Minkä kirjan luit viimeksi?

[ogtku]

Tuli helleaallon myötä pidettyä pieni tauko tiekoneen käytöstä jottei kämppä ylikuumene. Sain luettua pari kirjaa.

J.G. Ballard - Uponnut maailma: Varmaan tiiviydensä takia ihan toimiva kirja. Toisaalta teemoihin olisi voinut paneutua paremmin. Yllättävän paljon samankaltaisuuksia Super-Cannesin kanssa, joka on ainut Ballard jonka olen tämän lisäksi lukenut.

Uponnut maailma on upea kirja. Vahvat suositukset. Kuitenkin Ballardiin kannattaa tutustua.

[Lusku]

Henri Murger: Boheemielämää.

[tsiiah]

Asko Sahlberg: Amandan maailmat
Tommonen pikkukirja, tykkään Sahlbergin tyylistä, mutta en mä tiiä oliko tää ite tarina kovin kummoinen.

[Poistunut käyttäjä 03ec59]

Tuli helleaallon myötä pidettyä pieni tauko tiekoneen käytöstä jottei kämppä ylikuumene. Sain luettua pari kirjaa.

J.G. Ballard - Uponnut maailma: Varmaan tiiviydensä takia ihan toimiva kirja. Toisaalta teemoihin olisi voinut paneutua paremmin. Yllättävän paljon samankaltaisuuksia Super-Cannesin kanssa, joka on ainut Ballard jonka olen tämän lisäksi lukenut.

Uponnut maailma on upea kirja. Vahvat suositukset. Kuitenkin Ballardiin kannattaa tutustua.

molemmat noista toki erittäin hyviä kirjoja, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan ballardilta ne kirjat, joiden takia termi ballardian on käytössä, elikkäs concrete island, high-rise ja crash. niiden lisäksi sen lyhärikokoelmat on erinomaisia, esim. vermilion sands tai tosi burroughmainen the atrocity exhibition.

upea kirjailija ja nykyään ehkä suosikkini. kannattaa tietty lukea kaikki.

[Lord Bob]

Thomas Bernhard - Kyllä

Aika grim & bleak jopa Bernhardin mittapuulla. En taivu alkuperäiskieleen, mutta näistä suomennoksista Teokselle kääntäneen Roinilan kieli tuntuu soljuvammalta kuin näissä Lurra Editionsin kirjoissa. Muutama mahdollisesti arvelluttava yhdyssanakin osunut silmään näissä. Tai sitten mä olen tyhentynyt entisestäni tässä jossain välissä.

[crashing bore]

Zadie Smith: Risteymiä

Ainakin parempi kuin Swing time

[Ananaskääpiö]

Tuli helleaallon myötä pidettyä pieni tauko tiekoneen käytöstä jottei kämppä ylikuumene. Sain luettua pari kirjaa.

J.G. Ballard - Uponnut maailma: Varmaan tiiviydensä takia ihan toimiva kirja. Toisaalta teemoihin olisi voinut paneutua paremmin. Yllättävän paljon samankaltaisuuksia Super-Cannesin kanssa, joka on ainut Ballard jonka olen tämän lisäksi lukenut.

Uponnut maailma on upea kirja. Vahvat suositukset. Kuitenkin Ballardiin kannattaa tutustua.

molemmat noista toki erittäin hyviä kirjoja, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan ballardilta ne kirjat, joiden takia termi ballardian on käytössä, elikkäs concrete island, high-rise ja crash. niiden lisäksi sen lyhärikokoelmat on erinomaisia, esim. vermilion sands tai tosi burroughmainen the atrocity exhibition.

upea kirjailija ja nykyään ehkä suosikkini. kannattaa tietty lukea kaikki.

Ei kannata tosiaan Ballardin lukemista rajoittaa mihinkään tiettyihin kirjoihin. Omaelämäkerralliset "Auringon valtakunta" ja "Kiitos naisten" aika hyvin jotenkin avas miksi Ballard oli vähän semmonen kuin oli tai varsinkin toi ensimmäinen, mikä siis kertoo lapsuudesta Japanin miehittämässä Kiinassa.

[Ananaskääpiö]

Ken Macleod: Corporation Wars -trilogia (Dissidence, Insurgence, Emergence)

Scifi-suosikkini viimeisimmät kirjat eivät ole kovin pehmeää laskua tieteiskirjallisuuteen, eli tuhat vuotta aiemmin käydyn "Viimeisen maailmasodan" jälkeen tätä sotaa käyneiden kahden terroristijärjestön kuolemaantuomittujen "kuolleiden" tallennetut persoonallisut ladataan 25:n valovuoden päähän taistelemaan tietoisuuden vahingossa saavuttaneita robotteja vastaan (tämä siis siksi, että viimeiset tuhat vuotta on kunnon vitun puhdistusten jälkeen ollut rauha). Tokihan tässä sitten politikoidaan varmaan monille etäännyttävissä simuaatioympäristöissä yms. Mutta tosiasiassahan Macleod aina näissä avaruudellisissa jutuissaankin pyörittelee erilaisia (talous)poliittisia teorioita, jotka ovat vähintään yhtä suuressa osassa kuin tämä niin sanottu kova scifi ja viimeinen maailmasota kun on käyty lähitulevaisuudessa niin nämä nykyaikaiset ristiriidat ihmiskunnan suunnasta ja työn sekä pääoman ristiriidoista eivät ole "kuolleista heränneille" mitään muinaismuistoja vaan viittaukset nykyaikaankin saavat tilaa.

Slavenic Draculic: They would never hurt a fly - War criminals on trial in the Hague

Kroatialaisen kirjailijan esseenomaisia raportteja Haagista vuosituhannen alusta kun Jugoslavian sodan sotarikolliset olivat tuomiolla. Varsin onnistuneitakin yrityksiä päästä näiden tyyppien pään sisään ja aivan saatanan synkkiä tuokiokuvauksia. Tämä on suomennettukin.

Slavenic Draculic: The Balkan Express - Fragments from the other side of war

Tyyli on samanalinen kuin edellisessä, mutta kirjan tarinat/esseet on kirjoitettu 1991-92 eli Kroatian sodan alkaessa ja ollessa käynnissä. Oikeastaan parempikin kun hirmutöiden tekijöiden kuvaukset, koska tässä kyllä korostuu aika ahdistavasti maailman mureneminen.

Slavenic Draculic: Cafe Europe - Life after communism

Liippaa edellisen kanssa päälleikkäinkin, mutta laajemmin pohtii Itä-Euroopan muuttumista kommunismin jälkeen ja siihen liittyviä kipukohtia. Kirja on valmistunut Bosnian sodan ollessa verisesti käynnissä ja Kroatian sodan jonkinlaisessa odotustilassa ja tunnelma on kirjoituksissa pessimistinen ja jotenkin on edes mukava huomata joidenkin asioiden muuttuneen paremmaksi ja edenneen oletettua oikeudenmukaisemmin. Kohtuullisen paljon saa Kroatia aiheellista piiskaa, varsinkin itsenäistymisen aikainen ja pitkään hallinnut presidentti Tudjman on jäänyt vastenmielisyydessään virkaveljensä Milosevicin varjoon ehkä liikaakin.

[McLovin]

Patti Smith: Uneksuntaa

[jaxen]

Esipuheessa jo tiesi, että en tule nauttimaan hirveästi tästä kirjasta, mutta Blondie osittain sellainen suosikkibändi, niin kyllä tämän kahlasi läpi. Äänessä oli koko bändin miehistö, mutta kyllähän tämä kertoi pääosin Deborah Harrysta. Uutta oli, kuinka päin helvettiä miljoonia myyneen bändin raha-asiat oli hoidettu koko uran. Tai no, ekan kauden levytysvaihe kestikin vain viitisen vuotta ja tyypit jäivät suunnilleen kaikesta velkaa.

[Avaruusmessias]

Zadie Smith: Risteymiä

Ainakin parempi kuin Swing time

Tää on mulla just nyt kesken. Toistaiseksi pidän tästä enemmän kuin 'Kauneudesta' mutten yhtä paljon kuin 'Valkoisista hampaista'. 'Swing timea' en ole lukenut.

[Teehetki]

Svetlana Aleksijevits - Sodalla ei ole naisen kasvoja

Kirjoittaja haastetteli yli 800 naista jotka olivat toisessa maailmansodassa (mukaan lukien Suomen sota kuten he sitä kutsuivat) ja pyysi vähän henk koht tasolla kertomaan kokemuksikstaan. Kenties tekijä on noita hieman editoinut mutta ei haittaa.

Karu meininki.

[Lusku]

D.H.Lawrence: Mies, joka kuoli

Julkaisu sisältää kertomukset St.Mawr ja Mies, joka kuoli.

Ensimmäinen on tarina ontosta seurapiirielämästä. St.Mawr on voimakasluonteinen ori joka edustaa myyttistä, turmeltumatonta luontoa. Liikasivistyneet miehet eivät kykene alistamaan sitä, ja siksi hevosta uhkaa kuohitseminen.

Mies, joka kuoli on tarina yleisnousseesta Jeesuksesta, joka on päässyt illuusioistaan ihmiskunnan muuttamiseksi, ja joka vähät välittää seuraajiensa päähänpinttymistä. Sen sijaan hän löytää lihan ilojen syvimmän merkityksen. Tarina on hyvin myyttissävytteinen vaikka samaan aikaan sotii kaikkia keskeisiä kristinuskon perusnäkemyksiä vastaan.

[uimahallinvalvoja]

Teemu Keskisarja: Viipuri 1918

[Juice]

Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kertomuksia

Nimikkotarina oli paras, ilmeisesti joku alunperin Draculaan kuulunut osa. Välissä oli myös joku toinenkin hyvä, osa tarinoista taas aika keskinkertaisia.
Ei pääteoksen voittanutta


Horace Walpole: Otranton linna

Ei jatkoon, ehkä oli liikaa ennakko-odotuksia. Runsaasti dialogia muiden asioiden kustannuksella, samalla kun henkilöt säntäilevät (välillä päättömästi) sinne tänne. Enemmän tunnelman luomista ja sopivasti maalailua, kiitos