Minkä kirjan luit viimeksi?

[Astro]

Juha Seppälä:Sankariaika.

[Ananaskääpiö]

Marko Kilpi: Kuolemanenkeli

Luin nyt dekkarisarjasta toisenkin osan ja onhan tämä yhä hemmetin mukavan helppoa ja vauhdikasta luettavaa, vaikka helvetin tyhmiltä monet jutut tuntuvatkin. Ehkä syvällisin juttu mitä tässä funtsi oli se, että diggaako jonkun pahiksen tai muun criminal mastermindin ylivoimasta vai siitä, että sen tarkkaan harkitut systeemit alkaakin murenemaan.

[Ananaskääpiö]

Nikolai Gogol:Nenä.

Tämän.

En ole tarpeeksi itsevarma esittääkseni tästä mitään analyysia. Täytyy lukea se "Kuolleet sielut" ja muodostaa Gogolista mielipide.

[vox sipuli]

Nikolai Gogol:Nenä.

Tämän.

En ole tarpeeksi itsevarma esittääkseni tästä mitään analyysia. Täytyy lukea se "Kuolleet sielut" ja muodostaa Gogolista mielipide.

sulle voisi maistua myös ne gogolin varhaisemman ukraina-kauden goottifantasiatarinat

[paskasti täytetty eläin]

Pajitim Statovci: Kissani Jugoslavia

Oon viime vuodet lukenut pääasiassa asiakirjallisuutta mutta välillä oli pakko saada jotain ihan muuta. Olipas muuten aiVAN saatanan kova.

[Ananaskääpiö]

John Williams: Stoner

Olen vältellyt tätä, koska olin käsittänyt tämän olevan sillä tavalla ahdistava, joka jotenkin aina vetää ihan mustiin. Eipä tuo käsitys ihan kauheasti väärin mennyt, tyyli kirjassa on kuitenkin onnekkaasti sopivan etäännyttävä ja lopputulema kuitenkin sen suuntainen, että vaikkei sitä kaikkea ankeutta olisi ansainnutkaan niin jotkut asiat kuitenkin elämän varrella olivat hyviäkin.

[tsiiah]

Hanna Weselius: Alma!
Tykkäsin. Luulin että tää ois Alma Mahlerin elämästä, mutta sitä vaan sivuttiin.

[Mayhem peruttu]

Antti Aro - Antti Tapani

Antti Tuiskun elämäkerta ei muuttanut ajatustani mihinkään, edelleen niin symppis

[Mayhem peruttu]

Tänään sitten Hannu Lauerman Hyvän kääntöpuoli. Tykkään Lauerman tavasta kirjottaa.

[Mayhem peruttu]

Ai joo ja tänään kans toi Mark Twainin Irtolehtiä Aatamin päiväkirjasta. Jos tä läpykkä edes kirjaksi lasketaan.

[jaxen]

Kjell Westö - Leijat Helsingin yllä

Sain tänään loppuun ja vähän maistelen vielä, että oliko tämä ihan hyvä vai tosi hyvä.

Itselle parasta antia oli alkupään kuvaus murrosikäisten poikien ystävyydestä ja niistä asioista, mitä murrosikäiset pojat nyt koko ajan ajattelevat. Päähenkilö oli myös monelta osin luonteeltaan kiusallisen lähellä itseä, joten kyllähän tässä oli kosketuspintaa, vaikken olekaan 60-luvun alussa syntynyt munkkalainen suomenruotsalainen.
Tarkkaa ajankuvaa ja siinä sivulauseissa ihmisten ja piirinsä tarkastelua välillä epäsuotuisassakin valossa. Kirja ei ole myöskään mitenkään positiivinen, koska kaikilla on koko ajan vaikeaa ja riittämättömyyden tunnetta. Keskivaiheen tarkastelijan vaihto toiseen sukupuoleen myös ihan jees ja päiväkirjamainen isosisko-ote piristi hetkeksi. Äkkäsin myös vastahahmoja. Mutta oliko tämä vähän liian pitkä epookki siihen nähden, että tapahtumia ja draamaa on lopulta aika vähän?

Tulee varmaan kuitenkin jossain vaiheessa luettua se 'Missä kuljimme kerran'.

[Ananaskääpiö]

Älä käy yöhön yksin myös kelpo Kwestö, siinä on myös musalaiffia ja itseeni vetoavaa lähiöelämää.

[jaxen]

Älä käy yöhön yksin myös kelpo Kwestö, siinä on myös musalaiffia ja itseeni vetoavaa lähiöelämää.

Tässähän oli myös musalaiffia sivulauseissa. Jännää, että kaikesta muusta puhuttiin miltei oikeilla paikoilla ja nimillä, mutta aikansa bändit oli kuvitteellisia kollaaseja.

[Ananaskääpiö]

Älä käy yöhön yksin myös kelpo Kwestö, siinä on myös musalaiffia ja itseeni vetoavaa lähiöelämää.

Tässähän oli myös musalaiffia sivulauseissa. Jännää, että kaikesta muusta puhuttiin miltei oikeilla paikoilla ja nimillä, mutta aikansa bändit oli kuvitteellisia kollaaseja.

Ja nyt kun funtsin niin tuossa Missä kuljimme kerranssa on kanssa musalaiffia. Tuossa Älä käy yöhön yksinssässä semmosta kitarointia ja progressiivisuutta.

[Lusku]

Maksim Gorki: Joutavan ihmisen elämä.

Lohduton Ohranan ilmiantajaksi ajautuvan luuserin elämäntarina. Erittäin tarkkanäköinen yhteiskuntakuva, jossa pohditaan vapauden teemaa ja jossa esiintyy paljon erilaisia venäläisiä ihmistyyppejä. Tapahtumat kulminoituvat vuoden 1905 kansannousun aikoihin.

Historiasta ja Venäjästä kiinnostuneille ehdoton lukusuositus. Itselleni ällistyttävintä oli se, miten vähän tietyt asiat ovat Venäjällä reilussa sadassa vuodessa muuttuneet. Tässä nimittäin kuvataan erinomaisesti salaisen poliisin tiettyjä mustia operaatioita, jotka ehkä yleisemmin tunnetaan KGB:n kommervenkkeinä. Historian ironiansa siinäkin, että Gorki tuki bolshevikkejä ennen heidän valtaannousuaan, vaikka näki todella tarkasti tsaarin järjestelmän epäkohdat. Bolshevikit kun perivät nämä kaikki paheet ja vaino, sorto ja urkinta vaan maksimoitiin teolliseen mittakaavaan.

Kirjailijan historialliseksi puolustukseksi toki sanottava, että hänelle tuli aidosti järkytyksenä Leninin vallankäyttö (Leninin ystävä hän oli muutaman vuoden 1900 luvun alussa, välirikko tuli kuitenkin pian) ja Gorkihan lähtikin murtuneena miehenä hyvin pian bolshevikkien vallankaappauksen jälkeen Italiaan maanpakoon. Sittenhän siellä iskikin kohta fasismi ja rahatkin pääsivät loppumaan, joten lopulta Stalin sitten onnistui ylipuhumaan vanhentuneen ja masentuneen kirjailijan kotimaahansa takaisin, mutta se on sitten jo toinen tarina...