Minkä kirjan luit viimeksi?

[Hexa]

Laula pieni laulu. Henkilökuvia aikamme lauluntekijöistä. Soundi-kirja 3.

[tsiiah]

Hanna-Riikka Kuisma : #syyllinen
En nyt oikein tiiä. Ei mitenkään pärjännyt Kerrostalolle ja vaikka ensin tuntu ihan ookoolta, niin en kai sitten lopulta tykännyt.

[Astro]

H. P. Lovecraft:Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia.

[döden i röven]

Noita Marko Hautalan kirjoja oon nyt lueskellu, viimeisimpänä Itsevalaisevat

[Ananaskääpiö]

Jan Guillou: Tarinan loppu

Kirjan nimestä voinee päätellä, että "Suuri vuosisata" -sukusaaga päättyy tähän kymmenenteen osaansa. Kaiken kaikkineen tämä menee lukuromaanien kastiin, mikä kai tarkoittaa jotain sujuvaa tarinaa ilman jotain erityisväen arvottamia kirjallisia piirteitä ja teemoja. Ja onhan tässä koko ajan varsin kepeä tunnelma riippumatta mitä tapahtuu ja henkilöt eivät erityisen syvällisiksi muodostu. Guilloi myös käyttää kirjojaan aika vahvasti vihollisilleen vittuiluun ja vaikka paskat iltapäivälehdet, rasistinen ja totalitaristinen SÄPO ja insesti/kannibaalipatriarkaatin vuoksi eläimiä raunioittnaaet tutkijat sekä psykologit ansaitsevat kuraa niin näitä osoiteltiin jo aiemmissakin kirjoissa. Mut aika erilainen Ruotsihan tässä avautuu kuin monessa muussa kuvaelmassa. Ekstrana tässä on myös natsienon paluu ja parin pojan NHL-urat.

[Teehetki]

Yoko Ogawa - Muistipoliisi

Kaiken järjen ja hypen mukaan mun olisi pitänyt digata tästä spekulatiivisesta fiktiosta (tai mitä tää nyt onkin), mutta ei. Jäi jotenkin taskulämmin fiilis. En nyt osaa purkaa tarkkaan että miksi näin kävi, mutta jotenkin koko asetelma ja kerronta oli keinotekoisesti rakennetun oloista kamaa.

[Ridge Porridge]

Pyry Ojala - Kurpitsankukka

[pidetään symposium]

Anita Brookner: Look at Me

Tää oli kova. Vois suositella jos kiinnostaa introvertti/ekstrovertti-tematiikka ja tosi hyvin kirjoitettu proosa. Hiljaista elämää yksin elävä ehkä kolmekymppinen arkistonhoitajatar ystävystyy puolisattumalta räväkän unelmapariskunnan kanssa ja havainnoi siitä seuraavia mahdollisia ja todellisia muutoksia elämässään ja ennen kaikkia noita outoja lumoavia ihmisiä joilta kaikki onnistuu. Vähän tapahtumia esitettynä tosi hillityllä mutta viiltävällä tavalla.

[Kansan syvät rivit]

Gabriel Garcia MArquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Luettu pif-suosituksen perusteella. Enpä tiedä. Helvetin sekava teos, kun hahmoilla oli paljon samoja nimiä. Osa luvuista toimi hyvin yksittäisinä novelleina mutta ei tässä liikaa punaista lankaa ollut, ja hahmotkin isoksi osaksi aika pintapuolisia karikatyyreja. Kai tämä varsin legendaarinen kirja on, mutta en just nyt osaa kertoa syytä sille. Loppu toki oli hieno. Ihan ok ja näin.

[Astro]

H. P. Lovecraft:Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia.

[anteeksi maalaissuteni]

Annie Ernaux: Vuodet

Erittäin kiinnostava raportti ranskalaisen yhteiskunnan muuttumisesta 1940-luvulta 2000-luvun alkuun. Kun Ernaux kuvailee 1990-luvun alun Ranskaa niin se tuntuu ihan nyky-Suomelta eli täällä ollaan noin 30 vuotta Ranskaa jäljessä. Erityisen hyvin kirjasta tulee ilmi vasemmistolaisuuden täydellinen hiipuminen niin teoreettisella kuin käytännölliselläkin tasolla.

[esteri]

Sally Rooney - Beautiful World, Where Are You

Aikalailla samaa tyyliä kuin aiemmat kirjat. Enimmäkseen pyöritään ihmissuhteiden ympärillä ja kirjailijahahmo pohtiikin, onko mielekästä kirjoittaa ihmissuhteista, kun maailma ympärillä tuhoutuu.

[Astro]

H. P. Lovecraft:Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia.

[tsiiah]

Sanna Kajander-Ruuth : Laman lapset. Mitä meille tapahtui?
Hyvä että näitä aikoja aletaan nyt puida enemmänkin.

[Hexa]

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita