Minkä kirjan luit viimeksi?

[Dirt Track Beamon]

Touko Kauppinen: Häikäisevät

[Teehetki]

Iain Banks - Complicity

Kirjassa on yhdistetty on 80-90 luvun brittiyhteiskunnan kritiikki ja trilleritarina.

Lisäksi loppumonoligit ovat melkoista.

[Teehetki]

Iain Banks - Complicity

Kirjassa on yhdistettynä 80-90 luvun brittiyhteiskunnan kritiikki ja trilleritarina.

Lisäksi loppumonoligit ovat melkoista.

[Kansan syvät rivit]

Christian Picciolini: Breaking Hate
Entinen Chicagon Hammerskins-dirika yrittää auttaa jengiä pois ääriliikekistä ja kertoilee siitä stooreja. Ihan mielenkiintoisia juttuja ja herätti ajatusta jos jonkunlaista, mikä on aina suotavaa. Kerrontatyyli tosin laittoi epäilemään, että joko kirjailija tai kustannustoimittajansa juontaa jotain Jim D: Amerikan hirmuisimmat jengit-laatudokumenttisarjaa.

[tsiiah]

Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)
Aika surullinenhan tää oli pohjimmiltaan, vaikka naurattikin.

[Vöyri]

Jumalten naamiot - joskin englanniksi. Ties monennenko kerran - ensimmäinen oli kun olin 13v ja sairaalassa koska kivekset olivat solmussa. Edelleen aika huumaava kirja vaikka toki aika omalaatuinen ja puutteellinen, juvenaali. Ne kuvaukset kreikkalaisesta maisemasta olivat jotain vähän muuta kuin joku helvetin Etelä-Pohjanmaa marraskuussa.

[polle]

Seppo Jokinen: Siipirikkoiset

Ihan hyvä kirja joka sitoi lankoja yhteen edellisissä kirjoissa kesken jääneisiin juttuihin.
Ei paras kirjoittajalta mutta ei huonoimpiakaan.

[lortto]

Knausgård: Taisteluni 6

Onpahan nääkin nyt luettu. Missään vaiheessa en hirveesti välittänyt mut neljännen kohdalla ei viittiny enää lopettaa keskenkään. Osa itsereflektiokohdista ja pähkäilyistä ihan hyviä, mut enimmäkseen oli vaan fiilis et miksi tästä pitäis kiinnostua lainkaan

[Astro]

Ann-Marie MacDonald:Linnuntietä.

[Cillit gang bang]

Richard Wiseman: Yliluonnollinen ilmiö

Mitä tykkäsit?

[Ananaskääpiö]

Kalle Päätalo: Epätietoisuuden talvi

Ollaan jälleen teoksen äärellä, jossa varsinainen suuri tarinan kaari etenee varsin vähän tai vähäisessä määrässä sivuja, mutta lukijalle tarjotaan episodimaisesti tirkistyaukkoja Taivalkosken elämään 50-luvun alussa. Osa näistä on ei-niin-yllättäen varsin tutunoloisia, mutta elämäkerrallisesti esim. vaarin kuolema ja hautajaiset ovat perusteltuja. Lisäksi kohdataan muun muassa siitosapua tarjoamaan saapunut kylänmies, ajellaan pirtukännissä mukkelismakkelis pyörällä ja vieraillaan Oulussa. Viimeisin osio on kaikkine kohtaamisine ja käänteineen paitsi varsin ennakoitava niin myös sarjan tähän astisista tapahtumista keksityimmän oloinen. Liekö pitänyt saada taas haettua kierroksia avioliiton ankeuden ja sen pakenemisen kuvaukseen, mutta touhu tympäisi nyt erityisen paljon. Ja itseasiassa se suuri tarinan kaari ei kyllä nytkähtänyt juuri pillukarvan vertaa.

[Dirt Track Beamon]

Toivo V. Lipponen: Kersanttina Kannaksen kamppailussa

[Ananaskääpiö]

K.J. Parker: Sixteen Ways to Defend a Walled City

Viihteellistä fantasiaa tai oikeastaanhan tämä on jonkinlainen pseudohistoriallinen maailma, koska mitään magiahömppää ei ole. Itseasiassa päähenkilö on piiritettyä kaupunkia johtava insinööri. Tää paljastui yllättäen "Siege"-trilogian avausosaksi, mikä oli vähän pettymys, mutta onneksi toimi tällaisenaankin. Jotenkin jäänyt jo parin Parkerin kirjan jälkeen, että liiankin tunnistettava tyyli ja temput, mutta hauskaahan tämmösiä on aina joskus lukasta.

[Antisocial Little Me]

Marcel Proust - Kadonnutta aikaa etsimässä 1-10

Aika lailla tasan vuosi tuossa meni koko sarja kahlatessa. Toki vauva-arki hieman lukuaikaa rajoitti, mutta aika montaa iltaa sitä tuli otsalampun valossa sängyssä luettua, kun odotteli että uskaltaa hiipiä makkarista nukuttamisen jälkeen alakertaan.

Melkoinen pläjäys. Seuraavaksi sitten jotain vähän kevyempää...

[jaxen]

Kimmo Muttilainen - Arto Tolsa - Yksi yhdestätoista

Tämä kirja oli pitkään työn alla (vissiin kymmenisen vuotta), mutta Muttilainen sai sen viimein valmiiksi muutettuaan jo veks Kotkasta. Aikaisemmin Tolsasta on 80-luvulla ilmestynyt 'Piipun juurelta Euroopan kentille', joka oli hyvin siloiteltu.

Muttilainen on kerännyt aika mahtavan, mutta myös raskaan arsenaalin aikalaisten haastatteluja ja aikansa lehtileikkeitä käyden Tolsan ja KTP:n matseja ottelu ottelulta ja yksityiskohtaisesti läpi. Belgian ajoilta tämä raskaus vähän hellittää, koska raportteja ei näemmä ole ollut niin helppo saada tai kääntää.

Arto Tolsa voitti 60-luvulla SM-sarjan maalikuninkuuden ja siirtyi vuosikymmenen lopulla Belgiaan pelaamaan ammattilaisena. Aluksi kärjessä, mutta sitten keskikentän kautta puolustukseen liberoksi, missä vakiinnutti keskikastin joukkueessa pelipaikkansa poistuen viimeisen vuoden 1979 kauden CUP-voittomatsista joukkueen kapteenina (toinen CUP-voitto maassa). Ammattilaisura ei tarjonnut vielä tuohon aikaan nykymittapuun palkkioita, mutta Tolsa perheineen eli Belgiassa hyvin toimeentulevana.

Niin noloa kuin se onkin, kirjan odotetuin osuus itselle oli paluu omaankin synnyinkaupunkiin jäähdyttelemään SM-sarjassa ja siitä alkanut alamäki (joka oli todennäköisesti jatkumoa jo Belgian vuosista), joka otti äkkisyöksyn avioerona, rattijuopumustuomiona ja potkuina kaupungilta saadusta "suojatyöpaikasta" (näitä oli ennen vanhaan). Kirjan mukaan hommaa vauhditti jatkuvan juopottelun lisäksi piristeet, joita vihjailtiin käytetyn yleisesti jo Belgian liigassa 70-luvulla. Potkut maa- ja seurajoukkueesta tulivat kännissä tai krapulassa kentällä mesoamisesta ja tämän jälkeen entisen reilun pelaajan meininki oli aika pian katuojatasoa. Tolsa muutti vuotta ennen kuolemaansa äitinsä peräkammarin laverille ja poistui oman kätensä kautta huhtikuussa 1989.

Sellainen tarina entisestä huippu-urheilijasta.