Minkä kirjan luit viimeksi?

[Halicryptus spinulosus]

Anni Kytömäki: Margarita

[kahtia sahaus]

Katja Hoyer: Muurin takana – Itä-Saksan historia 1949–1990 (Atena, 2023)

Silmiäavaava teos Itä-Saksasta, kadonneesta maasta, jonka historian luulit tuntevasi.

Rautaesiripun murtuessa DDR lakkasi olemasta. Yli 40 vuoden ajan muurit ja piikkilangat olivat vartioineet valtiota, joka muistettaisiin menestyneistä urheilijoista ja salaisesta poliisista. Mutta minkälainen maa muurin takana todella oli?

Kiitetty historioitsija kuvaa elävästi valtiota, joka syntyi Hitlerin karkottamien marxistien unelmasta, kehittyi Stalinin valvovan silmän alla, näki 70-luvun kukoistuksen ja lopulta haudattiin 90-luvun romahduksessa. Perusteellinen teos haastaa Itä-Saksaan liitetyt kliseet ja tarkentaa katseen kansalaisiin, joiden jokapäiväinen todellisuus oli luultua vivahteikkaampi.

Sujuvalukuinen katsaus jännittävään Neuvostoliiton vasallivaltioon, jossa tasa-arvoa, tiedettä ja urheilusaavutuksia arvostettiin. DDR:n historia käytiin läpi ja tarjottiin haastatteluihin perustuvia pieniä henkilöhistoriikkeja kultakin ajanjaksolta, ja täytyy sanoa, että oma tietämys Itä-Saksasta kyllä laveni ja jäi kutina oppia ymmärtämään lisää.

Ja nyt tekee mieli katsoa Muiden elämä -elokuva.

[Astro]

Marjo Leinonen ja Tommi E. Virtanen:Punaisia päin.

[Astro]

Edgar Allan Poe:Groteskin ja arabeskin runoja.

[Astro]

Vladimir Nabokov:Läpinäkyväisiä.

[KorkealentoK]

Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet.

[robottitehtaan maanantaikappale]

Jussi Adler-Olsenin Natriumkloridin.

Pyysin mutsilta lainaan kevyttä matkalukemista, kun lähdin käymään Tallinnassa, ja ihan ok dekkari oli, vaikka etenkin dialogi tuntui vähän tönköltä. Saattoi johtua siitä, että mulla on lukematta sarjan aiemmat kahdeksan osaa, tai ehkä suomentajalla oli ollut kiire.

Miten ikinä, sain kuitenkin luettua loppuun, mutten varmaan hanki käsiini sarjan muita osia, parempaa lukemista on helppo löytää.

[superlemmikki]

Agatha Christie: Vaarallinen talo

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus

[Mörön perse]

Toimittaja Rory Carrollin Tappakaa Thatcher! on kattava ja jännittävä kuvaus yhdestä IRA:n kylmäverisimmistä attentaateista.

[Ananaskääpiö]

Tommi P. Lankila: Antiikin viimeinen keisari: Kaarle Suuri ja läntisen Euroopan muotoutuminen antiikista keskiajalle

Ihan hyvää juttua tommosesta helposti katvealueeksi jääväksi ajankohdasta kun Rooma on enemmänkin enää vaan brändi ja germaanit rakentelee valtakuntiaan. Mukana myös pari keskiaikaista Kaarle Suuri -"elämäkertaa."

[superlemmikki]

Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus

[jaxen]

Yrjö Keinonen: Kadonnut joukkue

Itsenäisyyspäivän kirjaksi valikoitui (ei mulla oikeasti ole tämmöstä perinnettä) sopivasti sotakirja. Oikeastaan tämä genre on minulle kovin vieras, suomalaisesta sotakirjallisuudesta Tuntematon sotilas on ikään kuin tyhjentänyt pajatson ja jotenkin sitten olen muita vierastanut. Tässä pidin varsin maanläheisestä otteesta ja sotimispuuhat joukkuetasolla tuntuivat menevän varusmiehenä aliupseerikoulutuksen saaneen mielestä oikein. Kun joukkue jää vetäysymisvaiheessa linjojen taakse ja joutuu hajalleen niin hieman ehkä tulee semmoista poikakirjamaista seikkailuhenkisyyttä ja ramboilua, mutta osataan olla kyllä hädissään, jalat aivan hajalla, luoti päässä aivot pitkin poteroa ja muutenkin pahoinvoivia. 1944 tappaminenkin taisi olla monelle jo rutiinia, vaikka luutnantti "ihmisiä nekin on" toteaakin.

Luin tämän saman nyt. Vilahtelee jokaisella kirppiksellä, eli vuoden 1978 isänpäivälahja taitaa olla ja rotaatio siinä pisteessä, että tyhjennyspesistä lähtee. Kirjahan perustuu ilmeisesti osittain tositapahtumiin. Tavallaan suomalainen vastine Will Heinrichin "Kubanin sillanpäälle", eli Rautaristi-leffan kirjalle. Tosin ilman petosta, jermuilua, vittumaisia esimiehiä ja mieletöntä tehtävää. Aikamoista ramboilua tosiaankin, mutta veteraanijoukkueestahan tässä oli kyse.

[superlemmikki]

Agatha Christie: Lentävä kuolema

[Ananaskääpiö]

Jean Raspail: Pyhien leiri

Pitkälti fiilis olisi kuin Ayn Rand kirjoittaisi aatteenaan klassinen rasismi. Siirtolais tai siis maahantunkeutujien tulva kohtaa lannistuneen ja väistymään valmiin valkoisen rodun. Sisällöltään kirja keskittyy vittuilemaan ja satirisoimaan oikeastaan kaikkia länsimaisia insituutioita sekä herkuttelemaan kolmannen maailman saastalla. Ongelma (jos nyt unohdetaan lähtökohtainen ongelmallisuus) on, että 70-luvun alussa nämä saattoivat olla herkullisia piikkejä ja räävittömiä juttuja, mutta viimeiset vuosikymmenet tätä läppää on resitoitu jatkuvasti ja maailma näyttää kyllä aika toisenlaiselta kuin Raspailia profeettana pitävien kokemus on. Kääntäjän jälkisanat ovatkin todella piinaavaa sarastusintellektuellin fanitusta ja sivaltelua, joka alleviivaa kuinka latteasti asioita voikaan lukea ja tulkita.

[roskacore]

Alan Bennett: Epätavallinen lukija
Jos sut saa kiemurtelemaan naurusta se että jonkun hahmon mainitaan toistuvasti olevan uusiseelantilainen niin tämä kirja on sulle