Minkä kirjan luit viimeksi?

[Kansan syvät rivit]

Noah Levine: Dharma Punx. Saatu pif-henkilö punk fanilta.

Aika huono jopa. Kauheasti vaan luetellaan paikkoja missä käytiin. Pari ideaa tästä sai, mitä voisi omassa elämässäkin yrittää, mutta niin. Suomennos taisi huonontaa kirjaa entisestään.

[Hexa]

Ray Bradbury:Voikukkaviiniä.

Millainen on?

Hyvä, minä tykkäsin kyllä, oikein hyviä tunnelmia parhaimmillaan.

Pitää itsekin lukea.

[Astro]

Robin D.G. Kelley:Thelonious Monk.

[chris barnesin isä]

Al Jourgensen & Jon Wiederhorn: Kolmesti kuollut

Hyvä kirja. Kieltämättä törkytehdas muuttuu lastenkirjaksi setä Alin touhuihin verrattuna. Jossain välissä oli aika naamapalmumenoa, jossain taas nauroin ääneen kunnolla.

[jaxen]

Arvo Poika Tuominen - Sirpin ja vasaran tie

50-luvun lopussa ilmestynyt ensimmäinen osa Arvo Tuomisen muistelmista. Työväenliikkeen ja lehdistön puuhamies ajautui kansalaissodan jälkeen ensin omasta mielestään sosialistiksi, mutta O.W. Kuusisen ohjailussa yhdessä uuden puolueensa kanssa kommunistiksi.

Sirpin ja vasaran tie sijoittuu lapsuudesta 20-luvun alkuvuosiin ja ensimmäiseen Moskovan vierailuun, missä tavataan Lenin ja seurataan Komiternin kokousta ja väännetään SKP:n hallinnasta. Tässä välissä Tuominen on ollut mukana hajottamassa aikansa työväenliikettä ja yrittämässä SDP:n nurkkausta kommunistien käsiin (epäonnistui Tannerin takia), työväenjärjestöjen kaappaamisessa (onnistui, ammattiliitot, TUL, nuorisojärjestöt yms.) ja työväenlehdistön kaappauksessa (onnistui vain osittain, Tanner seisoi taas tiellä ja Turussa kokouksessa heitti Tuomisen kokoushäiriköimästä riveleistä kullissien sekaan).

Tuomisen puhuja- ja toimittajatausta takaa, että sujuvasti kerrotaan ja kuvaillaan välillä kuiviakin tapahtumia. Seuraava osa 'Kremlin kellot' kertookin jo Tuomisen vankilassa istumisista, Moskovan ajoista ja 30-luvusta, joka ajaa hänet hiljalleen pois..NL:stä ja sen piiristä.

[Kalu]

John Fante & H.L. Mencken - A Personal Correspondence 1930-1952.

John Fante on aina pelkkää parasta, vaikka sitten henkilökohtaisissa kirjeissä.

[Nacho Babe]

Astrid Lindgren - Ronja, ryövärintytär

[tsiiah]

Lasse Lindqvist: Tapio Suominen - urheiluhullu, stadioneilta suljetulle osastolle
No, onneksi oli suurimmaksi osaksi urheilujuttuja. Niistä olis ollut kiinnostavaa lukea enemmänkin, mutta ilman pakaroiden arvostelua.

[superlemmikki]

Essi Tammimaa: Isän Kädestä. Ahdistava ja kaunis, monisanainen kirja sekä kuvaus.

Sitä ennen 2001: Avaruusseikkailu sekä 2010: Avaruusodysseia

[esteri]

Selma Lagerlöf: Gösta Berlingin taru

Hyllyssä on jo jonkin aikaa ollut Lagerlöfin kootut teokset odottamassa milloin niitä ehtisi lukea. Nyt kun kirjastot oli kiinni tuli aloitettua. Etukäteen ei ollut kovinkaan suuria odotuksia tästä kirjasta ja Gösta Berling osoittautuikin paljon kiinnostavammaksi hepuksi kuin olin kuvitellut. Vanhahtava käännös paikoitellen tökkii, mikä sinänsä ymmärrettävää, koska käännös en lähes sata vuotta vanha, eikä tuoreempaa taida ollakaan. Onneksi tässä Göstaa ei ole käännetty Kyöstiksi, kuten ensimmäisessä käännöksessä

Seuraavaksi vuorossa Kännön Runoilija.

[Ananaskääpiö]

Jani Saxell: Tuomiopäivän karavaani

Kolmas osa tällaisesta jonkinlaisesta sarjasta, jossa kerrotaan ja kerrataan Euroopan sekä maailman kohtalohetkiä ison sivumäärän verran. Saxell osaa kirjoitta teknisesti ja mukaansatempaavasti, mutta mitään tolkkua hänellä ei taida olla sen suhteen mikä olisi oleellista. Tässä on nyt kaksi kirjaa vuodatettu sinänsä vauhdikkaasti kaikki kirjailijan hankkima tieto ei edes kovin vahvasti suodatettuna Balkanilta ja muualta Itä-Euroopasta löyhästi sidottuna kirjojen henkilöiden historiaan. Ankeus korostuu kun lähestytään nykyhetkeä ja asiaan pääsemisen sijasta poiketaan puhumaan Itä-Ukrainasta. Jolloin korostuu myös se ongelma, että kun aiheena on kuitenkin maagisten yksilöiden tai mutanttien kapina sortajia kohtaan ja scifi-elementit on varmaan vähän vahingossa mukaan päätyneet lentävät autot ja virtuaali-TV niin miten hemmetissä historia on tyyliin eiliseen asti identtinen todellisen maailman kanssa. Ja tosiaan toiminnallinen osuus ja juoni hukkuu totaalisesti muuhun hälyyn.

[jaxen]

Arvo Poika Tuominen -Maan alla ja maan päällä

Muistelmien kolmas osa, jonka sivuutin pääteoksen 'Kremlin kellojen' sijasta, koska halusin edetä kronologisesti. 20-luvun poliittinen Suomi kunnon Ruotsin ja Slobomeiningin kiistakumppani. Nyt valmistaudun kylmäävään Kremlin kelloihin, jossa lähes kaikki suomalaiset marssivat näytösoikeudenkäynteihin tai vain katoavat leireille.

[Astro]

Jaan Kross:Pietarin tiellä.

[Kansan syvät rivit]

Ice-T + joku toimittajanplanttu: Gangstan tie Hollywoodin kultasormeksi. Omaelämänkerta. Ihan hyvä, sopivan tiivis eikä keskitytty mihinkään nappulanvääntöön jossain studiosessiossa vaan rikoksiin sun muuhun kunnon meininkiin.

[Ananaskääpiö]

Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla

Toimiva avaus Raevaaran kauhutrilogialle, jossa kaiketi kanavoidaan E.T.A. Hoffmania, jota en tunne, muttei se nyt haitannut varsinaisesti. Ja kyllä tuohon siis viitattiinkin. Sopivasti mysteeriä ja hulluuteen laskeutumista tai oikeastaan vaan erilaiseen hulluuteen. Tarina kehittyy kivasti ja onnistuu jopa pelottamaan.