Minkä kirjan luit viimeksi?

[aatos kipotti]

Olen tainnut joskus ennekin kommentoida mutta Astron lukutahdille:

Itse luin aika nopsakasti (2-3 päivää):

Robert Holdstock - Merlinin metsä

Kirjailijan lopputervehdyksessä Suomi mainittu. Mutta joo. Alkumetsästä tykkäsin. Jos tästä kirjasta on jotain lisäosia, niin en lue. Enkä muutenkaan vähään aikaan Holdstockkia. Onhan tämä pahimmillaan aika päämäärätöntä mythalgia-haahuilua.

Eka noista Holdstockin myyttisistä metsähommeloista, just tuo Mythago Wood elikkäs suomeksi Alkumetsä, on munkin mielestä paras. Siinä on joku tolkku ja järki. Jo seuraavan kirjan kohdalla aletaan mennä semmoisille tasoille että vaikia laji on seuraaminen.

Jossain noista kirjoista oli myös Johanna Sinisalon mukaan nimetty naamarityyppi sinisalo ja jossain toisessa tutkija Sinisalo.

Itseni viimeksi lukema kirja on Pirkko Saision Passio ja se on kova teos.

[Astro]

Irene Vallejo:Papyrus - Kirjan katkeamaton tarina.

[aatos kipotti]

Sergei Dovlatov - Kompromissi.

Luettu eilen, hyvin pitkälti yhdellä kerralla.

[polle]

Siim Liivi-Aki Ollikainen: Fuck You Liivik

[Ananaskääpiö]

Marisha Rasi-Koskinen: REC

On se kiva, että joku voi kirjottaa rakenteellisesti vähän "kokeellisemmin" ilman, että pyrkii lukukelvottomuuteen. Jonkinlaisia mysteerejä, ihmiskohtaloita ja välillä yllättävän ahdistavaksi kiihtyvää menoa.

[Fun Beerman]

Veijo Meri: Manillaköysi. Alkoi tehdä mieli ostaa köysi (in a good way).

[Ananaskääpiö]

Gene Wolfe: Kiduttajan varjo

Otin nämä uusintakierrokselle suomennoksina, koska edellisestä kerrasta on aikaa ja olen ollut epäileväinen tajusinko aikoinana kaikkea/mitään. Tunnistan nyt semmosia kohtia missä varmasti oli aikoinaan miettimistä, että mitä vittua nyt tapahtui. Aivan täysin en vieläkään tiedä miksi mitäkin tapahtuu. Kovaa kamaa silti.

Gene Wolfe: Sovinnontekijän kynsi

Tää on kyl varsin epäselvä teos, missä kertoja hyppää heti alkuun kunnon loikan ensimmäisen osan lopusta. Tapahtuvat heittelevät sitten maailman mahtavimpien hoivasta toisiin ja kaikenmaailman kumppanit kohdataan uudestaan näppärästi jne. Tuostahan nyt on jauhettu, ettei kertoja ole se luotettavin, mutta onhan tämä sisällöltään kaikin puolin semmonen, että parempi vaan nauttia kyydistä.


Gene Wolfe: Liktorin miekka

Jännittäviä käänteitä ja periaatteessa yllättäviä, mutta kirjojen henkeen täysin odotettuja uudelleen kohtaamisia. Ja toki sit myös varsin random kohtaamisia esim. muinaisten galaktisten tyrannien kanssa. Ehkä myös jonkinmoista suuremman mysteerin aukeamisen tuntua.

Gene Wolfe: Autarkin linnoitus

Pystyin hyvin palauttamaan mieleeni kuinka tämä aiheutti aikoinaan jonkinlaista vitutusta kun eteni tai muuttui loppuratkaisuksi. Oikeastaan tässä loputtoman, turhan ja epämääräisen sodan kuvaus ideana on aika inspiroivaa, mutta itse kuvastona rehtiä pulp-menoa. Alkuunhan ei varsinaisesti edetä mihinkään ja lopussa sitten asioita tapahtuu ja ymmärretään. Nyt kun osasi suhtautua kokonaisuuteen niin tämä oli hyvä.

[jaxen]

Veijo Meri: Manillaköysi. Alkoi tehdä mieli ostaa köysi (in a good way).

Tämä sellainen kirja, mikä taisi olla yläasteella tai lukiossa pakollisen lukukurssin yksi suosituskirjoista ja sen takia omassa mielessä paskaleima päällä.

Luin viiden vuoden sisään ja heittämällä runsaan suomalaisen sotakirjallisuuden top-5:ssa.

[Astro]

Barry Miles:Frank Zappa.

[Hexa]

Sergei Dovlatov - Kompromissi.

Luettu eilen, hyvin pitkälti yhdellä kerralla.

Tämä on kyllä lukulistalla heti kun saan käsiini.

[Astro]

Ulla Lenze:Josef Kleinin kolme elämää.

[aatos kipotti]

Sergei Dovlatov - Kompromissi.

Luettu eilen, hyvin pitkälti yhdellä kerralla.

Tämä on kyllä lukulistalla heti kun saan käsiini.

Meinasin sanoa että kustantajan verkkokaupasta saa mutta sieltähän onkin painos lopussa ja uusi painos tulee parin viikon päästä. Jos siis itse meinaa ostaa eikä kirjastosta lainata.

[Suomen Sylvester Stallone]

Veikko Huovinen: Pojan kuolema

Rehellinen ja koskettava kuvaus iäkkäiden vanhempien yrityksestä auttaa aikuista syvästi masentunutta lastaan joka lopulta päätyy viimeiseen ratkaisuun.

[Vilja heilimöi, minä en]

Totuus palaa – Jouni Mömmön maailma

[paskasti täytetty eläin]

Patrick Rothfuss - The Name of the Wind

Olipahan kauniisti kirjoitettu kirja! Stoori sinänsä on aika perusfantasiaa, mutta Rothfussin tapa käyttää sanoja on ihan maaginen. Oikeastaan ainoa asia mikä tässä vitutti oli ylenpalttinen heteroilu Saatana, minä haluan spefiltäni toimintaa, noituutta, räjähdyksiä ja taikaolentoja enkä mitään teinipojan parinmuodostusta. (Okei, ne rakkaus juitsut oli tosi nätisti kirjoitettu kyllä kans.)