Minkä kirjan luit viimeksi?

[Gillan is Heavy-Rock]

Ossi Nyman - Patriarkaatti

Väkivaltaa ja ihmisruumiin häpäisyä riittää, samoin briljeeraamista elokuvien ja sarjamurhaajien tietämyksellä, mutta vaikuttavinta tekstiä on kuvaus Rovaniemen Palloseuran ja Inter Turun välisestä jalkapallo-ottelusta kaudelta 1997.

[anteeksi maalaissuteni]

Jacqueline Susann: Nukkelaakso

Vetävästi kirjoitettu viihderomaani jenkkilän 50- ja 60-lukujen viihdebisneksestä ja New Yorkin seurapiireistä. Ihmissuhteiden kuvaus oli yllättävän sävykästä. Romantiikkaakin oli mukana, mutta perusnäkemys maailmasta oli aika raadollinen. Kaikille kolmelle naispäähenkilölle käy köpelösti ja romanttiset haaveet jäävät toteutumatta. Huumeet tarjoavat viime kädessä lohtua elämänpettymyksiin. Vois kattoo sen leffan jossakin vaiheessa.

[Ananaskääpiö]

Tony Judt with Timothy Snyder: Thinking the Twentieth Century

Tony Judtin viimeiseksi jäänyt kirja mikä koostuu keskusteluista Snyderin kanssa, joka kokosi nämä kirjaksi Tonyn ollessa ALSn kanssa jo turhan huonossa kunnossa. Kirjassa on vahvan elämäkerrallinen viba, mutta kun Judt on ehtinyt sotien jälkeisessä läntisessä maailmassa toimia varsin erilaisissa viitekehyksissä niin maantieteellisesti kuin aatteellisesti niin nämäkin saavat osansa. Painopiste on kyllä vahvasti länsimainen, koska molemmat tekijät ovat alan historiantutkijoita. Sisältö on varsin vaativaa ja vilisee nimiä, jotka eivät välttämättä suomalaiselle kerro mitään ja ei kai Judtiltakaan ole juuri mitään suomennettu ("Huonosti käy maan" vissiin ainut?). Viimeisen luvun nimi "Banality of Good: Social Democracy" hymyilytti.

[arpakynttilä]

Suomalaiset fasistit

[tsiiah]

Uusista suomalaisista luen vain genre-kirjallisuutta, koska realismi on aina kuitenkin noita tyyppi menee uuteen kaupunkiin ja kohtaa haasteita, syksy tuo lisämausteita.

Toi Slimani on ranskalainen, jos siis siihen viittasit. Näihin paljon puhuttuihin, mutta paskoihin laskisin myös Joel Dickerin ja Hanya Yanagiharan.

[Hexa]

Colin MacInnes: Patakaupunki

[Hexa]

Colin MacInnes: Patakaupunki

Eli monikulttuurisuutta 1950-l:n Lontoossa. Oli oikein hyvä. Harmi, että sitä Lontoo-trilogian kolmatta osaa ei ole suomennettu.

[tsiiah]

Harry Salmenniemi: Delfiinimeditaatio ja muita novelleja
Kyllä mä tykkäsin Uraanilampusta enemmän, mutta oli tälläkin hetkensä.

[Olen Taru.]

Minusta tässä kirjassa oli paikka paikoin aika epäselviä ideoita, jotka olisivat voineet tarkoittaa monia eri asioita, niin vähän harmitti, ettei saa kaikkea selville, kun ei ole tottunut lukemaan feminististä tai queertutkimusta. Kansantajuisemmat kirjat kiinnostavat.

[crashing bore]

Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata

[Hexa]

Daniil Harms: Sattumia

Toimii aina.

[Fuzzmaster]

Lamppu Laamanen: Andy – Rock’n’Roll Star

[Hexa]

Lamppu Laamanen: Andy – Rock’n’Roll Star

Mimmoinen oli? Itseäni on rassannut Laamasen jaarittelu, "tyylittely" ja semmoinen fiilis, että nämä elämäkerrat on vedetty nauhurille parin baari-illan aikana yksissä tuumin kohteen kanssa. Mutta varmaan tulee silti luettua tämäkin

[Viktor Tussu]

Ruotsalaiset b-luokan skribentit näemmä rahastaa nykyjään Mankellin ym luomalla maineella. Fredrik T Olssonin Ketjureaktio oli hyvin kirjoitettu, mutta juoni aivan täydellisen epäuskottavaa paskaa, valitettavasti loppuun asti. Anton Bergin salaliittopläjäys Kahdeksantoista oli hitusen parempi, mutta edelleen: juoni oli ihan huttua.

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Lamppu Laamanen: Andy – Rock’n’Roll Star

Mimmoinen oli? Itseäni on rassannut Laamasen jaarittelu, "tyylittely" ja semmoinen fiilis, että nämä elämäkerrat on vedetty nauhurille parin baari-illan aikana yksissä tuumin kohteen kanssa. Mutta varmaan tulee silti luettua tämäkin

Raskashan tää on, koska Laamasen jaarittelu on raskasta, mutta jaksoin lukea helposti silti. Andy selitti omiaan, mutta uutta oli se, että Andyn äiti ja muut perheenjäsenet kertoi sit toisessa kappaleessa miten jutut oikeesti meni.

Tän kirjan tekeminen kesti vuosia, aika monta reissua on Andy lokittanut tän varjolla. Muistaakseni Goalle oli tullut ilman puhelinta ja lompakkoa, koska "kustantaja lupasi hoitaa kaikki kulut "

Ihan viihdyttävä kirja, kunhan osaa Andyn tarinoihin ja Laamasen kieleen varautua. Mutta joku sais kyllä kirjoittaa sen definitiivisen Andy-kirjan, vähän niinku Väntäsen Monroe-kirja. Parhaiten se taitais onnistua ilman Andyn panosta.