seksualisoiminen. Noi nyt on periaatteessa aina läsnä Jimin jutuissa, mutta tässä jotenkin sit esitystapa on vaan kummallinen ja ajaudutaan pohtimaan Reaganin nussimista ja Vietnamin sodan psykoseksuaalista luonnetta. Liitteenä sitten mukadokumentaarisia kertomuksia esim. kuningatarar Elisabethin nenäkirurgiasta,

[jaxen]

Kahden maan kansalaiset – Suomi-gospelin vaiheita (Janne Könönen, Tero Huvi)

2005 julkaistu kirja suomi-gospelin vaiheista ja tekijöistä.

[Gillan is Heavy-Rock]

Claes Andersson - Seuraavana Jätkäsaari

Haikein mielinhän tätä luki, vaikka Andersson sai onnellisen teräväpäisenä elämänsä loppuun saattaa.

Aina suomennosvirheen löytäessään tulee pönäkkä besserwisser-fiilis, tällä kertaa oli "bandymålvakt" käännetty "salibandymaalivahdiksi" ja Anderssonin vanhasta soittokaverista 50-60-lukujen taitteessa oli siis kyse. Kertoo kyllä tietysti surullista tarinaa jääpallon aseman ja merkityksen romahtamisesta maassamme, kun moinen laji ei edes käväise suomentajan mielessä.

[Hölderlin]

Sein und Zeit

[tsiiah]

Caitlin Moran: Kuinka olla kuuluisa
Odotin ihan toisenlaista (järkevämpää) menoa, mutta oli tällä loppupuolella hetkensä.

[crashing bore]

Pajtim Statovci: Bolla
Hyvä kirja

[chris barnesin isä]

Ville Kivimäki: Murtuneet mielet

Aloitin tämän joskus vuosi sitten, ja sain nyt vihdoinkin päätökseen. Kysymyksiä herättävä kirja, joka lukemisen edetessä sai kiemurtelemaan inhosta. Ei voi kun vaan ihmetellä, että millaisessa sadistisessa natsivaltiossa sitä onkaan syntynyt ja kasvanut

[Mekaaninen äänensärkijä]

J.G. Ballard: The Atrocity Exhibition

Yleensä horistessani Ballardin kirjoista snobbailen termilla "ballardiaaninen" ja kuinka siihen liittyvät elementit nousevat pintaan, mutta tässä novellikokoelmassa tai kokeellisessa romaanissa ollaan kyllä valmiiksi jo todella erikoisissa ja syvissä vesissä. En tiedä tykkäsinkö tai tajusinko, mutta teemat ovat autot, kuolema, kuolema autokolareissa sekä näiden ja erinäisten julkkisten kuten Kennedy seksualisoiminen. Noi nyt on periaatteessa aina läsnä Jimin jutuissa, mutta tässä jotenkin sit esitystapa on vaan kummallinen ja ajaudutaan pohtimaan Reaganin nussimista ja Vietnamin sodan psykoseksuaalista luonnetta. Liitteenä sitten mukadokumentaarisia kertomuksia esim. kuningatarar Elisabethin nenäkirurgiasta,

Ballard muistaakseni sanoi ideana olleen, että lukija selailisi kirjaa satunnaisesti ja jos silmiin sattuisi joku kiinnostava kohta niin aloittaisi siitä ts. kirjaa ei tarvitse lukea lineaarisesti alusta loppuun vaan pätkissä sieltä täältä. Onhan tuo kieltämättä haastavampi, kuin ne rakenteeltaan perinteisemmät samoja aiheita käsittelevät romaanit (Crash, Tornitalo). Oletko muuten lukenut sitä haastattelukirjaa Extreme Metaphors? Mainiota oheisluettavaa noiden kaunokirjallisten teosten kylkeen.

Itse sain juuri loppuun Peter Guralnickin massiivisen Elvis-muotokuvan osan Graceland 1960-1969. Like teki mielestäni fiksusti jakaessaan tämän kaksiosaisen elämänkerran aikanaan pokkareina kolmeeksi kirjaksi. MIelestäni nopealukuisempi, kuin tuo ykkösosa, jonka yksityiskohtaisuus tuntui paikoitellen jopa hengästyttävältä. Ei silti mikään kompakti esitys Elviksestä, mutta suosittelen kyllä kaikille asiasta vähän enemmän kiinnostuneille. Vuoroaan odottaa vielä tuo jälkimmäinen, vuodet 1969-1977 käsittävä osa.

[Gillan is Heavy-Rock]

Sara Stridsberg - Rakkauden Antarktis

Hieman unenomainen kirja, jossa elämän(ja kuoleman-)tarinansa sekä läheistensä kohtalot kertoo julmasti surmattu nuori nainen yhteiskunnan alamarginaalista.

Kirjahan pohjaa lähtökohdiltaan erääseen Ruotsin tunnetuimpaan pimeään henkirikokseen, Catrine Da Costan tapaukseen vuodelta 1984.