Minkä kirjan luit viimeksi?

[esteri]

Joku aika sitten tuli luettua Elizabeth Acevedon Runoilija X, ns. säeromaani teinitytön elämästä. Tykkäsin, eipä tunnu teinien ongelmat paljoakaan muuttuneen omista teinivuosista.

Viimeksi luin Maurice Leblancin Arsene Lupin – Mestarivarkaan kootut kertomukset I. Viihdyttäviä vanhanajan huijaritarinoita, joissa ylivertaisen nokkela rikollinen jekuttelee poliisia ja ratkoo itsekin rikoksia.

[Astro]

Viimeksi luin Maurice Leblancin Arsene Lupin – Mestarivarkaan kootut kertomukset I. Viihdyttäviä vanhanajan huijaritarinoita, joissa ylivertaisen nokkela rikollinen jekuttelee poliisia ja ratkoo itsekin rikoksia.

Tv-sarja silloin aikoinaan oli hyvä.

[Astro]

Heikkö Kännö:Mehiläistie.

[crashing bore]

Karl Ove Knausgård: Poissa päiväjärjestyksestä

Vähän hämmentävä

Spoiler:

kun jos on lukenut Taisteluni-sarjan niin tuossahan on todella reilusti samoja asioita kuin siinä kerrotaan eli Knausgårdin perheestä ja omasta elämästä ammennetaan materiaalia. Tässä on vaan vedetty se koulutyttöön ihastumiskuvio täysin eri tasolle ja lisätty muuta synkkää twistiä/vihjailua. Jostain syystä siitä tuli vähän epämukava olo paikoitellen. Mutta olisi varmaan eri asia jos olisi lukenut tämän ennen Taisteluni-sarjaa

[Ananaskääpiö]

Alastair Reynolds: Elysiumin tuli

Kyllä mä näemmä kaiken luen Alastairilta mikä kirjastossa vastaan tulee ja olihan tää parempi kun se edellinen trilogia missä oli "syviä henkilöhahmoja" ja jotain vitun teemoja. Tässä nyt ollaan palattu taas Revelation Space -maailmaan Prefektin jatkoilla. Meno on tosiaan tuon Prefektin tapaan lähinnä scifi-dekkari ja vaikka suurimmat ja hienoimmat hc-scifi -kehitelmät löytyvätkin muualta, niin stoori on kerrottu mukaansatempaavasti ja infodumpit osattu sijoittaa tarpeeksi luonnollisesti tai ainakin loppuun.

[jaxen]

Suonna Kononen & kuvat: Olli Nurmi
-
Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt – retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin

Tällainen tuli luettua, koska aihealuehan kiinnostaa tällä hetkellä.
Kirjahan on paksu ja koska samoja ihmisiä haastatellaan eri aikakausilta, päällekkäisyyksiä ei voi olla syntymättä. Kononen osaa kuitenkin toimittaa haastattelunsa niin, että toistoa ei synny kestämättömiä määriä. Haastatteluissa on "lupsakka itäsuomalainen meininki" haastattelijan päästäessä kohteensa lähinnä ääneen, itse tarkentaen tai välillä johdattaen keskustelua halutuille raiteille.
Sellainen tässä tietysti tulee vastaan, että suomikantrin piirit ovat pienet ja kaikki tuntevat tai ainakin tietävät toisensa.

[Saatana mitkä soundit]

Tom Clancy:n Punainen Lokakuu & Kremlin Kardinaali. Pitänyt lukaista jotain Clancyn kamaa ala-asteikäisestä lähtien, muttei kuitenkaan niin paljoa ole kiinnostanut, joten vasta nyt +20v myöhemmin sai aikaiseksi. Ihan ok 3/5 kylmä-sota viihdettä.

[Donkey Angler]

Mariana Enriquez: Things We Lost in the Fire

Odotin pikkasen karmivampaa kamaa kuin mitä tää lopulta oli mutta paikoitellen tää novellikokoelma jäi kyllä vaivaamaan. Etenkin loppua kohden tarinat meni aika kuumottaviksi, kuin Palahniuk sotkettuna öö vaikka Ligottiin tai en tiiä. Ahdistavia tilanteita tapahtuu mutta suurimman osan ajasta jää pimentoon että kuinka totta tilanteet lopulta olivat. Kyllä tää kannattaa lukea jos näistä jutuista tykkää.

[Armas Paskiaisen Ravintolailta]

Lamppu Laamanen: Andy - Rock'n' Roll Star
- Ostin samaan aikaan kuin ton VP:nkin. Turha ostos kun alkoi jo ensimmäisen 50 sivun aikana tympimään kirjoitus- ja etenkin brassailutyyli. Myyntiin menee (tämäkin).

Selasin tätä jossain Citymarketissa ja joka sivu oli täynnä muiden mollaamista ja omaa kehua. Etenkin vitutti tuo tamperelaisten bändien haukkuminen. Omassa touhussa ei oo mitään vikaa. Mitä nyt Andyn nykykuntoa on seurannut, niin odotukset oli vähä korkeammalla. Ostamatta jää.

[Kauko Keuhkon näköinen mies]

Hunter S. Thompson: Helvetin enkelit.

Hyvä raportti aikoinaan hämmentäneestä aiheesta. Onhan Hunterin äijäily (ja toki ja enemmänkin aikakauden ja enkeleiden) ajoittainen misogynia ja rasismi vähän typerän oloista nykyään mutta onhan se terävimmillään tuossa ihan vitun kovassa iskussa. En ihmettele että tää pläjäytti ukon maineeseen ihan kunnolla. Suomennos oli välillä aika helkkarin paska, kopteri voi vittu kopteri

Itsekin luin tämän hiljattain, ei juuri uutta tietoa mutta viihdyttävä.

Ps. Suomentajaa turha syyttää kopterista koska toi termi on ollut AINA alan harrastajien käytössä ja sen niminen mp-lehtikin on ilmestynyt 30 vuotta

[Astro]

Thomas Bernhard:Vanhat mestarit.

[Lusku]

Voltaire: Seitsemän filosofista tarinaa

Nobakht: Suicide: No Compromise

[hellästi takaluukkuun pantu koira]

viime viikolla luettua:

rihlama - värioppi; ihan kiva tosin oli turhan paljon painatuspainotteinen, mutta se selittyy osaksi teoksen iällä. kirjoittaja oli kehdannut nimetä keksimänsä värimallin itsensä mukaan, yh
zeilinger - fotonien tanssi; oikein mukavan kansantajuinen johdatus kvanttifysiikkaan
hawking - maailmankaikkeus pähkinänkuoressa, vähän tukevampi johdatus kosmokseen ja sen fysiikkaan, voi kyllä suositella
haapanen - puolustusvoimien ufohavainnot 1933-1979; oli kirjastossa mukamastieteiden osastolla vaikka ei kyllä kuulu sinne, listasi vain sen mitä kansi kertoo. kirja kyseenalaisti ainakin yhden uforaportti-kirjasarjan parhaista kotimaisista ufohavainnoista jossa yhdistyi näkö- ja tutkahavainto
lagerstedt - aaveraketteja ja muita taivaan ilmiöitä; vielä edellistä kattavampi katsaus historiallisin "ufo"havaintoihin suomessa - taitaa olla ainoa varsin kattava listaus kotimaisista bolidihavainnoista sotiaedeltävältä ajalta
harjula - viro 1914-1922; just sitä mitä nimi kertoo, naapurimaan lähihistoria on aika tuntematonta itelleni niin tää oli kyllä silmiäavaava kirja sen suhteen
jotain maastomittauksen oppikirjaa tavasin kanssa vähän matkaa, mutta se oli liian oppikirja muuten vaan luettavaksi - siinä oli jopa tehtäviä, yök

[markiisi de sade]

Erkki Ahonen - Syvä matka
Tiheää ja aika raskasta filosofista modernismi scifiä. Sisällöstä meni varmaan ohi iso osa kun en oo mikään mestari teoreettisessa fysiikassa yms insinööritieteissä. Erikoinen tyyli ja kiinostava sisältö ja siitä plussaa.

Mariaana Jäntti - Amorfiaana
Tää kulttikirja on pitäny lukea pitkään ja petyin hieman. Kielillinen tykittely ja rihmastomainen tyyli upposi, mutta muoto ei kokonaisuudessaan vaan ollu mielestäni järin kiinostavasti toteutettu vaikka kunnianhimoinen olikin.

Leonid Andreyev - Seitsemän hirtetyn tarina
Perushyvää venäläistä ekspressionistista/naturalistista synkistelyä. Ei Punaisen Naurun ja Juudas Iskariotin tasoa mutta taattua laatua herralta.

[Piss Pisstopherson]

Carlton Mellick III: Satan Burger

Aika kova ja erikoinen meno, ja hitollisen haastavaa luettavaa. Tavallaan pahinta saastaa ikinä, samalla aika best saastaa.